Synnytyskertomusta
Soitin tiistai aamuna sovitusti synnytysosastolle milloin voisin tulla käynnistykseen. Synnytys siis päätettiin käynnistää edellisten nopeiden ja rajujen synnytysten takia. Aamulla pyysivät ruuhkan takia soittamaan uudestaan iltapäivällä. Iltapäivällä oli ok tulla ja niinpä suuntasin sairaalalle. Synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla klo. 16.15 ja kohdun suu oli tuolloin 3 cm auki ja kohdunkaulaa jäljekkä 1 cm... Mutta synnytys ei tietenkään lähtenyt käyntiin spontaanisti eli kun kahden tunnin kuluttua ei ollut vielä ilmaantunut yhtäkään supistusta aloitettiin oksitosiinitippa. Tippaa lisättiin ensin todella heikosti, mutta kun klo. 20. ei ollut supistuksia tullut ja kätilö vaihtui lisättiin oksitosiinimäärää edelleen. Klo. 20.30 alkoivat sitten säännölliset supistukset, mutta eivät olleet kovin voimakkaita, eivätkä avanneet kohdun suuta klo.21 kohdunsuu oli 4 cm auki ja puolitoista tuntia myöhemmin tilanne oli pysynyt samana ja oksitosiinitippaa lisättiin edelleen. Mutta sitten synnytys lähti todella käyntiin eli supistukset muuttuivat hetkessä todella voimakkaiksi ja kohdunsuu oli täysin auki 20 minuutissa. Ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia. Sain kiireellisen epiduraalipuudutuksen, jonka vaikutus ehti osittain ponnistusvaiheeseen. Kätilöt hoitivat todella hienosti ponnistusvaiheen, ja selvisin ilman minkäänlaista repeämää tai leikkausta. Kiitos osin epiduraalin vaikutuksen, joka hillitsi jonkin verran ponnistustarvetta, mutta oli silti tosi vaikea olla ponnistamatta silloin kun ei olisi saanut. Mutta kätilöt olivat tosiaan aivan ihania. Pahin vaihe synnytyksessä oli todella rajut supistukset, joihin epiduraalin vaikutus ei ehtinyt. Mutta onneksi sekään vaihe kestänyt pitkään. Ja kaikesta huolimatta tällä kertaa synnytys oli kuitenkin selkeästi hallitumpi kuin edelliset, henkilökunta oli kiitettävästi tutustunut edellisten synnytysten kulkuihin ja huomioivat tämän. Kätilö harmitteli, että olisi pyytänyt epiduraalin vieläkin aikaisemmin, jos olisi osannut ennakoida paremmin. Mutta rajut supistukset alkoivat niin yhtääkkisesti, ettei niihin paljoa tämän paremmin olisi voinut ennakoida. Miten supistukset olisivat alkaneet/miten voimakkaina tulleet ilman oksitosiinitippaa, en tiedä...
Nyt olen täällä ihana nyytti sylissä, vauva on todella söpö. Olin jo täysin ehtinyt unohtaa kuinka suloisia nyyttejä nämä vastasyntyneet ovat. Tsemppejä kaikille pian synnyttämään pääseville ja kaikille muille raskauden eri vaiheisiin.
t. Mesimarjaana