Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Aamuska, käsittääkseni se on tosiaan nykysin ainoa yksityinen näillä main, outoahan se hiukan on tän kokosessa kaupungissa, ettei kilpailijoita oo.. Mutta rohkeesti vaan, ei tää ikä niiden silmissä vielä mitään oo ja kannattaa tosiaan miettiä tuota tukiverkkoasiaa jo valmiiks ettei siitä tilanteessa mee mitenkään hämmennyksiin.. esim. sellasta ei ehkä kannata sanoa että "elämäntilanne ei ole paras mahdollinen" tai vaikuttaa muutenkaan epävarmalta. Ja jos vaan voit valita niin suosittelen mieluummin AJ:ä kuin MP:ta, mitä ne varmaan ensin tarjois. Toki eri ihmisillä henkilökemiatkin voi toimia eri tavoin, mutta itse koin viime mainitun jotenkin tympeäksi ja oli kokoajan ihan totinenkin, sekä tietenkin se että kieltäyty puoltolausunnosta kun erosta oli kuulema liian vähän aikaa!
Kaikki hoitajat on tosi mukavia eikä niistä oo mitään huonoa sanottavaa. Lääkäritkin useimmiten. Ehkä joskus jonkinlaista päällepäsmäröintiä esiintyy, mutta niistäkin yleensä saa jonkin kompromissin aikaan neuvottelulla. Kai ne oikeesti yrittää kuitenkin saada mahdollisimman monen asiakkaan raskaaks, saahan ne korkeista onnistumisprosenteista itekin hyvää mainosta.

 

Aamuska, Ovumia munkin tietojen mukaan on Pirkanmaalla ainut klinikka. Mä aloitin hoidot siellä tän vuoden helmikuussa ja ikää oli 40 v. Nyt on tullut jo 41 täyteen enkä koe vielä olevani ikäloppu. Mulle tehdään hoitoja tällä hetkellä lahja-alkioilla ja edellisellä käyntikerralla lääkäri mainitsi, että mulla on aikaa vielä hyvin. Yli 47-vuotiaille eivät kuulemma enää tee hoitoja.
Mä en kokenut psykologin kanssa juttelua niinkään arviona omasta itsestäni, vaan ennemminkin keskusteltiin kaikesta siitä, mitä yksin lasta yrittävänä pitää ja kannattaa ottaa huomioon. Mullakaan ei täällä lähellä ole kummoista tukiverkostoa, mutta juteltiin sitten mm. MLL:n ja kuntien tarjoamasta lastenhoitoavusta sekä netissä olevien keskustelusaittien tarjoamasta vertaistuesta. Mä ihan kyllä tykkäsin tuosta lullabyn mainitsemasta MP:sta. Kahdesti olen käynyt hänen kanssaan juttelemassa; ensin ennen hoitojen alkua ja toisen kerran, kun alettiin suunnittelemaan hoitoja lahja-alkioilla. Hoitajat tuolla on todellakin aivan ihania.

 

Lullaby ja ThePutsku: kiitos vastauksistanne Kuulostaa siltä, että tuo Ovumia on ihan hyvä paikka (tuskin mikään on täydellinen). Hyvä myös hieman tietää, mitä psykologin kanssa kannattaa jutella, toisaalta luulisi sen olevan ihan hyväkin asia, että tiedostaa omia ja oman elämäntilanteen heikkouksia (vaikka en niitä mitenkään aio erityisesti esille tuodakaan).

On kyllä omituista, jos tuo Ovumia on ainoa paikka Pirkanmaalla. Vaikuttaakohan tuo hinnoitteluun mitenkään... Hmm.

Taitaa olla henkisesti melko rankkoja nuo hoidot. En aio puhua tästä "projektistani" kenellekään vielä tässä vaiheessa, joten vertaistuki täällä on kyllä tärkeää. Paljon tsemppiä kaikille ja toivotaan monia iloisia hetkiä

 

On kyllä nostaneet reippaasti hintoja verrattuna parin vuoden takaseen, useita satoja per ivf/icsi hoito toista se oli vielä kun oli keskustassa Ava/Fertinova ja Taysin tiloissa Väestöliiton klinikka. Ovumia oli selkeesti edullisin.
Katselin viime laskua että etenkin siittiöiden hinnat on noussu eniten ja myös monet punktioon liittyvän toimenpiteet. Muussa korotukset maltillisempia. En tiedä missä hintaluokissa muilla klinikoilla mennään ja kai ne joka paikassa jatkuvasti nousee mutta viimesin ivf tuli yli 800e kalliimmaks kun edellinen, tosin siinä oli myös embryoskooppi mukana, mikä maksaa yli 400e.

 

Onpa kyllä ikävää tuo hintojen nostaminen, kun nuo hoidot ovat muutenkin järkyttävän hintaisia Ja kun vaihtoehtoja ei välttämättä tosiaan ole

 

... Täytyy siis rauhoittaa nyt ainakin ja saada kierto jotenkin kuntoon, ennen kuin voi edes ajatella seuraavaa yritystä. Siihen muuten lääkärini ehdotti Letrozolia kierron alkuun 5 päivää munasolun stimulaatioon. Muilla täällä kokemusta tuosta?

Minulle tehtiin tällä viikolla ensimmäinen inseminaatio ja Letrozolit oli käytössä kierron päivinä 2-6. En huomannut mitään sivuoireita, paitsi että ovulaatiopäivästä lähtien alavatsa on ollut todella paisunut.

Minulla inseminaatio meni hyvin, käytössä on myös Ovitrelle ovulaation tukemisessa ja nyt loppukierron pienellä annostuksella.

Inssissä lähtien on ollut aika jatkuvaa särkyä toisen munasarjan tietämillä, samoin yöllä heräilen alavatsaan tuntemuksiin. Tuskin tuo mitään kiinnittymiskipua voi vielä olla, kun inssi tehtiin vara torstaiaamuna. Eli nyt vaan odotellaan. Jännittää kyllä kovasti!

 

Minulle tehtiin tällä viikolla ensimmäinen inseminaatio ja Letrozolit oli käytössä kierron päivinä 2-6. En huomannut mitään sivuoireita, paitsi että ovulaatiopäivästä lähtien alavatsa on ollut todella paisunut.

Minulla inseminaatio meni hyvin, käytössä on myös Ovitrelle ovulaation tukemisessa ja nyt loppukierron pienellä annostuksella.

Inssissä lähtien on ollut aika jatkuvaa särkyä toisen munasarjan tietämillä, samoin yöllä heräilen alavatsaan tuntemuksiin. Tuskin tuo mitään kiinnittymiskipua voi vielä olla, kun inssi tehtiin vara torstaiaamuna. Eli nyt vaan odotellaan. Jännittää kyllä kovasti!

Voi että miten jännittävää Herttaelina! Ihan tuli jännityksen fiilikset tuosta kun luin. Toi on niin todellinen ja jännä hetki aina! Pidän niin peukut sulle pystyssä, että onnistuu!!! Kiitos myös tiedosta, että ei siis välttämättä sivuoireita ehdi noin lyhyen aikaa käytetystä Letrosta tulla - toki yksilöllisyys mielessä pitäen - mutta lohduttavaa kuulla

 

Minä tilasin lisää siittiöitä, ja ne maksoivat tuplasti sen verran, mitä ne maksoivat kolme vuotta sitten. Eli on niiden hinta noussut Helsingissäkin.

Samoin lääkkeiden hinnat ovat nousseet. Kolme vuotta sitten ovulaation tueksi määrätyt lääkkeet maksoivat 200 €/kierto, nyt tismalleen samat lääkkeet maksavat 300 €/kierto. Lääkkeiden hinnoille klinikka ei mahda mitään.

Ja noista oireista. Silloin kun minä käytin Letrozolia, ei siitä tullut mitään oireita. Ovulaation aiheuttava Pregnyl (joka siis on lähes sama asia kuin Ovitrelle) aiheutti minulle kyllä aivan selviä oireita muutaman tunti pistoksen jälkeen, jatkuen muutamia päivä. Oireita olivat mm. metallinmaku suussa, hikoilua/kuumia aaltoja, ruoka maistui oudolta... en enää muista mitä muuta oireita oli. Hauskaa raskaudessa oli se, että varsinaisia raskaudesta johtuvia oireita minulla ei sitten tullutkaan. Eli noista lääkkeistä voi tulla vahvemmat oireet kuin itse raskaudesta.

 

Pikaisesti viimeisimmät omat kuulumiset: eilen lahja-alkio selvisi sulatuksesta täysin ja huippuluokan alkio kuulemma on. Siirtokin tapahtui siis eilen ja nyt taas mennään piinaillen... Varsinainen testipäivä 28.8. Sitä odotellessa.

 

Pikaisesti viimeisimmät omat kuulumiset: eilen lahja-alkio selvisi sulatuksesta täysin ja huippuluokan alkio kuulemma on. Siirtokin tapahtui siis eilen ja nyt taas mennään piinaillen... Varsinainen testipäivä 28.8. Sitä odotellessa.

Pidän peukkuja pystyssä teillekin! Täällä virallinen testauspäivä 25.8.
Pitkältä tuntuu aika ja väkisinkin sitä tulkitsee oloaan kokoajan.
Ensin olin aivan valtavan turvoksissa, mutta se varmaan johtui myös Ovitrellestä?
Nyt on vaihtelevia oireita vaikka kuinka, mutta laitan ne haaveilun piikkiin...

 

Herttaelina: Aika samoissa siis mennään. Tulehan sitten kertomaan tuloksista! Mä tunsin parit nippaisut vatsanpohjassa silloin, kun alkion olisi pitänyt kiinnittyä ja sen jälkeen on melkein joka päivä jomottanut päätä, mutten tietysti tiedä mahtaako noilla olla mitään tekemistä keskenään. Vähän on jotain heikotusta ollut useampana päivänä, mutta en sitten tiedä voiko näin aikaisin alkaa mitään varsinaisia raskausoireita oikeasti olemaan. Täytyy nyt vain yrittää malttaa mielensä...

 

Ihanaa huomata kuinka ihmiset ovat taas kesän jälkeen aktivoituneet jakamaan kuulumisia ja joukossa on uusia nimiä! Tsemppiä piinailuun Putsku ja Herttaelina! Täällä pidetään sormet ja varpaat ristissä, että nyt tulisi plussia Mikään ei ollut yhtä kamalaa kun sen siirron jälkeiset päivät... joten pitkän pinnan venytystä

Itselläni jatkuu mahamöykyn kasvatus edelleen. Ilmeisesti kuulun intiaani norsujen lahkoon (joilla kantoaika on 22 kuukautta). Toistaiseksi on hypitty hyppynarulla pohkeet kramppiin, kannettu muuttolaatikoita, jumpattu, juostu, saunottu, siivottu, jne. tuloksetta. Viikonloppuna hurjimmillaan verenpaineet huiteli 178/117 (totaalilevossa), mutta koska proteiinit eivät ole kuin yhdellä plussalla käskivät takaisin kotiin mahaa kasvattamaan täyslepoon (ja ravaamaan neuvolassa kaksi kertaa viikossa) ja asennoitumaan siihen, ettei mitään tapahdu ennen viikkoa 42. Hurjalta kuullostaa, että täysiaikaista 4 kiloista mahamöykkyä ei voida käynnistää vaikka kasvatuslaitos ympärillä alkaa olla ihan hajalla, vaan kehoitetaan lepäämään ja paisumaan vähän lisää. Kyllä odottavan aika on pitkäää....

 

Moi!
Täällä yksi Piinailija Pirkanmaalta. Testipäivä 1.9. ja tunnelma odottava, mutta toistaiseksi silti ihan levollinen.

On ollut kiva lukea teidän kuulumisia ja saada niistä tukea omille päätöksille. Ikää on jo 40+, mutta päätin, että ilman yrittämistä ei voi mitään saavuttaa. Haaveena on siis pikkukakkonen.

Osaatteko muuten sanoa, onko tuo Kenguruu-foorumi vielä pystyssä? Olen koittanut saada sinne yhteyttä, ja sainkin vastaukseksi odottaa tunnusten aktivoimista ja siittä uutta ilmoitusta, mutta mitään ei ole tapahtunut pariin kuukauteen

Mutta onneksi vertaistukea saa täältäkin

 

BB81: Oho! Hurjaa tosiaan, että meinaavat odottaa viikolle 42 asti, jos ei möykky päätä tulla ulos omia aikojaan. Kiva tietysti, että asukas viihtyy, mutta rajansa kaikella.. Toivottavasti sun ei tarvitse kauaa enää odotella.

Tervetuloa joukkoon, Marsunen! Mitään ei tosiaan saa, jos ei yritä ja itse ainakin mietin niin, että tämä lapsiasia on niin iso juttu, etten halua sitä myöhemmin elämässä jäädä harmittelemaan tyyliin "olisiko pitänyt edes kokeilla"... Onpahan nyt ainakin yritetty, kävi miten kävi.
Mäkin olen tuonne Kenguruuhun yrittänyt päästä jo alkukesästä lähtien ja laittanut kolmesti sähköpostiakin sinne, mutten ole saanut mitään vastausta. https://kaksplus.fi/members/marsunen.143212/

ON: Mähän sit menin ja testasin tänä aamuna, vaikka siirrosta on vasta 7 vrk. Ystäväni mainitsi saaneensa haalean plussan jo 6 päivän jälkeen muutaman päivän ikäisen alkion siirrosta, joten pitihän munkin kokeilla. Juuei. Negaa näyttää. Molemmat testit. Kysymys kuuluukin nyt, että missä vaiheessa/kuinka aikaisin te, jolle on siirretty esim. 5-päiväinen alkio, olette plussanneet? Heitänkö kirveen jo kaivoon vai nostattelenko toiveita vielä? Ei kai se välttämättä vielä näy...? Pääkipu kiinnittymisaikoihin oli meillä ystäväni kanssa yhteinen "oire", mutta sekin voi tietysti johtua mistä vain. Hiukan laski nyt fiiliksiä kyllä, mutta uudet testit teen taas viikon päästä. Nyt vain pitkää pinnaa kehiin.

 

Taas lisää uusia... tervetuloa Marsunen ja tsemppiä piinailuun! Tuosta Kenguruu-foorumista. Minulla on sinne tunnukset, mutta niiden saaminen edellyttää vähintään "itsenäisesti" alkanutta raskautta ja niiden tunnusten aktivoimisessa meni tosiaan pari kuukautta. Tai näin se toimi ainakin vielä alkuvuonna

Minä luin huvittuneena ja kauhuissani ennen omaa piina-aikaani piinailijoista ja tikuttajista ja vannoin ettei minusta koskaan tule yhtä fanaattista testailijaa Pari päivää meni tosi hyvin, sitten alkoi armoton googlaaminen... Jenkkiblogeissa kehoitettiin täyslepoon ja toiset taas siivosi ja urheili siinä missä aikaisemminkin, joten tasapainoa oli vaikea löytää Itselläni nuo raskausoireet alkoivat jo ennen siirtoa keltarauhashormonin takia, joten oireita oli oikeasti tosi vaikea erottaa. Minulta puuttui kaikki kiinnittymisvuodot ja kiinnittymisen aikaan mitään eroa ei huomannut mistään. Pidin sitä varmana merkkinä epäonnistuneesta siirrosta. Samoihin aikoihin kaaduin todella pahasti (sain ahteriini kämmenen kokoisen mustelman) ja olin ihan varma, että nyt se viimeistään irtosi (ilmeisesti oli tärähdyksestä sitten porautunut kiinni kunnolla etuseinään, jossa istukka on ). Naamaan lehahti viikko siirrosta allerginen polttava ihottuma ja samalla muistan palelleeni ensimmäisen kerran ja nukkuneeni tosi huonosti. En käytännössä nukkunut kahteen ekaan kuukauteen, kun ei vaan nukuttanut Kaikki oireet vaan oikeeasti olisivat voineet olla myös tuosta keltarauhashormoonista ja oireet vaihteli päivittäin. Laskin ensin testipäiviä, lopulta jo tunteja ja sorruin testaamaan ekaa kertaa 9. piinapäivän iltana. Alkio oli silloin 12 päivää vanha ja sain selkeän plussan. Sen jälkeen testasinkin sitten useamman kerran päivässä, joten ihan yhtä sekaisin sitä edelleen oltiin

Eli ei kannata sortua epätoivoon jos vielä ei plussaa näy. Tosin en tiedä olisiko itselläni näkynyt aikaisemmin. Kuulema irroituspiikki kanssa näytti testeissä plussaa, joten tuota ennen en vielä uskaltanut testaamaan. Sitä paitsi tuskin ne kaikki alkiot tismalleen ihan samaan aikaan kiinnittyy ja ne hormonitasotkin ovat yksilöllisiä. Muistelisin kun minulta otettiin se istukkahormoniverikoe (jossa arvot tuplaantuu joka toinen päivä) niin siinäkin viitearvot oli noilla päivillä noin 39-120, joten joukkoon mahtuu aikaisia kiinnittyjiä, samoin kuin myöhäisiä. Myös nuo raskaustestien viikot näyttivät itselläni alussa liian isoja viikkoja, joten itse tulkitsin sen niin, että oma möykkyni oli vain aikaininen tarraaja. Ja raskausoireet ovat kanssa aina yksilöllisiä Ei ne oireiden puuttumiset paljoa kerro, eikä toisaalta koko oireiden kirjokaan Eli summa summarium... tsemppiä ja malttia!

Täällä edelleen verenpaineet elää ihan omiaan. Sanoivat, että yli 100 alapaineilla pitäisi mennä takaisin päivystykseen. No edelleen ovat 110, mutta eilen pistivät noilla arvoilla takaisin kotiin, joten ota tästä selvää... jos sitä tämän päivän ottaisi iisisti ja katsoisi tilanteen huomenna uusiksi ja yrittäisi päästä eri lääkärille itkemään olotilaa ja mahamöykyn valtavaa kokoa Kyllä tämä aika matelee...

 

Kysymys kuuluukin nyt, että missä vaiheessa/kuinka aikaisin te, jolle on siirretty esim. 5-päiväinen alkio, olette plussanneet?

Mulla on blastot (sekä 5 että 6 päiväset) alkanu näkyä o-liuskoissa tummumisena pp5 lähtien. R-testissä tuli tuolloin "roskishaamua" ja pp7 vasta testiajan sisällä hailakka plussa. Testeinä on ollu Pregcheckin liuskat, minkä merkkisiä sulla? Mun mielestä noi PC:t on parempia kun jotkut ns. herkimmät 10-testit.

 

Kiitos tervetulotoivotuksista

Ihmettelen, miksi en pääse mukaan Kenguruun, koska onhan mulla jo tuo ensimmäinen beibe. Mutta eipä tuo asia nyt niin paljoa malttia odottamiseen vaadi kuin tämä toinen odottamisen aihe

Mulle Ovumiassa (jossa on muuten ihan huikee henkilökunta ja palvelu!) sanottiin, että verikokeella testi ja aikasintaan siis 1.9. Eikä suositellut muita testejä, sillä nuo tukilääkkeet (Lugestron ja varsinkin Gonapeptyl) saattaa antaa turhan plussan. En silti mene vannomaan, joskos vähän koklaan pari päivää ennen jo vanhentuneilla ovu-testeillä. Tosi kannattavaa itsensä kiusaamista

Ja jos nyt joku vielä empii sitä, että lähteäkö tähän hedelmöityshoitorumbaan vai ei, niin ehdottomasti kannustan lähtemään! Ihan turha odotella mitään prinssiä ratsuinensa tai edes perusjantteria ooppelillaan tai antaa rahapulan tai iän olla esteenä. Hommiin vaan! Tietenkin jokaisella on oma henkilökohtaiset kuviot elämässään, mutta ei kannata antaa pienten esteiden tai epävarmuustekijöiden estää loppuelämän suurta asiaa. Sinun elämä-sinun päätös.

Kukaan ei taatusti kadu lastaan, mutta sitä katuu, ettei edes kokeile. Maailma on täynnä yksinhuoltajia, miksi juuri sinä et pärjäisi, kun muutkin pärjää

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon vielä, että arki on helpompaa yksin lapsen kun miehen kanssa

Tsemppiä kaikille, oli tilanne sitten mikä hyvänsä

 

Sitä piti vielä sanomani, että piinaviikkojen oireiluun tai oireilemattomuuteen ei kannata kauheasti keskittyä. Tai tietenkin on kiva tarkkailla niitä (itsekin tarkkailen tietenkin), mutta ne ei välttämättä kerro mitään.

Itselläni ekan kanssa ekan siirron jälkeen oli vaikka mitä oireita. About kaikki, mitä mainitaan (tai sit olin luulevinani niin )
Ja sit kun sillä kerralla ku tärppäs, ei ollut oikein mitään.

Nyt on niiiiiin turpee olo, mutta sen kyllä laitan hormonihoidon piikkien piikkiin. Vatsaa vähän juimii kyllä.. katsotaan kuinka käy.

Nauratti, kun ähkin turvonneen mahani kanssa ja tajusin, että sitähän tässä haetaan, mahan turvotusta 9kk turvotusta ei taida helpottaa tää ihan hirvee suolasen himo: nyt on jemmassa olleet sipsit saaneet kyytiä, vaikka siellä saivat aikaisemmin olla ihan rauhassa. Oire? Hahhah, kumosin juuri tun ekan lauseeni. Korjaankin siis, että ei kannattaISI keskittyä.

 

Siis ei mun käsittäkseni noi gonapeptyl eikä varsinkaan luget vaikuta testeihin.. ensin mainittu on kyllä näkyny itellä ovistesteissä pari päivää. Tuoresiirrossa toki pregnyl voi näkyä jonkin aikaa (10-14vrk) ja tietty sillon jos sitä tai muuta hcg:tä käytetään tukilääkkeenä.

 

lullaby: Toinen testeistä oli joku perus apteekin testi ja toisen merkkiä en muista. Eivät varmaan kummatkaan olleet sieltä herkimmästä päästä. Täytyisikin tilata lisää testejä, kun niitä varmaan kuluu...

Ihanan kannustavia nuo sun viestit, Marsunen! Kyllähän tässä on välillä tullut mietittyä, että onko mitään järkeä pyrkiä hankaloittamaan elämäänsä hankkimalla lapsen yksin, miten sitä sit selviää kaikesta ja jaksaa sen vastuun yksin jne jne. Ja sit sitä nappaa pillerit poskeen ja survoo kapselit värkkiin ja toivoo, että tällä kertaa onnistaisi. Ja yrittää muka olla tunnustelematta olotilaansa ja olla miettimättä ja pohtimatta turhia. Yeah, right... Niin, verikoetta mullekin suositeltiin testaukseen, mutta enhän mä nyt sinne asti malta odottaa! Pakko saada tehdä parit (-kymmenet?) pissatestit ensin. Verikoe sit lähinnä vahvistukseksi, jos muutaman plussa-tikun jälkeen vaikuttaa siltä, että oikeasti on tärpännyt.

Täällä kovasti jännittää joko BB81 on poksahtanut...

PS: Tää lugesteronien kanssa eläminen on kyllä rasittavaa, kun on jatkuvasti paikat tuhrussa. Tympii, mutta jos tästä jotain apua on, niin hyvä juttu. Kaikki keinot on käytettävä. Ärsyttää vain tää jatkuva "sotku".

 

Täältäkin tervetuloa Marsunen ja tsemppiä edelleen piinailuun ja testailuun kaikille! Joskus se piina kestää kauemmin, sitten se yhtäkkiä natsaa ja kaikki se vaiva palkitaan!

Olipa myös ihana lukea Marsusen tsemppiviestiä, että todellakin kannattaa ryhtyä yrittämään ja jos lykkää, aina tosiaan löytyy syitä, miksi ei kannattaisi. Itsellä on odotteluvaihe, kun ensi kiertoon vasta seuraavaa yritystä (kiitos Lugesteronin, joka sotki ja pitkitti kierron edellisessä yrityksessä ) ja samaa mieltä ThePutsku , että harvinaisen kurjaa se Lugesotku. Toivottavasti siellä tärppäisi, niin sotkustakin saisi olla vain kiitollinen!

 

Kiva, jos tekstini oli osuvaa hyvin kyllä The Putsku asian myös ilmaisi

Tosiaan tässä osin kokemuksista kirjoittelen.. erityisesti tuo turhanpäiväinen odottelu. Minkä? Ja sitten alkaa olla kiirus. No, en mä paljoa aikaisemmin olisi aloittanut, mutta jonkun vuoden kuitenkin.

Ja lullaby: tosiaan noin se tais olla kun kirjoitit. Itellä siis just ICSI ja tuoresiirto ja siksi lääkäri passitti verikokeeseen. Mutta oli miten oli, ei sitä omaa testailua taida millään voida välttää.. pahin tulos on sellainen hailunhailu viiva, josta ei sitte tiedä että juu vai ei ja sitte saa testata monta päivää asian varmistamiseks jompaan kumpaan suuntaan.

Täällä kans lugesotkujen kanssa mennään. Enemmän on rasittanu alkuun niiden (tai yleensä koko hormonihässäkän) sivuoireet, huonovointisuutta ja huimausta yms. Mutta nyt alkaa vointi oleen parempi. Toisaalta luulen, että olen päässy kuitenkin aika helpolla, ainakin jos lukee yleisiä kokemuksia hedelmöityshoidoista. Ja tuloksiakin on molemmilla kerroilla tullu mukavasti eli pakkaseen saakka useampi alkio. Kiinnittymisen kanssa sitten sillon ekalla kerralla tuskailla.

Mutta ei kai kukaan tätä helpoksi kuvittelekaan eikä se helpommaksi muutu mahdollisen positiivisen tuloksen myötä, mutta se lopputulos

 

Pidän peukkuja teille piinailijoille! Toivottavasti tärppää nopeasti.

Minäkin taas yrittelen. Oli kiva yllätys, että apteekista noihin lääkkeisiin tuli heti kelakorvaukset, mikä tiputti satasen pois hinnasta, ja sekin oli mukava havaita, että piikityskin onnistuu samalla rutiinilla kuin pari vuotta sitten. Ihan alkuunhan silloin pari vuotta sitten ne ensimmäiset piikitykset olivat hirveän henkisen kynnyksen takana, mutta nyt ensimmäinenkin meni kuin tyhjää vain.

Kenguruuhun en ole edes yrittänyt. Joskus vuosia sitten olin siellä hetken, mutta silloinkin pääsyssä kesti useita kuukausia, ja sitten siellä olikin käynnissä jotain ihme sisäpiiri-salaseura-leikkiä, ja totesin, että kiitos ei. Jos joku hieman avoimempi foorumi löytyisi, liittyisin ilomielin. Sinänsä hyvin on elämä tuon ensimmäisenkin lapsen kanssa sujunut ilman mihinkään salaseuraan kuulumisia.

 

Mä sain aiemmin suorakorvaukset lääkkeistä kun ne oli laittanu sen vahingossa "sairauden hoito"-kohtaan (mikä totuus onkin kun on endo), mutta nykysin laittaa reseptiin aina rastin siihen "muu" -kohtaan, koska kuulema jonkun byrokratian mukaan yksinäisille pitää aina laittaa noin vaikka ois mikä sairaus ja hakee korvauksia vasta jälkikäteen?! No joskus oon onnistunu silti saamaan apteekissa suorakorvauksena... mutta ilmeisesti toikin sit vaihtelee eri hoitopaikoissa?

 

Mäkin sain välillä apteekista korvauksen ja välillä en.. Lääkäri sanoi, että korvauksia ei tule ja apteekista taas että ei tiedä, joten korvasi, vaikka kerroin lääkärin sanat.. että kai se Kela omansa sitten pois pyytää.

Kuvittelin olevani jo "vanha kettu" tässä hommassa ja että piinailu menis heittämällä ilman hötkyilyjä.. mutta siellä jo ekassa viestissä (tuoresiirto tehty just) olin valmis tukuttaan päiviä ennen ei tälle mitään voi.

Mutta kyllä piinailua vähän helpottaa, kun on toi toinen viemässä kaikki omat ajatukset ihan muihin juttuihin. Ei paljon ehdi miettimään. Paitsi kun istuu hetkeks tähän koneen ääreen