Arvostusta parisuhteessa.

[tuntuu oudolta]

Mistä aloittaisin?
Olemme kolkyt ja risat pariskunta, yhdessä olleet pari vuotta, josta asuttu yhdessä vuosi.
Mieheni on sosiaalinen,avulias, mukava, hauska,keskustelutaitoinen, komea ja hyväkäytöksinen.
Siis likipitäen täydellinen.
Ongelma on siinä, että hän on kaikkia näitä asioita muille, paitsi minulle.
Kotona kaikki sujuu hyvin ja meillä on hyvä olla yhdessä. Mutta annas olla kun lähdetään johonkin, minä olen "ilmaa". Jos siis menemme kaveripariskunnan/porukan kanssa johonkin tai yleensäkin teemme jotain.
Kaikki muut saavat huomiota, paitsi minä. Kaikki uudetkin tuttavuudet jututetaan ja tarjotaan vaikka mitä, mutta minua hän ei juurikaan huomioi.
Ottaa niin aivoon.
Minusta tuntuu (saan kuulla) että pilaan tämän suhteen kun sitten valitan asiasta. Sitten on viikon mökötys ja valitus, että minä aina jaksan olla kitisemässä ja pilaan kaiken typerällä nalkuttamisella.

Onko se tosiaan niin, onko kaikki vaan omassa päässäni ja vaadin liikoja?
Pitäisikö minun tietää että olen miehelleni ykkönen, vaikka teot eivät sitä todista?

Melkein kaikissa asioissa mies puhuu vain itsestään.
Siis jos ollaan lähdössä reissuun ja hän kertoo siitä kaverilleen, niin hän ilmaisee aina, että hän on lähdössä reissuun (siis vaikka minä olen myös menossa) ja asioista mitä olemme kotiin ostaneet, hän kertoo että hän on ostanut sitä sun tätä. Vaikka minä olisin tavarat maksanut.
Kun minä puhun asioista mitä teemme tai touhuamme, puhun aina että me tai meidän.
Nytkin kun on juhlat tulossa, hän kutsui kaverinsa juhliin sanomalla että HÄNELLÄ on juhlat, tervetuloa!

Onko ihan normaalia, että ihminen vielä tämänkin ajan jälkeen puhuu vain ja ainoastaan itsestään?
Vai onko miehellä edelleen ovi auki?

Ja on toki paljon muitakin asioita miksi edes tällaisia mietin...
Kavereita (naisia)joita en ole tavannut yms... ja ei siinä mitään, luotan mieheeni, mutta tämä arvostuspuoli tässä häiritsee.
Tuntuu että mies ei arvosta, eikä juuri välitä. Paha tunne.
Mies sanoo vaan että kaikki on omassa päässäni ja jne..

Ja kyllä, on naurettavaa että riidellään tämmöisistä asioista, mutta tämä on kasvanut isoksi palloksi ja se häiritsee..

Kertokaas Ellit vähän faktaa.
Paukuttakaa mun päätä seinään ja sanokaa että olen naurettava...tai.

 

[no]

Haluat siis, että sinut huomataan seurassa ja sinun arvostuksesi näkyy myös muille.

Miten on arkena, saatko huomiota ja tunnet olevasi tasavertainen puoliso?

 

[tuntuu oudolta]

Haluat siis, että sinut huomataan seurassa ja sinun arvostuksesi näkyy myös muille.

Miten on arkena, saatko huomiota ja tunnet olevasi tasavertainen puoliso?

Hyvä pointti.
Onko se paha asia?

Riippuu asioista.
Saan huomiota kotona, mutta ehkä en tunne olevani tasavertainen puoliso.
Päätösvalta on käytännössä miehellä.
Tapaamme miehen kavereita, miehen perhettä ja elämme miehen elämää?. Kaikki on hyvin kun tienaan rahaa, teen kotityöt, enkä nalkuta. Kaikki on silloin hyvin. Tunteista puhuminen on myrkkyä.
Ja minulla on tullut puolessa vuodessa sellainen- näytä- ja puhu-tunteet kausi Ei kovin hyvä yhdistelmä. Yritän tehdä parannuksen siihen.
Kai nämä on vaan suhteen kasvukipuja ja minä ole seko.

 

[no]

Et voi suhtautua ylimalkaisesti tuntemuksiisi, kyllä sinulla on peruste sille, että koet jotkin asiat tietyllä tavalla. Älä aliarvioi tuntemuksiasi.

Jos mies sanoo, että tuntemukset ovat päässäsi, niin kai sekin on totta, MUTTA miksi hän ei suhtaudu niihin vakavasti?

En sano mitään mitä sinun pitäisi tehdä paitsi jutella vakavasti. On vain valitettavaa, että elätte juuri käännettä suhteessanne ja teillä se käänne on huonompaan; kyllä siihen pitää suhtautua vakavasti.

 

[Oliskohan?]

Sinuna ottaisin kyllä tuntemasi tunteet tosissaan. Tyttöystäväni on elänyt samantyylisen miehen kanssa kauan ja tänä päivänä hän voi todella huonosti. Olisiko mies jonkun asteinen narsisti? Täällä joku aika sitten kerrottiin vähän samantapaisesta miehestä. Älä rupea syyttelemään itseäsi jos tunnet niinkuin tunnet. Jotain outoa miehen käytöksessä on.

 

[tuntuu oudolta]

Sinuna ottaisin kyllä tuntemasi tunteet tosissaan. Tyttöystäväni on elänyt samantyylisen miehen kanssa kauan ja tänä päivänä hän voi todella huonosti. Olisiko mies jonkun asteinen narsisti? Täällä joku aika sitten kerrottiin vähän samantapaisesta miehestä. Älä rupea syyttelemään itseäsi jos tunnet niinkuin tunnet. Jotain outoa miehen käytöksessä on.

Ääh, ei hän narsisti ole.
Aivan liian kiltti...kotona.
Ei vaan osaa ottaa huomioon. Mutta miksei osaa?
Olen puhunut asiasta niin monta kertaa että luulisi olevan jo takaraivossa.
Itsekäs on, mutta miksi? Ei tarvisi, olen reilu ja oikeustajunen (yleensä.
Sanoo aina vaan, että taaaas samasta asiasta kitisen.

Suorittaminen ja miellyttäminen on hänen avainasioitaan. Muille. Ja itselleen. Ei minulle.
Minä en ole kova vaatimaankaan, mutta särmikäs olen ja suora. Mies saa olla millainen on muuten, mutta tämä asia häiritsee.
Ja kysymys ei ole siitä että en rakasta, päinvastoin.
Yritän ymmärtää häntä. Mutta se ei aina ole helppoa ja hermot menee.

 

[no]

"Suorittaminen ja miellyttäminen on hänen avainasioitaan. Muille. Ja itselleen. Ei minulle. "

Kyllä nuo täsmäävät narsismiin. Hän on filmaattinen, mutta jos joku on "aina oikeassa" tai ei suostu hänen vaatimuksiinsa, niin hän ei voi sitä hyväksyä. Narsisti osaa kyllä kieputtaa pikkusormensa ympärille, mutta ajan kuluessa hän vaatii osansa.

 

[samanlainen mies minulla]

Samanlainen mies on minulla. Todella ihana ja mukava kotona, tuo aamiaista vuoteeseen jne. Mutta jos esim. lähdemme ulos hänen kavereidensa kanssa (muutin toiselle paikkakunnalle miehen luokse asumaan joten useimmiten kaverit ovat hänen kavereitaan...), niin hän ostaa ehkä minulle drinkin ja häviää sitten jonnekin kavereiden kanssa. Siis hän pysyy kyllä samassa baarissa, mutta minä olen kuin ilmaa kun hän juoksee ympäriinsä juttelemassa kaikille tutuille. Minä istun yksin pöydässä juomassa drinkkiäni kunnes mies parin tunnin päästä muistaa että minäkin olen olemassa. En enää lähde miehen kanssa ulos vaikka hän haluaisi, koska tämä on keskustelusta huolimatta toistunut useamman kerran.

Samoin mieheni puhuu hänen tavaroistaan, autostaan, talostaan. Esim. auto on kylläkin minun ostama. Monet muuta tavarat yhteisiä. Ja meilläkin kun mies puhuu käyneensä jossain reissussa se tarkoittaa että ME kävimme. Todella ärsyttävä tapa jättää minut ulkopuolelle, tulee sellainen olo kuin minulla ei olisi mitään merkitystä. Eikä tämä siis meilläkään puhumalla parane...

 

[mitäh?]

Miksi ihmeessä pysyt siinä pöydässä kiltisti odottelemassa, että miehesi muistaa sinunkin olleen mukana? Lähde ihmeessä kiertämään ja etsimään juttuseuraa.

 

[Todellakinoutoa]

Hui mikä mies... :O
Kuulostaa siltä, ettei hänen maailmaansa mahdu muita kuin hän itse. Lähtisin matkoihini ja ottaisin kaiken oman mukaani ja ne mitkä hän on minulta "vienyt". Minäkin nimittäin haluaisin asua "omassa" kodissani, enkä "hänen" kodissaan.

 

[tuntuu oudolta]

Samanlainen mies on minulla. Todella ihana ja mukava kotona, tuo aamiaista vuoteeseen jne. Mutta jos esim. lähdemme ulos hänen kavereidensa kanssa (muutin toiselle paikkakunnalle miehen luokse asumaan joten useimmiten kaverit ovat hänen kavereitaan...), niin hän ostaa ehkä minulle drinkin ja häviää sitten jonnekin kavereiden kanssa. Siis hän pysyy kyllä samassa baarissa, mutta minä olen kuin ilmaa kun hän juoksee ympäriinsä juttelemassa kaikille tutuille. Minä istun yksin pöydässä juomassa drinkkiäni kunnes mies parin tunnin päästä muistaa että minäkin olen olemassa. En enää lähde miehen kanssa ulos vaikka hän haluaisi, koska tämä on keskustelusta huolimatta toistunut useamman kerran.

Samoin mieheni puhuu hänen tavaroistaan, autostaan, talostaan. Esim. auto on kylläkin minun ostama. Monet muuta tavarat yhteisiä. Ja meilläkin kun mies puhuu käyneensä jossain reissussa se tarkoittaa että ME kävimme. Todella ärsyttävä tapa jättää minut ulkopuolelle, tulee sellainen olo kuin minulla ei olisi mitään merkitystä. Eikä tämä siis meilläkään puhumalla parane...

No, löytyihän sieltä kohtalotoveri
Kun sinä olet muuttanut HÄNEN asuntoonsa...=O
Meillä on juurikin sama tilanne. Siitä se varmaan johtuu.

Juttelimme illalla kunnolla ja mies sanoi että hän ei tee sitä tahallaan. Old habbit=(
Lupasi parannusta asiaan, mutta saas nähdä miten käy
Ehkä sitä vaan itse on liian herkkä (ajatelee naismaisesti), eikä ajattele putkiaivoisesti, niin kuin pitäisi tässä asiassa.
Otan toisenlaisen suhtautumisen.

Mies oli tehnyt meille kotiinkin kaikkia muutoksia ja lisäyksiä, niin kuin olen pyytänyt tekemään ajat sitten, sillä välin kun olin töissä. Joten tais osua ja upota sanansäilä.. (kirjoitin s-postin mikä vaivaa ja miltä musta tuntuu).
Osaa ottaa kuitenkin vastaan palautetta kun en huuda sitä korvaan, vaan kirjoitan esim. kirjeen. Sitten voidaan puhua. Ja hyväahän se tekee itsellekin kun 0-100 kiintyminen vie sekunnin
On hyvä mies, ei siitä mihinkään pääse. Ainahan suhteessa jotain parantamiseen varaa olisi...varsinkin siinä toisessa osapuolessa=) Itse kun on niin pirun täydellinen. Not.

Aah, ihanaa että en ole yksin kuitenkaan=)
Olipa kiva kun sai purkaa itseään ja kiitos teille kun jaksoitte analysoida. Saa täysin uutta näkökulmaa asiaan.

 

[Vennuli]

Täällä kanssa yksi kohtalotoveri!

Seitsemän vuoden jälkeen (ekat kaksi vuotta meni ihastuksen huumassa!) tuo on oppinut jotain.

Ihan oikeasti tämä supliikki seuramies huomioi seurueen naisia kaatamalla lasiin viiniä, vettä, ojentaa leipää ja mä istun vieressä ja palvelen itseäni. Ärähdin pari kertaa, silleen sivistyneesti kahden kesken. Nyt se tajuaa kysyä minultakin yleensä en juo alkoholia, mutta kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että minutkin pitäisi huomata.

Ja nuo jutut, miten hän on tehnyt sitä ja tätä ja tuota - kuuntelen vieressä pohtien, että olin siellä minäkin.

Suhteen tässä vaiheessa tuo sokeus on sellainen asia, jonka kanssa olen päättänyt elää ja käyttää hyväkseni. Imartelulla pääsee tosi pitkälle, se on naru josta tuota miestä pitää perässään vetää ja se luulee kulkevansa edellä

Joo, mutta parisuhde on kahden kauppa. Huomioithan sinäkin miehesi? Kehu häntä ihmisjoukossa - niin äläkä jää odottamaan, että hän huomioi sinua. Hoida tilanteiden jälkipuinti kahden kesken.

Meinaan, että jos muuten on hyvä, niin pakko sitä on yrittää vaikkei aina niin huvittaisikaan. Jos hänen ajattelumaailmansa on minä eikä me, niin sinä olet kuitenkin hänen...