Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Terveisiä rakenneultrasta, kaikki oikein hyvin ja poika sieltä taitaa tulla (joskaan ei luvannut 100% varmuutta, eikä sillä tietenkään ole merkitystä, kumpi tulee)

Oma vointi on ollu aika vaihteleva. Välillä ok olo, mutta edelleen näilläkin viikoilla on pahoinvointia ja väsymystä.. että vielä odotan sitä keskiraskauden hehkeyttä.. liekö sellaista tulla ollenkaan

 

Marsunen: mukava kuulla, että kaikki on mennyt hyvin Ja tervetuloa uusille!

Minä jännittelen siirtymistä IVF:ään mutta toisaalta toivottavasti sen myötä tuloksiakin tulisi. Saa nähdä. Tavallaan olen myös innokas siitä, että hoidot etenevät, vaikka hirvittääkin

 

Vähän kuulumisten päivittämistä tännekin, olen nyt kirjoitellut enemmän tuolla IVF-hoidoissa olevien ketjussa. Mulla on nyt siis eka IVF menossa, perjantaina on tulossa punktio ja toivon mukaan siirto ensi maanantaina! Tämän aamun ultrassa näkyi 15 munarakkulaa, mistä sekä minä että klinikan henkilökunta oltiin innoissamme, torstaina kun näkyi vain 8. On aika pinkeä olo, tänään erehdyin menemään farkuissa töihin ja manasin itseäni koko päivän. Loppuviikon olen sitten mekoissa.

Piikityksistä olen selvinnyt hyvin, vaikka olin ennen ensimmäistä piikkiä aika kauhuissani. Pistäminen itsessään ei juuri tunnu, kun neula on niin pieni, mutta yksi lääke vähän kirvelee. Yllättävän helposti siis mennyt tähän saakka, nyt kyllä mahassa vähän jomottaa koko ajan ja välillä juilii enemmänkin. Ja oksettaa... Jotenkin silti pelkäsin pahempaa

Onkos täällä nyt muita, joilla tapahtuu?

 

Pitkästa aikaa... luin ketjun ja en voi sanoa kun tsemmpipeukutuksia kaikille... Susannalle ektratsempit ja samatien niille joilla on menossa jännät hetken

Oma ihanainen möykkyni täyttää tällä viikolla jo viisi kuukautta. Viime viikolla tehtiin viiden sentin reikä möykyn mahaan ja kaivettiin sieltä mandariinikokoinen nestetäytteinen möykky ulos. Prosessissa lähti myös pätkä suolta. Parin päivän päästä möykky oli oma iloinen ihanainen itsensä ja päästiin kotiin lepäämään. Kontrolliultrassa käymme vielä kertaalleen, mutta muuten se oli ilmeisesti sitten siinä. Möykky on nyt kaikinpuolin standardivauva Nukkuu, syö ja huutaa... milloin nälkää, milloin unta, milloin syliä

Tänään käytiin klinikalla kääntymässä ja palauttamassa pakkaskolmosten pakastussopimuksen. Samalla kävi myös ilmi, että minulla on lisäksi pakkasessa yksi olki jo valmiina, kun aloin kyselemään, että tuhlasivatko ne molemmat neljän solun hedelmöitykseen. Klinikalle saan palata elokuussa asiakkaaksi kun aletaan metsästämään möykylle sisarusta. Homma jatkuu itselläni pakastekolmosten istutusyrityksillä. Niin tämä nälkä vain syödessä kasvaa... ja niin kovasti toivon, että kaikki saavat lopulta omat möykkynsä

 

Kirjoittelen pitkästä aikaa!

Paljon onnea tuoreille äideille ja tsemppiä ja jaksamista hoidoissa kävijöille!

Olen seurannut taustalta vuosia ja vuosia. Hoitoihin hakeutuminen alkaa olla ajankohtaista toivottavasti tämän vuoden aikana. Nyt vielä mietin klinikkaa, pk-seudullakin vaihtoehdot ovat vähentyneet huomattavasti klinikoiden yhdistyessä.

Minulla on todettu pco ja ylipainoa on huomattavasti. Olen nyt vuoden päivät tehnyt töitä painon pudottamisen kanssa siinä onnistuen, mutta siitä huolimatta minulla on edelleen +30kg liikaa painoa ja bmi on 37. Ajattelin aina, että raskaus ja tuleva lapsi olisi se motivaatio jolla saada paino putoamaan nopeasti, nyt kun itse on siinä tilanteessa niin huomaan että se ei todellakaan ole helppoa vaikka motivaattori onkin mitä parhain. Ylipaino lisää riskejä raskauden aikana huomattavasti ja sen vuoksi teen vielä töitä painon kanssa ennen kuin olen edes yhteydessä klinikkaan.

Kysymys on ehkä hieman hölmö, mutta onko täällä muita jotka reilusti ylipainoisena harkitsevat hoitoihin lähtemistä tai ovat läpikäyneet hoitoja? Onko lääkäreiltä tullut tiukkaa palautetta asiasta? Tiedän että ivf-hoidoissa on ”bmi-raja”, mutta entä kevyemmissä hoidoissa?

 

Heippa MissSun! Ilmottaudu rohkeasti vaan klinikalle jo, kyllä he siten neuvovat, jos katsovat painosi liian korkeaksi vielä. Mun BMI oli about 33, mutta kukaan ei sanonut mitään (tehty ivf ja icsi) ja kaikki on mennyt hyvin: sisarusta odotan esikoiselle

Tietenkin tilanteet on yksilöllisiä, mutta kannattaa kysyä!

 

Marsunen ja BB81, kiva kuulla jo maaliin päässeidenkin kuulumisia! Ja ei näytä kovin "kamalaa" olleen yksin lapsen kanssa, kun molemmilla on jo tulossa/suunnitteilla toinenkin

MissSun, tervetuloa mukaan! Olen samaa mieltä, kannattaa olla yhteydessä klinikalle jo, saat ainakin tietää minkä verran pitäisi vielä saada pois, jos pitää. Mulla on painoindeksi 30, eikä klinikalla vaikuttanut hoitojen saamiseen. Lääkäri kyllä sanoi, ettei painon pudottaminen olisi pahaksi, mutta hoidot kuitenkin aloitettiin. Itsellä on nyt sellainen olo, että mitään varsinaista laihista en aloita, mutta järkeistämisen kyllä.

Omaa napaa: punktio oli tosiaan perjantaina ja siellä saatiin kerättyä 17 munasolua, joista 15 oli kypsää. Olen kyllä tosi tyytyväinen ja vielä tyytyväisempi, kun 12 oli myös hedelmöittynyt! Nyt vaan toivon kovasti, ettei kovin moni olisi kuukahtanut viikonlopun aikana ja alkuviikosta olisi vielä monta kaveria jäljellä Siirto on joko huomenna (jos alkioissa ei juuri ole valinnanvaraa) tai ti-ke (jos on monta yhtä hyvännäköistä alkiota - silloin viljellään vielä pidemmälle).

 

Hei kaikille! Ihana lukea teidän kirjoituksianne, niistä tulee mieleen ihania odotus- ja vauva-ajan muistoja muutaman vuoden takaa.

Olen avaamassa suljettua keskusteluryhmää hedelmöityshoitojen avulla raskaaksi tulleille äideille. Suljettu keskustelualusta mahdollistaa vielä luottamuksellisemman keskustelun kun ei tarvitse miettiä, ketkä kaikki kirjoituksia käyvät lukemassa. Ainakin minulle se on ollut tärkeää.

Jos kiinnostuit, laita minulle privaviestiä osoitteeseen aitientalo(at)gmail.com .
Vaikka et ehkä haluaisi liittyä tuolle maksulliselle keskustelualustalle, kuulisin todella mielelläni myös ajatuksistasi, minkälainen palsta toimisi parhaiten meidän kohderyhmällemme!

Onnellista odotusaikaa teille kaikille! <3

 

Musta tälläinen anonyymikeskustelupalsta toimii kaikkein parhaiten sillä tietoa ja vertaistukea itsellisille äideiksi haluaville näisille on kuitenkin todella vähän tarjolla. Jos loputkin keskustelut olisivat suljetulla, maksullisella foorumilla, voisi kynnys sinne kirjautumiseen ja tiedon saamiseen nousta liian korkeaksi. Täällä jokainen saa postata nimimerkin takaa, joten sinänsä en koe mitään pelkoa siitä, että kuka hyvänsä voi lukea keskustelua.

 

Kiitos maisali vastauksestasi!
Olen samaa mieltä, että itsellisestä äitiydestä olisi mukava olla enemmänkin tietoa saatavilla. Se auttaa ja tukee niitä, jotka ovat vielä tekemässä päätöstä hoitoon lähdöstä, itselliseksi äidiksi syntyviä odotusvaiheessa ja sitten tietysti myös lapsen syntymän jälkeen äitiyden monissa eri vaiheissa. Lisäksi tietoa tarvittaisiin lisää myös viranomaisille sekä vaikkapa päiväkotien, koulujen tai terveyspalveluiden työntekijöille.
Meitä on niin moneksi, että uskon erilaisille palveluille ja toiminta-areenoille olevan tarvetta ja niille riittävän käyttäjiä.

Olen myös samaa mieltä kanssasi siitä, että nimimerkillä on helpompi kirjoittaa ja se mahdollista myös näissä uusissa keskusteluryhmissä.

Mukavaa talven jatkoa sinulle!

PS Jos haluat kurkata kotisivujani, ne löytyvät osoitteesta aitientalo.com
Sieltä löytyy nyt myös erityinen tarjous nopeimmille! Toiminta on vasta ensimetreillä ja siksi kotisivutkin täydentyvät koko ajan. Nyt on myös hieno mahdollisuus esittää toiveita, jos tulee mieleen ajatuksia, mitä palvelulta toivoisi.

 

Itsellisille äideille on jo olemassa suljettu palsta, Kenguruu, vieläpä täysin ilmainen, joten turha yrittää kilpailla sen kanssa. Täällä kaksplussalla kirjoittelevat ne, jotka tykkäävät tällaisesta anonyymista palstasta, jossa on matala kynnys, eli ei mitään liittymisvaatimuksia, kuten maksuja tai henkilökohtaisen tiedon luovutusta. Minusta tällainen matalan kynnyksen palsta on tärkeä, koska moni miettii asiaa, ja olisi ikävää, jos kaikki tästä asiasta keskustelu olisi piilotettu yksityispalstoille.

Olet nyt saanut spämmätä tänne maksullista palstaasi, ja nyt voit siirtyä eteenpäin jonnekin muualle.

 

Olen samaa mieltä, tällainen julkinen, kaikille avoin palsta on todella tarpeellinen! Itse yritin päästä Kenguruu-palstalle jo vuosi sitten, mutta eipä ole vieläkään sieltä kuulunut mitään. Tämä ketju on ollut ihan korvaamaton vertaistuen paikka jo ennen kuin itse uskaltauduin kirjoittelemaan.

Mulle siirrettiin keskiviikkona yksi 5-päiväinen alkio, nyt sitten jännitetään 6 top-alkiota meni vielä pakkaseen. Testipäivä on 11.2., mutta testaan kyllä viimeistään 9.11., kun tulee siksi viikonlopuksi vieraita. Ehdin sitten itkeä alkupettymyksen ennen kuin he tulevat, jos ei onnista. Pistin eilisiltana Gonapeptylin (huh, viimeinen piikki ainakin tässä yrityksessä!) ja tänään on ihan kamala olo! Oksensin heti aamusta ja nyt on maha kovin kipeä ja turvonnut. Onneksi on tänään etäpäivä, mutta toivottavasti tämä ei kestä kauaa...

 

Heippa! Olen lueskellut tätä palstaa silloin tällöin.
Mulla siis pian 3 v poika ja nyt sille syntyi sisarus. Täyssisaruksia molemmat.
Kaikki pakastealkioni kuolivat sulatuksessa,mikä kai harvinaista,mutta tuoresiirrosta nappasi heti kuten wkan kohdallakin.

rki on hektistä,mutta niin ihanaa.
Toivon kaikille omaa möykkyä!

 

Peukkuja piinapäiviä viettäville eli ainakin Iiris80:lle Mukavaa, että täällä on ollut kirjoittelijoita ja ainakin joillakin tapahtuu

Vertaistuki on/olisi tosi tärkeää. Minä en ole vielä edes yrittänyt hakea kenguruuhun, kun olen saanut sen (negatiivisen) käsityksen, että ei sinne välttämättä pääse, vaikka olisi oikealla asialla. Voi käydä niin kuin Iiris80 mainitsee ja se tuntuisi tosi kurjalta tässä tilanteessa, kun sitä vertaistukea tässä osin raskaassa prosessissa kaipaisi. Olen itse ainakin siinä mielessä tosi yksin, että vastaavassa tilanteessa olevia ei lähipiirissä ole. Olen "liian vanhakin", joten kaveritkin ovat pikkulapsivaiheensa eläneet.

Mukava kuulla onnistujistakin, eli ainakin Henrietta77 ja BB81

Itselläni on nyt ehkä kurjin vaihe tässä menossa eli viime päivinä lupaavat oireet ovat hiljalleen hiipuneet pois ja odottelen tämän kierron vuotoa alkavaksi, jotta "pääsen" viettämään välikiertoa IVF:ää odotellessa. Odottavan aika on kyllä tosi pitkä

 

No voi hitsi Aamuska, ikävää jos ei tästä kierrosta tärpännyt! Oliko tämä vielä sulla inssi vai jo IVF?

Mulla on sinänsä hyvä tilanne vertaistuen suhteen, että mulla on kaksi ystävää raskaana. Molemmat ovat kyllä suhteessa, niin että eivät vertaistukea siinä suhteessa, mutta raskausasioissa kuitenkin. Ja yksi ystäväpariskunta on varmaan kohta myös menossa IVF:ään, niin että olen saanut niitä asioita selittää heille juurta jaksaen.

Pp5 ja mulla on kaikenlaisia todellisia ja kuviteltuja oireita Tosi hankala sanoa, mikä voisi olla oikeasti raskaudesta kertovia, mitkä hoidoista johtuvia ja mitkä ihan omassa päässä... Maha on ainakin turvonnut, välillä on vähän paha olo ja rinnat (tai oikeammin nännit) vähän arat. Ja parina päivänä on alkanut lenkillä nännejä särkeä. Testasin eilen uteliaisuuttani, vieläkö Pregnyl näkyy raskaustestissä, kun oli sen piikittämisestä 11 vrk - ei näkynyt. Niin että jos tästä nyt vielä plussa kehkeytyy, se on sitten ihan oikea

 

Iiris80: Inssissä olin, mutta nyt siirryn IVF:ään, mikä on varmasti hyvä asia, tietääpähän sitten paremmin solujen laadusta. Oireilusi kuulostaa lupaavalta Minulla alkoi kahdessa inssissä noin viikon päästä inssistä nännit kipeytyä ja vatsassa tuntui kiinteä möykky. Oireilu oli selvää, mutta se ei montaa päivää kestänyt ja sitten ne oireet hiipuivat pois. Ikävää on kyllä se, että ei tiedä, oliko tuo raskauden yritystä, mielikuvitusta vai kehon järjestämä huijaus Pidän peukkuja sinulle, että oireilusi kertoisi ihan oikeasta asiasta ja pysyisi

 

Iirikselle supertsempit piinailiin! Katellisena luin noita munamääriäsi

Itseäni hirvittää jo valmiiksi, että jos pakastepullille käy huonosti sulatuksessa uusia munia en enää pysty munimaan... itselleni raskausoireet (kipeät rinnat, vihlonta (tosin itselläni näkyi 7 viikon päästä kaksi valtavaa keltarauhaskystaa punktion jäljiltä ylläpitämässä kasvavaa möykkyä, josta kivut kuulema johtuivat)) alkoivat samantien lugesteronista ennen alkiosiirtoa Silloin istutettiin 3 päivän ikäinen alkio... sitten naamaan lehahti joku allerginen reaktio ja valvoin ensimmäisen (en suinkaan viimeistä) yötä, kun kyytiläinen oli noin viikon ikäinen. Itse plussasin siirrosta 9.5 päivän kuluttua illalla... en enää kestänyt jännitystä Sen jälkeen tikutettiinkin positiivisia raskaustestejä kuukauden verran, kun pelkäsin jatkuvasti keskenmenoa... tosin suosittelen jos vain mahdollista ihan sinne oikeaan testipäivään odottamista Ei masenna etukäteen, kun käsittääkseni se nega ehtii parissa päivässä muuttumaan positiiviseksikin...

Mutta oi iiik oikeasti... minua jännittää jo tätä ketjua lukiessa kaikkien puolesta! Ja vauvakuume vain kasvaa...

 

Bb ei noin usein käykään mitä prosentteja kuulin. Itelle se oli tosi kova järkytys, kun sen kuuli.
Mutta onneksi silti hyvin kävi. Taustalla oli myös yksi seikka, jonka vaikutusta epäilen, mutta sitä ei viitti ääneen sanoa, kun se yksilöi klinikan. Ja on vain omaa spekulaatiota.

Mutta pärjää sitä kahdenkin kanssa, vaikka kiireempää onkin kyllä.

Nyt on sekä maailman ihanin poika, että tyttökin saatu.

 

Nyt tulee omanapainen tarina.

Olen siis vuoden alussa käynyt klinikalla ensimmäisen kerran. Eka inseminaatio oli tammikuun lopussa. Torstaina tein ensimmäisen testin tasan kaksi viikkoa inseminaatiosta, vaikka lauantai olikin päiväksi määrätty klinikalta. Kaksi viikkoa kului vain niiiiin hitaasti, että kaksi lisäpäivää tuntui liian pitkältä ajalta. Testiin tuli vain väritön viivanpaikka ja pettymys oli valtava. Vaikka kuinka yritti itselleen koko ajan selittää, että ekalla kerralla onnistuminen on todella harvinaista, niin oireita oli paljon ja oli vain tunne, että on tärpännyt. Torstai menikin itkiessä aamusta iltaa. Lauantaiaamuna en olisi enää halunnut tehdä testiä, kun ei siellä kuitenkaan mitään näy. Yllätys olikin suuri kun testiin tuli haamuviiva, jossa kuitenkin oli väriä. Kirosin halvat ja herkät liuskatestit kun niistä ei varmuudella ota selvää. Kävin päivällä ostamassa vähemmän herkän testin, joka oli tuttu on esikoisen ajalta ja siihen tulikin selkeämpi viiva. Oireet jatkuvat vahvoina, joten kai se on uskottava, että raskaana ollaan. Pelon määrä on tällä hetkellä valtava, että meneekö kaikki hyvin, mutta niin on myöskin kiitollisuuden määrä!

Tsemppiä ja onnea kaikille tuleviin aikoihin! Elämä todella voi yllättää!

 

@zz85 Onnea plussasta! Nyt vaan toivotaan, että se viiva testissä vahvistuu

Mulla alkoi viime viikolla hyperstimulaation oireet - kamala turvotus, vaikea hengitys ja pissan määrä väheni tosi pieneksi - ja torstaina jouduin sairaalaan. Perjantaina mulle laitettiin dreeni, kun mahaan kertyi niin paljon nestettä ja se kyllä helpotti heti oloa. Tänään on tullut mahasta vähemmän nestettä, niin että huomenna voisin saada sen jo pois ja ehkä päästä kotiinkin. Positiivistä tässä on se, että hcg on noussut, se oli toissapäivänä 198 - eli raskaana ollaan! Alkava raskaus pahentaa hyperin oireita, mikä on se vähemmän hauska puoli...

En ole päässyt tekemään yhtään raskaustestiä sen aiemman pregnylin poistumisen testaamisen negan, nin että täytyy varmaan tehdä muutama kun pääsen kotiin. Ihan vaan siitä ilosta, että saan ne kaksi viivaa! Jos se sitten alkaisi tuntua vähän todemmalta.

 

Minä täällä keskenäni päivittelen..

Kävin tänään vielä hyperistä jälkitarkastuksessa, jossa myös ultrattiin, ja varhaisista viikoista (6+4) huolimatta näkyi jo syke! Eli alkio on sinnitellyt mukana kaikesta huolimatta ja kehittynyt niin kuin pitääkin. Hyperin oireet ovat onneksi melkein jo kaikki loppuneet; mahassa on vielä jonkin verran nestettä ja munasarjat turvoksissa, mutta muuten alkaa olo sen puolesta olla ok. Raskausoireita sittenkin onkin jo vaikka mitä, pahimpana 24/7 pahoinvointi... No, aina voi toivoa, ettei se kestäisi kovin kauaa

 

Täällä alkaa asiat kehkeytyä, ensimmäinen hoitokierros on suunniteltu tälle kuulle! Katsotaan miten lääkkeet puree ja tapahtuuko tuolla mitään, tällä hetkellä mennään teroluteilla että kierto olisi vähän lyhyempi kuin tuo 70-200 päivää.

Millainen ikähaarukka täällä kirjoittelevilla muuten on? Olo tuntuu niin kauhean nuorelta, kun täytän vasta 21 ja lääkärinkin mukaan suurin osa hoitoihin tulevista on kolmenkympin toisella puolella

 

@Iiris80 Me mennään lähes samassa, täällä tänään 7+2 ja myös varhaisultrassa käyty ja syke löytynyt.

@Ellimeelia 32 vuotta tosin ennestään yksi lapsi "spontaanisti" .

 

@zz85 Samoissa tosiaan mennään, onpa hauskaa! Ja ihanaa, kun sullakin löytyi syke jo

Mä olen yllättänyt itseni tässä parin viikon sisällä olemalla hämmentävän surullinen siitä, että olen raskaana ilman miestä... Luulin, että sen asian olisi jo saanut käsitetyä pois tieltä, mutta ei näköjään. Muutenkaan en ole vielä osannut olla kovin onnellinen raskaudesta, kun olo on ollut niin kurja, ensin hyperistä ja nyt tämän hemmetin pahoinvoinnin kanssa. Kai tämä menee ohi..? Jotenkin tyhmä olo, kun olen niin kovasti toivonut lasta ja nyt en osaa iloita asiasta

@Ellimeelia 37v on mulla ikää ja lapsi on eka. Musta oot todella rohkea, kun lähdet tekemään asialle jotain vaikka iän puolesta olisikin vielä paljonkin aikaa odotella. Kun asia on omassa päässä selvä, ei kun menoksi vaan!

 

Tuhannesti onnea plussanneille! Ja Iiris80 minun piti kirjautua erikseen tänne komenntoimaan tuota alakuloisuutta... minua oikeasti vähän hävettää näin jälkikäteen myöntää, mutta itse oikeasti kaduin todella usein koko raskaaksi itseni laittamista ja olin aivan paniikissa mitä menin tekemään ja elämäni pilaamaan. Itselläni ei tullut hyperiä, mutta pari valtavaa keltarauhaskystaa, jotka jomottivat viikkoja ja estivät kaiken liikkumisen. Sitten alkoi pahoinvointi, joka jatkui viikolla 14 ja alkoi uudestaan viikolla 18 ja 30. Pelkäsin hulluna keskenmenoa ja siinä vaiheessa kun jäin rakenneultrassa kiinni vihasin koko raskaana olemista. Raskaus oli oikeasti aivan kamalaa (enkä muista yhtään hetkeä, kun olisin ollut iloinen koko raskaudesta) jo noin muutenkin ja lisäksi pelkäsin ihan siihen saakka, kun näin vauvani elävänä ensimmäisen kerran, että vauvassa oli jotain todella pahasti vialla (kerroin osalle ystävistäni raskaudesta vasta raskausviikolla 35, kun olin osastolla myrkytysepäilyn takia... ja sekin pakonsanelemana). Vauvan syntymän jälkeen leijuinkin sitten euforiapilvessä viikkoja Mitä siis halusin sanoa on, että ne on ne hormonit. Ne pistivät itselläni kropan lisäksi etenkin pään aivan sekaisin. Itselläni elämä tämän vauvan kanssa (vaikka ensimmäiset kuukauden meillä mentiinkin erikoissyynissä) on ollut todella helppoa, enkä oikeasti ole katunut raskaaksi tulemista kertaakaan. Lähinnä olen vain niin superhyperkiitollinen koko hommasta ja toivon, että olisin nauttinut siitä ja saisin kokea koko homman uusiksi... eli mitä halusin sanoa on, että kyllä se helpottaa ja hormonit vain ne siellä päätä sekoittaa Siis onhan se loppupeleissä aivan valtava muutos, että kohta sitä pitää ajatella muutakin kuin itseään ja mitä tulee miehiin... itse olen niidenkin suhteen paljon seesteisempi kuin aikoihin. Jotenkin asiat vain oikeasti ovat loksahtaneet paikoilleen ja näin sen kuuluikin mennä... tai sitten tämä on jotain jälkieuforiaa