Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4

Huikeasti tsemiä Iida-Liina mukaan! Voi kuina ihanaa, saat oman pienen ihan kohta viekkuun =) Kaikki menee varmasti hienosti. Ihanaa kun olet tehnyt hiki hatussa niitä sivuja, niinkuin muuta miettimistä ei olisi :D Mutta se ehkä onkin sinun tapasi tyhjentää mielesi muusta ja keskittyä tulevaan. Muista nyt kuitenkin pakata se kassikin :LOL:

Olet mielessä, kerro kuulumisesi heti kun jakselet! :hug:
 
Iida-Liina, kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi tulevaan koitokseen. Tuolla sinun positiivisella ja humoristisella asenteellasi kaikki menee varmasti hienosti :hug:

Pidä huolta itsestäsi ja muista lepäilläkin välillä siellä sairaalassa :)

Kuulumisiasi myös odottaen,
Metsätonttu ja poikanen
 
Iida-Liinalle tsemppiä!!! Huih miten jännää, ja multa on jotenkin mennyt tässä ohi että olet jo noin hurjan pitkällä ja tosiaan että synnytyskin on nyt sitten ihan oikeasti käsillä :) Hyvin kaikki menee, ja ajatella että tosiaan ihan lähipäivinä teillä on vihdoin oma Nuppu sylissä :heart:
 
Saran Synnytyskertomus

Perjantaina RV 40+3, 25.7.08 klo 10 minulla oli neuvola ja matkalla sinne sanoin miehelle että ensimmäinen supistus tuli, seuraava supistus tuli noin puolen tunnin kuluttua matkalla pois neuvolasta.

Aamupäivällä harvakseltaan supisteli ja kahdentoista aikoihin aloin pitämään kirjaa supistuksista. Noin klo 14 soitin naistenklinikanpäivystykseen ja kerroin tilanteen, että (minun oli pyydetty soittamaan sinne jos synnytys alkaa itse ennen 29.7. sektio päivää Saran perätilan vuoksi) supistukset tulivat 10 -30 min välien epäsäännöllisesti. He kehoittivat vielä tarkkailemaan tilannetta ja soittamaan lähdön lähestyessä synnytyssaliin suoraan. Tällöin soitin miehelle töihin että varautuu siihen että tänään lähtö synnytykseen tulee.

Siinä laittelin kotia kuntoon supistusten välillä, pesin pyykit ja astiat. Laitoin loput sairaalakamat reppuun, laitoin kissoille ruuat ja putsasin pissalaatikon, ym..

Kello 17 soitin synnytyssaliin että nyt pitäisi lähteä sinne päin, he kehoittivat vielä tulemaan päivystyksen kautta jotta lääkäri tarkistaa ultralla perätilan ym.
Soitin miehelle että nyt voi pikku hiljaa alkaa tulla kotiin, että lähdetään sairaalaan.

Mies tuli vähän ennen kuutta ja olimme naistenklinikalla kello 18.15. Minulle laitettiin KGT rekisteröintiin ja kyseltiin ja haastateltiin. Siinä pritsillä pötköttelin ja supistukset tulivat noin 10 min välein. Suunnilleen tunnin kuluttua kuului naps ja vedet tulivat hulahtaen.

Minulle kerrottiin, ettei saa nousta ja että minut viedään nyt sinne lääkärille tarkistukseen. Vaihdettiin sairaalan avopaita ja omat limaiset vaatteet pois.

Lääkäri katsoi kohdunsuun joka oli vasta auki 5-6 cm ja Sara tulossa jalat edellä. Jos jalat olisivat tulleet kun ulos olisi lapsi jäänyt jumiin koska en ollut vielä auennut kokonaan. Saman tien tehtiin leikkauspäätös.

Minut kärrättiin leikkaussaliin valmisteltavaksi ja mies lähetettiin vaihtamaan vaatteita. Kun minut oli puudutettu ym. Mies tuli kameran kera ja leikkaus alkoi. Sara näki maailman klo 20.39. Painoa hänellä oli 4275 g ja pituutta 50cm, päänympärys 36 cm. Apgar 9.

Sain nähdä tyttöä muutaman minuutin ja sitten hän lähti iskän ja kätilön kanssa pesuille ym. Minut kursittiin kokoon ja vietiin heräämöön. Iskä meni lapsivuodeosastolle Saran kanssa odottelemaan minua.

Noin klo 24 pääsin osastolle, mutta en saanut liikkua enkä kääntyä joten hoitajat ottivat tytön yöksi kansliaan ja iskä lähetettiin kotiin. Oli varmaan elämäni pisin yö sairaalassa kun vähänväliä kävivät painelemassa kohtua, onko supistunut kunnolla. Antoivat lisää supistavaa lääkettä. Se mahan/kohdun painelu sattui ihan prkl:sti niin, että itkua vääntäen aamulla anelin etteivät enää painaisi, kun sattuu niin kovasti.

Siihen paineltuun kohtaan mahaläskiin tuli sitten se hematooma joka tulehtui ja nosti crp taivaisiin ja en pääsyt sairaalasta kotiin.

Tytön sain seuraavana aamuna klo 9 jolloin sitten harjoiteltiin ensi imetykset ym. Iltapäivällä sängystä ylös ja illalla yhdeksän jälkeen suihkuun.

Valitin kätilöille siitä mahan kuumotuksesta ja punoituksesta lauantaina, sunnuntaina ja vielä maanantaina ja sain aina vastaukseksi että on punaista väriainetta tai allerginen reaktio. Maanantain valituksen jälkeen lääkäri tuli katsomaan ja määräsi PVK:n ja CRP:n, Olin siinä uskossa että tiistaina kotiin mutta kun CRP:n tulos 224 tuli, sain ilmoitella miehelle ettei kotiutuksesta ole tietoakaan. Minulle aloitettiin antibiootit suonen sisäisesti ja suunkautta. Sain antibioottia 9 vrk I.V.:sti ennen kuin pääsin kotiin ja kotona vielä 10 vrk tabletti kuuri.

Olin sairaalassa tosi vihainen siitä kun minua ei uskottu jo lauantaina vaan odotettiin maanantaihin ennen kuin hoito aloitettiin.

No onneksi tytöllä on kaikki kunnossa, lonkatkit olivat ok vaikka istui melkein koko raskauden ajan. Nyt on hieman mahavaivoja, luultavasti johtuen jo noin 2 viikkoa kestäneestä antibioottimaidon syömisestä.

Eilen oli ensimmäinen neuvola paino oli noussut yli syntymäpainon 4340g ja pituutta oli sentti lisää eli 51 cm. Saatiin Jekovit tipat ja uusi aika neuvolaan.

Tänään tuli väestörekisteristä paperi johon täytettiin nimi ja iskä vei sen takaisn maistraattiin saman tien. Me ku olemme eri uskontoja niin ristiäisiä ei ole. Tyttö on sitten virallisesti Sara Nur Elayda Karakus.

Anjamarita ja Sara 2vko 4 pv
 
Anjamarita, olipa teillä melkoinen sairaalareissu! Kaikki ei mene aina käsikirjoituksen mukaan, mutta kyllä tuntuu tarpeettomalta se hoidon pitkittyminen :( Et ehkä olisi ehtinyt niin huonoon kuntoon, jos antibiootit olisi aloitettu ajoissa, joten kyllä oli aihettakin olla vihainen. Onneksi imetys kuitenkin sujuu. (Yhden tutun viimeviikkoinen sektio meni oikein hyvin muuten, mutta ovat olleet nyt viikon sairaalassa, koska vauva ei vieläkään ime rintaa). Sara sai oikein kauniin nimen, onnea siitäkin :flower: Ja lokoisaa vauva-arkea!

Mokkis, jäit tosiaan mieleen humoristisesta suhtautumisesta näihin raskausajan yllätyksiin. Kaipa sitä tottuu itseään tikuttamaan, jos on tarvis, vaikkei se taatusti kivaa ole. Sulla lienee sitten kyse sukurasituksesta, mulla nyt oli korjattavaa ruokavaliossakin. Miten sun masukas on tähän saakka kasvanut, tiedätkö nyt jo, että sieltä on iso kaveri tulossa? Onko sua mietityttänyt vauvan koko ja synnytystapa?

Nyt kun la:aan on alle 2 kk, alkaa askarruttaa sekin mahdollisuus, että synnytys aikaistuisi, koska vauvavalmistelut jäävät remon takia pakostakin viime tippaan. Lentoemo, alkaako teillä olla jo valmista? Muuten meikäläisen tahti on hidastunut tasaisesti, eikä pulssi oikein jaksa enää kohota oikein mistään. Josko ne vihurirokon vasta-aineetkin testaisi sitten joskus synnytyksen jälkeen.

Mitä kaikille muille kuuluu? Koko pinolla on ilmeisesti ikävä Iida-Liinaa, eikä ihme. Toivottavasti saadaan pian hyviä uutisia =)

Terv. valmista maailmaa odottava Duudlari rv 31+3
 
Kiitos kun jaoit kokemuksesi, Anjamarita. Ikävääkin olet joutunut kokemaan :hug: Annoitko palautetta, tai vietkö asiaa eteenpäin?
Kerrotko, mulla kun on tässä kohti musta aukko, mikä on Saran kauniin ja erikoisen nimen tausta? Hienosti typyn kasvu käynnistynyt tälläkin puolen masua =) Ilmeisesti syöminenkin sujuu hienosti.
Joskus tuntuu Duudlari ettei tässä muuten kuin huumorilla jaksa :) Mä alan olla ihan kypsä tätä raskautta jo, olis lokakuu... Kaikenmaailman vitsauksia. Jalat on kuin voipullat, vähintäin kerran päivässä kuset housuissa, sokereista vahtiminen, seisaalleen nukahtaminen, selkä- ym. säryt ja kaikenpäälle työt, kotihommat, marisevat teinit ja välilihoista ja nännivenytyksistä riemastunut ukko :LOL: Vähemmällä pääsen kun itsekkin lyön välillä lekkeriksi. Mut oikeasti voisin jo synnyttää jos aika vaan olis jo täynnä. No ei auta, eihän täs enää olis ku pari kuukautta. Puoli vuotta jo takana =)
Torstaina saan osviittaa vaavin koosta, mulla on ultra. Kuulemma niitä voi olla vielä pari kolmekin edessä, neuvolassa sanoi terkka tänään. Sokeri oli taas yhellä plussalla pississä, muuten kaikki ok. Sf oli 29cm, paljon sulla on duudlari? Kun ollaan niin samassa ajassa. Näkyy mulla olevan ihan käyrillä, että voihan olla et vauva kaikesta huolimatta on ihan normi kokoinen. Synnytyksestä olen ajatellu että haluaisin koittaa alakautta, vaikka sitten vähän aikasemmin jos tarvii.
Siis onko sullakin (raskaus)diabetes? Vai mitä puhuit tuosta ruokavaliostasi?
 
:heart: Meidän kaunis aavikkoprinsessa syntyi Dubaissa sunnuntaina 10.8 klo 12.42. Pikkuisella oli syntyessään pituutta 49cm ja painoa 2825g. Pääsimme kotiin sairaalasta eilen. Pieni kullannuppu on hyvä nukumaan (ainakin päivisin) mutta syömisen kanssa välillä vähän itsepäinen temppuilija. Synnytys oli loppuvaiheessa raskas ja kivulias, mutta niin nopea, että lääkäritkään eivät meinanneet pysyä vauhdissa mukana. Sain mm. epiduraalin, joka ehti sitten vaikuttaa ennätykselliset 5 minuuttia. Kirjoitan myöhemmin uudelleen. Nyt keskityn itse aamiaisen syöntiin, ennen kuin nuppu herää... Imetyksen aiheuttama energian kulutus on ihan omaa luokkaansa. :)

~Iida-Liina ja kolme päivää vanha pieni kaunotar~
 
Iida-Liina ja Anjamarita! Aivan mahtavat onnen toivotukset teille molemmille maailman ihanimmista lahjoista! :heart: :heart:

Iida-Liina, olinkin ihan varma sun olleen viikonloppuna tositoimissa, kun mitään ei tännepäin kuulunut. Mun kaverin vauvalla on itse asiassa sama syntymäpäivä kuin teidän prinsessalla.

Anjamarita, kiitos vaan Saran syntymäkertomuksesta.Sulla olikin melkoiset koettelemukset kaiken tuon kanssa. Onneksi kaikki meni lopulta parhain päin.

Oma (.) täällä kaikki ok. Pikkuisen liikkeet tuntuu päivä päivältä selvemmin. Jopa mies tuntee ne jo omalla kädellään vatsan päältä sekä liikkeet näkyvät ajoittain myös ulospäinkin pikkuisen siellä myllätessä.

Kati & Pablo rv 22+2
 
Onnea Iida-Liinalle ja koko perheelle aivan hirmuisesti! Kyyneleet tuli silmiin kun ajattelin sinua ja pientä prinsessaasi :)

Anjamaritalle onnittelut myös! Vaikka tosiaan sairaalareissu ei mennyt ihan suunnitellulla/toivotulla tavalla, niin lopputuloshan on kuitenkin tärkein. Terve suloinen tyttö :heart:

Katillekin terkkuja, ihanaa että sinäkin olet jo noin pitkällä raskaudessa :) Hyvää vointia!
 
:flower: :heart: :flower: :flower: Onnea!!! :flower: :flower: :heart: :flower:

......

Tämä oli uutinen, jota olen odottanut :flower: :heart: Ihanaa!! Olen niiiiiin paljon toivonut sinulle onnistunutta raskautta keskenmenostasi lähtien, ja nyt se on huipentunut parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen - ihanaa! Onnea vielä kerran, ja hyvää vointia koko perheelle :flower:

~Tiila ja poika (kohta jo 5kk!)
 
Oikein suuret onnittelut Iida-Liinalle, Anjamaritalle ja hannahille :heart: Kaikki se odotus on nyt palkittu :) ja onnittelut muillekin jos jäi onnittelematta :) Pikaisesti lueskelin noita juttuja ja tuntuu että pitäisi lukea uudelleen jotta muistaisi vielä jotain :D

Mäkin tänne tuun fiilistelemään :) Poika on jo yli puoli vuotta :heart: Kaikki on mennyt todella hienosti, poika on itse aurinko :) Ja äiti ja isikin voi hyvin :)

Mulla tuli kamala identitettiongelma tai miksikä lie sitä voi kutsua kun meille on tuo pikkukakkonen jo tuloillaan ja tajusin että enhän mä tänne ketjuun voi tulla tällä kertaa kirjottelemaan kuten esikoisen aikaan :eek: :'( Suonette anteeks jos alan tunkemaan tänne itteeni vähän väliä, tää oli aivan ihana ketju (ja on edelleen) silloin kun tuota esikoista odotti :) Tosin käyhän täällä muitakin meitä "vanhoja" fiilistelemässä ja kuumeilemassa ;) Nyt on menossa jotakuinkin 14 viikko ja kaikki on mennyt todella hyvin. Innolla odotamme ens helmikuuta kun meillä on vastasyntynyt ja 1-vuotias :D :heart:
 
Onnea Iida-Liina pikku-prinsessasta! :flower: :heart:
Ja onnittelut myös Anjamaritalle ja Hannahille ja kaikille muillekin kesän aikana synnyttäneille!

Anjamarita Tuo kohdun painelu oli minullekin yhtä tuskaa, kun leikkaushaavakin oli arka kuin mikä. Onneksi hoitajat oli hyvin myötätuntoisia ja tekivät sen mahdollisimman "hellästi" mutta nopeasti.

Minäkin käyn täällä edelleen vakoilemassa tapahtumia, vaikka aikaa ei tahdo riittää kirjoitteluun. Huomasin, että Katinkin raskaus on jo reilusti yli puolenvälin, vaikka tuntuu, että vastahan täällä toivoteltiin tervetulleeksi pinoon mukaan! Se olikin silloin, kun itsekin vielä kasvattelin masua :D

Meillä arki on sujunut ihan mukavasti. Poju ei tosin juurikaan nuku päivällä, mutta onneksi yöllä sitäkin paremmin. Nyt on yösyötöt harventuneet jo kahteen kertaan, joten saan itsekin nukkua hyvin yöt. Tuo pienen vauvan kasvuvauhti on kyllä vieläkin uskomattomampaa, kuin kokeneempien jutuista osasin päätellä. Juuri keräsin kassillisen vaatteita, jotka on jo jääneet pieniksi (osa niistä jo aikoja sitten) ja oikein harmittaa, kun siellä on paljon sellaisiakin vaatteita, joita olisi vielä halunnut käyttää. :/
Niin ja teille, jotka olette ottaneet äitiyspakkauksen, ihan konkreettista tietoa vaatteiden koosta: meidän poju on nyt 3 kk, pit. 59,6 cm ja paino 6,620 kg ja vasta nyt pääsen oikeastaan käyttämään äitiyspakkauksen vaatteita. Pienimmät siinä on 60 cm ja mitoitus tuntuu olevan melko väljä. (Minä sain siis vielä viime vuoden pakkauksen.)

Tässä muuten vielä yksi vinkki teille vielä odottaville: Varautukaa ja varoittakaa miestännekin, että ne raskausajan mielialan vaihtelut ja raivarit on kuin kissan kehräystä verrattuna siihen, mitä synnytyksen jälkeen on tulossa! :kieh: :D Siinä oli kuulkaa itsekin ihmeissään ja mietti, että kukahan mun kroppaani on muuttanut asumaan :LOL:

Iloista odotusta teille kaikille, käyn taas vakoilemassa, kun aikaa liikenee!

Siranna + Ipana-poju, tänään 3 kk
 
MILJUUNASTI ONNEA, IIDA-LIINA! :flower:
Kuulostipa ihanalta odottaa vauvan heräämistä :heart: Toivottavasti selviät ilman rintatulehdusta, mikäli lämppäri jäi neulomatta. Synnytys ei ilmeisesti ollut kuitenkaan siitä pitemmästä päästä. Voi apua, pääseekö sitä tosiaan vielä joskus tuohon vaiheeseen? Oikein onnellista yhdessäoloa koko perheelle :flower: :flower: :flower:

Kiitos Siranna, kokemuksen tuomista neuvoista. Jossain oppaassa luki, että äp:lla pääsee tosi pitkälle, siis myös vaatteiden suhteen. No, jos vauveli on syntyessään alle 50 cm, niin kyllähän siinä taitaa tarvita omaakin alkupanosta. Tylsää on tietysti laittaa kiertoon käyttämättä jääneitä vaatteitakin... Te kaikki vauvan saaneet: mitkä varusteet ovat osoittautuneet jo korvaamattomiksi? Kaupassa menee sormi suuhun ja hyvät neuvot ovat tarpeen. Joo, miehen suhteen aion totta kai vedota kaikessa siihen, että olen hormonien viaton uhri :LOL:

Mokkis, sain viime viestin jälkeen tietää, että sokeriarvot jäivät hälytysrajan alapuolelle. Ei siis mittailua, eikä ylimääräisiä ultria (niistä myönnän olevani sulle kade), mutta ruokavaliosta on silti pidettävä kiinni, eli luovun loppuraskauden ajaksi eritoten liiasta leivänmussusta. Ai niin ja pullasta :/ No, kuvailit tosiaan aika mehevästi näiden viikkojen parhaat palat :LOL: Paitsi että jalat eivät ole turvonneet ihan siinä mittakaavassa kuin pelkäsin. Ilmeisesti synnynnäiset lättäjalkani eivät enää pysty leviämään enempää. Sf-mitta oli nyt 29,5.

Seurakunnan ristiäisinfoon emme eilen ehtineet :| Seuraava mahdollisuus onkin sitten 10 pvää la:n jälkeen, joten saapa nähdä, jääkö se kokonaan väliin. Noista muistakin valmennusjutuista täytyy kait vain poimia parhaat palat päältä. Onko jonkun mies ollut sellaisessa isyydestä erikseen järjestettävässä pläjäyksessä, oliko antoisa?

Viikonjatkoa kaikille!
Duudlari 31+5
 
Suunnattoman suuret onnittelut Iida-Liinalle, miehellesi ja suloiselle prinsessallenne. Mahtava kuulla, että olette jo kotiutuneet ja kaikki on hyvin :flower: :heart: :flower: :heart:

Anjamaritalle kiitos synnytyskertomuksen jaosta, harmillinen asia, tuo sinulle sattunut hepatoosi ja huono hoito, mutta onneksi kärsimykset unohtuvat, kun palkinto on niin hieno. Nätti nimi teidän tytöllä, tarkoittavatko nuo ulkomaiset nimet jotain tiettyä asiaa suomeksi?

Terveisiä ja voimia kaikille remontin kanssa eläville odottajille. Täällä pölyn, paukkeen ja kuuman hellan keskellä meinaa jo hermot mennä ja ennakoivia supistuksia ja kipujakin on tullut sen verran, että pitänee soittaa neuvolaan. Lääkäri olisi vasta parin viikon päästä, mutta hiukkasen huolestuttavat nuo alavatsakivut ja kohdun kovettuminen lähes päivittäin. Kävely on välillä yhtä köpöttelyä. Uimassa ja pyörälenkilläkin kävin tuulettamassa päätäni, mutta en tiedä onko liikkuminen nyt hyvästä vai pahasta...

Onneksi masuasukas liikkuu joka päivä paljon ja tuntuvasti, joten tietää, että kaikki on yksiössä ainakin ok.

Metsätonttu ja poikanen rv 24+1

 
Ihanaa varmasti saada pikkuinen tuhisija vihdoinkin maailmaan ja kotiin!

Anjamaritalle kiitoksia synnytyskertomuksesta ja tsemppia tulevaan. Ja onko sun mies kreikkalainen? (uteliaana kysyn...)

Keitas kaikkia taalla on ulkomailla oleskelevia ja missa pain maailmaa olette? Iida-Liina on Dubaissa, mina Kreikassa, missapain maailmaa muita ketjulaisia luuraa?

Meidan haat oli ja meni, nyt olen siten virallisesti rouva :D
Tanaan on rv24+0, jalat ja kadet tosiaan turvoksissa. Jalkojen paalla on ihan pallot kokoajan. Laakari kaski syomaan paljon proteiinia eli lihaa, kalaa, kanaa ja kasviksia. Ei hiilareita. Painoa tullut 4kg neljassa viikossa, laakarin mukaan johtuu turvotuksesta.Ultra oli tanaan. Pojulla on painoa jo 700grammaa ja vauva liikkuu aktiivisesti. Kaikki on ultran mukaan hyvin. Napanuora oli kyllakin kaulan ymparilla :/ mutta gynen mukaan nestetta runsaasti joten siita ei ole vaaraa, toivottavasti gyne on oikeassa.

Kaikille onnea odotuksiin ja jo vauvautuneille iloista arkea!

T: Denina rv 24+0
 
Iida-Liina :flower: :hug: onnea!

Rva Denina, :flower: :hug: myös! Vaihtuiko nimesi? Mulla oli ens alkuun hirveä ongelma muistaa uusi nimeni. Mutta siitä se sitten lähti menemään kun kaikki kortit sain muutettua ja posti alkoi tulla uudella nimellä. Edelleen kyllä postiluukussa on kaksi nimeä, sen lapun uusiminen on aina vaan siirtynyt. Ensimmäistä hääpäiväämme vietimme tässä äskettäin, mukava päivämäärä vuosittain kalenterissa sekin :)

Mulla alkaa pikkuhiljaa jännittää, iltapäivällä on se ultra. Näen taas kaameita unia että vauva on jotenki sairastunu tällä välillä.. Ja vilahtaakohan mulle sukupuoli?? Nyt en taida enää malttaa mieltä vaan kysyn jos en muuten huomaa. Meillä siis mies on se joka ehdottomasti haluisi säästää synnytykseen sen tiedon.
Nyt taas mittaamaan sokerit, aamupalasta alkaa olla se puolitoista tuntia aikaa.
Mukavaa päivää kaikille massuineen!

Mokkis 31+2
 
NIMESTÄ

Minun mies on Turkkilainen tai oikeastaan turkin kurdi.
Nimi Sara on kai joku kreikkalainen prinsessa juttu ja käytetään myös kurdi nimenä. Nur on valo ja kuulemma niinkuin puhdas jumalan edessä tai jotain sellaista. Elayda ei kai tarkoita mitään. Meidän sukunimi on kara =musta ja kus= lintu. Profiilissa kuva Sarasta noin viikon ikäisenä

anjamarita ja Sara huomenna 3 vko

muoks* sara olikin prinsessa hebreankielessä
 

Yhteistyössä