mantana: Kiitos päivityksestä
Hyvin se näyttää sujuneen! Pikkumyytäkin pitää kiittää, kun niin ahkeraan päivittelit!
Mullakin on nyt iltavuoro, mutta ajattelin sitä ennen piipahdella katsomassa mitä tänne kuuluu. Hipihiljaiselta vaikuttaa, mutta nostellaan nyt pinoa ainakin takaisin etusivulle. Omanapaa: itsellä olisi keskiv. puhelinaika lääkärille, ajattelin kysyä, kirjoittaisko se sitä Lugea. Kaverille oli kirjoittanut puhelimessa Terolutit. Pakko ainakin kysyä! Täti vasta aloitti riehumisensa meillä, mutta parempi tämäkin vaihe, kuin odottaa saapuvaksi, kun TIETÄÄ että tulossa on!
Kohtalotovereille paljon jaksamisia!!!
mantana ja muut: kyllä nuo ajatukset on ihan tuttuja. varmaan meille kaikille täällä. Täytyy sanoa, että mulla otti aivan oikeasti koville, kun eilen joulumarkkinoilla törmäsin vanhaan tuttuun, jolla oli vaunuissa 3 kk. ikäinen vauva. Otti niin koville, että oli vaikea pusertaa hymyä naamalle ja onnitella! Vaikka hänen puolestaan olin niin iloinen, niin samalla kirveli tämä oma epäonni.
Sitä on ihan mahdoton painaa alas, näkymättömiin, varsinkaan tällaisina hetkinä, kun täti on juuri saapunut, ja pettymys on "tuore".
Tuokin ajatus on tuttu, ettei sukulaiset ja työkaverit(kaan) ajattele, että TÄMÄN IKÄINEN ENÄÄ edes haaveilisi vauvoista. Olen varmaan ennenkin täällä kertonut, kuinka kirpaisi, kun miehen veli oli sanonut miehelleni, erttä "sustahan voi tulla pian vaikka isoisä". Olin iloinen, etten ollut läsnä siinä tilanteessa, koska olisin luultavasti saanut raivarin!
Tämä mies on minun ikäiseni, ja sillä on pieniä lapsia. Sehän oli melkein sama, kuin olisi sanottu, että "kun säkin nyt olet noin vanha, niin ette kai te nyt enää lapsista haaveile".
Mutta nyt en kyllä ollut järin positiivinen, anteeksi!
Nyt täytyy alkaa valmistautua töihin... Kaikille hyvää tuulta tähän viikkoon! Pitäkää itsestänne huolta!
Mullakin on nyt iltavuoro, mutta ajattelin sitä ennen piipahdella katsomassa mitä tänne kuuluu. Hipihiljaiselta vaikuttaa, mutta nostellaan nyt pinoa ainakin takaisin etusivulle. Omanapaa: itsellä olisi keskiv. puhelinaika lääkärille, ajattelin kysyä, kirjoittaisko se sitä Lugea. Kaverille oli kirjoittanut puhelimessa Terolutit. Pakko ainakin kysyä! Täti vasta aloitti riehumisensa meillä, mutta parempi tämäkin vaihe, kuin odottaa saapuvaksi, kun TIETÄÄ että tulossa on!
mantana ja muut: kyllä nuo ajatukset on ihan tuttuja. varmaan meille kaikille täällä. Täytyy sanoa, että mulla otti aivan oikeasti koville, kun eilen joulumarkkinoilla törmäsin vanhaan tuttuun, jolla oli vaunuissa 3 kk. ikäinen vauva. Otti niin koville, että oli vaikea pusertaa hymyä naamalle ja onnitella! Vaikka hänen puolestaan olin niin iloinen, niin samalla kirveli tämä oma epäonni.
Sitä on ihan mahdoton painaa alas, näkymättömiin, varsinkaan tällaisina hetkinä, kun täti on juuri saapunut, ja pettymys on "tuore".
Tuokin ajatus on tuttu, ettei sukulaiset ja työkaverit(kaan) ajattele, että TÄMÄN IKÄINEN ENÄÄ edes haaveilisi vauvoista. Olen varmaan ennenkin täällä kertonut, kuinka kirpaisi, kun miehen veli oli sanonut miehelleni, erttä "sustahan voi tulla pian vaikka isoisä". Olin iloinen, etten ollut läsnä siinä tilanteessa, koska olisin luultavasti saanut raivarin!
Mutta nyt en kyllä ollut järin positiivinen, anteeksi!
Nyt täytyy alkaa valmistautua töihin... Kaikille hyvää tuulta tähän viikkoon! Pitäkää itsestänne huolta!