Yksinhuoltajana parisuhteessa!

[Älkää hyvät ihmiset]

Älkää hyvät ihmiset lainatko KOKO tekstiä kun johonkin kommentoitte, joskus ärsyttää kun on sivut täynnä pelkkää lainausta lainaamisen perään... Ja tosi pitkiä kirjotuksia vielä, eikö sitä vois lainata vain osan tekstistä ihan kopioimalla ? Ei oikein oo järkeä tollasessa..anteeksi jos nyt loukkaannutte..

 

[Äiti yllättäen]

Onpa lohduttavaa lukea samankaltaisista tapauksista kuin missä itse oon parhaillaan, vaikka kamalia tapaukset ovatkin.

Minä olen muuttanut reilu puoli vuotta sitten miesystäväni kotiin, vain muutama kuukausi mieheni avioeron jälkeen. Kolme kouluikäistä lasta asuvat meillä ja näkevät äitiään epäsäännöllisesti. Vastuu lapsista on täysin minulla. Päätän vaateostokset, nukkumaanmenot, lomat, synttärijärjestelyt ja aivan kaiken mahdollisen. Itselläni ei ole lapsia eikä mitään aiempaa kokemusta lapsista. Olen perheeni ainoa lapsi eikä sukulaisistakaan ole kokemusta saanut. Mies on yrittäjä eli tekee ympäri pyöreää päivää viikot läpeensä. Jopa lasten äiti soittaa minulle ja kyselee kuulumisia!

Olen ällistynyt siitä kuinka välinpitämätön isä mieheni voi olla ja kuinka lasten äiti on voinut jättää lapsensa hänelle! Vastuu kolmikosta on todella suuri ja sen lisäksi oma työ ja ylimääräiset työt miehen firmassa vievät minut aivan piippuun. Lähipiiri asuu 500 km:n päässä ja kehottaa muuttamaan pois, mutta en todellakaan kykene järjestämään itselleni aikaa muuttoon, uuden työn hakuun tai edes sen ajattelemiseen. Miehelle yritän puhua asiasta, mutta hän vain alkaa mykkäkoulun tai onnistuu kääntämään keskustelun johonkin yritystä koskevaan aiheeseen. Nyt käyn myös psykologilla, mutta samojen asioiden jankkaaminen viikoittain ei tunnu johtavan mihinkään.

Luultavasti lähdön hetki tulee kun tilanne käy liian sietämättömäksi. Toivon vaan, että saan itsetuhoiset ajatukseni pidettyä kurissa. Nukahtamislääkkeitä harkitsen, koska iltaisin väsymyksestä huolimatta en saa unta.

Itse olen elänyt yksinhuoltajaäitini kanssa erittäin onnellisen lapsuuden ja nyt olenkin helpottunut ettei ole tarvinnut katsella kamalaa isää omassa elämässä! Parempi ilman!

Paljon voimia! Lähteminen edes vähäksi aikaa on varmasti ainoa vaihtohto.

 

[näin]

Mielummin yh ihan oikeasti eli yksin kuin yh parisuhteessa. Varsinkin kun se on tuollaista nöyryytystä.

Voimia :heart:

 

[Väsynyt äiti]

On meitä moneen junaan... Kamalaa kun on meitä niin monta joilla menee huonosti ja tuntuu että tuttavapiirissä kenelläkään ei mene hyvin kotirintamalla. Olisi joskus kivaa kuulla onnellisesta pari- ja perhe-elämästäkin..

Mikä näitä nykyajan miehiä riivaa? Aamusta iltaan töissä, viikonloput kännissä. En taas omaa miestäni ole nähnyt kun kotona pyörähtämässä, toisaalta paremmalta tuntuu kun saan olla tyttäreni kanssa rauhassa. Ajatukset pyörii siinä lähtemisessä, mutta toisaalta en lähde minnekään talosta jonka kuluista ja veloista maksan tasan tarkkaan puolet. Välillä tuntuu pahalta ja itkettää, mutta jostain kummasta sitä saa voimaa, toisaalta haluan katsoa kumpi tekee sen ratkaisevan liikkeen eron suhteen, ei tästä muuten tule enää mitään, sen verran selviksi ajatukseni olen saanut. :'( :'(

Mutta voimia ja jaksamista muille samassa tilanteessa oleville, kun on perjantai ja viina vie... :'( :hug: :hug: :hug:

 

[minä]

Siis EHDOTTOMASTI, tuollaista ei saa sietää!!!
Älä anna viestiä, ettet ole minkään arvoinen, tai että sinua saa kohdella ihan miten vain. Menetät omanarvontuntosi ja lapsetkin saavat kurjan ihmissuhdemallin. Lapset eivät siis välttämättä ole este avioerolle, vaan joskus syy, koska on sillä merkitysä millaisessa parisuhteessa he kasvavat.

Ja vaikka eron jälkeen elämä takkuaisi jonkin aikaa, kyllä se pitemmän päälle kannattaa. jos jää ilman todellista toivoa muutoksesta, tilanne saattaa todella jatkua kymmeniä vuosia!

En tiedä, minä uhkaisin avioerolla tai lähtemisellä välittömästi, jos tuossa pisteessä ollaan. Uskon siihen, että joissakin tapauksissa voi miehessä tapahtua radikaali muutos, kun todella pistetään selkä seinää vasten eikä anneta mitään muita vaihtoehtoja kuin muuttaa käytös tai sitten ero. Jos seurauksena on sittenkin uhkailuja yms., et ehkä menetä mitään todella arvokasta erotettasi.
:hug:

 

[älä alistu]

\

Siis EHDOTTOMASTI, tuollaista ei saa sietää!!!
Älä anna viestiä, ettet ole minkään arvoinen, tai että sinua saa kohdella ihan miten vain. Menetät omanarvontuntosi ja lapsetkin saavat kurjan ihmissuhdemallin. Lapset eivät siis välttämättä ole este avioerolle, vaan joskus syy, koska on sillä merkitysä millaisessa parisuhteessa he kasvavat.

Ja vaikka eron jälkeen elämä takkuaisi jonkin aikaa, kyllä se pitemmän päälle kannattaa. jos jää ilman todellista toivoa muutoksesta, tilanne saattaa todella jatkua kymmeniä vuosia!

En tiedä, minä uhkaisin avioerolla tai lähtemisellä välittömästi, jos tuossa pisteessä ollaan. Uskon siihen, että joissakin tapauksissa voi miehessä tapahtua radikaali muutos, kun todella pistetään selkä seinää vasten eikä anneta mitään muita vaihtoehtoja kuin muuttaa käytös tai sitten ero. Jos seurauksena on sittenkin uhkailuja yms., et ehkä menetä mitään todella arvokasta erotettasi.
:hug:

samma mieltä.

:hug: :hug: rohkeutta