Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat

Heissan kaikille. Jännä kun itse on vielä niiiin alussa, ei jotenkin osaa noita viimeisillään olevien juttuja sisäistää, ehkä ne vielä ihan pelottaa...

Eli mulla oli ihka ensimmäinen neuvola vasta eilen- ja alkoi siellä itkettämään! Jotenkin vain koko homma konkretisoitui kun täti lykkäs vauvaopuksia eteen. Sana "äiti" on jotain niin kummallista.

Viikkoja siis 9+1 ja jopa sydänäänet löytyi dopplerilla, oli se huisia! Ja taas itkua... Ehkä koko päivä oli jotenkin herkillä, kotona prosyyreitä tutkiessa vielä vetistelyä, sitten oli pakko mennä vähäksi aikaa nukkumaan, onneksi oli vapaapäivä. Tänään taas ihan eri ihminen.
Pari päivää taas yrjöttänyt enemmän (eilen tuli inkiväärit ylös, ei kiva), juuri kun kehuin neuvolassa että inkiväärit on auttaneet. kai se siitä, toivonmukaan.
Ihanaa että joku juuri kehui 2/3 pirteydestä, odotan sellaista innolla. Ei pysty joogaamaan eikä oiken mitään kun tulee vain oksu olo tai ainakin väsyttää niin ettei kykene mihinkään.

Anteeksi valitus, kai tämä vain välillä on tällaista :ashamed:

Odotan kovasti että menisi muutama viikko ja suurin piirtein voisi huoahtaa (että raskaus jatkuu) ja alkaa oikeasti nauttimaan olosta! Lomakin sattuu siihen saumaan, JEE!
Antoivat neuvolasta muuten aikaa miettiä kumpaan H:gin synnäriin halutaan, tosi vaikea päättää kun ei ole mitään kokemuksia mistään. Ja kuulemma voi käydä nyt ultrissa jossain ja vielä vaihtaa itse H-hetken paikkaa jos siltä tuntuu. Toisaalta kai pitäisi se ilmoittaa jotta tulisi ultra-aikakin, tulee kuulemma vain imoitus milloin tulee olla paikalla, hmm. No, onneksi se loma tulee, tietty sitten ei voi olla kovin kaukana sillä viikolla.

Siinä sitä oli omaa napaa ja navansisusta, on kuitenkin ihanaa että on melkein kesä, valoa ainakin jo mukavasti ja vihreää, linnut huutelee, mukavaa =)
Hyviä vonteja kaikille ja tsemppiä niille joilla suuri koitos jo lähellä!!!

 

Tervehdys kaikille!

Täällä sitä ollaan taas saikulla. Mielestäni neuvolalääkäriltä vähän ylireagointia kylläkin. Neljättä päivää jatkuvien vatsakipujen takia siis sinne menin ja vastassa taas tietty sama lääkäri kuin ekallakin kerralla, josta en ollut niin innostunut. Nytkään ei jäänyt yhtään parempi kuva, koska ei millään tavalla tutkinut, että mistä johtuisivat nuo kivut. Kyseli vain ja kirjoitti sitten sairaslomaa. Oisin nyt kuvitellut, että olis edes painellut mahaa, jotta ehkä selviäis, että mistä aristaa. Mut ei siis sitäkään. Neuvolan tädin toimesta sentään kuunneltiin sydänäänet, jotka muuten kuulostaa jo aika eriltä kuin silloin ekoilla kerroilla. Äänestä selvästi kuulee, että siellä jo isompi sydän sykkii. Ennen raskautta ylhäällä olleet paineet olivat yhä tippuneet eikä virtsastakaan löytynyt valkuaista.

Myös paino on yhä tippunut. Mullahan alussa paino nousi pari kiloa jatkuvan syömisen myötä, mutta nyt siis jo alle alkupainon. Kai aika monella on vielä tässä kohtaa (rv17 menossa) paino voinutkin olla miinuksella, mutta yleensä varmaan johtunut alkuraskauden pahoinvoinnista. Mulla siis se ei kuitenkaan painoa pudottanut vaan paino on alkanut nyt putoamaan nyt toisella kolmanneksella kun olen voinut ihan hyvin. Tai no ehkä tuohon keventymiseen on syynä se että sitä ei kyllä enää pysty syömään niin paljon kuin ennen vaikka syötyä kyllä tulee aika epäterveellisestikin. Mielellään sitä kyllä näkisi painokäyrän taas taittuvat loivaan nousuun.

Pari viikkoa sitten kuvittelin, että mahassa ois tapahtunut jo jotain muutosta, mutta nyt tuntuu, että sekin vähä ois hävinnyt ja maha ei ole kyllä tippaakaan vielä kasvanut. No josko se sitten tulee yhdessä yössä jossain kohtaa ja pian olen valittamassa liian isoa mahaani. Pitää vain koittaa nauttia mahattomuudesta niin kauan kuin sitä kestää, mutta kyllä näin ekakertalaisena mielellään sellaisen nätin pienen kummun jo ottaisin.

Nyt ei siis tuo mahakaan ole enää eilen eikä tänäänkään ollut kipeä, joten toivotaan, että oli vain jotain vaaratonta ja väliaikaista. Olin vain päässyt jo niin hyvin vauhtiin raskaudesta iloitsemisessa, mutta tämän myötä palasi taas tuo epävarmuus. Mulla kun paljonkin ollut suoliston kanssa ongelmia, joten tiedän miltä ne kivut tuntuvat ja kohdun kasvusta johtuvat kivutkin lienevät ennemminkin viiltelyä ja nipistelyä kuin jatkuvaa koko vatsassa tuntuvaa kipua, joten noissa tuskin syy.

Hauskaa, että Emma oli jo tuntenut liikkeet. Itsekin niitä täällä jo iltaisin olen kuulostellut, vaikka niitä epätodennäköisinä vielä pidänkin. Niin kovin niitä vain jo odottaa. Vielä ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, joita olisi voinut hyvällä mielikuvituksellakaan kuvitella potkuiksi. Jännä tältä palstalta lukea miten osa ensisynnyttäjistäkin kuulemma tuntee ne jo 12-14 viikoilla ja yhdellä tällaisella jo viikolla 14 näkyi mahan päälle vauvan kädet ja jalat kun mahassa melskasi. Taidan olla vain kateellinen.

 

Heips :wave:
Minä kanssa joltain palstalta lueskelin ja ihmettelin, että miten jotkut ihmiset tuntevat ne vauvan liikkeet niin hirmuaikaisin. Kuitenkin sanotaan, että ensikertalaiset alkavat yleensä tuntea liikkeitä rv 20 kohdalla. No ehkä toisilla on herkempi tuntoaisti. Kateellinen taidan olla minäkin.

mini odottele vaan. Kyllä se olo siitä paranee. Minulla taisi käänne tapahtua viikon 13 kohdalla, mutta energisyys alkoi palautua viikkoa paria myöhemmin. Nyt on hurjan hyvä olo, rv 17+. =)

Ja sitten kysymys teille vähän pidemmällä oleville. Milloin alkaa tulla niitä harjoitussupistuksia ja tuleeko niitä kaikille? Mistä tietää, että ne on vaarattomia? Mietin vaan tulevaa kesälomaa, että milloin pitää mennä loman aikana lääkärin juttusille vai tajuaako sen automaattisesti, että jotain voi olla hullusti? Ehkä tyhmiä kysymyksiä, mutta enhän edes tiedä miltä ne mahdolliset supistukset tuntuvat. :/ Täytyy varmaan kysyä asiaa myös seuraavalla lääkärikäynnillä, mutta jos jollakin on omakohtaisia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni. :flower:

Mukavaa päivänjatkoa! :flower:

 

Tervehdys kaikille mammoille pitkästä aikaa! :wave:

Uskomatonta, miten aika on juossut nopeasti; töissä on ollut niin kauhea kiire ja stressi (lähin kollegani irtisanoutui ja olen tehnyt kahden ihmisen työt) etten ole päiväsaikaan tänne ehtinyt lainkaan kurkkimaan ja illalla ei ole kotiintulon jälkeen enää ollut energiaa tulla nettiin. Oli kyllä ihanaa lukea teidän viestejä taas pitkästä aikaa!

Kiva kuulla, että Piipalla asiat ovat jo paremmin. Pidä hyvä huoli itsestäsi ja pyydä apua kun siltä tuntuu. Lauraleille toivon myös jaksamista, toivottavasti kyse on vaan jostakin ohimenevästä tunnemylläkästä.

Hienoa, että Emma olet jo tuntenut vauvan liikkeet! Oli ihana lukea myös pidemmällä olevien kuvauksia vauvan terhakoista liikkeistä. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että omassa mahassakin liikkeiden pitäisi tuntua viimeistään noin 4 viikon päästä! =)

Minulla on nyt viikkoja kasassa 15+6 mutta pahoinvointi jatkuu yhä. En sentään oksenna enää joka päivä, mutta melkein. Edistystä on kuitenkin se, että nyt jatkuvan pahoinvoinnin tilalle on tullut aamu- ja aamupäivä pahoinvointi, mikä menee puoleen päivään mennessä ohi. Paino ei ole noussut ensimmäisen neuvolakerran lukemista, mutta kyllä se varmaan vielä ehtii nousta.

Masu sen sijaan on kasvanut jo niin, että työpaikalla ihmiset ovat sen huomanneet. Osa ei uskalla kysyä suoraan vaan kyselee sitten joltakin toiselta, että tietääkö tämä josko olen raskaana. Keskusteluaiheet ovat kahvipöydässä muuttuneet enemmän ja enemmän vauvapuheiksi.

Me pidetään miehen kanssa suurin osa kesälomasta jo nyt kun ollaan menossa Eurooppaan ja ajateltiin, että nyt voisi olla miellyttävämpi aika matkustaa. Lähdemme lauantaina ja tulemme takaisin vasta kolmen viikon päästä. Eilen kävin ostamassa bikinit kun entisten yläosa ei mahdu päälle. Oli jonkinmoinen yllätys huomata, että bikinivalikoima isorintaiselle on niin paljon suppeampi! Jotain hyvää siis pienissä rinnoissakin!

Tänään mennään vielä käymään yksityisellä lääkärillä. Viime lääkärikäynnistä on jo jonkinaikaa ja ajattelin, että haluan vielä ennen lähtöä varmistaa että kaikki on kunnossa. Voi sitten toivottavasti lomailla rauhallisemmalla mielellä.

 

Hei kaikille :wave:

Minäkin ehkä jo uskaltaudun ilmoittautua tänne odottavien puolelle. Olen pinoillut aikaisemmin tuolla esikoista yrittävien yli 30-vuotiaiden puolella ja tämä pino tuntuisi jotenkin kotoiselta jatkeelta sille. Eli olen 31-vuotias ja mies pari vuotta vanhempi ja esikoista siis odotellaan syntyväksi joulukuun loppupuolella (LA 20.12). Viikkoja on nyt kasassa 10+2 eli aika alussa vielä ollaan. Varsinkin näin alussa viikot tuntuvat etenevän tuskastuttavan hitaasti ja kovasti jo odottelen sitä paljon puhuttua kultaista keskiraskauden aikaa, jota neuvolassakin niin kehuttiin elämän parhaimmaksi ajaksi .
Nyt minun täytyy kuitenkin ensin tutustua tähän pinoon ja lueskella viestejänne, jotta tiedän ketä kaikkia täällä onkaan. Monia "tuttuja" kuitenkin jo huomasin tuolta esikoista toivovien puolelta, kuten Nefer, Dana, Lauralein, Iida-Liina jne.

Aurinkoista kesän odottelua kaikille (vesisateen uhkasta huolimatta)!

 

Nosto!

Ja tervetuloa Spark mukaan tällekin puolelle Voi kunpa sieltä 30-v ekakertalaisten kuumeilupinosta saatais pian lisääkin porukkaa!

 

Iida-Liina kyseli niistä harjoitussuppareista, mulla on viikkoja nyt 30+6 ja en ainakaan tiedä tunteneeni niitä vielä. Mitä nyt kokeneempien kanssa olen jutellut, niin niissä kivuttomissa vatsa vetää tiukaksi eikä kuitenkaan tunnu kipuja. Ja sit taas kunnon suppareissa tuntuu kipua... äh en oikein tiiä mitä kirjoitan, mutta siis itsekin odotan, että jonkinlaisia supistuksia tässä alkais tuntumaan mut ei ainakaan ole vielä tuntunut. Vastailkaahan viisaammat, jos ootte jo supistuksia tunteneet.
Pakko kertoa, että mun veljen perheeseen syntyi viime yönä tyttö, arvatkaapa oliko ihanaa pitää sitä pientä nyyttiä tuossa iltasella sylissä.... Ajatuksissa kyllä kävi, että pian sitä sit on ihan omakin kotona
Öitä
Möykky74

 

Heippuli!!

Tervetuloa mukaan uudet! Marrasvauva 07 Milloin on sinun laskettuaika? Laitan sen tuohon listaan. Siitä puuttuu joidenkin muiden la myös..

Supistuksista... Harjoitus-supparit voi alkaa jo rv 20 tienoilla (ja sen jälkeen) ja joillakin voi alkaa jo aikaisemminkin (uudelleen synnyttäjät) . Ne ovat kivuttomia tai lähes kivuttomia kohdun kovettumisia. Maha menee hetkellisesti aivan pinkeeksi ja kovaksi. Jotkut kuvailee, että samalla siihen liittyy epämiellyttävää tunnetta ja esim. kävellessä askelta joutuu hidastamaan. Joillain niihin liittyy samalla pistelyn tunnetta. Ne eivät ole säännöllisiä - eli tulevat ja menevät. Ja joillain niitä ei tule ollenkaan.
Minulla nuo alkoivat viikolla 25 ja on jatkuneet päivittäin - välillä useastikin. Joskus niihin liitttyy hieman kipuakin - menkkamaista jomotusta HETKEN alavatsalla ja pistelyn tunnetta tuolla jossain sisuksissa (emättimessä....?) Tilannetta seurattiin viikon välein ja sitten kahden viikon päästä ja nyt on kolme viikkoa eli ensi viikolla on ylim. lääkärin tark. jossa taas katsotaan kohdunsuun tilanne. Tähän mennessä ei ole tapahtunut minkäänlaisia muutoksia kohdunsuulla tai kaulalla. Tilanne on sama kuin lähdössäkin. Supistelee päivittäin 15-20 krt. Suurin osa on niitä kovettumisisa mutta myös jokunen kipeä mahtuu joukkoon. Sängyssä kääntyminen yöllä saa aikaan vatsan kovettumisen ja sängystä nouseminen.. Vällillä ihan henkeä salpaa...
Sitten kun on kyse kunnon suppareista niin sen sitten kyllä huomaa - kuulemma. Ne tekevät kipeetä ja voivat säteillä reisiin ja selkään ja ne tulevat SÄÄNNÖLLISESTI aaltomaisina tunteina.

Tämä lonkkasärky ei ole mitään kivaa.. viime yönäkin olisi tehnyt mieli huutaa tuskasta kun käännyin. Nukun n. puolen tunnin pätkiä ja sitten on pakko kääntyä..äähhh. Onneksi olen ollut jo viisiviikkoa kesälomalla
Ja maanantaina alkaa oikea äippäloma (varhennettuna - eli 50 pvä.) Töissä tuskin olisin pystynyt ollakkaan...

Nyt on pakko mennä lepäilemään supistelee niin inhottavasti..

Tuuli ja massu 31+2

 

Moikka!

Tervetuloa tänne Spark!
Ja tosiaan, soisi sieltä monen muunkin tänne jo pääsevän.

Tylsää Lauralein tuo lääkärijuttu. Olishan se tosiaan kiva tietää, mistä kipu johtuu, eikä vaan jäädä yksinään ihmettelemään. No, toivottavasti pian hellittää.

Ihanaa Emma!
Mä oon yrittänyt kans tunnustella noita liikkeitä, mutta en kyllä erota mahan mulinoista mitään erikoista Eiköhän se sitten aikanaan..

Täälläkin on valvottu viimeaikoina. Mua vaivaa öisin "levottomat jalat". Herään lähes joka yö inhottavaan tunteeseen jaloissa, eikä hyvää ja rentoa asentoa löydy millään ja lopulta on pakko nousta kävelemään ja "voimistelemaan".
Kysyin neuvolastakin, kun kävin tällä viikolla, mutta täti sanoi vaan, että magnesiumia vois kokeilla. Kokeiltu on jo useana päivänä (ja yönä), mutta toistaiseksi ei vaikutusta.
Onko kellään muulla moista vaivaa?

Lisäksi töissä on melkoinen stressi. Eilen venyi toisen kerran tällä viikolla päivä yli kellon ympäri. Oon aina ollut stressiaikana huonouninen, eli heräilly aamuyöstä pohtimaan asioita.
Mieskin oli ekaa kertaa huolissaan, kun eilen en oikein jaksanut edes syödä, vaan kaaduin ysiltä sänkyyn.
No, maanantaina vielä yksi pitkä rutistus ja sitten helpottaa. Jospa se unikin alkaisi maistua.
Tsemppiä myös Kirsikalle työkiireiden keskelle! Ja tietty muillekin, jotka painii samassa tilanteessa.
(En kyllä suosittele tuota ylipitkien päivien tekemistä muille, mutta itse en osaa oikein olla tekemättäkään :headwall: )

Taisi mennä ihan valitukseksi koko virsi, mutta ihan hyvä fiilis on kuitenkin ja kesä tulee, jippii!

- Dana 16+6 :wave:

 

Moi!
Mahtuuko mukaan?Täällä on muutamia tuttuja nimiä kolmekymppisten vauvakuumeilijoiden ketjusta...mm. Emma, Lauralein, Kirsikka jne...
Itselläni on laskettu aika 26.9 naistenklinikalla.Olen tällaista ketjua kaivannutkin, kun syysmassuissa olo ei tunnu oikein kotoisalta.On niin paljon porukkaa.

 

Moi Miranda :wave: ja tervetuloa mukaan tähänkin pinoon! Minä en tosiaan ole edes ilmoittautunut lokamassuihin, kun porukkaa on sielläkin niin paljon. Taisi joku olla laskenut että noin 140 naista on siellä mukana Kirjoittelitko kuumeilupuolella Miranda32- nimellä vai oletko ihan toinen henkilö?

Täällä masu-asukas pitää jo melkoista meininkiä yllä, muutamana päivänä on nyt ollut niin selkeitä liikkeitä ettei enää voi erehtyä Eiköhän nuo tuntuisi jo päällepäinkin, kunhan vaan mies ehtisi tunnustelemaan. Yleensä siinä vaiheessa kun saa kätensä mahan päälle niin vauva päättää että nyt en liiku kyllä yhtään. Hassu tyyppi!

 

nosto :flower:

 

Hei kaikki, uudet ja vanhat!

Luulenpa, että eilen tunsin ensimmäiset liikkeet! Olen niitä jo odotellutkin. Eilen oli niin mukava rento päivä; ihana sää, Maailma kylässä -festarilla hyvää musaa, ruokaa ja tunnelmaa, ja sitten kotisohvalla post-jäätelö -olotilassa tuntui isoja kuplamaisia muljahduksia. Myöhemmin vielä uudestaan. Nyt jaksan varmaan hyvällä mielellä odottaa perjantain rakenne-ultraa.

Joo, siellä lokamassuissa on ruuhkaa. Tai siis, miten sen nyt kauniisti sanoisi... sellaista yksinkertaisempaakin porukkaa, jotka ei varsinaisesti mistään keskustele, käyvät vaan ilmoittamassa olevansa olemassa... Täällä tuntuis olevan vähän kypsempää joukkoa. Lähinnä se LA:n mukainen jako antaa sen, että voi vähän tunnustella onko omat oireet tai tuntemukset normaaleja ja yleisiä samassa raskauden vaiheessa. Täällä sitten puolestaan saa tuntumaa siihen mitä on edessä.

Ginnifer 19+0

 

Hui, laskin just että mullahan on laskettuun aikaan enään reilut 6 viikkoa! Tämä viikko vika työviikko, sitten pääsenkin sohvalle pötköttelemään. Nyt on kohtu kasvanut niin isoksi, että tällaista 155-senttistä se painaa kivuliaasti rintalastaan. Tuntuu kuin olisi joku hihna kireellä tossa tissien alla. Haluisin vaan makuuasentoon, siinä kun on tämä kroppa edes vähän pidempi kuin istuallaan.

Ja ekat raskausarvet on ilmestynyt rintoihin nännien alle. Mahassa ei ole vielä mitään.

Harjoitussuppareita mulla alko tulla joskus siinä 20. rv jälkeen ekaks koiralenkeillä, sittemmin ihan muutenkin. Eli sillai menee maha ihan kovaksi joko toiselta puolelta tai ihan molemmin puolin. Sellainen "pinkeä" on se maha silloin, ja vähän tukala olo tulee mutta ei kipua. Lepo helpottaa sitä.

Levottomista jaloista en ole kärsinyt, mutta söin magnesiumia välillä kun tuli kramppeja yöllä jalkoihin. Nyt ei ole vähään aikaan tullut, ehkä se magnesium auttoi.

Kamala väsymys vaivasi eilen. Ehkä lauantainen vinttikoirien juoksukisat sisältäen 200 km autossa istumiset edestakaisin oli vähän liian rankkaa tässä tilassa. Mutta ihan hyvin siellä sujui päivä, ei häirinnyt raskaus =)

Ensi viikolla aloitan sit kunnolla pesän rakennuksen. Vuokralainen muutaa lastenhuoneesta ja pääsee sitä sisustamaan. Ikävää vaan kun ei kauheesti kykene enää tekemään, maha on niin iso.

Voimia kaikille isompine ja pienempine masuinenne!

 

Tervetuloa mukaan Miranda74


Tänään tosiaan alkoi mammaloma varhennettuna!!!


Voih... Vilma76, tiedän tuon tunteen. Pelkkää mahaa Olen kyllä sinua muutaman sentin pidempi, heh, ahistaa ja kiristää. Mulla maha on tuossa aivan edessä eikä ole levinnyt sivuille ollenkaan. Se kasvaan vaan eteenpäin ja venyttää nahkaa todenteolla...uuh!!!

Luulenpa, että Mamma76 on jo päässy tosi toimiin ja on nyytti kainalossa!
Toivottavasti kuulemme hänestä pian!

Mahtavat ukkoset oli viime yönä täällä hesassa! Nyt on kyllä vieläkin niin painostavaa, että taitaa tulla lisää pauketta ja salamointia!

Mukavaa maanantaita kaikille!


Tuuli ja massu 31+5 :heart:


Täälläkin on nyt HIKI, vaikka olis ilman vaatteita koko ajan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Iida-Liina varmaan silti palelee täällä <br><br>

 

Heippa!
La 22.11 pitäisi tuon esikon syntyä...niin ja ikää mulla 30 vee!
Turun seudulla asustellaan minä, mies ja hänen jälkikasvunsa aikaisemmasta elämästä! =) <br><br>

 

Tervetuloa Merenneitonen :flower:

 

Vilma: Kirjoitit niistä harjoitussuppareista ja että voivat olla vain toispuoleisiakin. Mä en ole vielä ainakaan tiedostanut mitään suppareita, mutta eilen illalla maatessani maha oli vähän jännä ja kun painelin sitä niin oikea puoli oli ihan pehmeä, mutta vasemmalla tuntui ison nyrkin kokoinen kova kohta. Oisko se voinut olla suppari vai oliko vauveli silloin ihan vasemmassa reunassa ja olisin tuntenut sen? Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?

 

Tervehdys kaikille!
Vähän laiskasti tänne olen kirjoitellut, tosin olen ollut kaksi viikkoa toukokuusta ulkomailla. Mukavaa, että uusia on tullut mukaan ja taas syntymiäkin on kohta tiedossa.
Mekin käytiin tänään neuvolassa, kaikki kunnossa, mutta rautaa täytyy ilmeisesti alkaa syömään (hemppa oli 111), vaikkei siltä tunnu.
Vauvelin liikkeet ovat kovasti vahvistuneet ja mieskin on niitä jo tuntenut parin viikon ajan. Viime viikolla aloin myös itse rekisteröimään harjoitussupistuksia.
Mitens teillä muilla on tuon painon nousun kanssa tilanne? Itse olen varmaan hysteerinen, kun kiloja on tullut tähän mennessä vähän reilut 5 kiloa, hyvä kun en laihduttamista ala suunnittelemaan. Kuulemma ei näy muualla kuin vatsan seudulla.
Voikaahan paksusti!

Hapsuli (22+1)

 

\

Vilma: Kirjoitit niistä harjoitussuppareista ja että voivat olla vain toispuoleisiakin. Mä en ole vielä ainakaan tiedostanut mitään suppareita, mutta eilen illalla maatessani maha oli vähän jännä ja kun painelin sitä niin oikea puoli oli ihan pehmeä, mutta vasemmalla tuntui ison nyrkin kokoinen kova kohta. Oisko se voinut olla suppari vai oliko vauveli silloin ihan vasemmassa reunassa ja olisin tuntenut sen? Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?

Kyllä se on varmaan ollut supistus. Itsekään en ensin ymmärtänyt noita kaikkia supistuksiksi, vaan luulin vauvan siellä pullistelevan. Neuvolassa sitten täti sanoi, että "etkö huomaa, kun sinua supistelee?" mitatessaan sf-mittaa =) Nytkin on tuosta vatsan yläosasta ihan kovana, tekisi mieli mennä lepäilemään, mutta vielä puoli tuntia töitä...

 

Supistuksista: mä luulen että mulla on ollut niitä jo jostain viikolta 18 alkaen, varsinkin liikunnan yhteydessä. Tai juuri tuollainen mahan pingottumisen tunne tuli joskus kävelyllä ja myös uidessa. Nyt oon sitten ihan kunnolla hidastanut tahtia lenkeillä, eikä tuota tule niin usein. Neuvolaan soitin silloin kun parina peräkkäisenä päivänä tuo kovettuminen tuli, ja neuvoi rauhoittamaan menoa Jos kuulemma tosi usein tulee niin kannattaa käydä tarkistuttamassa lääkärillä, mutta en ole nyt sitten katsonut sitä tarpeelliseksi kun on rauhoittunut.

Hapsuli: mä luulisin että tuo painonnousu on sulla ihan normaalin rajoissa. Mä oon päättänyt etten ota mitään stressiä painosta, kun kuitenkin tiedän että syön samalla tavalla kuin ennenkin eli mitään lisäherkutteluja ei ole ohjelmassa. Varmaan painoa tulee se mikä on tullakseen. Mulla on nyt viikot 21+ ja painoa on tullut jotain 5-6 kiloa. Ensi viikolla on taas neuvola joten siellä sitten tarkemmat lukemat Neuvolan tätikin sanoi että painosta ei kannata olla huolissaan varsinkaan näin ekakertalaisena, kun ei voi tietää miten kroppa tähän projektiin reagoi. Mun tuttu joka on 5 viikkoa raskaudessa edellä, sanoi saaneensa jo 10 kiloa ja kyseessä on tosi hoikka ihminen eikä hän todellakaan näytä yhtään lihoneelta, vaan kaikki kilot on varmasti tulleet vain vauvaa varten. Otetaan siis rennosti!

Nyt meidän tulokas veivaa kyllä jo melkoista sambaa välillä tuolla mahassa :heart: Mies luki eilen jostain lapusta että tässä vaiheessa sillä on jo uni- ja valveillaolojaksoja, ja kieltämättä sen kyllä huomaa. Aamulla 8-9 maissa myllertää, sitten taas iltapäivällä 14-15 välillä, ja illalla yleensä pari jaksoa riippuen vähän mun ohjelmasta. Eilen kun olin kotona koko illan niin ensimmäinen hereilläolojakso oli joskus 18-19 maissa ja sitten vielä loppukiri iltakymmeneltä. Muut ajat vissiin sitten nukkuu kun on rauhallista. Mieskin jo tuntee liikkeet mahan päältä, ja välillä ne jopa näkee! Hurjaa miten nopeaa tämä kehitys on

 

Jokohan se minäkin uskaltautuisin tänne mukaan?

Taustatietoa meidän poppoosta: Minä hieman alle 35 ja mies 31. Perheessä myös nelijalkaisia karvaisia kakaroita kaksin kappalein, kissa ja koira. Esikoisen "teko" aloitettu lokakuussa 2003 ja nyt ensimmäinen kunnon (kemiallinen raskaus keväällä 2004) onnistuminen inseminaation avulla.
Omien ja neuvolatädin laskujen mukaan LA 16.01.2008. Synnytyspaikkana, jos ja kun niin pitkälle päästään, olisi ilmeisesti kättäri tai hyvinkään sairaala.

Viikkojahan siis on kasassa 6+6. Huimaa.
Jännitystä on toki riittänyt. Viime viikonloppuna alkoi verinen/tuhruvuoto joka pelästytti muutenkin hieman hysteerisen odottajan. Maanantaina kävin kuitenkin Gynellä, joka totesi että kaikki kunnossa. Verenvuodolle ei keksinyt mitään syytä, totesi ettei se ainakaan kohdusta ole tullut. Pikku toukkakin vilahti kuvissa kiivaasti sykkivän sydämensä kanssa pariin otteeseen. Mittaa kaverilla siis eilen oli 4.6mm. Jipii. Ainoa mistä gyne oli hieman huolissaan oli vesikalvo, joka ei ollut täydellisen pyöreä niin kuin olisi pitänyt olla. Totesi kuitenkin, että voi johtua jo ihan siitäkin että viikkoja kasassa vielä niin vähän, ettei ole vielä ehtinyt täyttyä. Täytyy toivoa parasta. Viikon päästähän taas tiedetään lisää, kun on lapsettomuusklinikalla kontrollikäynti.

Alkuraskauden oirehtimisia minullahan ei ole ollut mitään (ellei väsymystä lasketa mukaan), ja siitä olenkin ollut vähän huolissani. Tosin eilinen gyne käynti vähäsen hälvensi huolia, etenkin kun lekuri sanoi, ettei kaikille välttämättä tulekkaan mitään oireita ja minulle niitä oireita vielä ehtii tulemaan jos ovat tullakseen.

Eli kaikki hyvin toistaiseksi. Ja toivon mukaan kaikki hyvin vielä pitkän aikaa.

iloista tiistaita ja kauniita masunkasvatushetkiä kaikille
=)

 

Pötkylä, tervetuloa tänne puolelle! Joo, älä huoli, kyllä oireita ehtii tulla... Minullakaan ei noin alussa ollut vielä mitään muuta kuin palelu, mutta viikoilla 6-7 alkoi pahoinvoinnit ja väsymys joita sitten kestikin jonnekin viikolle 13. Ja siinäkin välissä sitä kerkesi jo ihmetellä jos pari päivää oli "oireetonta" aikaa, että onkohan jotain pielessä... kaikkea sitä ihminen päässään kehitteleekin Sykkivä sydän on aika varma merkki siitä että kaikki on teillä hyvin :heart: Toivotaan hyvää jatkoa raskaudellesi!

 

Nostelen taas!

 

Hei vaan taas :wave:

Tervetuloa mukaan uudet merenneitonen, pötkylä, Spark ja Miranda! :flower: Suurin osa taitaa olla kyllä jo vanhoja tuttuja tuolta kuumeilupuolelta.

Kiitokset Möykky, MyrskyTuuli ja Vilma kun kerroitte noista harjoitussuppareista. Jos kerran on mahdollista ettei aina edes tajua että kyse on supistuksesta niin silloin on hyvin todennäköistä että minullakin on sellaisia ollut. On tullut juostua sen verran viime aikoina paikasta toiseen, että pienet tuntemukset on vatsassa jääneet tuntumatta.

Eilen minulla oli lääkäri ja kaikki oli oikein hyvin. Lääkäri ultrasi tosi nopeasti vain katsoakseen että kaikki oli ok. Vauvat liikkuivat tällä kertaa hyvin rauhallisesti. Raukoilla taisi olla nälkä kun omakin vatsa kurisi kovasti. Ja ensimmäistä kertaa näin, että siellä on todellakin kaksi pienokaista. Minua ei siis ole huijattu. Sydämmen syke oli tosella vauvalla 120 ja toisella 150. :heart: Tulisikohan tyttö ja poika? Vaikka noihin sykkeiden perusteella arvailuihin ei ole kai oikein luottamista.
Rakenneultra minulla on ensi tiistaina. Ärsyttävää, mutta mies ei taaskaan pääse mukaan. Lääkäri kuitenkin sanoi, että minulla on kaksosten takia ultria tästä lähtien kerran kuussa, joten eiköhän se mieskin johonkin mukaan kerkiä. Myöhemmissä ultrissa seurataan ainoastaan vauvojen kasvua.

Seuraava lääkäri minulla on jo kolmen viikon kuluttua ja jos olo jatkuu näin hyvänä ja oireettomana minulla ei taida olla ensi kerralla olla lääkärissä mitään kysyttävää. Mutta mukavahan se aina on käydä kuuntelemassa vauvojen sykkeitä ja saanpahan samalla lääkärin todistuksen Suomen lentoja varten.

Hapsuli täällä on toinen painon kanssa hermoilija. Minulla on viikkoja melkein 19 ja painoa on tullut lisää 6,5kg. En tietenkään voi verrata itseäni tuplien takia kehenkään toiseen, mutta kyllä välillä puntarin lukemat tuntuu hurjilta. Täytyisi vaan ottaa rennosti niin kuin Emma sanoi, mutta kyllä se vaikeaa välillä tekee. Kotona vielä pystyy tarkasti syömään hyvin terveellisesti, mutta minua kyllä vähän pelottaa kolmen viikon vierailu Suomessa vanhempien ja kaverien luona, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan, sillä sehän tarkoittaa loputonta Suomi-herkkujen mässäilyä . Taitaa kyllä makkarangrillaus ja karjalanpiirakat voittaa painon tarkkailun.

Kiva Emma kun jaksat aina välillä nostella pinoa, ettei vajota liian alas.

Kesän odotusta kaikille! :flower: