Olen kotiäitinä vielä kahden nuorimman lapsen kanssa ja mieheni on päivät töissä ja vielä opiskelee, eikä päivisin ole autoa käytössä, eli olen tosi, tosi yksinäinen. Ei ole ystäviä ainuttakaan, ei yhteyttä pitäviä sukulaisia ei ketään kenen kanssa jutella. Toki olen perheestäni onnellinen ja asiat muuten suht hyvin, mutta nyt löysin tämän ja ajattelin kirjoittaa ajatuksiani.
Täällä maaseudulla kun ei julkisilla kulkuneuvoillakaan pääse mihinkään, kulkevat niin harvoin. Kahden auton pitäminen olisi niin kallista ettei se tällä hetkellä ole mahdollista kun olen kotona, mutta ehkä joskus.
Välillä tuntuu että olen huonotuulinen kun aina on niin samanlaiset päivät, ei koskaan mitään piristystä arkeen. Tietenkin sitä aina iloitsee lasten oppimisesta ja rakkaudesta mitä heille antaa ja mitä heiltä vastapainoksi saa, mutta kyllä piristäisi kun löytäisi oikean ystävän johon voisi luottaa.
Onko muilla samoja ongelmia?
Nyt maaliskuussa ajattelin hakea sairaanhoitajaopintoihin, saas nähdä kuinka käy, pääsenkö kouluun vai lähdenkö töihin.
Toisaalta on haikeaa ajatella että tytöt joutuisivat hoitoon, kesällä täyttää toinen 3-v. ja toinen on juuri täyttänyt 4-v.
Ja onhan se vauvakin vielä toiveissa, lapsia on nyt yht. kuusi, mutta taas on vauvakuumeilua meillä molemmilla.
Silloin jos Luoja suo uuden raskauden, hankimme kyllä sen toisenkin auton että pääsee liikkumaan, olen kuitenkin lasten kanssa niin paljon yksin ettei elämästä mitään tule ilman kulkuneuvoa.
Kertokaa ja auttakaa, mistä luotettava ystävä????
Täällä maaseudulla kun ei julkisilla kulkuneuvoillakaan pääse mihinkään, kulkevat niin harvoin. Kahden auton pitäminen olisi niin kallista ettei se tällä hetkellä ole mahdollista kun olen kotona, mutta ehkä joskus.
Välillä tuntuu että olen huonotuulinen kun aina on niin samanlaiset päivät, ei koskaan mitään piristystä arkeen. Tietenkin sitä aina iloitsee lasten oppimisesta ja rakkaudesta mitä heille antaa ja mitä heiltä vastapainoksi saa, mutta kyllä piristäisi kun löytäisi oikean ystävän johon voisi luottaa.
Onko muilla samoja ongelmia?
Nyt maaliskuussa ajattelin hakea sairaanhoitajaopintoihin, saas nähdä kuinka käy, pääsenkö kouluun vai lähdenkö töihin.
Toisaalta on haikeaa ajatella että tytöt joutuisivat hoitoon, kesällä täyttää toinen 3-v. ja toinen on juuri täyttänyt 4-v.
Ja onhan se vauvakin vielä toiveissa, lapsia on nyt yht. kuusi, mutta taas on vauvakuumeilua meillä molemmilla.
Silloin jos Luoja suo uuden raskauden, hankimme kyllä sen toisenkin auton että pääsee liikkumaan, olen kuitenkin lasten kanssa niin paljon yksin ettei elämästä mitään tule ilman kulkuneuvoa.
Kertokaa ja auttakaa, mistä luotettava ystävä????