Hei
harmaa vieras 37!
On kyllä ihan oikeasti hyvä pohtia tällaisia asioita eikä ihan suin päin käydä "vauvoja tekemään", että ihan viisaita kyllä kirjoittelet ja kyselet
Mulla itselläni hyvin erilainen tilanne kuin sulla. Esikoinen/ainokainen on 3½ v, joten tuollaisista isompien lasten kanssa olevasta "vapaudesta" ei ole vielä hajuakaan ja tässä on toisaalta vielä vauva-aika suht tuoreessa (tosin hieman utuisessa
) muistissa. Mulla ei ole vakityöpaikkaa, itse asiassa ei ole työpaikkaa ensinkään. Olen ollut viimeiset 3½ vuotta, yllätys yllätys, kotona lasta hoitamassa. Siinä mielessä tässä ollaan vähän "järkeä vailla"
Mutta me miehen kanssa ajateltiin asia niin, että minä en tästä enää nuorene (mieheni on minua 6 vuotta nuorempi, mutta eipä hänkään tietty enää siitä nuorene..
) ja biologinen kello raksuttaa jo aika kovaa, että jos ei nyt yritetä niin milloin sitten?! Jos jään odottamaan vakityöpaikkaa ja parempia tähtiasentoja ja ties mitä, niin voi olla että sitten onkin jo myöhäistä ja sitten kyllä harmittaisi ja todella paljon ettei edes yritetty.. Joten tässä sitä ollaan. 2 yrityskiertoa takana ja 2 pettymystä, mutta jospa tämä tästä iloksi vielä muuttuisi
Kyllähän sitä sitten miettii, että miten sitä jaksaisi vauvan kanssa kun tuon 3-vuotiaan uhmaikäisen kanssa on pinna ja jaksaminen välillä tiukilla, mutta eiköhän sitä sitten jaksa, kun on jaksettava.
Ja ennen kuin vauva tähän maailmaan on saatu (siis JOS) niin onhan tuo esikoinenkin sitten taas kasvanut isommaksi ja kenties ne uhmatkin on vähentyneet (toivossa on hyvä elellä..
)
Lähipiiristä.. niin luulen että lähipiiri vaan on onnesta soikeana jos tästä raskaudun ja perheeseemme saadaan uusi jäsen. Ei olla mitään kellekään puhuttu aikomuksistamme, eikä kerrotakaan ennen kuin on jotain kerrottavaa..
Semmoista ollaan kans kyllä puhuttu, että jos ei nyt tärppää niin olemme kyllä onnellisia siitä että meille on suotu tämä ainokaisemme. Siitä saa jo olla niin kiitollinen ja onnellinen, sitä lasta kun ei kaikille suoda. Et ei sen puoleen suuren suurta pettymystä ehkä tule jos ei tärppääkään. Mutta kyllä se pettymys tulisi olemaan joka tapauksessa, mutta yli siitä voisi päästä kun muistaa miten onnekas on kun on saanut jo yhden lapsen :heart:
Sitten en halua edes ajatella semmoista että mahdollinen toinen lapsi olisi sairas tms. En halua ns. maalailla piruja seinille. Jos niin käy, niin sitten niin käy. Sille ei sitten voi minkään ja sen sairauden kanssa on sitten elettävä, mutta minusta lapsi on aina lahja, oli hän sitten terve tai sairas.
No, toivottavasti sait näistä mun sekavista sepustuksista jotain selvää. Minusta tuntuu että sulla on kyllä niin kova vauvan kaipuu, vauvakuume, että josko jättäisit jahkailun ja kävisit miehesi kanssa yrittämään sitä kolmatta lasta, kun hänkin kerran "vihreää valoa näyttää"? Olet toki tervetullut tänne pinoomme vaikka ette yrittämään kävisikään =)
