Aivan ihania kuvia olette laitelleet. Siitä innostuneena laitan tänne nyt muutaman syksyisen kuvan.
Orvokit ne vain jaksavat kukkia, vaikka kesä meni jo.
Ei syötäväksi, mutta kuvattavaksi
Vaikka maa on kova, niin punainen lakki puskee läpi. Olisipa ihminenkin aina yhtä päättäväinen.
Juuri illalla puidun vilja tuoksun vielä aistii. Aamusumu kostuttaa ilman ja hämähäkinseitit kimmaltavat kuin helminauhat. Aurinko tekee sumusta helmenhohtoisen, kirpakka ilma tuntuu nenänpäässä. On aivan hiljaista, ihana aamu.
Mimmimamma, jospa kuitenkin se viiva olisi näyttänyt oikein testissä. Eihän ne kaikki raskaudet oksulle koko ajan aja. Äitikin oksensi kaaresa neljän ekan aikana ja tämän viimeisimmän tytön aikaan, kun oli alkuraskaudessa 43v voi vain pahoin, mutta ei oksentanut. Siksi uskoi vasta kuudennella kuulla odottavansa, vaikka toki oli sen jo lääkäri aiemmin todennut.
amati, oiretta pukkaa *peukutus*
pikkukakkosen haaveilija sullakin ihana auto :headwall: Omani siirtyi autojen hautuumaalle vuosi sitten. Kolme vuotta jaksoin sitä huolloissa raahata, hianuttaa ties mistä tein varesta milloinkin. Lopuks huoltomies sano, jotta tämän auton historia tais olla tässä. Alusta halki ja kone hirtti kiinni.
Kaikki jotka pähkäilevat ikäänsä, sanon nyt vaikka kuinka monennen kerran, jotta ikä on vain numeroita
Toki luonto tekee tepposia kropassa, mutta jos pää ei seuraa perässä, niin sitä pystyy vielä vaikka mihin.
Täti tättähäärä ei vielä ainakaan ole tullut. Ei näy myöskään finnejä, ei ole migreeniä, en ole jäänyt itselleni kiinni nalkutuksesta enkä kiukkupuuskista. Sen sijaan olen hyvin herkkä, tavallista väsyneempi, viluinen, pissattaa usein, yölläkin saa ravata vessaan kerran tai pari. Rinnat aristaa ja hiukset ravoittuu nopeasti. Joka päivä sais pestä, mutta ei jaksa, kun kestävät kuivaa hiivatin kauan ja latvat kuivuu suotta. Mulla hiuksissa kuitenkin mittaa ihan mukavasti.
Raskauden mahdollisuuten en pysty uskomaan, joten mulla on nähtävästi kierto hakemassa uusia uria ja syystä tai toisesta PMS oireet helpottaneet. On se hullua, eka PMS:n kans meinaa tulla hulluks ja sitten kun se ei niin pahasti vaivaa, sitä miettii, miksi sitä ei ole. Naisen mieli...mysteerihän se on.
Mun sairasloma loppuu tänään, mutta ens viikko on lomaa muutenkin, kun ei ole koulua. Loput labratulokset tuli ja lääkäri soitteli niitä. Verikokeet täydenti näytepaloja ja mulla ei luojan kiitos ole mitään vakavaa. Pahaksi äitynyt allergia vain. No, voihan se vakavaksikin mennä, tiedän sen, kun mulla kala on tappavan allergisoiva ja sitä varten adrenaliinikynä valmiina, toimii ampiaisenkin kanssa, joten siinä mielessä en tuota suolistoperäistä allergiaakaan ihan leikkimielellä ota. Nyt tiedetään oireiden syypää, niin osaa välttää ja olo on jo huikean paljon parempi. Eikä tämä lääkärin mukaan vaikuta mitenkään mahdolliseen tulevaan raskauteen, joten kaikki siltä osin hyvin.
Hoitoihin ei nyt ainakaan toistaiseksi lähdetä. Tämä on nyt pitkän harkinnan tulos. Mies ei enää kestä toista rumbaa, joka meille tuotti järjettömän laskun ja useita hoitokertoja. Ne alkiot pakasteessa on edelleen olemassa, mutta ne on se viimeinen hätävara....sitten joskus. Nyt otetaan toistaiseksi ihan rauhassa, ilman tikkuja, ilman lämmön mittauksia. Vitamiinit menee, kun niitä söisin muutenkin, mutta stressi pois ja annetaan tunteiden viedä, ei kalenterin.
Siitä on jotakuinkin vuodenpäivät suunnilleen, kun aloin odottamaan heinävauvaa, Helmi-Onnia. Jotenkin haikeat tunnelmat, kun sitä ajattelee. Olen vieläkin täällä, vaikka meidän pitäisi olla kolme kuisen pojan vanhempia :ashamed: Ei saisi elää musitoissa, mutta minkäs teet :headwall:
Aurinko alkoi paistaa aamupäivän harmauden jälkeen. Taidampa käydä koiran kans pikaisella lenkillä. Vieläkin aristaa tassua, vaikka käärmeen puremasta on jo aikaa kulunut. Tarkistuksessa on käyty ja kaiken pitäis olla ok, mutta joku sitä vielä vaivaa.
Aurinkoisin ajatuksin Lumi-Marja :flower: + :flower: ++ :flower: + :flower: + :flower: + :flower:
