Yli 36v KesäToiveet

Hei,

Esikoinen tärppäsi meilläkin niin hyvin, ettei oikein ehditty aloittaa yrittämistä. Kakkonen ekalla yrittämällä. Mutta se oli silloin se. Mulla on endo-epäilys, kun suvussa sitä on ja kuukautiskivut oli ennen pillereitä kovat. Ultrassa ei ole näkynyt, mutta se ei kai välttämättä näy.

Ihan rennolla menetelmällä tässä yritetään (kai) eli ei mitään ovistestejä. Mutta jännittää kyllä aika lailla, kun ei tässä vielä ihan satavarmaa päätöstä koko lapsen yrittämisestäkään olla tehty. Tässä iässä alkaa tulla noita käytännön asioita liikaa mieleen, mutta pikkuhiljaa ne alkaa väistyä...

 

:wave: Tervetuloa Kipinä, Lyydia ja Klaava tänne yli 36v "puuhapuolelle"

minunkin puolesta. Olen vielä töissä iltayhdeksään, joten kirjoittelen myöhemmin sitten :wave:

 

Kiitokset tervetulotoivotuksista!

Mulla on kyllä hitusen pessimistinen asenne tähän projektiin, sillä ilmeisesti yläkerran isäntä (tai joku joka näistä asioista päättää), on jo päättänyt, että meille piisaa kolme tenavaa.

Meille piti nimittäin tulla lokakuussa vauva, mutta raukka kuristui napanuoraan ja syntyi kuolleena rv:lla 19 :'( . Oli aika rankka kokemus ja päätinkin jo silloin sairaalassa, että ei koskaan enää.

Mutta tässä sitä nyt kuitenkin taas ollaan. Odottamassa, että tärppäis ja tällä kertaa menis kaikki hyvin Toivoa ei kai kuitenkaan pidä menettää...

No, se negatiivisista ajatuksista.

Kolme lasta meillä tosiaan jo on, tyttö viidennellä luokalla ja poika toisella. Sekä kuopus, tyttö joka viittä vaille 2 v.

Paistoin katraalle just lettuja, joista puolet paloi, kun piti yhtäaikaa yrittää netissä surfailla B)

 

No, jäi taas kirjautumatta...
:hug: sinulle klaava, todella ikävä asia takana.Onnea ja voimia tulevalle ajalle!
Täälläpäin satelee, onneksi, vaikka onki pimeää ja koleaa.Inhottaa pyöräillä töihin, kun kastuu kuitenkin jostakin kohtaa.Meillä mies kuumeilee kutakuinkin samalla tapaa kuin minä, väliin ehkä enemmänkin.
Täti saisi jo tulla, että yritys saataisiin vierailun jälkeen ns. päälle.

=) Täytynee hiippailla pienempien kanssa yöpuulle, että huominen lähtisi taas reippaana käyntiin.
Öitä vaan kaikille!

 

Hyvät illat teille leidit!

Klaavalle toipumislämpöpuhallus :heart: :heart:

Varmasti on tunteet monenlaiset nyt uutta yritystä aloittaessa. Toivottavsti saat myös täältä tukea, tarrasukkia( sitten kun ++) ja voimia siihen.
Olemme jutelleet tuolla edellisillä sivuilla, siitä, että on ihme kun nainen uudestaan aina haluaa vaan raskaaksi vaikka synnytys/raskauskokemus on voinut olla todella vaikea tai jopa noin tuskallinen.
Mutta onneksi luonto toimii näin, todellakin tsemppiä sulle Klaava :flower: !

Vastikkään siis palailin töistä ja pikkuhiljaa tässä alkaa taas sujua, mutta kyllä oli sopeutumisvaikeuksia.... :/ loman jälkeen.
Tänään tehtiin lasten kanssa sadekeppejä ( oikeen kiva kädentaitojuttu vähän isommille n.7v---> ) Sadekepistä lähtee valmiina oikeesti kiva ääni, niinkuin vettä sataisi.

Nythän sitä sadetta on tullutkin vähän ja ONNEKSI nuo savut on täältä hälveneet.

Yritän huomenna keretä laittamaan ne kysymykset siihen meitin "listaukseen".

Nytpä taidan alkaa telkun tuijotteluun =)

 

Kiitokset kannustuksesta!

Onneksi (ja omaksikin ihmeeksi) olen kutakuinkin palannut normaaleille raiteille jo kokemuksen jälkeen. Siinä on tietysti ollut suurena apuna perhe ja lapset, jotka ei anna mahdollisuutta kovin pitkäksi aikaa jäädä murehtimaan yhtään mitään. Vaikka eihän sellaista koskaan tietenkään voi unohtaa. Eikä tarvitsekaan.

Mulla on mies ollut reissussa muutaman päivän ja olen ollut keskenään lapsien kanssa. Joskus vähän rasittavaa, sillä olen vielä hoitovapaalla nuorimman kanssa ja aikuiskontaktien puute on välillä melkoisen rasittavaa. Onneks on nää verkot ja keskustelupalstat keksitty

Meidän nuorimmainen kokoajan pyörittelee kasseja ja höpöttää jotain koulurepusta. Ilmeisesti sekin jo haluais kouluun, kun isommatkin lähtee aina aamuisin.

Tänään olikin eka kerta tänä kouluvuonna, kun nukuin pommiin ja lapsille jäi kokonaista 40 minuuttia aikaa valmistautua. Pitkäänhän tuota jo päästiinkin :snotty: Tyttö selvisi kohtuudella, mutta pojan kanssa meinaa olla vaikeuksia tuollaisissa tilanteissa, sillä se on vähän sellainen haaveksija. Suurin osa aamupalan syöntiajasta menee akun lukemiseen yms. Onneksi sitä oli kaveri tulossa hakemaan, joten oli pakko suoriutua. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis siinäkin episodissa =)

Täällä on onneksi vihdoin satanut. Piha on kyllä sen näköinen, että olisi saanut sataa jo aiemmin. Mutta onneksi edes nyt.

No, nyt pitää lähteä ruokakauppaan ja sitten alkaa lukemaan tenttiin (hurahdin "vanhoilla päivilläni" opiskeluun vuosi sitten), sillä huomenna olis iltapäivällä tentti.

Hyvää ja aurinkoista (sateesta huolimatta) päivää kaikille!

 

klaava Osanottoni pienokaisen menetyksen johdosta :'( :hug:

Varmasti rankka kokemus. Ihan vetää sanattomaksi..

 

No niin, nyt on sitten kp28/28 ja malttamattomana testasin aamulla ja negaahan se näytti Mut ei oo täti tullut vielä kylään.. Katsotaan nyt miten tässä käy. Jos ei nyt tärpännyt niin uutta yritystä vaan putkeen. Eihän tässä muukaan auta.

 

Moro taasen!
Kun ei tässä ole kerinnyt täällä oikein piipahtaa, kun on tota sukua ja avokkikin tuli kotiin, mutta eipä häntä juurikaan tässä näy, aamulla lähtee ja ilta myöhällä tulee takaisin kotiin, no ompahan ainakin lähempänä kuin 200 kilsan päässä.
Meillä oli kyseisenä päivänä, kun avokki tuli kotiin, niin jumalaton kaatosade, juna oli 1 tunti ja 40 minsaa myöhässá, kun raiteet olivat tulvan alla. Onneksi oli autossa kunnon sadetakki (lämmin) niin pysyttiin asemalla lämpösinä pojan kanssa.
Täällä espanjassa olen asunnut vuodesta -98. pitäis vissiin päivittää tota mun profiilia. Alussa asuin Mallorcalla ja, kun poika oli 6kk muutettiin tänne mantereelle pikkuruiseen kyläpahaseen, mutta ihanaan sellaiseen. Asumme pienellä kadun pätkällä, missä taloja 11kpl:tta ja kaikki asukkaat ovat yli 70-vuotiaita. Eipá tässä meidä kylässä paljon nuorempia taida olla, ei niitá ainakaan näy missää. Mutta onhan se kyllä niinkin, ettei täällä ole monella varaa jäädä lapsia kotiin hoitamaan (äitiysloma 4kk), kun ei ole samanlaisia tukia sun muita lisiä. Mulla kävi säkä , että pärjäämme avokin tuloilla, ei mitenkään ruhtinaallisesti, mutta aina on jotain ruokaa pöydässä.
Uusia kavereita en ole juuri saannut ellei naapureita lasketa mukaan, mutta tarkoittaen oman ikäisiä ja vanhoihin pidetään yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla.
Ennen pojan syntymää pidettiin aina välillä bileitä kotona avokin sisarusten ja lähi ystävien kesken, mutta se joten jäin, kun tulin raskaaksi enkä ole juurikaan juonnut sen jälkeen, paitsi, että euroviisu-voiton kunniaksi otin pari rommi-kolaa.
Kaipa noita uusia pippaloita vois harkita jos ei tässä nyt heti ens kuussa tärppää (toive ajattelua). Avokillekkaan ei enään maistu, eipä ihme jos ei löydy seuraa. Silloin joskus ennen poikaa opetin avokille suomalaisia tapoja eli korjaus-sarjaa heti aamusta ja ihme kyllä sain miehen mukaa touhuun. Olihan se hauskaa.

pilkettä aika ero suomeen on 1 tunti vähemmän. Ja mitä ihmeen sadekeppejä????En oo kuullutkaan, mutta kuulosti kivalta, kun ne pitävät meteliä???

Ja tervetuoa uusille lyydia2001 klaavaParempaa menestystä seuraavalle ja kipinää

epsukepsuPahoillani miinuksesta :hug:

Mutta nyt tirsoille tai oikeesti pitäis ruveta silittää pyykiä, mutta katonpa nyt vielä kumpi vie voiton

 

epsukepsu vieläkö täti tiellä tietämättömällä?

Arvaa ottaako pattiin, miksi mulle aina käy näin!!!!! aarrrgghhh!!!!
aina, kun meille tulee jotain naispuoleisia kylään niin niillä on menkat ja meikkis on jotenkin herkkä niille.
Avokin veljen vaimolla alkoi menkat heti tänne tullessaan ja eikös meikkiksen menkat sitten heittäneet härän pyllyä elikkäs alkoivat reilu viikkoa aikaisemmin, näin käy joka ikinen kerta, kun talossamme on toinen nais-henkilö. Nyt meni meikkiksen laskut sekaisin ja joutuu vissiin vaan harjottelee ens kuun, että sais selville pysyykö/palautuuko ennelleen.
pemalauta, jurkele.

Tuli tossa mieleen tekeekö teistä kukaan käsitöitä (pilkettä ainakin askartelee lukemani mukaan?)?
Meikkis on ahkera vaatteiden tekijä, eli kesällä ompelukone surisee ja talvella puikot kilkattaa.Pojalle ja itselleni pääosin vaatteet teen ja joskus siloin tällöin jotain kivaa avokillekin
askartelua harrastan poikani kanssa hiukan, kun on vielä niin pieni, ettei kiinnostus vielä oikein riitä

ja tuohon viime kirjoitukseni lopusta niin yllätyksekseni silitin ennen päikkäreitä <br><br>

 

heipät =)

Voi hyvä ihme! Enmpä oo moisesta herkkyydestä kuullut, että heti alkaamenkat kun toisiltakin Siitä olen kuullut että ne pikkuhiljaa voi ajoittua samoille viivoille, jos ollaan samassa taloudessa, mutta tuo on joherkkyyden huippu. Ei tosiaankaan kiva, kun vaavia yritellään. Sun pitää, heh, kysyä aina naispuolisten vierailijoiden kp ennenkuin tulevat....

Mää kirjottelen taas töistä niin en kerkeä paljonkaan, mutta yritän illemalla. Huomenna on mökkeily ohjelmassa ja palajan sunnuntaina tietsikan ääreen.
Niin, se sadekeppi ja muu askartelu..Oon nuoriso-ohjaaja ammatiltani, nin tulee tuollasta pikkutaiteilua ja tekemistä tehtyä välillä. Vaatteita olen silloin tällöin tehnyt ja tykkään siitä, mutta nyt ei ole ollut aikaa eikä oikein tilojakaan ( kun oon sellainen vähän boheemi, niin tykkään että tarvikkeet saavat olla levällään niin kauan kuin tekemistä riittää..)
Haaveilen ihan tosi paljon siitä, että mulla olisi jonain päivän pikku pesueeni kanssa punainen tupa ja perunamaa, ja hyvät tilat kellarisa vaikka jossa vois maalata, tehdä käsitöitä, musiikki jnejne...se ois IHANAA! Ja vielä kun saisi pari lastasiihen, nin muuta en elolta ( ainakaanvähään aikaan ) pyytäisi.

Tässä sulle Tiitiäisen äiti ja muuta kiinnostuneet yksi ohje ja pari linkkiä tuohon sadekeppiin. Helppo tehdä ja kokemuksesta voin sanoa että lapset tykkää sen äänestä!


sadekeppi: naulaa pahviputkeen ( esim kangaspakan sisällä oleva--> saa ilmatteeksi kangaskaupoista )ristiin rastiin rautanauloja. Peitä kepin toinen pää pahvilla tai nahalla. Laita kepin sisään herneitä ja riisejä ja sulje toinen pää samoin kuin edellinenkin. Koristele sadekeppi kauniisti.
- toinen versio sadekepin valmistukseen löytyy täältä:

http://askeric.org/cgi-
bin/printlessons.cgi/Virtual/Lessons/Science/SCI0033.html

Tässä on vähän vaikeempi versio:

http://www.roima.fi/html/sadekeppi.html

heippa

 

Moikka!

Tiitiäisen äiti, olet kyllä tosi herkkä jos muiden menkkoihin noin reagoit! En ole moisesta edes koskaan kuullut! Ei mulla ainakaan noin ole käynyt, en ainakaan muista moista. Mut nythän pääsette sitten aiemmin "tositoimiin" Toivon niin!

Täällä tätiä ei ole edelleenkään näkynyt.. Ymmärtäiskin pysyä poissa!!
Mut nähtäväksi jää. Voi tietty olla niin että kun on vähän jännitystä ilmassa niin ei täti uskalla tulla..

Mä olen sellainen erittäin epäkäsityö-ihminen :ashamed: On hyvä jos saan esim.verhojen ylä-ja alakäänteet ommeltua koneella. Olen kyllä aina ihaillut ihmisiä jotka hallitsevat noi käsityöt ja askartelut, positiivisesti kateellisena ihmetellyt mistä he kaikki ideat keksivätkin. Meillä ei siis askarrella kotona juurikaan :ashamed:

Tänään käytiin pojan kanssa parturissakin. Mentiin lähinnä moikkaamaan tuttua parturi-kampaaja ja hänellä sattuikin olemaan siinä aikaa niin leikkasi sitten pojan hiukset taas siisteiksi. Sai taas poika kehuja kun jaksoi niin hienosti istua paikoillaan, vaikka kaverilla meni tunnin verran siihen hommaan kun joutui välillä palvelemaan muita asiakkaita. Lopuksi poika lakaisi hiukset lattialta =) Lakaisi myös edellisen asiakkaan hiukset ennen omien hiustensa leikkuuta

Jeps, mut täällä nyt jatketaan ihmettelyjä siitä missä täti on ja tuleeko vai ei. Testailla en aio ennen kuin monsuunit on viikon myöhässä, siis jos...

Niin ja mukavaa viikonloppua kaikille! Niin se on taas tämäkin viikko kääntynyt lopulleen.

:wave: <br><br>

 

Epsukepsu..hienoa kärsivällisyyttä sulta tuo ettei testaile. Toivon että pystyn itekin siihen sitten kun pitää..
Oman luonteeni tuntien olen tikkujen kanssa jo tanassa het seuraavana aamuna Ei vais...yritän kanssa tuota.
Ja tuosta käsityötaidosta...taitaa olla olla niin ettei suutarin lapsella ole kenkiä, sillä en ole minäkään kotona askarrellut niin että voisi kehua :ashamed: Ihan vaan perinteiset joulu ja isänpvä kortit..
Mutta poika oli kyllä pienenä mukana aina musiikkijutuissa ja teatterilla ( harrastaja), kun tein siellä kaikenlaisia juttuja ja jotain on tarttunut vissiin puseroonkin kun soittaa kitaraa nyt opistossa . Bändiviritelmiäkin on kaikenlaisia. Minulta on toistaiseksi yritetty "pimittää" kaikki esiintymiset kun kuulemma "-sä kyynelehdit siellä kuitenkin ja mä en kestä" -Poikani sanomana

Juu mä muistan nuo parturi käynnit myös kun poika oli pieni. Hienoa kun jaksaa noin pysyä paikoillaan ja oli oikein ahkeroinutkin siellä. Taitaa poika saada alennusta seuraavalla kerralla...
Meillä poitsu kieltäytyi eräänkerran jälkeen menemästä enää parturiin kun ne leikkasivat tukan liian lyhyeksi ja yksi (typerä) aikuinen sanoi, että ihan piafralaiselta näytät :/ Nooo, siitä lähtien sitten oli vaan kotiparturi.

Hyvät viikonloput ja :attn: :attn: :attn: ESTOPUOMEJA Epsukepsulle

 

:wave: Minäkin olisin hakukas mukaan tähän ketjuun.

Nelonen tilauksessa, ennestään kolme tyttöä.
Nuorin pian 4v. Siis jo, aika menee niin nopeasti, ettei mukana tahdo pysyä.

:\|

Eli syystoiveissa täälläkin ollaan. B)

Pitää tätä ketjua vilkaista illemmalla, josko nyt sulkisi koneen täällä töissä.

Aurinkoista viikonloppua teille B) B)

 

Tervetuloa mukaan miesku!! :wave:

Sinullahan on kans jo iso katras kertynyt! Täällä pinossa on muutama muukin jolla on jo monta lasta. Itselläni on yksi, 3,5v poika ja toista tässä toivotaan

PilkettäTässä pitää nyt vähän toppuutella itseään noiden tikkujen kanssa ettei niihin nyt ihan huvin vuoksi käy pissimässä Täytyy vaan malttaa mielensä ja katsoa mitä tässä tuleman pitää.. jos mitään.. Ei taida täti uskaltaa tulla kun ei ole kerta toivottu vieras.. :kieh: Alaselkää kyllä taas vihloo vähän väliä... :/ mut kattoo nyt...

Poika oli kyllä niin mainio taas kerran siellä parturissa. Hän piti itse huolen että joka puolelta leikataan ja että vielä lopuksi surrutellaan koneella ja supsutellaan huiskulla leikatut hiukset pois kasvoilta jne Pitääkin kysyä josko noista "siivouspalveluiden" johdosta kohta sais alennusta leikkauksesta. Ei ollut nimittäin eka kerta kun poika lattian siellä lakaisi...

 

Ei muutakuin plussatuulia +++++

 

Tervetuloa miesku :wave:

Mä kanssa silloin ekaa,kun harjoteltiin, olin melkein joka kuukausi tikun kanssa sohimassa ja aina tuli negaa ja sitten kun tulin oikeesti raskaaks ajattelin, että myöhässä nuo taasen on, enkä noteerannut. Järkättiin avokin hirmu synttäri bileet , kolkyt vierasta ja jokainen toi pari pulloo viunaa ja lantringit mukanaan, eikä aamulla enään tippaakaan jäljellä. Siinä sitten siivottuani sotkut, että jos vaikka kokeilis sitä tikkua, kun olo ois kyllä vähän outo, promilleraja vielä korkeella eikä krapulaa. tein testin ja plussat, avokki sängyn pohjalla ja meikkis innoissaan kiljuen avokkia herättáä, oli vissiin vielä niin tolkuttomassa tilassa, että, kun iltapäivällä heräs niin kysy, ettá mitä mä olin höpöttänyt silloin aamulla eikä ollut uskoakseen. Seuraavana päivänä varmistukseksi uus testi ja sama tulos. olin jo tosin 6vkoa raskaana, mutta, kun oli tullut niin monta pettymystä niinä kolmena vuonna mitä yritettiin, että en ajatellut koko menkkojen puuttumista. Jospa tällä kertaa ei menis kolmee vuotta harjoittelemisessa, se rupes jo viime kerralla puuduttaa.

pilkettäKiitos ohjeesta, täytyy kokeilla tuon tekemistä. Meikkis luuli, ettá se on joku sellanen mika ihan oikeesti sateeseen laitetaan :ashamed:

 

Sanokaas menenkö töihin tammikuussa vai en?

Mulla on taas hirveä pähkäilyvaihe saman asian kassa (vasta kolmas kerta tämän hoitovapaan aikana). Tyttö täyttää vuoden päästä 3 ja siihen asti olis mahdolllisuutta olla kotona, mutta on tuo taloudellinen tilanne melko tiukka (ja se mies prr meni ne ylinopeussakotkin hankkimaan).

Muuta motivaatiota en tuohon töihin menoon ole keksinyt vielä kun sen rahan. Ja tietty sen, että saa syödä lounaan rauhassa

Keksin kyllä sellaisen "pehmeä lasku työelämään" vaihtoehdon, että olen töissä tammi-touko ja jään sitten vielä hoitovapaalle kesä-elo. Sillai sais vähän rahaa, mutta ei tarviis hankkia koululaisille mitään kesähoitosysteemiä, kun vois vielä itse olla kotona. En tiiä mitä työnantaja tuohon sitten tuumaa, mutta lienee meillä toisetkin olleet tuollaisia hoitovapaajaksoja just kesällä (jopa miehet).

Mutta, mutta. Onneks ei tarvii tänään päättää vaan vasta lokakuussa...

 

Meikkis on jo nyt ennen talvea ajatellut mennä töihin joss vaan töitä saan ja pehmeellä Laskulla tietenkin eli vain puolipäivástä duunia mulle ja pojalle puolipäivästä hoitoa.
Mutta táä nyt on vielä ilmassa kaikki, pojalle ois kyllä hyvä löytää hoitopaikka , että sais ikäistänsä seuraa ja äiskälle kanssa vähän taskurahaa, kun on tuo avokki pitännyt meittin taloutta yllä jo kohta kolmatta vuotta.

 

Hei,

Minä halusin ehdottomasti olla töissä ekan lapsen jälkeen ennen toisen lapsen syntymistä, vaikka ikäeroa on vain 2 vuotta. Jotenkin se tuntui silloin hyvältä ja ehdin olla puoli vuotta työelämässä tosin osa-aikatyössä.

Kuopuksen (10 v) jälkeen opiskelin uuden ammatin ja olen ollut nyt samassa työpaikassa yli 5 v. Alkaa pikkuhiljaa kypsyttää koko työ... Vauvakuume on iskenyt ja mietinkin, onko se vain halua muutokseen ja keino päästä töistä pois. Kuka näistä motiiveista ottaa selvää? No, sitä nyt kuitenkin tässä pähkäilen, että tehdäänkö vaiko ei tehdä. Pillerit jätin pois ja nyt odotan menkkoja alkavaksi. Sitten on päätettävä, alanko syömään seuraavaa lätkää vai en...

On tosi vaikea, kun yrittää järjen kanssa miettiä kaikkia juttuja, jotka olis lapsen tekoa vastaan. Ja kun sitten kuitenkin haluais vielä yhden, kun nuo edelliset tuli tehtyä aika nuorena. Mies on samalla tavalla kiikun kaakun, välillä sanoo että tehdään vaan ja välillä että mietitäänhän vielä. Kun tulis vahinko, olisin ihan iloinen. Mutta että tämä pitäis ihan järjellä päättää - se taitaa olla liian vaativa homma.

Ikäeroa tulis kuopuksen ja uuden tulokkaan välille n. 11 v, jos sattuisin tulemaan raskaaksi suhteellisen nopeasti. Kyllähän me taloudellisesti ja talon puolesta voitais ihan hyvin tehdä vielä lapsi, mutta entä oma aika. Jääkö lenkit sikseen? No, vaunujen kanssa on tietysti hyvä lenkkeillä. Pojan harrastus on aikaa vievää hommaa ja mies joutuu olemaan useana iltana hänen kanssaan pois kotoa. Jaksanko sitten olla päivän kotona ja illankin vielä vaavin kanssa... Onneksi isovanhemmat ja sisko asuvat lähellä, se on kai aika iso plussa.

Alan tuntea itseni lähinnä skitsofreeniseksi, kun muutan mieltäni puoleen ja toiseen. Olis kiva kuulla, onko muilla ollut samoja oireita? Auttakaa jos osaatte! \|O

 

Töihin menosta ja kotihoidosta..

Mä päätin jo ennen pojan syntymää, että olen kotona siihen asti kun hän täyttää 3v ja näin tein =) Hoitovapaa päättyi maaliskuussa ja olen ollut siitä lähtien sitten työttömänä. Tarkoitus olisi töihin mennä kun sellaisen paikan vaan löytäisin. Toiveena saada osapäiväinen työ ettei pojan hoitopäivät venyisi hirveen pitkiksi ja muutenkin jäisi sitä aikaa elämiseenkin.

Rahallisesti on tiukkaa ollut, mutta aina on ruokaa ollut pöydässä eikä ole tarvinnut muutenkaan kärvistellä Mutta eipä tässä ole tarvinnut esim. matkustella tai muutenkaan törsäillä..

Minusta pienet lapset olisi hyvä hoitaa kotona mahdollisimman pitkään. Ei se päiväkoti elämä mitään herkkua ole, vaan rankkaa "työtä" myös lapsille. Mutta aina ei ole mahdollista jäädä kotiin ja sen ymmärrän, mutta toivon että kaikki vanhemmat ainakin sitä harkitsisivat vaikka se tietäisi sitä, että rahallisesti tulee olemaan tiukkaa. Lapsuus on vain kerran.

 

heippa hei!
Täällä jutellaankin todella aktiivisesti.
Ei meinaan pysyä mukana.

Meillä ei tarvi miettiä että mennäkkö töihin vai ei...
meillä tehdään kotona töitä. Navetassa ammuu lehmiä.
Meidän tyttö on vaan niin paljon mun perään, että isäntä paljon tekee yksin navetta hommat. Nyt on alkanut helppottaa, että pääsen useammin sinne lehmien sekaan.

Mulla oli tossa kevään aikana kova laihdutus jakso, sainkin pudotettua 8kg ja nyt on kiva aloittaa kuumeilun

Sen verran jännittää toi raskaus, että mulla oli raskaus diabeetes ja piikitin myös itseäni. mutta jotenkin posiitivisella mielellä tulevaisuuteen katsoen. tiukka ruokavalio ja runsas liikunta

 

On se lapselle aika rankka tuo päiväkodissa olo. Aamuvarhain herätys ja pitkä päivä tarhassa. Kotona kun on sitten vielä kiva leikkiä, ennen kuin menee nukkumaan.
Meillä ollut aika rankka syksy. Neiti on nyt "isojen" puolella, eli he eivät enää päivisin nuku. (ei ole kyllä kotona pariin vuoteen nukkunut, ei viikonloppuisin eikä kesisin). Ja kun ollaan väsyneitä, niin välillä "huumori" on välilä aika kaukana... :\|

Mutta toisaalta siellä on kavereita ja oppii kaikenlaista. Toimimaan ryhmässä, huomioimaan toista jne. =)

Mutta nyt jos - tai siis kun - meitä onnistaa tässä vauva-asiassa.
Haaveilen siitä, että pystyisin olemaan kotona ainakin että lapsi olisi 1 ½ vuotias.

Meillä kun on talonrakennuspuuhat aloitettu.

 

Hei,

Olen samaa mieltä siinä, että lapsen on hyvä olla kotona vaikka useampi vuosikin. Toisaalta kaikki lapset eivät kärsi hoidostakaan, en ainakaan usko sitä. Ja on tietenkin tosiasia, että kaikki eivät pysty edes olemaan kotona niin pitkään ja joskus äidille voi olla hyvä käydä vaikka osa-aikatyössä "tuulettumassa". Äitejä ja lapsia on monenlaisia, niin on tilanteitakin.

Menin itse tosiaan osa-aikatyöhön silloin, kun tyttö oli 1 v ja 4 kk ja aloin odottaa toista lasta. Kieltämättä sydäntä riipaisi jättää tyttö hoitopaikkaan perhepäivähoitoon, mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Olin työssä puoli vuotta kunnes jäin äitiyslomalle. Pojan syntymän jälkeen minulle tarjottiin puolipäivätyötä heti äitiysloman loppumisen jälkeen. Työt alallani ja pienellä paikkakunnalla olivat tiukassa, joten halusin tämän työkokemuksen ihan tulevaisuuden töiden kannalta. Onneksi äitini hoiti lapsia, en olisi millään raskinut viedä noin pientä vielä ulkopuolisen hoitoon.

Molemmat lapset ovat mielestäni tasapainoisia ja luottavaisia. Koulu sujuu erinomaisesti ja kavereitakin on aika lailla. Olen vakaasti sitä mieltä, etten ole onnistunut "pilaamaan" lapsiani aikaisella hoitoon viemisellä. En tosin usko, että kotona hoitamisestakaan olisi ollut haittaa, päinvastoin. Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä aloittaa lapsen totuttaminen muihin ihmisiin kuin omiin vanhempiin. Onhan tietysti kerhoja yms. olemassa, tosin pienellä paikkakunnalla aika vähän.

Se näistä töistä ja lapsista...

Nyt sitten mietin kolmatta ja tällä hetkellä mielessäni olisin kotona vaikka kolme vuotta. Olen niin täynnä työelämää ja sen hektistä ilmapiiriä. Tiedän kyllä, että mieli voi muuttua ajan kanssa. Mutta kunhan tämä päätös kolmannesta nyt edes saataisiin tehtyä ja eihän sitä nyt tiedä, saako tässä iässä enää lapsia... On myös todennäköistä, etten saa jatkaa entisessä työssäni lapsen saamisen jälkeen (määräaikaisia paljon peräkkäin) ja olisi sitten taas työpaikan etsimisen paikka. Ja se ei ole helppoa täällä "periferiassa". Mutta asioilla on tapana järjestyä... B)

 

Huomenta.
Minä sitten myös tänne tunkemassa.Ikä mittariin tulossa 38 marraskuussa.Naimisissa toistamiseen.Mieheni on minua jonkin verran nuorempi,11 vuotta

Tytär 18v on ensimmäisestä liitosta(asuu omassa taloudessa jo)
ja tämän nykyisen kanssa poika kuukauden päästä 3v.
Kolmatta itselle ja toista miehelle siis yritellään.

Täällä etelä-Suomessa asutaan Turun naapurikunnassa.Pian kylläkin vaihtuu kaupungiksi hieman kauemmas.Rakennamme taloa.
Tätä vanhaa olemme tässä remontoineet(nyt valmis) ja myyneet samalla.Katsojia riittänyt,eilen viimeeksi.

Töissä olen tällä hetkellä,menin kun poika täytti vuoden.Noita laivojen hyttejä rakennan.Mies autonasentaja.
Nyt saanut ajatella tämän pari vuotta ja jos jälkikasvua lisää suoraan olen kotona pidempään.
:wave: