Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Moi!

Huh, kun säikähdin kirjoituksianne lukiessani, että kerhoon ei enää mahdukaan! Pääsisinkö myös porukkaan? Olen jo 37-vuotias ja toivon, että olisin aloittanut tämän jo aikoja sitten, kun olen kuitenkin tiennyt aina juuri lapsia haluavani. Nyt vain rahaa säästämään...
 
Pitää tätä pinoa nostella , jos saatais lisää porukkaa kerhoonkin.

Tässä on taas tullut mietittyä vauvahommia ihan urakalla. Olis niin paljon helpompaa , jos olis mies kuvioissa mukana. Tietenkin kaikilla , jotka lapsettomuushoidoissa käy , on elämä samaa tikkuunpissimistä ja oviksenmetsästystä , mutta niillä "muilla" on siinä vierellä joku , jonka kanssa asiasta puhua ja omia tunteitakin väännellä.

Kun tekee muksua yksinään , ei ole ketään kenelle asiasta puhuisi , ei kai kaveritkaan jaksa loputtomiin , kuukausi kuukauden perään , kuunnella samaa marmatusta ja pohdintaa. Kun ei vaan ota onnistuakseen tää lapsenteko.
Ja kun on sinkku , niin ei voi tulla edes mitään ylläri-luomuplussaa. Jos rahat ei riitä inssiin / muihin hoitoihin , niin aika hiljaista on onnistumisen kanssa.

Siksi tuo kerho on hyvä olemassa , siellä on muitakin , jotka testailee yksinään ja miettii sitä , millaista odottaminen sitten olisi ja mitä vauvan kanssa sitten .

Että tervetuloa mukaan , uudetkin vauvakuumeiset ja jo raskaana olevat ! :)
 
NinaSusanna
Hei kaikille. Olen lukenut viestiketjuanne alusta ja keskeltä ja lopusta. En ihan kaikkea toki. Tosi ihanaa oli ihan vain lukea teidän ajatuksia. En ole koskaan aiemmin itse kirjoittanut mihinkään palastalle, mutta kun olisi kysymyksiä ja halua jakaa asioita. Siksi haluaisin mielellään mukaan siihen kerhoon - johonkin mikä on toiminnassa. Lyhyesti itsestäni. Olen 42v ja takana on 6 inssiä Treen AVAssa (välillä 5/2007-4/2009) ja adoptiojonossa olemista. Olin jo päättänyt että en jatka hoitoja, kun ne ovat niin rankkoja. Yksin. En ole juurikaan puhunut hankkeestani kenellekään. Lukiessani tekstejänne olen ruvennut miettimään asiaa uudestaan ja siksi toivoisin pääseväni mukaan kerhoon. Kun aloitin homman, en oikeasti tiennyt asiasta itse riittävästi ja siksikin on tullut tehtyä (kalliita) virheitä. Nyt mietin että JOS jatkan hoitoja haluan päästä hoitoon Hgissä. Vuonna 2007 eivät ottaneet itsellisiä naisia Hgin klinikoille. Clomista tuli ihan hirveä olo, vikaan inssiin pistelin piikkejäkin, mutta eivät auttaneet. IVF ja muut raskaammat hoidot arveluttavat...
 
Eli hei vaan kaikille. Uskaltaudumpa minäkin ilmoittautumaan mukaan. Oma tilanne on sellainen että olen kohta 30 v ja sairastan ykköstyypin diabetestä (tämä vaikuttaa raskauteen ja raskausluvan saantiin) Olen itse ajatellut antaa elämällä pari vuotta ja sen jälkeen aloittaa hoidot jos lasta ei muuten ole näkyvissä. Mutta haluaisin jo tässä vaiheessa alkaa vähitellen totuttautumaan ajatukseen keinohedelmöityksestä koska tässä tilanteessani se on varteenotettavin vaihtoehto. Pää on täynnä kysymyksiä mutta toivottavasti täältä löytyisi samassa tilanteessa olevia ihmisiä joiden kanssa niitä voisi ihmetellä.
 
Moi pitkästä aikaa.

Kiva kun täällä palsta vielä pyörii.Itse en enää tänne kuulu,mutta aattelin piipahtaa ja kuitenkin kertoa miksi olen hävinnyt.Edellinenkin alkionsiirto meni hutiksi.Kela ei edelleenkään korvannut kustannuksia.Kesälomien aikaan sitten tapasin miehen,jolle suurena yllätyksenä sitten tulin raskaaksi heti ensi yrityksellä.Nyt vietän perhe-elämää ja olen raskaana rv 17+6.

Pointtini on että ei kannata luovuttaa haaveesta saada lasta.Itse ehdin yrittää lasta kaikella mahdollisella tavalla 10 vuotta.Nyt vihdoinkin haave on toteutumassa.

Onnea kaikille uusille että vanhoille yrittäjille.Tämä palsta on mahtava tuki.

-Kata
 
Olen 33-vuotias, yksin, ja halunnut lasta viimeiset seitsemän vuotta. Viimeisimmän eron myötä olen alkanut ymmärtää yhä kirkkaammin, että minun on ehkä itse toimittava, jotta aika ei loppuisi kesken. En ole koskaan ollut parisuhdetilanteessa, jossa yrittäisin tulla raskaaksi, enkä myöskään ole koskaan ollut raskaana.

Haluaisin tietää enemmän hedelmöityshoidoista, ja olisin iloinen vastauksista pariin kysymykseen:

- Miten yksinäiseen naiseen suhtaudutaan yksityisillä klinikoilla?
- Päättääkö henkilökunta hoidon myöntämisestä, vai onko hoidon saaminen kiinni vain rahasta?
- Olen freelancer, onko se ongelma? Minulla ei siis ole minkäänlaista työsuhdetta, vain työkeikkoja. Saan tällä hetkellä soviteltua ansiosidonnaista työkeikkojen ohessa.
- Minulla ei tietääkseni ole hedelmällisyyteen vaikuttavia terveysongelmia. Paljonko suunnilleen joutuisin maksamaan, JOS hedelmöitys onnistuisi yhdellä hoitokerralla?

Kiitos jo etukäteen. Olen niin ilahtunut, että tällainen palsta on olemassa!
 
Mahtava sattuma, että onnistuin löytämään näin tärkeää + itselleni ajankohtaista asiaa käsittelevän keskusteluketjun! Onpa täällä ilahduttavan paljon porukkaa! :) Livenä kun tuntuu siltä, että on aika yksin koko asian kanssa, kun kenelläkään kaveripiiristäni ei ole vastaavaa tilannetta kuin minulla. (En siis ole onnistunut löytämään kunnollista, isäksi sopivaa miestä ja aika alkaa käydä vähiin.)

Täältä löysin jo paljon kiinnostavaa tietoa, mutta ehdottomasti haluan visiteerata täällä toistekin. En ole itse vielä uskaltanut ryhtyä tuumasta toimeen ja selvittää minne ylipäänsä pääsisin hoitoihin, mutta asiaa ei voine enää kovinkaan kauaa lykätä...

t. Midy
 
Heips!
Täällä olisi yksi halukas ilmoittautumaan mukaan mahtavaan joukkoonne! Vihdoin sain luettua koko ketjun läpi ja pääsin kirjoittelemaan! Mielummin kirjoittelisin tarkemmin kuitenkin suljetummassa piirissä enkä kenen tahansa silmien alla.. =) Onko siis mahdollista päästä kerhoon mukaan? Tosi huonosti tietoa saatavilla aiheesta, tai sitten en vaan osaa etsiä.. Tästä ketjusta irtosi kuitenkin älyttömästi tietoa ja uusia ajatuksia! :flower:

Onni79
 
Minäkin olen pitkään lukenut keskusteluanne, ja siitä on ollut mahdottoman paljon iloa ja hyötyä. Ajattelin ensin pysyä vain sivustakatsojana, mutta nyt ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen tuntuu että vertaistuki olisi kovasti paikallaan, joten liittyisin minäkin mielelläni kerhoonne.
 

Yhteistyössä