Ei minua pistäminen pelota, eikä toimenpiteet muutenkaan. Mutta se tilanne itsessään on niin inhottava, että tuntuu, että pyörryn sinne. Olen antanut paikata ilman puudutteitakin, koska silloin ei tarvitse varoa toimenpiteen jälkeen niin pitkään. Mulla kammo juontuu lapsuuteen, jolloin minua hoiti erittäin tuulella käyvä mieshammaslääkäri ja naishammashoitaja, joka repi kovakouraisesti hammaskiviä pois.Yksityisillä hammaslääkäriasemilla on usein vähintään yksi pelkopotilaiden hoitoon perehtynyt hammaslääkäri. Voi pyytää ikeniin puuduttavaa geeliä ja sitten ampulli perään. Piikki työnnetään varovasti sisään. Tuntuu vain kärpäsen puraisulta. Ylähampaat edessä ovatkin haastavia puudutettavia. Voi tulla tippa silmään. Se olisi hyttysen pistosta vastaava. Ja puudutusta saa pyynnöstä ihan reippaasti, että posket ja kasvotkin (varsinkin nenä) ovat tunnottomia. Pyydän itse aina puudutusta. Hammaslääkärikammo on peruja aikanaan "puoskarin" touhuista. Sattui aina mielettömästi. Amalgaami oli silloin kovin suosittu paikka-aine. Myrkyllistä elohopeaa on päässyt liukenemaan ja hermosto ynnä aivot ovat sen mukaiset. Mikähän sen myrkyn puoliintumisaika olikaan ? Vuosikausia, luulen. Katsotaan..