T
tuntuu oudolta
Vieras
Mistä aloittaisin?
Olemme kolkyt ja risat pariskunta, yhdessä olleet pari vuotta, josta asuttu yhdessä vuosi.
Mieheni on sosiaalinen,avulias, mukava, hauska,keskustelutaitoinen, komea ja hyväkäytöksinen.
Siis likipitäen täydellinen.
Ongelma on siinä, että hän on kaikkia näitä asioita muille, paitsi minulle.
Kotona kaikki sujuu hyvin ja meillä on hyvä olla yhdessä. Mutta annas olla kun lähdetään johonkin, minä olen "ilmaa". Jos siis menemme kaveripariskunnan/porukan kanssa johonkin tai yleensäkin teemme jotain.
Kaikki muut saavat huomiota, paitsi minä. Kaikki uudetkin tuttavuudet jututetaan ja tarjotaan vaikka mitä, mutta minua hän ei juurikaan huomioi.
Ottaa niin aivoon.
Minusta tuntuu (saan kuulla) että pilaan tämän suhteen kun sitten valitan asiasta. Sitten on viikon mökötys ja valitus, että minä aina jaksan olla kitisemässä ja pilaan kaiken typerällä nalkuttamisella.
Onko se tosiaan niin, onko kaikki vaan omassa päässäni ja vaadin liikoja?
Pitäisikö minun tietää että olen miehelleni ykkönen, vaikka teot eivät sitä todista?
Melkein kaikissa asioissa mies puhuu vain itsestään.
Siis jos ollaan lähdössä reissuun ja hän kertoo siitä kaverilleen, niin hän ilmaisee aina, että hän on lähdössä reissuun (siis vaikka minä olen myös menossa) ja asioista mitä olemme kotiin ostaneet, hän kertoo että hän on ostanut sitä sun tätä. Vaikka minä olisin tavarat maksanut.
Kun minä puhun asioista mitä teemme tai touhuamme, puhun aina että me tai meidän.
Nytkin kun on juhlat tulossa, hän kutsui kaverinsa juhliin sanomalla että HÄNELLÄ on juhlat, tervetuloa!
Onko ihan normaalia, että ihminen vielä tämänkin ajan jälkeen puhuu vain ja ainoastaan itsestään?
Vai onko miehellä edelleen ovi auki?
Ja on toki paljon muitakin asioita miksi edes tällaisia mietin...
Kavereita (naisia)joita en ole tavannut yms... ja ei siinä mitään, luotan mieheeni, mutta tämä arvostuspuoli tässä häiritsee.
Tuntuu että mies ei arvosta, eikä juuri välitä. Paha tunne.
Mies sanoo vaan että kaikki on omassa päässäni ja jne..
Ja kyllä, on naurettavaa että riidellään tämmöisistä asioista, mutta tämä on kasvanut isoksi palloksi ja se häiritsee..
Kertokaas Ellit vähän faktaa.
Paukuttakaa mun päätä seinään ja sanokaa että olen naurettava...tai.
Olemme kolkyt ja risat pariskunta, yhdessä olleet pari vuotta, josta asuttu yhdessä vuosi.
Mieheni on sosiaalinen,avulias, mukava, hauska,keskustelutaitoinen, komea ja hyväkäytöksinen.
Siis likipitäen täydellinen.
Ongelma on siinä, että hän on kaikkia näitä asioita muille, paitsi minulle.
Kotona kaikki sujuu hyvin ja meillä on hyvä olla yhdessä. Mutta annas olla kun lähdetään johonkin, minä olen "ilmaa". Jos siis menemme kaveripariskunnan/porukan kanssa johonkin tai yleensäkin teemme jotain.
Kaikki muut saavat huomiota, paitsi minä. Kaikki uudetkin tuttavuudet jututetaan ja tarjotaan vaikka mitä, mutta minua hän ei juurikaan huomioi.
Ottaa niin aivoon.
Minusta tuntuu (saan kuulla) että pilaan tämän suhteen kun sitten valitan asiasta. Sitten on viikon mökötys ja valitus, että minä aina jaksan olla kitisemässä ja pilaan kaiken typerällä nalkuttamisella.
Onko se tosiaan niin, onko kaikki vaan omassa päässäni ja vaadin liikoja?
Pitäisikö minun tietää että olen miehelleni ykkönen, vaikka teot eivät sitä todista?
Melkein kaikissa asioissa mies puhuu vain itsestään.
Siis jos ollaan lähdössä reissuun ja hän kertoo siitä kaverilleen, niin hän ilmaisee aina, että hän on lähdössä reissuun (siis vaikka minä olen myös menossa) ja asioista mitä olemme kotiin ostaneet, hän kertoo että hän on ostanut sitä sun tätä. Vaikka minä olisin tavarat maksanut.
Kun minä puhun asioista mitä teemme tai touhuamme, puhun aina että me tai meidän.
Nytkin kun on juhlat tulossa, hän kutsui kaverinsa juhliin sanomalla että HÄNELLÄ on juhlat, tervetuloa!
Onko ihan normaalia, että ihminen vielä tämänkin ajan jälkeen puhuu vain ja ainoastaan itsestään?
Vai onko miehellä edelleen ovi auki?
Ja on toki paljon muitakin asioita miksi edes tällaisia mietin...
Kavereita (naisia)joita en ole tavannut yms... ja ei siinä mitään, luotan mieheeni, mutta tämä arvostuspuoli tässä häiritsee.
Tuntuu että mies ei arvosta, eikä juuri välitä. Paha tunne.
Mies sanoo vaan että kaikki on omassa päässäni ja jne..
Ja kyllä, on naurettavaa että riidellään tämmöisistä asioista, mutta tämä on kasvanut isoksi palloksi ja se häiritsee..
Kertokaas Ellit vähän faktaa.
Paukuttakaa mun päätä seinään ja sanokaa että olen naurettava...tai.