Heippaheippa!
Terveenä olen minäkin saanut pysyä (kopkop) pieniä flunssanalkuja ja koko raskausajan vuotanutta nenää lukuunottamatta. Melko touhukasta elämää vietän, mutta vastaavasti olen kyllä koettanut pitää kiinni kunnon yöunista. Ja sitten sen kyllä heti huomaakin, jos jää unet vähiin, niin johan kiristää päässä ja kropassa. Ennen kaikkea päässä
Onneksi sitä on tähän ikään oppinut jo ensinnäkin tuntemaan itsensä niin hyvin, että tietää missä kohtaa pitää ottaa aikaa. Ja toisekseen osaa sitten priorisoida itsensä ja vointinsa etusijalle, kun siihen on tarve.
Me hommattiin käytettynä iso kasa kaikkea tarpeellista (vaunut, sitteri, kaukalo, matkasänky), kun helposti saatiin eräältä tuttavalta "koko setti". Ja sitten olemme saaneet ja tulemme saamaan sisareltani ja kavereilta vaatteita. Uutena olen ostanut vasta kahdet pienenpienet puuvillatumput
Toisaalta mä en ole koskaan ollut mikään shoppailijatyyppi, ja lisäks en tietoisesti ole mitään ostanutkaan, ettei ole muutossa yhtään ylimääräistä kannettavaa. Joten ehkä (ja toivottavasti) sitten äitiysloman alettua, äitiyspakkauksen saatuamme ja tavaroiden "siirtymisen" jälkeen on sitten vielä aikaa ostella sellaista pientä tarpeellista.
Mä kerroin töissä raskaudesta ensin esimiehelleni joskus rv 17 tietämillä ja sitten laajemmalle piirille rv 19 paikkeilla. Ei mun maha silloin vielä näkynyt, mutta meillä on melko iso työyhteisö ja mun äitiyslomalle jääminen aiheuttaa isohkoja muutoksia meidän hallinnossa, niin mun mielestä oli reilua kertoa jo niin hyvissä ajoin. Lisäks olen nyt jo joulukuulta asti perehdyttänyt pikkuhiljaa mun sijaista tehtäviinsä. Ja se on ollut tosi palkitsevaa ja myös vähentää stressiä kovasti. Perheelleni kerroin jo melkein heti, kun itsekin tiedettiin. Tosin tein raskaustestin vasta, kun kuukautiset oli jo yli 2 vkoa myöhässä... Kun tämän "ei pitänyt olla mahdollista"
Ja parhaimmille ystäville sitten vähitellen rv 12 jälkeen, kun suurin keskenmenon riski oli ohi.
Varmaan oli jotain muutakin kommentoitavaa, mutta en enää muista.
Mä olin to-pe koulutuksessa ulkomailla ja oli pitkiä päiviä, tiivis ohjelma, paljon kävelyjä ja vastaavasti paljon istumista. Kyllä huomas pe-la välisenä yönä kotiin tullessa, ettei ole kunto sellainen kuin vaikkapa 6 kk sitten. Lauantaina oli sitten vielä anopin 70v juhlat ja siihen päälle noin 5h matkustamista. Mulla ei ole koko raskausaikana ollut esim. selkä millään lailla kipeä, mutta kyllä nyt jo huomaa, että sekä selkä, että maha tavallaan väsyy. Alkaa sillä tavalla kolottamaan. Ei sattumaan, mutta tulee sellanen epämukava olo ja haluais vaan maata kyljellään sängyllä. Ehkä sitä pitää vähitellen oppia rauhoittumaan?!? Ainakin lupasin itselleni, että nämä oli nyt viimeiset tollaset reippaasti yli 12 tuntiset reissu/työ/koulutuspäivät.
Mites te
Jaahas ja muut, jotka olette 25+ viikoilla? Kuinka fyysinen kunto kestää arjen touhut? Minkälaista liikuntaa harrastatte?
Gabi 30+6