Onhan täällä joku hereillä!
Mies selvisi onnettomuudestaan ainakin toistaiseksi ilman lääkärissäkäyntiä, olimme joa pienellä motskalenkillä, miehen herättyä ja oli mukavaa!
Nuusku: Juu tyhmyyksissäni testasin ei herkällä testillä viikkoa aiemmin kuin menkkojen edes pitäisikään alkaa ja nega oli vastaus, siitä kai tuo melankoliani aamupvllä johtui!
, no nyt vaan odottelen, mitä tapahtuu, koskakohan oppisin, etten testaisi millään ennen kuin oletettuna pvnä.
Ja noista tilastoista, eivät ne minua masenna, koinhan jo yhden raskauden näinkin iäkkäänä
Eli toiveissa vielä on , että onnistun raskautumaan. Toinen juttu sitten taas jos raskaudun, saisimmeko vauvan elävänä maailmaan, se pelottaa välillä.
Välillä ajattelen, olenkohan vähän vinksahtanut, kun vielä haaveilen ihanasta pienestä uudesta perheenjäsenestä, tässä iässä ja jo kuitenkin meillä on ihania lapsia, vaikkei yhteistä. Tämä kuitenkaan ei ole järjen asia vaan tunne ja toive on niin suuri molemmilla, että pienen iltatähden voisimme saada!
Tänä iltana mies kysyikin, miltä olo tuntuu? No sanoin, että tuntemuksia on ja ei ole, ja etten muista oliko niitä plussakierrossani vielä tähän aikaan? Eli odotellaan vaän rauhassa!
Jos se aarteemme olisi sateenkaaren toisessa päässä.
Vaikka tuo keskenmenon kokeneiden palsta on hyvä, niin toisaalta se juuri masentaa ilmeisesti minua. Kun niin paljon ikäviä sattumuksia samassa pinossa, toisaalta myös ihania onnistumisia keskenmenojen jälkeen!
Tämä yli 40v pino on kaikkein omiaan , ehkä juuri, että samanikäisiä kuumeilijoita paljon! Ymmärrämme täällä toisiamme , kannustaen!
Ei näitä asioita voi live elämässä jakaa kahvipöytäkeskusteluina!
Tulipas purettua ajatuksia taas!
Ihanaa plussarikasta aikaa meille kuitenkin jokaiselle jossakin vaiheessa vielä!
Rva Pikkumyy :heart: :wave: