Mukava kuulla Pötkylän kuulumisia. Onnea koko perheelle kotiinpääsystä ja runsaasti voimia matkaanne!
Minulla ei myöskään ainakaan toistaiseksi ole kuulunut sitä paljon puhuttua energistä keskiraskautta, pikemminkin päinvastoin. Olen ollut jo jonkin aikaa kummallisen alakuloinen. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja fyysisesti olen voinut tosi hyvin pientä iskiaskipua ja väsymystä lukuunottamatta, mutta silti mieli on matalana. Minusta on myös yhtäkkiä tullut tosi riippuvainen miehestä, kaipaan jatkuvaa huomiota ja läsnäoloa, jo se kun mies lukee kotona hetken sähköpostejaan saa minut tuntemaan itseni hylätyksi
. Puhumattakaan odotuksen tunneista yksin kotona, mies kun on viime aikoina joutunut tekemään tosi pitkiä työpäiviä. Ihan outoa minulle, joka yleensä viihdyn hyvin itsekseni tai ystävien kanssa ilman miestäkin. Kaikissa opaskirjoissa vain hehkutetaan kuinka mielialavaihtelujen pitäisi tässä vaiheessa raskautta jo tasaantua ja äidin olla stoalaisen tyyni ja levollinen ja itsellä päinvaston itkuisuus ja levottomuus vasta nyt alkavat. Varsinkin töissäolo on viime viikkoina tuntunut kertakaikkisen ylivoimaiselta, kun ei mielenkiinto ja energia riitä edes omien asioiden hoitoon. Ensi viikolla on lääkäri, täytyy varmaan ottaa mieliala puheeksi, vaikka tuntuu jotenkin hölmöltä sekin, kun ei mitään konkreettista vikaa kuitenkaan ole
Varasin meille paikan englanninkieliseen synnytysvalmennukseen. Tämä on lisäkurssi varsinaisen fysioterapeutin antaman synnytysvalmennuksen lisäksi. Ranskankielen taitoni on aikalailla sujuva, mutta tuli sellainen olo, että voisi olla kiva saada infoa englanniksin, kun se ainakin toistaiseksi vielä on vahvempi kieleni. Kurssi on vielä paikallisen ulkkarivanhempien yhdistyksen järjestämä ja luullakseni enemmän sosiaaliseen kuin fyysiseen puoleen keskittyvä. Josko vaikka löytyisi uusia samassa tilanteessa olevia tuttuja. Sain myös vihdoin ilmoittauduttua lääkärini suosittelemaan odotusajan vesivalmennukseen, jossa kuulemma harjoitellaan mm. rentoutustekniikoita ja treenataan synnytyksessä tarvittavia lihaksia (ja minun lihakseni totta tosiaan tarvitsevat treenausta...)
Vaikka olen lääkäriini ja raskauden seurantaan tosi tyytyväinen on suomalaista neuvolaa välillä ikävä sen järjestelmällisyyden vuoksi. Täällä kaikki pitää huolehtia itse (sairaalapaikan varaaminen, synnytysvalmennus, äitiysrahan hakeminen jne...) ja vaikka lääkäri neuvookin parhaansa mukaan, on koko ajan sellainen pelko, että jotain on unohtunut tai olen liian myöhässä erilaisten ilmoittautumisten kanssa. Varsinkin kun moneen paikkaan jonot ovat tosi pitkiä, esim. tuleva päivähoitopaikka pitäisi kuulemma varata viimeistään nyt - ja olen siis suunnitellut vauvan hoitoonmenoa ensi vuoden alussa!
Johan tästä taas tulee vallan romaani, täytynee lopetella. Hyviä vointeja kaikille!
fleur ja nappi rv22
Perjantaina vihdoin rakenneultra
Minulla ei myöskään ainakaan toistaiseksi ole kuulunut sitä paljon puhuttua energistä keskiraskautta, pikemminkin päinvastoin. Olen ollut jo jonkin aikaa kummallisen alakuloinen. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja fyysisesti olen voinut tosi hyvin pientä iskiaskipua ja väsymystä lukuunottamatta, mutta silti mieli on matalana. Minusta on myös yhtäkkiä tullut tosi riippuvainen miehestä, kaipaan jatkuvaa huomiota ja läsnäoloa, jo se kun mies lukee kotona hetken sähköpostejaan saa minut tuntemaan itseni hylätyksi
. Puhumattakaan odotuksen tunneista yksin kotona, mies kun on viime aikoina joutunut tekemään tosi pitkiä työpäiviä. Ihan outoa minulle, joka yleensä viihdyn hyvin itsekseni tai ystävien kanssa ilman miestäkin. Kaikissa opaskirjoissa vain hehkutetaan kuinka mielialavaihtelujen pitäisi tässä vaiheessa raskautta jo tasaantua ja äidin olla stoalaisen tyyni ja levollinen ja itsellä päinvaston itkuisuus ja levottomuus vasta nyt alkavat. Varsinkin töissäolo on viime viikkoina tuntunut kertakaikkisen ylivoimaiselta, kun ei mielenkiinto ja energia riitä edes omien asioiden hoitoon. Ensi viikolla on lääkäri, täytyy varmaan ottaa mieliala puheeksi, vaikka tuntuu jotenkin hölmöltä sekin, kun ei mitään konkreettista vikaa kuitenkaan ole Varasin meille paikan englanninkieliseen synnytysvalmennukseen. Tämä on lisäkurssi varsinaisen fysioterapeutin antaman synnytysvalmennuksen lisäksi. Ranskankielen taitoni on aikalailla sujuva, mutta tuli sellainen olo, että voisi olla kiva saada infoa englanniksin, kun se ainakin toistaiseksi vielä on vahvempi kieleni. Kurssi on vielä paikallisen ulkkarivanhempien yhdistyksen järjestämä ja luullakseni enemmän sosiaaliseen kuin fyysiseen puoleen keskittyvä. Josko vaikka löytyisi uusia samassa tilanteessa olevia tuttuja. Sain myös vihdoin ilmoittauduttua lääkärini suosittelemaan odotusajan vesivalmennukseen, jossa kuulemma harjoitellaan mm. rentoutustekniikoita ja treenataan synnytyksessä tarvittavia lihaksia (ja minun lihakseni totta tosiaan tarvitsevat treenausta...)
Vaikka olen lääkäriini ja raskauden seurantaan tosi tyytyväinen on suomalaista neuvolaa välillä ikävä sen järjestelmällisyyden vuoksi. Täällä kaikki pitää huolehtia itse (sairaalapaikan varaaminen, synnytysvalmennus, äitiysrahan hakeminen jne...) ja vaikka lääkäri neuvookin parhaansa mukaan, on koko ajan sellainen pelko, että jotain on unohtunut tai olen liian myöhässä erilaisten ilmoittautumisten kanssa. Varsinkin kun moneen paikkaan jonot ovat tosi pitkiä, esim. tuleva päivähoitopaikka pitäisi kuulemma varata viimeistään nyt - ja olen siis suunnitellut vauvan hoitoonmenoa ensi vuoden alussa!
Johan tästä taas tulee vallan romaani, täytynee lopetella. Hyviä vointeja kaikille!
fleur ja nappi rv22
Perjantaina vihdoin rakenneultra