Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Paljon onnea Jolana! Mahtavaa!!

Tsemppiä Iitukalle uusiin hoitoihin!

Tänään hieman taas mieli maassa, että miksi en ole saanut hommattua miestä itselleni ja kaikilla muilla on ja täten perhettä. Viikonloppuisin tulee usein näitä vaikeita hetkiä kun kavereilla on perheet. Ei kannattaisi asua Pohjois-Suomessa, jossa perhemalli on paljon yhdenlaisempi kuin Etelä-Suomessa, jossa ihmisiä on enemmän erilaisia. Kulunut viikko ei ole ollut kovin helppo. Varovaisin askelin perässä tullaan hedelmöityshoitoihin.

 

Täällä tuli niin selvä plussa, ettei mitään epäilystäkään!

Mieletön tämä tunne, etenkin kaiken alkuviikon synkistelyn jälkeen. Olen 100 % raskaana, ensimmäinen lapseni on kehittymässä, no niin ja nyt sitten jo itkettääkin

Miten voin onnistua ensimmäisellä yrittämällä ivf:n tuoresiirrosta, en saata uskoa. Olihan minulla kyllä oikeastaan siirrosta lähtien niin voimakkaita raskausoireita, että olin ihan kipeäkin, vaikka en tohtinut sairauslomalla ollakaan, minulla oli oikeastaan kaikki klassiset oireet, mutta oireet oli niin helppo pistää pessimistinä Lugesteronin syyksi. Oikeastaan tässä loppuviikosta aloin olla aika varma plussasta, koska ei vain voi olla normaalia syödä aamupalaksi suolakurkkuja sulalla juustolla kuorrutettuna, mutta voiko olla naiset herkullisempaa aamupalaa, minusta ei

Täytyy kyllä suositella ivf-hoitoa kaikille, harkitkaa ihmeessä ihmiset ivf:ää, vaikkei olisi mitään raskautumisongelmiakaan, ei minullakaan ollut ja olin siksi inssejä menossa ottamaan, mutta onneksi minun lääkäri sai minut ivf:n kannalle lopulta.

Minusta tuntuu kyllä vähän pahalta tulla tänne leijumaan juuri nyt kun Iitukka on saanut negan, mutta toivon, ettei kukaan laita pahakseen, jossain minun on pakko leijua ja tämä on ainut paikka, jossa edes tiedetään yrityksestäni.

Voi kun tämä nyt sitten menisi hyvin, pessimisti-luonteeni ei vain anna liikaa iloita vaan on heti varoittelemassa keskenmenoista ja muista tyhmistä jutuista

Hahah, laitoin telepaattiset kiitokset Tanskaankin, meniköhän perille

Isot onnittelut plussasta . Yritin painaa peukkua ylöspäin, mutta sain vahingossa räpellettyä sen alaspäin eli onnellisia täällä ollaan plussauutisesta.

Ihan luvan kanssa saat Jolana leijua ja olla onnellinen sekä onneasi täällä tuulettaa. Itse olisin alkuvaiheessa halunnut lukea enemmän viestejä onnistumisista, mikä olisi luonut itselleni tunteen siitä, että raskautuminen ja vauvan saaminen on ihan mahdollista näillä hoidoillakin.

Täällä alkaa huomenna rv 37 eli viimeisiä raskausviikkoja viedään. Ihan kummalliselta tuntuu, että ihan viimeistään viiden viikon päästä minun sylissäni on se kauan toivottu ja kaivattu pikku Nyytti

 

Pallero: Varmasti, joo, vaikutusta asuinpaikalla. Kuitenkin ole ylpeä omasta vahvuudestasi. Kaikki eivät uskalla edes harkita vakavasti perheen perustamista jos ei ole sitä ydinperhettä. Aina elämä ei mene niin kuin on suunnitellut tai toivonut. Kuitenkin yksin lapsen tekeminen ei todellakaan ole kauheimmasta päästä näitä elämän omalaatuisuuksia .

Marketta: Uskomattoman nopeasti se menee. Ja ajattelepa, että hän voi olla täällä jo kun rv 38 alkaa- ihan kuitenkin täysainaisena, kuten minulla kävi. On outoa, että lapsetkin ovat niin yksilöitä, että jotkut tulevat valmiina maailmaan jo 38 ja jotkut uinailevat 42 viikoille (siis puhumatta nyt keskosista). Eli liki kuukausi voi olla vaihtelua- me olemme jänniä me ihmiset. Sitä niin tuijottaa laskettuun päivään ja ajattelee vanhojen sanontojen mukaan, että eka tulee aina myöhässä. Eli uskomattoman ihmeen äärellä olet ihan pian.

 

Onnea Jolana plussasta.. Tänne syntyi noin viikko sitten pieni poika<3 Hän on aivan ihana. Ollaan kaikki aivan rakastuneita.
Marketta sullakaan ei enää pitkä aika ole siihen, että pieni on maailmassa.

 

Kiitos tuhannesti kaikille onnitteluista! Tämä on kyllä aivan ihana palsta, kun kaikki ovat niin mukana muiden onnessa ja myös murheessa
Tänään soitin klinikallekin tuloksesta ja oli niin ihana vastaanotto sielläkin, olen kovasti tykännyt heidän tyylistään ja tekemisestään muutenkin.

Olen muuten tehnyt raskaustestin nyt kolmena peräkkäisenä aamuna, koska jotenkin pelottaa, että se katoaa, jos en konkreettisesti näe sitä joka aamu, mutta täytyy lopettaa testailu, eihän nyt kukkarokaan kestä raskaustestiä joka päivä

Töissä oli tänään niin jännä olla, vielä kun keskustelussa oli jossain vaiheessa lapset, enkä "voinut" mitään sanoa (sillä en halua vielä kertoa), tämä on niin ihana tunne, kun tietää jotain näin ihanaa mitä kukaan ei osaa arvatakaan

wannawalli: Joo muistin kanssa, että sinuakin onnisti heti ekasta hoitokerrasta, se minulle juuri loikin kovasti uskoa omaan hoitooni, onhan se aloittelijana hienoa saada lukea sellaisia positiivisia kokemuksia. Ja todellakin nyt vain tulette perässä kaikki sitten!

pallero79: Voi sinua pallero, tuo on varmaan niin hankalaa elää ydinperheiden keskellä, vaikka kuinka nykyaikana olisi ihmiset avarakatseisia ja yksinhuoltajuuskaan ei ole enää mikään ihmeellisyys. Itse asun isossa kaupungissa, joten en ole kokenut tuota samaa painetta kuin sinä, tänne mahtuu kaikenlaisia perheitä muutenkin ja naimisiin menohan ei ole ikinä edes kuulunut mihinkään haaveisiini ja olen toitottanut sitä jo niin nuoresta asti, että isompi yllätys kaikille läheisille olisi ollut se, että olisin mennyt naimisiin kuin se, että saan lapsen yksin Olen ollut aina muutenkin oman tieni kulkija monissa asioissa, joten tämä on ihan minun näköinenkin ratkaisu. Toki olen kokenut kovastikin sitä, etten tunnu kuuluvan lapsettomana oikein mihinkään porukkaan, kun muilla ikätovereillani on perheet ja isohkot lapset, on ollut monesti ulkopuolinen olo kyllä eikä oikein mitään yhteistä olekaan sitten enää löytynyt eri elämäntilanteista johtuen. Minulle luo ison tuen kyllä se, että tiedän perheeni suhtautuvan tähän hyvin sitten kun kerron, olen saanut aina elää omaa elämääni siten kuin olen elänyt eivätkä he ole puuttuneet tai arvostelleet ratkaisujani ja niin sen minusta kuuluukin olla, minun ratkaisuhan tämä on. Hyvin sinä pallero selviät ja lopulta, sinun elämäsi ja ratkaisusi ovat vain sinun, eivät muiden ja kaikki me, jotka näillä hoidoilla lapsia yritämme ja saamme olemme pohjimmiltamme hyvin vahvoja ja itsenäisiä naisia, ei näihin ihan heikot lähdekään.

marketta82: Tuo on muuten totta, että on ihana lukea muiden onnistumisista jamiten ne muiden onnistumiset luo hurjasti uskoa näihin hoitoihin ja että näistä ihan oikeasti onnistuu plussata.
Onnea Nyytin loppuodotukseen!!! On se ihanaa sitten, kun sen oman pienen saat ja lähellähän se aika jo onkin.

Felidae: Onnea pojasta! Täälläpä nyt kovasti jänniä aikoja on, kun syntymisiä ja plussia lähekkäin, kunnon kevätmeininkiä, ihanaa

Rapu-76: Mitä kuuluu? Oletko vielä testannut, eikös se tänään ollut sinulla se testipäivä?

 

Onnea Felidae ja pikkuinen, iloa ja kaikkea hyvää alkutaipaleellenne!

 

Onnea plussasta Jolana ja oliko muitakin, ja tietysti Felidaelle pojasta!! <3 Marketalle jaksamista viime raskausviikkoihin ja loppurutistukseen! Negan saaneille parempi onni matkaan enskerralle!

Täällä vihdoin poika näki päivänvalon 2 viikkoo sitten ja alkuvaikeuksien (sydämen lisälyöntien seurannan) jälkeen kotiuduttiin lähes viikko sitten.
Nyt on aika varattu lastenvalvojalle, ja hiukan ihmettelen kun kyseli että kai mulla on sit todisteet esittää siitä että on alkujaan hoidoista ja isä on tuntematon luovuttaja.. kun muistaakseni täällä moni on kertonu että riittää kun ton asian vaan käy toteen siellä tms...? Vai olikse niin että kelassa riittää toi, vai miten muilla on se isyystunnustuksen peruminen (mikä kuulema tehdään) ja lastenvalvojareissu menny? Voihan se olla et riippuu ihan virkailijastakin mitä vaatii...

pallero, juu, kyllähän tota välillä miettii ja harmittaakin miksei omalla kohdalla voinu asiat mennä ns. normaalisti ja ois saanu sen ihanne ydinperheen, ..mut toisaalta, mullahan on koko loppuelämä aikaa hakee sitä oikeesti kiinnostavaa miestä eikä sillee niinkun joskus ennen oli ahdistava kiire että joku nyt vaan pitäs äkkiä löytää että pääsis lapsiasiassa eteenpäin...ja sit ois luultavasti joutunu tyytyyn johonkin "ihan kivaan".. niin, eli ohan siinä omaa "vikaakin" kun pitää olla niin nirso ja useista negahoidoista huolimatta oon sillonkin ollu äärimmäisen kiitollinen että mulla on ylipäätään ollu ja on mahdollisuus yrittää saada lapsia tällä tavoin, eihän tää oo läheskään kaikille mahdollista jo pelkästään taloudellisistakin tms. käytännön syistä.. ja sit on muitakin yllättäviä paikkoja missä voi seinä nousta pystyyn, esim. psykologihaastattelu.. jos tässä maassa ei yksinäisten hoidot ois sallittuja, ois munkin tilanne suht toivoton. Nyt oon kokenu todella vapauttavana että on päässy eteneen tässä tärkeysnro 1 asiassa tätä kautta, ja on päässy eroon siitä hirveestä miehenpakkohakuressistä

 

Onnea Lullaby! Onneksi kaikki kuitenkin hyvin

Joo se lastenvalvojan tapaaminen oli läpihuutojuttu, kun sinne pääsi. Ei ollut todisteita yms. mukana. Tosin olivat tosi tarkkoina, että piti tulla lapsen kanssa paikalle henkilökohtaisesti juuri silloin kuin sanoivat . Menin nääs lähettämään viestin kirjeessä annettuun numeroon jotenkin " yksin tehty luovutetulla spermalla. En tule." No, sieltä tuli aika topakka puhelu perään .

Ja on: Aargh, taas uusia nousseita hintoja. Ennen spermaolki (+1000€ oikeus) 275€/ kpl. Nyt 400€ /kpl. Eikös tässä vois älähtää, eikö ne sähkönhinnan nousut olleet vähemmän..

 

Onnea lullaby pojasta
Sinullakin oli niitä yrityksiä useampi takana, että kyllä olet onnesi ansainnut
Kertoilepa sitten meillekin miten meni tuo lastenvalvojareissu, tietää sitten mitä on odotettavissa kun joskus vastaava käynti edessä. Kuulostaa kyllä jännältä, että tarvitsee olla oikein todisteita mukana, mikähän siinä on muuttunut, jos ei ennen ole tarvinnut, onko se vain tämä nykyaika kun kaikkia lippulappupaperidokumentteja pitää joka paikkaan olla.

Tänne ei ihmeempiä kuulu, vointi on erinomainen, ne Lugesteronin aikaiset oireet on ollutta ja mennyttä, nyt ei olosta mitenkään arvaisi, että raskausviikko 5+0 menossa, oikeastaan rintojen arkuus ja turvotus on ainut mistä tietää, että jotain erilaista kehossa tapahtuu, niihin ei yhtään parane tölväistä minkään. Ensikäyntiä neuvolaan pitäisi alkaa varailla tässä piakkoin, samoin jos varhaisultraan haluaa mennä niin parin viikon päästä pääsisi jo siihenkin, harkitsen sitä vielä. Vauvatarvikkeita kovasti kutkuttaa katsella, mutta ei kyllä tule vielä aikoihin hommattua mitään, mutta katsella ja vertailla tietysti voi jo nytkin Vieläkään en meinaa uskoa, että voin olla se onnekas, joka heti ekasta onnistuu, ei vaikka kuinka lääkärikin uskoi siihen niin ajattelin vain, että hän sanoo kuitenkin kaikille niin ja ei tiedä ettei minun tuurilla missään voiteta

Mutta toivottavasti tulette kaikki perässä plussien kanssa sieltä, jokainen täällä on sen ansainnut! Olisi myös tosi kiva kuulla mitä kuuluu täällä palstalla vielä lopputalvesta/alkukeväästä kirjoittaneille ja sittemmin hiljaiseloa palstalta viettäneille esim. helianthus, mileana, babydreams, may80, omppu79 ja keitä ikinä teitä olikaan, vieläkö olette hoidoissa tai onko jotain peräti onnistanutkin vai mikä on elämäntilanne? Ja tietysti minua kovasti jänskättää mitä rapu-76:n testi näytti

 

Onnea Jolana suuresti plussasta sekä Felidaelle sekä Lullabylle onnea pienokaisista!
Mulla ei onnea sitten ollut kun menkat alkoi viime lauantaina. Sunnuntaina tuli samalla surtua hautajaisten kanssa. Maanantaina soittelin jo klinikalle, ja sieltä piti ilmoitella jotta miten jatketaan. Soittoa ei ole kuulunut tai sit saattaa olla liittymässä vikaa. Huomenna soittelen uudelleen et josko tästä kierrosta siirrellään jos sulatus onnistuu. Pieni pelko et sekään ei onnistu.

 

Huhhuh, tämä palsta on kuin elämä itse: iloa ja surua. Onnea lullaby ja Felidae vauvoista, ja Jolanalle plussasta! Tsemppiä ja lohdutuksia Iitukkalle ja Rapulle, toivotaan että menee paremmin ensi kerralla!

Itselläni on ensikäynti kliniikalla huomenna. Sain äsken niin hienon kannustusviestin äidiltä, että rupesin nyt jo itkemään. Saan varmasti itkeä monta kertaa vielä ennen kuin vauva tulee (jos tulee), mutta juuri nyt tuntuu hyvältä!

 

Rapu76: :'( pakkaspienokainen sitten.

 

Rapu-76: No voihan harmi, ettei tärpännyt. Seuraavasta sitten!

Blåklockan: Hienoa, siitä se lähtee! Etenee muuten tosi nopeasti sitten kun ensikäynnin saa käytyä, saatat vaikka parin kuukauden päästä plussatakin jo Ihana äiti sinulla

 

Omaa vikaa tässä yksinelossa varmasti on: rentut ja itsekkäät miehet ovat vedonneet eniten ja kiltit miehet jääneet huomaamatta, eli ne parhaat isäehdokkaatkin. Valoa tunnelissa: sain sittenkin töitä syksyksi ja minulla on mahdollisuus aloittaa hedelmöityshoidot sopivassa välissä. Nyt kuitenkin sinnittelyä pari kesäkuukautta työttömyyspäivärahalla.

Onnea Lullaby ja Felidae perheen perustamisesta!

 

Noniin hienoa pallero79 Asiat aina jotenkin tuppaavat järjestymään lopulta

 

Kiva Pallero! Koskaan ei pitäisi stressata - asiat järjestyy. Mutta minkäs teet, mäkin olen kaamea stressierkki . Stressikin vaikeuttaa raskautumista, sanovat.

 

Blåklockan: Miten meni ensikäynti ja miten jatkosi nyt etenee? Hurjasti tsemppiä sinulle matkaan

Minä olen ihan ihmeissäni, kun olo on niin... tavallinen Oletin, että minulla jatkuisi ne Lugesteronin aikaiset oireet hamaan tappiin asti koko raskauden, mutta ei ole mitään tuntemuksia, välillä unohdan jopa, että olen edes raskaana No toivottavasti myös jatkuu tällaisena, koko ajan on kyllä mielessä, että kohta tulee joku kaamea kymmenen viikon pahoinvointi kuitenkin

Iitukka ja Rapu: Miten teillä nyt jatko menee?

Sinulla Rapu onneksi siellä pakkasessa jotain niin ei tarvitse ihan uutta kierrosta aloittaa

Milloinkas wannawallilla tapahtuu inssin suhteen?

 

Pitkästä aikaa täällä!! Töissä ollut sen verran kiirusta ja ylimääräisiä hommia etten ole viitsinyt iltaani viettää netin ääressä.
Onpas tänne tullut viestejä luettavaksi .

Marketta82 tsemppiä koitokseen. Kohta se on sinulla käärö kainalossa.

Felidaelle ja Lullabylle onnittelut pikkuisista. Ihanaa

Rapu-76 pahoittelut . Seuraavasta kerrasta sitten tärppää

Blåklockan siitä se asia alkaa eteenpäin mennä ja vauhdilla . Ihana äiti sinulla, minäkin olen saanut kannustavan äidin ja olen siitä todella onnellinen .

Pallero79 onnittelut töiden johdosta. Niin ne asiat vaan selkiytyy
Samoin on ollut minulla huono onni miesten suhteen. Sattunut kohdalle vain sitoutumiskammoisia omaannapaantuijottajia. Joten päätin että unohdan miehet tyystin . Kuka niitä tarvitsee!!!

Omaanapaa: ensi viikolla on taas folliultra ja sen jälkeen sitten selviää taas että minä päivänä on seuraava inssi vai onko ollenkaan. Toivotaan että siellä olisi jotain kypsymässä
Ilmoittelen kunhan asiat taas edistyy

 

Mahtavaa että fyysinen olo on sellainen että voi jopa unohtaa olevansa raskaana! Juuri naistenvaivat kun on meneillään ja mietin just että entä jos nyt on jo työlästä tämä liikkuminen niin entä sitten jos olisi vauva mahassa. Ainakaan ei tarvitsisi juosta vähän väliä vessassa vaihtamassa hygieniatuotteita! Taas äitini yritti tungetella minulle lehtijuttuja, joissa miehiin pettyneet naiset löysivät lopulta onnen: miehen. Entäpä jos minä en löydä, ainakaan ennen myöhäistä hedelmöitymisikää. Äiti on varmasti paniikissa että "jos se aikoo sen lapsen tehdä luonnottomasti ja elää ilman miestä". Enpä ole kyllä aikaisemminkaan tehnyt miten äiti toivoo, joten en tässäkään asiassa. Äitini pitäisi elää omaa elämäänsä, vanhakantainen ajattelu ei vain toimi.

 

Pallero79: Tuo on muuten ihan kiva plussapuoli, kun ei tarvitse siteitä vaihdella

Harmi tuota sinun äitisi mielipidettä. Ei saisi äitejä ikinä arvostella, parhaansa ne kuitenkin yrittää aina ja hyvää varmasti ajattelee vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Mutta ihmettelen, että mitä ihmeen väliä äidillesi (tai kenellekään muullekaan) on sillä mikä vehje ne siittiöt on sinne ruiskaissut, että onko ollut aito vehje vai katetri Miksi se on niin kynnyskysymys, että pitäisi olla juuri perinteinen tapa, en vain ymmärrä. Ja mikäs tae se on, että se mies välttämättä joku onni ja autuus olisi tai, että ilman miestä olo olisi automaattisesti muka onnellisuuden vastakohta, joskus se voi olla ihan juuri päinvastoinkin.

Koeta jaksella, vaikka taustatukea ei juuri taida tullakaan. Kyllä se äiti sitten viimeistään leppyy, kun pikkuisen näkee, jää merkityksettömiksi semmoiset asiat kuin millä se lapsi on alkuun saatettu

 

Tulinpa pitkästä aikaa tänne lueskelemaan... laittelin pari viestiä ketjuun vuoden alussa, ja ajatukset aina vaan selkenee.
Tällä hetkellä odottelen laparoskopiaan pääsyä munasarjakystan takia. Samalla kun julkisen puolen lääkäri todensi kystan (yksityinen sen sattumalta löysi...) niin tutkittiin tarkemmin kaksiosainen kohtuni. Samalla kertoilin lapsitoiveestani hänelle ja laittoi leikkauslähetteeseen että otetaan samalla aukiolotutkimukset leikkauksen yhteydessä
Jotain iloa saan siis julkiseltakin puolelta lapsitoiveelleni.
Leikkausaika kyllä on vasta varmaan syksyllä, kun kiireetön lähete.

Mutta tosiaan, täällä ajatukset selkenee. Aion odottaa tuon laparoskopian ja sen tulosten yli, että mitä siellä sanovat. Sen jälkeen varmaan teen lopullisia päätöksiä, ehkä ensi vuonna hoitoihin...

Aiemmista viesteistä päätellen en ole ainoa jolla lähipiiristä tulee vastustusta yksin lapsen hankinnalle? Tai minulla vain muutama ystävä tietää ajatuksistani, heille se on jopa hieno ajatus, mutta vanhemmat... koen jotenkin että pakkohan niille on mainita jos hoitoihin päädyn. Mutta vastustus tulee olemaan todennäköisesti aika isoa jo ikäni takia, vaikka vasta ensi vuonna niihin lähtisi niin olisi silti "vasta" 26v,hmh... Kun sitten kuitenkaan ei tohtisi odottaa sinne kolmenkympin tienoollekaan ns. turhaan, kun on jo valmiiksi vaikeaa lapsen saaminen PCOn takia ja kohdun takia mahdollisia keskenmenojakin teoriassa todennäkösemmin tulossa kuin normaalisti...Vaikka tietysti voihan kaikki hoidoissa mennä nappiinkin, ihana täältä lukea niitä juttuja

Tulipahan pohdintaa, pahoittelut pitkästä viestistä tälleen vähän ulkopuolisena kun ei vielä ole edes ihan lopullista päätöstä tehnyt hoidoista... Jotenkin halusin vaan pukea ajatuksiani sanoiksi, kai se tänne ihan ok on?

 

Onnittelut plussanneille! Itse olen viettänyt hieman hiljaiseloa palstoilta, halusin vähän muuta ajateltavaa koska viime kierto meni pieleen, sitä edellinen venyi melkein 50 päivän mittaiseksi kystan vuoksi ja sitten viime kierrossa ei kehittynyt mitään erityisempää niin jätettiin väliin.

Nyt parhaillaan menossa dpo3, tällä kertaa combona letrot, Menopur ja Pregnyl. Tuntuu että tuo Pregnyl aiheuttaa älyttömiä tunnemyrskyjä, tänäänkin heräsin ja koko ajan sellainen olo että pillahdan itkuun välittömästi, vaikka ei edes ole mitään syytä. Eilen kävin tapaamassa ystävän muutaman viikon ikäistä vauvaa ja toinen ystävä kertoi odottavansa, oli melko rankka päivä vaikka iloinen heidän takiaan olenkin tietenkin.

Päätin jo että tässä kierrossa on tärpännyt, ihan sillä että tuo maaginen 12 viikon raja päättyisi syntymäpäiväni tienoilla, olisi hieno päivä kertoa ihmisille. Mutta saa nähdä. Toisaalta semmoinen olo että ei kuitenkaan taaskaan tapahdu mitään. Lääkärin kanssa puhuttiin että ainakin neljäs inssi vielä kokeillaan jos nyt ei tärppää. Surettaa että nyt ollaan jo siinä vaiheessa että täytyy pian ryhtyä miettimään "vahvempia" hoitomuotoja...

 

Tervetuloa mukaan Justhope! Järkeviltä kuulostavat nuo sinun ajatukset. Sinulla on kuitenkin lapsitoive selkeä ja haastavuutta piisaa lapsen hankinnassa. Meneehän tuossa taas aikaa eteenpäin leikkauksen myötä ja ehdit sulatella asiaa ja tarvittaessa "metsästää" sitä isäehdokasta.

Pitää itsekkin varautua siihen, että voi olla jossakin vaiheessa samassa tilanteessa kuin Mileana, että pitää siirtyä mahdollisesti kalliimpiin hoitoihin. Tsemppiä tuleviin hoitoihin!

Kiitos Jolanalle myötäelämisestä! Tulevaisuudessa teen niin monet asiat eri tavoin kuin äitini vaikka minulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus.

 

Heippa Justhope! Kiva kun pitkästä aikaa piipahdit Olenkin vähän kaipaillut muutaman kerran teidän talvella/alkukeväästä viimeksi kirjoittaneiden perään täällä, mietiskellyt että mitä teille kuuluu ja missä vaiheessa ovat hoidot Hienoa, että asiat siellä selkiintyvät ja ensi vuonna pääsisit jo aloittelemaan hoitoja! Tsemppiä leikkaukseen!

Minusta taas tuntuu, että melkein kaikkien vanhemmat täällä on ihan okei ja hyvillä ja kannustavilla mielillä meidän lapsen hoidoilla yksin hankkivien ajatuksista, ainakaan ei tule mieleen kuin palleron kohdalla periaatteellista vastahankaa. Toki en itsekään ole vielä kertonut omille vanhemmilleni, enkä kenellekään muullekaan tästä, mutta en siis tosiaankaan siksi, että tulisi vastustusta, päinvastoin, äitini on hyvin moderni/nuorekas monissa mielipiteissään ja isä nyt harvoin on mistään mitään mieltä tai ainakaan sano juuta tai jaata Minä en ole kertonut siksi kenellekään, että haluan olla varma, että tämä onnistuu, koska on vasta niin alussa, että kaikkeahan voi sattua jos oikein huonosti menee ja lisäksi olen aina tykännyt ensin tehdä asiat ja sitten vasta yllättää lähipiiri kertomalla Eiköhän ne sinunkin vanhemmat siitä ajatuksen hyväksy ja ainakin viimeistään sen pienokaisen nähdessään! Kyllä minä suosittelen niinkuin sinä olet itsekin ajatellut, että mahdollisimman reippasti vain hoitoihin, eikä aikailua, kun sinulla kuitenkin asioita, jotka voivat tuoda mutkia matkaan.

Turhaa pahoitella pitkää viestiä Minä tykkään juuri sellaisista sekä pohdinnasta ja ajatuksista, kivempiahan ne on kuin yhden rivin viestit Tänne vain pohtimaan ja miettimään, monesti jotkut asiat nimenomaan selkiytyy kun täällä pohtii muiden kanssa asioita, minäkin kyselin alussa vaikka mitä täällä

mileana: Kiva kun sinäkin tulit pitkästä aikaa käymään täällä, sinunkin perääsi olen kysellyt muutaman kerran! Kiitos plussaonnitteluista Ikävä kuulla, että pari kiertoa mennyt pieleen. Täälläkin halutaan uskoa, että nyt sinulla on tärpännyt Toivotaan tosiaan niin! Olisi kiva, kun tulisi muitakin plussaajia, ei täällä yksin ole kiva leijua, kun haluaisi, että muillakin olisi leijumisen aihetta En tiedä kuulunko enää edes tähän keskusteluun, kun täällä on plussattu, mutta en voi olla käymättä lukemassa teidän muiden juttuja, kun on niin kova halu saada lukea iloisia plussajuttuja ja jännätä muiden puolesta

Älä suotta säiky ivf:ää, jos sitä tarkoitit "vahvemmmalla" hoidolla! Oikeastihan se ei ole mikään "vahva" hoito muutakuin taloudellisesti Se on oikeasti ihan iisi ja helppo juttu ja toimenpide! Minähän en muuta kokeillutkaan kuin heti suoraan sitä ja heti ekasta tärppäsi! Kohtahan sinulla insseihinkin siittiöineen mennyt yhden ivf:n hintakin. Toki jokainen on erilainen ihminen, mutta itse koin ivf:n ihan iisiksi; piikit oli ihan helppoja, en ole piikkikammoinen mitenkään ja mikään ei laittanut minua sekaisin, punktio oli tosi nopea ja kivuton toimenpide minulla ja vähän aikaa vain piti siellä lepäillä ja sitten pääsi jo yksinään kotiin lähtemään, siirto oli ihan viiden minuutin homma eikä tuntunut sekään mitään, minulla meni kaikki niin hyvin siinä ja tulos myös vallan erinomainen eli plussa Hinta siinä vain oli iso lääkkeineen, kun kaikki piti itse maksaa, mutta jos on näin onnekas kuin mitä minä sain olla niin kerrastakin voi tärpätä ja lisäksi jäädä pakkaseen vielä sisarusmahdollisuuksia.

pallero79: Kiva jos tekstini lohdutti, minua niin harmitti tuo ettet saa tukea suunnitelmiisi tärkeimmältä ihmiseltäsi. Onneksi et ole lannistuvaa sorttia vaan vaikutat vahvalta! Joo kyllä minäkin aion tehdä tiettyjä asioita erilailla kuin oma äitini, onhan se luonnollistakin, kun kehittyyhän ne ajatusmaailmat ja tavat siinä missä maailma muutenkin, ei voi jäädä junnaamaan

Temppiä kaikille tasapuolisesti jatkoon

 

Mahtavaa että fyysinen olo on sellainen että voi jopa unohtaa olevansa raskaana! Juuri naistenvaivat kun on meneillään ja mietin just että entä jos nyt on jo työlästä tämä liikkuminen niin entä sitten jos olisi vauva mahassa. Ainakaan ei tarvitsisi juosta vähän väliä vessassa vaihtamassa hygieniatuotteita! Taas äitini yritti tungetella minulle lehtijuttuja, joissa miehiin pettyneet naiset löysivät lopulta onnen: miehen. Entäpä jos minä en löydä, ainakaan ennen myöhäistä hedelmöitymisikää. Äiti on varmasti paniikissa että "jos se aikoo sen lapsen tehdä luonnottomasti ja elää ilman miestä". Enpä ole kyllä aikaisemminkaan tehnyt miten äiti toivoo, joten en tässäkään asiassa. Äitini pitäisi elää omaa elämäänsä, vanhakantainen ajattelu ei vain toimi.

Oma äitini oli hieman samalla linjalla. Pelkäsi, että jos teen näin lapsen en koskaan halua miestä enää. Itse ajattelen siten, että nyt kun lapsi on tehty niin elämäni suurin stessinaihe on poissa. Mua oikeasti jo ahdisti lapsettomuus ja olin kateellinen, kun näin raskaana olevia naisia. Olisin katkeroitunut varmasti, jos olisin jäänyt miehen puuttumisen takia lapsettomaksi. Mulla on koko loppuelämäni aikaa löytää mies, mutta lapset pitää tehdä biologisen kellon mukaan. On yksinhuoltajat ennenkin uusia parisuhteita löytänyt. Ja jos mies vetää herneen nenään lapsen hedelmöitystavasta ois se ollut väärä mulle kuitenkin. Mut voihan mies kokea niinkin, et helpompi tulla meidän perheen elämään, kun ei ole exää mukana. Mun isä panikoitui mun raskaudesta ja yritti parittaa mua työkaverinsa lapselle, kun olin 7 viikkoa raskaana. Tiesi tyypistä itsekin vain nimen. Oli työpaikkakeskustelussa tämän miehen äiti murehtinut, kun ei ole naista löytynyt.. Osasin tolle nauraa jo silloin. Mun tyttö on nyt 14 kk, isovanhempien silmäterä. Kaikkia miespuheet on loppunut.

Justhope, mä löysin tän itsellisyyden 24 vuotiaana ja vuoden sisällä olin kertonut kaikille läheisille, et jos miestä ei kuulu niin tää on mun plan B. Takarajaksi kerroin 30 vuoden iän. Hyvin tunteikkaita keskusteluja eikä kaikki tietenkään alkuun ottaneet sitä erityisen kannustavasti. Siitä eteenpäin kerran vuoteen ehkä joku kysyi, et suunnittelinko vielä tätä ja sulattelivat asiaa tahoillaan. Valmistuin, sain vakituisen työpaikan ja ostin oman kolmion ja täytettyäni 29 v aloitin hoidot. Pari kuukautta 30v synttäreiden jälkeen syntyi tyttö. Kukaan ei ollut yllättynyt enää, sain tukea ja kannustusta vaan. Teki läheisille hyvää tuo odottelu, mut nyt toivon et olisin aloittanut hoidot heti 24 vuotiaana. Jaksais tätä valvomista ehkä paremmin ja ehtisin tehdä useamman lapsen hieman isommalla (5-6v) ikäerolla. Nyt taitaa jäädä lapsiluku kahteen, jos haluan tuon ikäeron. Tosin hyvää tässä iässä on tosiaan ammatti, työpaikka jne. Et ei voi oikein katua odottamistakaan. Eikä mulla ois tätä juuri tätä lasta, jos olisin eri kuussa tai vuonna raskautunut <3 Meni niin kuin pitikin, lopulta.