Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Kyllä tässä vaan on pää ja kroppa koetuksella, ei siitä mikään pelasta :p Mutta kyllä lopputulos on sitten sen kaiken arvoista!
Tarkoitan myös sitä vaihtoehtoa, että lasta ei koskaan kuulukaan. Ainakin on yrittänyt eikä sitten tarvitse koskaan miettiä, että mitä jos olisin uskaltanut edes yrittää..

Sillä voimalla siskot eteenpäin! :love:
 
Minä täällä taas kyselen näistä rahajutuista, mutta totuushan on se että pitää vähän tuota lompakkoa katsella vaikka lapselle ei voi hintaa laittaa :D miten on, jos klinikan hinnastossa lukee luovutettujen siittiöiden hinta tyyliin xxx/olki, maksetaanko erikseen oljen hinta ja sitten erikseen vielä imseminaation hinta? Vähän hämmentää, kun toiset klinikat sitten ilmoittavat hinnastossaan xxx/hoitokerta luovutetuille siittiöille...
 
Tsemppiä piinailuun, Marsunen!

Marsu85, minua auttoi järjissä pysymiseen se, että mietin etukäteen, mikä on jatkosuunnitelma, jos sen hetkinen yritys ei tärppää. Silloin pystyy heti negan tullen siirtämään ajatukset eteenpäin tulevaisuuteen, ja jättämään negan taakseen. Ja komppaan Marsusta, että pakko oli yrittää, en olisi voinut elää itseni kanssa, jos en olisi yrittänyt.

Ellimeelia, kyllä ainakin minun klinikallani siihen tulee siittiöiden hinta, inseminaation hinta ja siittiöiden valmistelutyön hinta. (+Tietenkin ne follikkelinkasvun seurantaultraukset, ja follikkelin kasvua tukeva lääkitys. Kolmannella yrityskierrolla menee jo kelan lääkekatto rikki, jonka jälkeen lääkkeet ovat todella halpoja.) Siittiöt olen tilannut ja maksanut jo aikoja sitten, ja ihan ensimmäisellä siittiötilauksella jouduin maksamaan myös luovuttajanvarausmaksun.

Kannattaa kysyä suoraan klinikalta mitä yhden inseminaation hinnaksi tulee kaikkineen. Kuten missä tahansa kaupankäynnissä, hinnat pitää pystyä ilmoittamaan etukäteen, ja olet vain järkevä, jos vertailet hintoja etukäteen. Bisnestähän nämäkin yksityisklinikat tekevät, ja voittoa jaetaan osakkeenomistajille.
 
Tutkin tossa noita laskuja..Itselläni hinnat olleet about seuraavat: alkukartoitus (tutkimus+suunnitelma ja psykologi) reilu 200€, ICSI kaikine juttuineen vajaa 5000€ ja pakastealkionsiirto kaikkine kuvioineen reilu 1000€.
JA sitten tietenki lääkkeet päälle. Niitä en ole laskenut, koska osaan oon saanu jostain syystä Kelakorvauksen, vaikka olen asian todellisen laidan kertonut. En oo sit jaksanu asiaa joka kerta ihmetellä. Käytössä ollu Menopur, Orgalutran, Pregnyl, Gonapeptyl, Luget ja Zumenonit ja kallita ovat.

Säästöt kehin ja jos niitä ei ole, niin sitten lainaa rohkeasti! Itse olen säästänyt vuosia tätä varten, joten sen suhteen asia kunnossa. Mutta hirvittäähän nuo summat (n):confused:
 
PLUSSAAAAAA!!!!

Seuraavaa etappia kohti sitten :) Seuraava jännityspiste on sitten alkuraskauden ultra.

Ei meinaa uskaltaa yhtään hihkua, niin on pelottavaa kuitenkin. Mutta sehän on selvää se, ei auta kun odotella taas.

Tulos siis tuli tänään verikokeella. Meinas olla liian jännää tuo viime viikonloppukin, kun en voinut olla testailematta vanhoilla ovistesteillä ja myös yhdellä apteekin perustestillä. Ne kaikki vain näytti haaleimmasta haaleinta haamuviivaa. Ajattelin, että ne ovat sitten lääkkeiden aiheuttamia. Samoin kun selkeät raskausoireet (mm. turvotus). Niitä kun oli tuoresiirronkin jälkeen. pessimisti ei pety :p

Mutta nyt sitten kaikki peukut pystyyn, että tämä tapaus jatkaa kasvuaan!

Toivottavasti pian teiltä muiltakin iloisia uutisia!
 
  • Tykkää
Reactions: Susanna38
Mahtavaa, onnea Marsunen :) Toivotaan, että kaikki menee hyvin nyt loppuun asti (y)

Minä olen menossa suunnittelukäynnille ja moni asia on mielessäni avoinna. En tiedä vielä, aloittaisinko inseminaatiolla vai menisinkö suoraan IVF:än o_O Pakko olisi kyllä jo päättää, uskoisin, että verikokeiden perusteella molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Aikataulukin on vielä auki, heti vain hommiin vai odottaako vielä.
 
  • Tykkää
Reactions: Marsunen
Kiitos tsempeistä :love:

Kyllähän tässä vaan jännittää. Mun Hcg-arvo ei ollu mitenkään korkea.. ei nyt liian matalakaan, mutta sellainen kuitenkin, että pakko oli mennä hakeen vielä yks raskaustesti apteekista. Siis sellanen, joka näyttää viikot. Ajattelin, että se kertois onko hormonimäärä noussu odotetusti ja olisko siis oikeet viikot ja testin viikot synkassa. Lähinnä siis siksi, että saan mielenrauhaa täks kahdeks viikoks, mikä pitää odottaa varhaisultraa... Siis lääkärihän ei millään lailla vihjannut, että arvo olis matala. Ihan omaa spekulaatiota. Aamulla testaan, kun alkais vko 5+0

Voi jee tätä touhua :whistle: muistutan vielä, että mä olin se, joka ekoissa viesteissäni vakuuttelin ottavani tän homman rauhallisesti, justjust :rolleyes:

Mutta niinhän se on, että loppuelämänsä tässä saa olla huolissaan, nää yritykset on vaan alkusoittoa :p
 
Oijoijoijoi! Ihania uutisia, kun plussia ilmaantuu! :love: Hurrrjasti onnea plussanneille ja täällä on peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin koko odotusajan ja vielä sen jälkeenkin. Hymy korvissa... :)

Ihanaa myös kuulla BB81:n minimiehen kuulumisia. Lisääkin saa laittaa! ;) Ja aivan mahtavaa, että suunnittelet jo seuraavaa. :D

Mulla jäi edellisessä ja tässä viimeisimmässä kierrossa yritykset kokonaan väliin. Edellisen kierron aikaan oli sen verran kaikkea muuta streassattavaa, etten halunnut siihen vielä tätäkin pohdittavaksi ja nyt vain unohdin ottaa ajoissa yhteyttä klinikalle, joten seuraavaa kiertoa odotellaan... Yksi lahja-alkio siis vielä on jemmassa pakkasessa. Aamuska taisi tuolla aiemmin kysellä, että miksi seuraavan yrityksen jälkeen on tulossa tauko, ja se johtuu ihan puhtaasti finanssipolitiikasta. :p Täytyy saada näitä entisiä hoitoja vähän makseltua, ja jos vaikka saisi jotain jäämään lisäksi taskunpohjalle, niin olisi kivempi lähteä sitten joskus uusiin yrityksiin. Lahja-alkiohoitojen kanssa ei onneksi ole niin "hoppu", kuin jos yrittäisi omista soluista jotain kehitellä. :)

Hurjasti hyvää tuuria ja onnenpotkuja kaikille!
 
Hei kaikki! Löysin tän ketjun muutama päivä sitten ja olen kahlannut sitä noin puolivälistä loppuun ja saanut paljon tietoa (ja tunnetta), kiitos teille kaikille! Uskaltaudun nyt itsekin kirjoittelemaan, kun täällä on niin hyvä ja lämmin tunnelma.

Haaveilen äitiydestä ja olen pohtinut äidiksi tulon yrittämistä yksin hoitojen avulla. Asia on vielä täysin pohdintavaiheessa, mutta olo tuntuu koko ajan varmemmalta asian suhteen.

Tällä hetkellä eniten mietityttää mm. raha-asiat, vastuun kantaminen yksin, elämäntilanne (kuinka kauan uskallan odottaa, juuri nyt kun ei ole ihanteellisin hetki mutta tuleeko sitä sitten ikinä), oma hedelmällisyys... Ikää alkaa olla jo sen verran, että loputtomiin näitä pohdintoja ei voi kuitenkaan pitkittää.

Tavallaan olen kuitenkin jo aloittanut tämän "projektin" kertomalla haaveistani muutamalle läheiselle ihmiselle, aloittamalla säästämisen, laittamalla itseni terveyskuurille ja pohtimalla paljon omaa lapsuuttani ja mitä muutoksia lapsi toisi elämääni. Olen myös aloittanut tiedon keräämisen ja täältä sitä löytyikin roppakaupalla!

Kiitos vielä kaikille kirjoittajille, jään pohdintoineni taustalle seuraamaan keskustelua ja toivotan kaikille onnea vauvamatkalle ja iloa syksyyn! :love:
 
Onnittelut Marsuselle plussasta! Eikös tuon Hcg:n suhteen se "normaalin" haitari ole todella laaja, joten jos lääkäri ei maininnut mitään arvon mataluudesta, niin ei kannata varmaan olla huolissaan. Olen ymmärtänyt, että esim. jossain tietyssä vaiheessa arvo voi esim. olla yhdellä odottajalla tuhansia ja toisella kymmeniä tuhansia, mutta silti molempien tilanne ok kunhan arvo vain ylittää ne tietyt määritellyt rajat.

Tsemppiä myös ThePutskulle seuraavaan kiertoon sekä Aamuskalle suunnittelukäynnille!

Ja Merula, kiva kuulla että joku toinen on suunnilleen samassa vaiheessa kuin itse olen. Itsekin siis vasta taustailen täällä, mutta olen pohtinut aihetta aktiivisesti nyt reilun vuoden verran. Olen käynyt läpi oikeastaan kaikkia samoja kysymyksiä kuin nuo sinun mainitsemasi, ja lisäksi puhunut myös jo aika avoimesti läheisille ja kavereille. Päätöksen prosessiin lähtemisestä olen oikeastaan jo tehnyt joten sitä ei tarvitse enää pohtia, mutta nyt täytyy vain säästää rahaa ja yrittää pudottaa painoa... Todella paljon toivon, että voisin tehdä jo jotain konkreettisempaa. Toistaiseksi konkreettisin tekemäni asia on se, että varmistin tämän kaupungin klinikalta, että he hoitavat yksin eläviä naisia.
 
  • Tykkää
Reactions: Merula
Kaikille harkitsijoille rohkeutta päätökseen ja aloittaneille onnistumisia!

Millähän nimellä kutsutaan tätä aikaa, kun piinaviikkojen jälkeen on plussannut ja odottelee varhaisultraa, että onko siellä oikeesti joku.. ei oo meinaan yhtään sen vähemmän piinaavaa :p

Eikä auta extratestailut. Eihän siihen infoon voi luottaa kuitenkaan.
Että odottavissa merkeissä vaan jatketaan ja yritetään kuitenkin positiivisin ajatuksin.
 
Kaikille harkitsijoille rohkeutta päätökseen ja aloittaneille onnistumisia!

Millähän nimellä kutsutaan tätä aikaa, kun piinaviikkojen jälkeen on plussannut ja odottelee varhaisultraa, että onko siellä oikeesti joku.. ei oo meinaan yhtään sen vähemmän piinaavaa :p

Eikä auta extratestailut. Eihän siihen infoon voi luottaa kuitenkaan.
Että odottavissa merkeissä vaan jatketaan ja yritetään kuitenkin positiivisin ajatuksin.
Se ei lopu ikinä. Varhaisultran jälkeen jännittää, pysyykö sikiö matkassa, onko se terve, joka vuodossa miettii, että tuliko keskenmeno, ja aina miettii, onko sikiö liikkunut riittävästi ettei vain ole kuollut kohtuun. Ja sitten, selviääkö se synnytyksestä, ja sen jälkeen se pahin vasta alkaakin. Saako lapsi riittävästi ruokaa, kasvaako riittävästi, hengittääkö se vai tuliko kätkytkuolema, joka ainoasta flunssasta alkuun pelkää, ettei lapsi selviä hengissä, kun lapsen hengitys kuulostaa niin huonolta ja kuume ampaisee taivaisiin ja kuumeen takia lapseen ei saa mitään kautta mitään kuumetta laskevaa lääkettä kun oksentaa kaiken ja kakkii supotkin, mahataudissakin meinaa kuivua vaikka kuinka juotat, ja sitten lapsi oppii liikkumaan ja tippuu kaikilta mahdollisilta huonekaluilta tai ihan vain omilta jaloiltaan ja iskee päänsä, pistää kaiken mahdollisen suuhunsa ja käydään röntgenissä, kun lapsi on saanut lelun rikki, eikä ole tietoa, oliko lelun sisällä paristo vai ei... eikä varmasti lopu tähänkään. Mutta on se sen arvoista!

Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Marsunen
Kiitos tsempeistä :) Ja mukavaa, että tänne on ilmestynyt uusia rohkeita naisia :)

Marsu85
: pidetään peukkuja, että pikkuiset pysyisivät kyydissä! (y)

ThePutsku: joo, ymmärrän hyvin tuon finanssipolitiikan, kun katselen klinikalta tulleita laskuja jo tähän mennessä :eek: Positiivista on tosin se, että olen saanut sieltä hurjan hyvää palvelua. Olisipa kaikkialla yhtä hyvää palvelua, niin elämähän olisi melkein yhtä juhlaa.

Suunnittelukäynti on takana ja aloitan melko varmasti (pitää vielä tsekata aikataulut, kun kuukautiset alkavat) seuraavasta kierrosta inseminaatiolla. Olin aika varma, että päätyisin IVF:ään, mutta toisin kävi. Ehkä hyväkin näin, kun aukiolotutkimus ei ollutkaan ihan kevyttä settiä (nuo IVF:ään liittyvät toimenpiteet ovat varmaan vielä hurjempia). Tulos oli kuitenkin, että auki ovat, joten hyvä niin.

Olen hakenut kaupasta ovulaatiotestin, lääkkeet ja vitamiinit ja nyt sitten alkaa odottelu. Jänskättää kyllä, vaikka toisaalta surettaa onnistumisen todennäköisyyden pienuus per hoito (tässä iässä klinikan mukaan noin 10% tai allekin), mutta hyvillä fiiliksillä, tosissani ja kunnolla asiaan panostavana aion kuitenkin mennä eteenpäin (y)
 
  • Tykkää
Reactions: Marsunen
Hei te, joille on tehty ivf, niin onko teillä ollu käytössä Gonapeptyl pistosta tukemaan alkion kiinnittymistä?
Itse vähän miettinyt tuon oikeaa hyötyä...
Mulla on yksityisellä ollu kaikissa siirroissa se tukena, ja käsittääkseni se on niitä ainoita joista jotain hyötyä on osotettu olevan, eikä ainakaan haittaakaan. Tuolla klinikalla missä käyn suhtaudutaan melko nihkeesti useimpiin "poppaskonsteihin" ja aineisiin joista mitään tieteellistä näyttöö ei oo, mutta gonapeptyl on määrätty aina.
 
Täällä jännäillään kuinka toipuminen leikkauksesta menee. josko sitten pääsisi pian jo hoitoihin. Laparoskopia oli muutamia päiviä sitten. Ehkä viimeistään tammikuussa hoitoihin.. tosin toivon kyllä että jo aiemmin saisi ainakin suunniteltua asioita.
Kävi vähän harmillisesti kystan poistossa, ja toinen munasarja piti poistaa kokonaan. Oli niin kiinnikkeiseksi mennyt viime vuotisen leikkauksen jäljiltä. Kystan puolisesta munasarjastakin pienen osan menetin, kun kysta oli aikamoisen iso. Vähän nyt onneton olo että kuinkahan vaikeaa tästä nyt vielä tuleekaan. Vaikka lääkäri kyllä väitti että kyllä se lapsen saaminen yhä onnistuu.
Hassua ajatella että siitä on piakoin vuosi, kun ensi kertaa klikinkalle menin asiaa niin kauan mietittyäni ja niin toivoin että oisin hoitoja päässyt aloittelemaan siitä jo pian. Kun täällä moni muu tuntuu pääsevän niitten pariin niin nopeaa.

Kunpa vain ei enää kauaa joutuisi oottamaan saati tulisi komplikaatioita taas. Tää munasarjan poisto vaan vahvisti tunnetta että kyllä tässä on toimittava nyt, vaikka olisikin joittenkin silmiin nuori tätä reittiä lasta hankkimaan. Kun noita vaivoja oli ennestäänkin jo riittämiin :unsure:

Tsemppejä muille, toivottavasti menisi kaikilla täällä asiat hyvin ja tulos olisi toivottu - ennemmin tai myöhemmin.
 
  • Tykkää
Reactions: Marsunen
Kyllä eletään jänniä aikoja kaikki :)

Gonapeptylistä: ekassa hoidossa sitä käytettiin vasta neljännessä siirrossa ja sillon tärppäs. Tiedä sitten, oliko merkitystä.

Nyt tokassa hoidossa on käytetty molemmissa siirroissa ja tässä tokassa on ainakin kiinnittynyt :)
 
Onnea Marsunen! Plussauutiset on aina yhtä ihania :) Ja minusta on ihanaa kuulla, että myös pakastepullilla plussaaminen onnistuu! Ja tsemppiä kaikille muille piinoihin, suunnitteluun tai ihan tavanarkeenkin ;) Omalta osaltani kyllä sanon, että oman raskauden jälkeen, jossa oli ihan viime metreille asti epäselvää, että onko sieltä tulossa lintu vai kala, huomattavasti helpompaa tämä "piinailu" paketin kanssa on tällä puolella mahaa...

Ja meidän kuulumisia... jotenkin itse kuvittelin, että tämä äitiyslomailu olisi oikeasti lomailua kun pienet vauvat nukkuu niin nätisti monta tuntia ;) ja sen varjolla järkkäsin itselleni hieman puuhaa ja aivotyöskentelyä ja suunnittelin opiskelevani ahkerasti. Kohta on kurssi loppu enkä edes ole ehtinyt aloittaa sitä ;) Tosiasiassa siis taloon on muuttanut vaativa pikkupomo, joka tahtoo kaiken just nyt ja heti ja useimmiten juuri silloin kun ruoka palaa pohjaan (luovuin jo viikkoja sitten ruoan valmistuksesta), pesukone ilmoittaa pyykkien olevan valmiita ripustettavaksi, saan virallisen puhelun, olen suihkussa shampoot päässä tai yritän epätoivoisesti kiskoa vaatetta niskaan. "Synnytys" (tai lähinnä mahan auki viilaaminen) oli kropalle sen verran rankkaa puuhaa, että vetelin kellon ympäri kuukauden verran särkylääkkeitä, verenpaineet huiteli viikkoja taivaissa ja jalkojen turvotus ei ole vieläkään poistunut (muistutin muutaman viikon sirkuksen elefanttinaista, joten parannusta siihen on tapahtunut ;)). Oman lisänsä toi sitten pikkupomon vatsavaivat, jotka alkoivat kolmantena viikkona 24/7 kiljumisena jolloin itkettiin molemmat kilpaa. Toinen mahaansa ja minä sitä, että nyt se meni lopullisesti rikki ;) Pari viikkoa meni minimiestä kanniskellessa ja hyssytellessä sylissä 24/7 ja laulaessa ensin kaikki mahdolliset lastenlaulut läpi, josta siirryttiin sitten iskelmään ja lopulta pop-musiikkiin (pahoitteluni naapureille). Kädet ovat edelleen tuolta ajanjaksolta tunnottomat (ja sormia ei saa nyrkkiin). Pari kantoliinaa ja kantoreppua ja muuta viritelmää tuli ostettua noina viikkoina. Minimies kieltäytyi kaikista. Kieltäydyin uskomasta lääkäreitä, että "jotkut vauvat vain itkevät" ja lopulta tein oma-aloitteisesti konsultoimasta ketään ja mitään ratkaisun ja siirryin maidottomaan korvikkeeseen (maitobaarin pyörittämisessä oli alusta asti ongelmia, kun rankan alun jälkeen maitolähetys tuli muutaman viikon viiveellä ja jostain syystä lupaavan alun jälkeen hanat alkoivat ilmeisesti rankkojen aikojen jälkeen sitten ehtymään). Vatsavaivat katosivat vaajassa viikossa ja nyt talossa asustaa taas maailman kaunein, söpöin ja äärettömän hyväntuulinen minimies, joka hymyilee, juttelee ja viihtyy myös paikalla olevassa sylissä (naapurit kiittää ;)). Pituutta on tullut roimasti lisää ja surun saattelemana pakkailin jo ensimmäisiä yöpukuja pois (alkoivat muistuttaa polvihousuja ;)) ja paino laahaa jäljessä (ei kyllä minulta peritty ominaisuus ;)). Hetkeäkään en pois vaihtaisi tai antaisi :) Nyt lähinnä nukutaan molemmat tuon kiljumisajanjakson univelkoja pois ja vihdoin onnistuin jopa kämpänkin imuroimaan, kasaamaan pinnasängyn (kuvittelin, että kyllä sitä ehtii kun vauva tulee taloon ;)) ja kaivamaan keittiön pöydän epämääräisten pinojen alta näkyviin ;) Mutta siis kaiken kaikkiaan harhakuvitelmista huolimatta on tämä edelleen vain niin ihanaa... ja kovasti toivon, että oppisin elämään hetkessä. Nyt tuntuu, että aika vain kiitää eteenpäin.

Minulla on siis takana vain yksi IVF siirto enkä saanut Gonapeptylia. Soitin paniikissa klinikalle hätäpuhelin lääkärille kun luin tästä ketjusta, että kyseinen piikki pitäisi pistää. Oma lääkärini sanoi, ettei siitä ole todistetusti mitään hyötyä. Kuulema ei haittakaan, joten sitä määrätään varmuuden vuoksi niissä tapauksissa joissa siirrot ovat epäonnistuneet. En tiedä miksei sitä varmuuden vuoksi määrätty minulle jos siitä ei mitään haittaakaan ole. Joka tapauksessa en sitä saanut ja siirron tulos nukkuu päiväunta, joten ilmeisesti kyllä ne alkiot tarttuu ilman sitäkin kiinni. Kaiken kaikkiaan on nämä tarttumiset vain henkimaailman asioita, kuten hoidot ja lapsenteko yleensäkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuska
Voi ettien että tätä piinaa!
On kyllä jo nyt niin satavarma fiilis, että raskaana en oo :(
Miten tää raskautuminen voikin olla näin vaikeaa?!? Voi kun oliskin joku syy siihen, ettei raskaus ala, niin olis paljon helpompaa. Mutta kun mitään syytä ei ole! Kroppa toimii kun kello, ovuloin ja yksi luomusti alkunsa saanut lapsikin löytyy, joka alkunsa sai ihan ensiyrittämällä. Mutta miks ei nyt onnistu? (n) Ikääkin oli klinikkayrityksen alettua vasta 31 v.
 
marsu85, tsemppiä piinailuun!

justhope, tsemppiä toipumiseen! Peukut pystyssä, että lääkäri on oikeassa lasten saamisen mahdollisuuksista!

BB81, ei siinä tosiaan juuri mitään ehdi tekemään. Minä tilasin vauva aikana kaikki painavat ruoat kotiin netistä, jotta ei aina tarvinnut lähteä edes kauppaan. Tosin yleensä kaupassa piti käydä ihan vain oman pään takia, ettei mökkihöperyys iske. Ja aivan loistavaa, ettet hyväksynyt "jotkut vauvat vain itkevät" -vastausta. Tunnen äitejä, jotka ovat sitten myöhemmin katuneet sitä, että hyväksyivät tuon, ja vuosia miettineet, olisiko lapsen kärsimykselle ollut sittenkin jotain tehtävissä.

Ja sitten omaa napaa... nimittäin PLUSSA! :D Vielä en täysin uskalla riemuita, koska tässä iässä kromosomivirheet ovat niin yleisiä. Mutta odotellaan niitä viikkoja, joilla asian voi selvittää.
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuska
Tsemppiä jännittävissä hetkissä piinailijoille! Ja peukkuja plussanneille, jotta tilanne pysyisi plussana!

Kropan toiminta jaksaa kyllä hämmästyttää, aivan kuin se tietäisi, että kohta jotain tapahtuu. Nyt kun kahtena viime kiertona on ultrattu ja kiero vaikuttaa hyvältä, niin nämä kaksi kiertoa ovat olleet erilaiset kuin yleensä. Yleensähän minulla kuukautiset alkavat parin päivän tuhruvuodolla ja nyt nämä kaksi kiertoa ovat sellaisia, että rytinällä alkaa (tai vielä tässä odottelen kuukautisten alkamista, mutta kierto on niin pitkällä ja vatsa tuntuu poksahtavan, niin varmaan kohta alkaa rytinällä). Muitakin eroavaisuuksia on ollut.

Äh, kun kuukautiset alkavat ilmeisesti viikonloppuna, mikä tuo riskin siihen, että ovulaatiokin osuu aikanaan viikonlopulle, höh (n)
 
Voi kulkaa! Näin pienen pavun ja sydänäänet tänään :love:

Pakastepulla vastas viikojansa ja on nyt siis 7+0

Voi kunpa kaiki menis loppuun saakka hyvin!

Onnea Susanna38 plussasta ja Marsu85 tsemppiä piinaan. Kaikille muille yrittäjille onnea matkaan (y):love:
 

Yhteistyössä