Kiva, uusia odottajia tullut taas remmiin. Onnea matkaan!
Mulla onkin sitten taas verisiä juttuja kerrottavana... Torstaina kävin ekan neuvolakäynnin ja sieltä kotiin päästyäni alkoi ihan kammottava vatsakipu. Makasin sängyssä kaksin kerroin ja mietin, että nytkö se keskenmeno kuitenkin tulee. Noin 20 tuskaisen minuutin jälkeen kipu alkoi helpottamaan, mutta samalla tunsin, että verenvuoto alkoi. Ja sehän taas muuttui runsaammaksi ja runsaammaksi. Kuuden pintaan totesin miehelle, että nyt lähdetään Oysiin. Menin vielä vessassa käymään ja verta sekä hyytymiä valui lattialle... Olin ihan järkyttynyt ja mukavana lisänä minua alkoi heikottamaan ja pyörryttämään. Yritin saada itseäni pukeisiin ja olo vain heikkeni koko ajan. Lopulta oli niin hutera olo, ettei auttanut muu kuin äkkiä laittaa maate. En uskaltanut kävellä edes sohvalle asti, vaan lysähdin keittiön lattialle ja samalla huutelin miehelle, että nyt taitaa lähteä taju. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin soittaa ambulanssi. Mies oli jo aivan varma, että Herne on mennyttä ja miekin vuodan kuiviin, kun ambulanssin tulossa kesti jotain vartti. Ensihoitajat jututtivat ja mittailivat verenpaineen, joka oli ihan ookoo. Sitten minut siirrettiin autoon ja laitettiin tippa. Oysissa oli tupa täynnä päivystyspotilaita, mutta melko pian multa otettiin taas verikokeita. Vähän myöhemmin kätilö haki minut ja jututti. Hän oli aika varma, että kesken on mennyt, mutta totesi sitten kuitenkin, että ennen ultraahan ei voi olla mistään varma. Lääkärille pääsyä piti odottaa useampi tunti ja hulluksihan siinä meinattiin tulla. Lopulta pääsin jälleen kerran vain yleislääkärille, joka ultrasi. Siellä se Herne edelleenkin pötkötteli. Lääkäri konsuiltoi päivystävää gyneä, joka sitten sanoi, että voin päiväsaikaan tulla suoraan polille, jos vuoto jatkuu, kun mulla on sinne lähete vetämässä. Samaten gyne totesi, että edellytykset raskauden jatkumiselle on hyvät, koska Herne on tähänkin asti selvinnyt. Toisaalta keskenmenon uhka kuitenkin on myös. Eipä siinä sitten... Kotia kohti, vaikka happi oli todella heikko. Taas kieltäydyn, kun tarjottiin mahdollisuutta jäädä sairaalaan yöksi.
Aamulla olo oli todella hutera ja heikko edelleen. Ja yllättyykö joku, jos sanon, että vuoto paheni taas ja kipujakin tuli... Niinpä sitten iltapäivällä mies lähti viemään minua naisten tautien polille. Sielläkin oli ruuhkaa, mutta pääsin pian gynelle. Kohdunsuu kiinni, Herne ookoo ja vihdoinkin selvisi, mikä mättää. Kohdunsuulla on melko mittava hematooma, joka sieltä nyt sitten vähitellen tulee ulos. Lääkäri meinasi, että voi vielä viikkojakin olla vuotoa edessä ja päivystyskeikka tulee aina, jos vuoto hurjaa ja/tai vointi heikkenee. Järjestys kohdussa kuitenkin hyvä, kun hematooma alhaalla ja Herne asustelee sen päällä. Ei siis pitäisi vaikeuttaa Herneen oloa. Mutta samaa sanoi tämäkin lääkäri kuin eilinen gynekin eli että keskenmenon uhka on niin kauan kuin vuotoa on, vaikka toisaalta edellytykset raskauden jatkumiselle on hyvät. Käyn kontrolliultrassa 22.11. ja sitä ennenhän mulla on 19.11. np-ultra. TOIVON, ettei vuoto enää olisi noin hurjaa, kun kyllä se vetää voimat aika veks ja pelottaahan se myös. Nyt kuitenkin tiedetään vähän enemmän ja voi olla luottavaisemmin mielin. Kyse ei ole ollut keskenmenosta, vaan ihan muusta.
Herne on kasvanut hyvin. Niinkin hyvin, että jouduttiin tinkasille lääkärin kanssa raskausviikoista. Kaiken järjen mukaan niitä on 10+5 tässä vaiheessa, mutta lääkärin mittailujen mukaan viikkoja olisi 11+3. Eihän tuo ole iso ero eikä asialla varsinaista merkitystäkään ole, mutta hyvä tietää, että ruokahuolto on pelannut, vaikka olen syönyt huonosti.