Hurjasti onnea uusille plussille :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Onnittelut myös
Neeanäidin pikkuprinsessalle :heart: Vuosi on mennyt ihan mahdottoman nopeasti.
On niin lämmittävää lukea, että vielä tässäkin pinossa plussia tulee. Siinä samassa mietin, miksi ei meille. No, sitä nyt on turha jäädä vatvomaan, meille ei vain nyt tule site pitentä. Turhaan periaatteessa täälläkin roikun, taustalla lueskelen kuulumisia, harvoin enää saan aikaiseksi kirjoittaa mitään. Tunnen olevani vähän ulkona koko kuumeilusta. Clomit on laatikossa, ovistestit lojuu kaapissa, fiilis kateissa. Ovulointi ei ole mun kohdalla itsestäänselvää, eikä edes clomeilla. Viimeisimmän simppatesti tulokset kolahti laatikkoon, masentaa. Posti it lapussa pyyntö soittaa lääkärille, kun lappu tulee. "Olen kovin pahoillani, mutta ei tällä tuloksella voi raskaaksi ketään saada. Hoitojakaan ei kannata jatkaa, koska se mitä liikkuu, on epämuodostuneita" Mies laski puhelmen pöydälle ja sanoi tuon mulle. Kertoi myös muut asiat mistä juttelivat. Sen verran annettiin toivoa, että jos tämä oli vain flussanjälkeinen huono tulos. Kuukauden päästä uusi testaus. Ei jaksais enää tätä huonoa onnea.
Tämä vuosi katotaan loppuun ja sitten käännetään uusi lehti elämässä. 3v6kk on takana yritystä, surua ja uutta yritystä. Yk taitaa huidella jossain 35-40 kieppeillä miinustaen muutaman kuukauden, kun Onni-enkeliä odotin ja pari muuta hetken onnea. Muuten menis jo varmaan liki 50 täyteen. Joskus on se tehtävä, päätettävä, että tämä loppuu. Meidän lapset ovat tässä, lisää ei tule. Se vain ajatuksenakin sattuu. Kaverini "ei me edes yritetty tätä ja sit vaan olinki raskaana" vauva syntyy ens viikolla. Joka puolella näen kauniita masuja, vauvoja, pikkiriikkisiä tuhisijoita. Huomaan selaavani lastentarvikkeen sivuja ja samassa hätkähdän todellisuuteen, miksi? Eihän meille ole täällä enää mitään.
Tämä syksy on ollu irtautumista, itkua ja tuskaa. Salassa silti toivoo niin paljon, odottaa niin pohjattomasti.... Jokainen "muka oire" saa sydämen läpättämään ja järki sisällä huutaa PMS!! Mutta jos kuitenkin. Tänäänkin olin idiootti, suurimmasta päästä idiootti. Menin pissimään muutossa löytyneeseen herkkään testiin. Miten tyhmä voi ihminen ikinä edes olla. Kaiken lisäksi muka näin siinä jotain, mut se oli kai vain hallusinaatio. Jotain hailakkaa, jotain olematonta...suurennuslasi, taskulamppu, kirkas lukuvalo..just. Epätoivoinen tikkulaborantti iski jälleen. Lukiolainen tuli yllättäen kotiin ja hädissäni tungin tikun maton alle. Arvatkaapa vain, tuliko siitä ihan selvää sen jälkeen. Oli unohtanu jotain kotiin ja meni saman tien. Noh, tikussa hervoton painauma ja pinta rikki. Eihän siitä enää mitään saanu tutkittua hyvällä tahdollakaan. Tikun reuna oli ehjä ja siinä oli pilkku testiviivan paikalla, kontrolli näkyi paremmin. Mut negahan se on, eihän tähän aikaan kierrosta muuta vois ollakkaan. Olen siis enemmän kuin epätoivoinen. Tiedän senkin, että tuossa merkissä on niitä harmaita raitoja, valoa vasten läpikuultavia viivanpaikkoja ja ties mitä. Siksi piilotinkin noi syvimpään nurkkaan. Olis pitäny hävittää, ettei ne syvimmällä epätoivon hetkellä tule käteen. Minähän en voi sitten pitää näppejäni erossa noista, kun paha paikka sattuu.
Täällä on mukava lukea kannustavia kirjoituksia.
Onlydream, kiitos viimeisimmästä viestistä. Tuo jos mikä, saa miettimään, että jospa sittenkin
Olen vain ollut niin maissa monesta eri syystä, että ei ole oikein ollu täällä jaksuja kirjottaa. Eikä edes käydä joka päivä. Hyvä, jos kerran viikossa.
Kaikesta huolimatta toivon teille kaikille sydämeni pohjasta onnistumista ja sitä pientä ihanaa ihmettä. Olette kaikki sen ansainneet.
Lämmöllä, Lumi-Marja