Ylisuojelenko vauvaani?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt harmaana

Vieras
Vaavi on nyt reilun kuukauden. Yli kaiken muun pelkään että hänelle käy jotain. En tee koskaan mitään maanista tai muuten sairasta, pelkään vain. en uskalla viedä häntä ulos vaunuissa kovin pitkään, jottei hän palellu tai tukehdu johonkin peitonkulmaan. en kuitenkaan uskalla pakata hirveästi päälle, jottei ole liian kuuma. mummolassa vauva on ollut kerran jotta pääsin kaupoille ostamaan kaikkea pakollista kassitolkulla, ja koko ajan ajattelin jos mummo ja ukki ei jotain huomaa ja sit käy huonosti. Mulla on siis tosi hienot vanhemmat joilla me 3 lasta itsellään ja rakastavat tätä ekaa lapsenlastaan yli kaiken.

Ja sitten se pahin: tupakoin raskausaikana kun olin niiiin tyhmä. Nyt sitte pelkään koko ajan että tulee kätkytkuolema, kun raskausajan tupakointi on lukeman mukaan se pahin riskitekijä. Ja poltin paljon. Kuinka saatoin olla niin käsittämättömän typerä???
Jotenkin tää lapsi konkretisoitui mulle vasta kun syntyi. Jos vielä saan joskus lapsia en ikinä, IKINÄ polta oottaessani. Se on satavarma.

Ja sitten vielä kun meidän vauva ei suostu nukkumaan kuin mahallaan. Taas yksi riski lisää.... hulluksi tässä taidan tulla. Menee ihan poskelleen tämä vauva-ajasta "nauttiminen."
Täytyy vissiin vielä kertoa että vauva on oikeen helppo, syö nukkuu ja seurustelee vaan, kaikinpuolin voi hyvin. Äiti vaan potee jotain :(
 
:hug: soita vaikka neuvolaan ja juttele siellä hiemna näistä voivat varmaan kertoa sitten onko hormooneista vai mistä kyse kun kaikki vähän heittelee tossa vaiheessa varmasti.. :hug: jaksamista
 
Taitaa olla aika normaalia tuo ajattelu, yritä kuitenkin hallita itseäsi niin että itse tunnistat rajan siihen ettet mene äärimmäisyyksiin tuon suojelemisen kanssa. Normaaleja asioita pitää voida tehdä lapsen kanssa ja ulkoilu on yksi niistä asioista! Raitis ilma tekee sekä vauvalle että äidille hyvää. Tarkista että puet vauvan sopivasti, voit vaunulenkin aikana tarkistaa vauvan niskasta että on sopivan lämmin. Pue vaikka hiukan kevyemmin ja lisää peittoja joita voit sitten tarpeen mukaan vähentää.
Minä olin aika suojelevainen vauvastani alussa ja se väheni sitten ajan myötä enemmän normaaliksi, mutta mielessä kävi (ja käy yhä joskus) erilaisia asioita mitä voisi tapahtua vauvalle - se on kai sitä äidin rakkautta, niin voimakasta että sattuu välillä kun tahtomattaan ajattelee että mitä jos jotain tapahtuisi...
Voimia, kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa! Muista huolehtia myös itsestäsi. Kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin.
 
Ei varmaan helpota. mutta mun esikoinen nukkui mahallaan vauvana. Tai itseasiassa nukkuu vielä tänä päivänäkin. Ei vain ole enää mikään pieni vauva vaan iso tyttö jo. 10v. Ja mä sain tähän vatsallaan nukkumiseen ihan lastenlääkärin puollon.
 
Mulla on neljä lasta, kaikki nukkuivat mahallaan, aina. Mitään ei sattunut. En olisi edes uskaltanut nukuttaa selällään, kun olen kuullut yhden melkein kuolemisen oksennukseen/pulautukseen....
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla on neljä lasta, kaikki nukkuivat mahallaan, aina. Mitään ei sattunut. En olisi edes uskaltanut nukuttaa selällään, kun olen kuullut yhden melkein kuolemisen oksennukseen/pulautukseen....


tää mullakin tuli mieleen kun synnärillä kehotettiin nukuttamaan kyljellään/selällään. kuinka vauva käsittelee ison pulautuksen jos on selällään ja unissaan?

Kyljellä olis ollu mun mielestä paras vaihtoehto, sillonhan se "ruokaputki" on suorassa ja ylivuotava tavara tipahtaisi suoraan pois suusta. Mutta kun vauva suostuu nukkumaan vain mahallaan.
 
Tollainen ylenpalttinen pelko vauvan hyvinvoinnista voi olla myös merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten juttele asiasta neuvolassa. He miettivät sitten kanssasi mistä huoli johtuu, ja mitä asialle voisi tehdä. Jo keskusteluavusta voi olla paljon hyötyä sinulle.
Vauvan voi yrittää tukea kylkiasentoon esim. pyyheliinarullan avulla. Rulla vain selän taakse, ja alempi käsi suoraksi lapsen eteen, niin pitäisi pysyä kyljellään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja x:
Tollainen ylenpalttinen pelko vauvan hyvinvoinnista voi olla myös merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten juttele asiasta neuvolassa. He miettivät sitten kanssasi mistä huoli johtuu, ja mitä asialle voisi tehdä. Jo keskusteluavusta voi olla paljon hyötyä sinulle.
Vauvan voi yrittää tukea kylkiasentoon esim. pyyheliinarullan avulla. Rulla vain selän taakse, ja alempi käsi suoraksi lapsen eteen, niin pitäisi pysyä kyljellään.

Mutta kun kyse on nyt siitä ettei vaavi halua nukkua kyljellään. alkaa siis itkeä ja ähisee vaan. heti kun kääntää masulle niin nukahtaa. ja voi jatkaa ähisemistään tuntikaupalla. en viitti kiusata pientä vaikka itselle tulisikin parempi olo siitä kun vauva nukkuisi kyljellään.

Muuten kuitenkin kiitos että vastasit. Ja kaikille muillekkin. On tää äitiys hankalaa. Olis vissiin pitäny jättää tekemättä. Mutta kun tuota nyyttiä katson niin tiedän että mitään parempaa en ole koskaan saanut :')
 
Alkuperäinen kirjoittaja NoOneSpecial:
Jos noin paljon pelkäät kätkytkuolemaa niin hanki semmoinen AngelCare hälytyslevy-systeemi vauvan patjan alle.

Olin itse aika samanlainen, kun vauva oli pieni. Kyllä se siitä :hug:

Niin mistä näitä muuten saa?

Kiitti sullekkin :)
 
Huomenta, nyt meni yökin huolia miettiessä :(
Näin koko yön painajaisia että eläimille ja lapsille kävi kaikkea pahaa. Pihassamme kaatui mukamas joku iso koira ja se itki sydäntäsärkevästi siinä tuskissaan enkä mä osannut tehdä mitään :(
Ja vauva ei siis valvota, hän nukkuu 6-7 tunnin yöunia eikä huuda lainkaan. Että valvomisesta ei ole kyse.
 

Yhteistyössä