Hei kaikki
Olen pian 42 ja näyttää siltä, että minäkin joudun liittymään tähän "äidiksi ilman miestä"-kerhoon. Emmelie76 esitti paljon samoja kysymyksiä kuin mitä itsekin mietin. Olen lukenut ketjuanne jo pitemmän aikaa ja vaikka täällä on paljon asiaa, moni asia on varmaan siellä yskityiskerhon puolella, jonne minäkin haluaisin liittyä.
Minä olen miettinyt Emmelien kysymysten lisäksi mm. sitä, onko psykologin käynti "pakollinen" ennen hoioon pääsyä. Asia pelottaa ja arveluttaa, sillä olen masentunut ja ahdistunut - syystä että olen totaalisen yksin ja uhkaan jäädä lapsettomaksi. Pelkään psykologin sanovan, etten ole tällaisessa henkisessä tilassa sopiva äidiksi tms. Se taas olisi viimeinen naula tähän arkkuun ja oravanpyörä olisi valmis, jos lapsettomuudesta johtuvasta masennnuksesta jäisi lapsettomaksi.
Mitkä yksityiset klinikat pääkaupunkiseudulla hoitavat yksinäisiä naisia? Jokin aika sitten soitin yhdelle lapsettomuusklinikalle (jonka nimeä en nyt muista) päästäkseni tutkimuksiin. Puhelimessa vastaanottovirkailija kuitenkin kysyi miehen nimeä ja kun minulla ei ollut sellaista antaa, hän totesi valitellen, etteivät hoida yksinäisiä naisia ja ohjasi muualle. Kun kerroin haluavani nyt alkuun vain tutkimuksiin, hän sanoi että kannattaa mennä ihan vaan lääkärikeskuksen gynegologille, ovat halvempiakin.. Niinpä sitten menin ja tutkitutin hormoniarvot, papan ja sisätutkimuksen. Sain "puhtaat" paperit eli lausunnon, että ikäni huomioiden mahdollisuuteni raskautumiseen olisivat hyvät.
Riittääkö klinikalle, että tutkimustulokset on olemassa vai vaativatko tehdä tutkimukset "itse"? Mitä muita tutkimuksia / tuloksia vaativat ennen kuin pääsee inssiin?
Tietääkö joku, onko Väestöliitolla joku ikäraja? Muistelisin lukeneeni joskus jostain, että olisi.
Tarjoavatko klinikat aina heti alusta asti hormonihoitoja inssin tueksi vai onko tavallista yrittää esim. pari kertaa ihan vain ovistestin perusteella?
Entä kuinka nopeasti inseminaation lahjasoluilla voi saada? Jos siis varaisin (ja sattumalta saisin) ajan esim. viikon päähän ja kahden viikon päästä olisi ovulaatio, niin onnistuuko niin nopeasti? Ymmärrän toki, ettei tässä nyt NIIN jäniksen selassä olla, mutta yritän hahmottaa, kuinka nopeasta tai hitaasta prosessista tässä on kyse. Meillä naisilla kun nuo mahdollisuudet rajoittuvat vain maksimissaan yhteen kertaan kuukaudessa eli 12krt/vuosi. Ja ikää tulee joka päivä lisää!
Mitä luovuttajasta saa tietää ja toivoa? Voiko esimerkiksi toivoa aasialaistaustaista luovuttajaa? Millä perusteella tiettyjä ominaisuuksia voi toivoa, vai perustuuko valinta vain siihen, mikä itseä miellyttää? Entä kuinka monesta luovuttajasta on mahdollisuus valita? Onko kyse "voit valita näistä viidestä", vai "voit valita näistä 500:sta"?
Olen ollut ymmärtävinäni, että kotimaisesta spermasta on pulaa, mutta että tanskalaista olisi? ONko muista maista? (Minulle sillä ei ole väliä, mutta kaikki tieto kiinnostaa).
Saako lapsi halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden täytettyään 18? Mitä jos luovuttaja olisi esimerkiksi tanskassa asuva korealaissntyinen mies, joka on muuttanut takaisin kotimaahansa?
Arvaan, että kysymykseni kuulostavat varmasti aivan naurettavilta, mutta en ole löytänyt mitään tietoa tai keskustelua tällaisista asioista.
Olisin tosi kiitollinen jos joku kokenut ehtisi vastata mieltäni askarruttaviin tyhmiinkin kysymyksiini. Ja muutenkin kertoilla miten asia käytännössä lähtee käyntiin.
Emmelie76:n tavoin minäkin olen iloinen tästä palstasta ja ketjusta. Tärkeä juttu, jota ilman olisi vain oman onnensa nojassa ja kaikki se tieto, joka kullakin on, jäisi vain kunkin omaksi ja sillä lailla hukkaan. Tällaisen palstan avulla voi jakaa kokemuksia ja arvokkaita tietoja.
Olen pian 42 ja näyttää siltä, että minäkin joudun liittymään tähän "äidiksi ilman miestä"-kerhoon. Emmelie76 esitti paljon samoja kysymyksiä kuin mitä itsekin mietin. Olen lukenut ketjuanne jo pitemmän aikaa ja vaikka täällä on paljon asiaa, moni asia on varmaan siellä yskityiskerhon puolella, jonne minäkin haluaisin liittyä.
Minä olen miettinyt Emmelien kysymysten lisäksi mm. sitä, onko psykologin käynti "pakollinen" ennen hoioon pääsyä. Asia pelottaa ja arveluttaa, sillä olen masentunut ja ahdistunut - syystä että olen totaalisen yksin ja uhkaan jäädä lapsettomaksi. Pelkään psykologin sanovan, etten ole tällaisessa henkisessä tilassa sopiva äidiksi tms. Se taas olisi viimeinen naula tähän arkkuun ja oravanpyörä olisi valmis, jos lapsettomuudesta johtuvasta masennnuksesta jäisi lapsettomaksi.
Mitkä yksityiset klinikat pääkaupunkiseudulla hoitavat yksinäisiä naisia? Jokin aika sitten soitin yhdelle lapsettomuusklinikalle (jonka nimeä en nyt muista) päästäkseni tutkimuksiin. Puhelimessa vastaanottovirkailija kuitenkin kysyi miehen nimeä ja kun minulla ei ollut sellaista antaa, hän totesi valitellen, etteivät hoida yksinäisiä naisia ja ohjasi muualle. Kun kerroin haluavani nyt alkuun vain tutkimuksiin, hän sanoi että kannattaa mennä ihan vaan lääkärikeskuksen gynegologille, ovat halvempiakin.. Niinpä sitten menin ja tutkitutin hormoniarvot, papan ja sisätutkimuksen. Sain "puhtaat" paperit eli lausunnon, että ikäni huomioiden mahdollisuuteni raskautumiseen olisivat hyvät.
Riittääkö klinikalle, että tutkimustulokset on olemassa vai vaativatko tehdä tutkimukset "itse"? Mitä muita tutkimuksia / tuloksia vaativat ennen kuin pääsee inssiin?
Tietääkö joku, onko Väestöliitolla joku ikäraja? Muistelisin lukeneeni joskus jostain, että olisi.
Tarjoavatko klinikat aina heti alusta asti hormonihoitoja inssin tueksi vai onko tavallista yrittää esim. pari kertaa ihan vain ovistestin perusteella?
Entä kuinka nopeasti inseminaation lahjasoluilla voi saada? Jos siis varaisin (ja sattumalta saisin) ajan esim. viikon päähän ja kahden viikon päästä olisi ovulaatio, niin onnistuuko niin nopeasti? Ymmärrän toki, ettei tässä nyt NIIN jäniksen selassä olla, mutta yritän hahmottaa, kuinka nopeasta tai hitaasta prosessista tässä on kyse. Meillä naisilla kun nuo mahdollisuudet rajoittuvat vain maksimissaan yhteen kertaan kuukaudessa eli 12krt/vuosi. Ja ikää tulee joka päivä lisää!
Mitä luovuttajasta saa tietää ja toivoa? Voiko esimerkiksi toivoa aasialaistaustaista luovuttajaa? Millä perusteella tiettyjä ominaisuuksia voi toivoa, vai perustuuko valinta vain siihen, mikä itseä miellyttää? Entä kuinka monesta luovuttajasta on mahdollisuus valita? Onko kyse "voit valita näistä viidestä", vai "voit valita näistä 500:sta"?
Olen ollut ymmärtävinäni, että kotimaisesta spermasta on pulaa, mutta että tanskalaista olisi? ONko muista maista? (Minulle sillä ei ole väliä, mutta kaikki tieto kiinnostaa).
Saako lapsi halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden täytettyään 18? Mitä jos luovuttaja olisi esimerkiksi tanskassa asuva korealaissntyinen mies, joka on muuttanut takaisin kotimaahansa?
Arvaan, että kysymykseni kuulostavat varmasti aivan naurettavilta, mutta en ole löytänyt mitään tietoa tai keskustelua tällaisista asioista.
Olisin tosi kiitollinen jos joku kokenut ehtisi vastata mieltäni askarruttaviin tyhmiinkin kysymyksiini. Ja muutenkin kertoilla miten asia käytännössä lähtee käyntiin.
Emmelie76:n tavoin minäkin olen iloinen tästä palstasta ja ketjusta. Tärkeä juttu, jota ilman olisi vain oman onnensa nojassa ja kaikki se tieto, joka kullakin on, jäisi vain kunkin omaksi ja sillä lailla hukkaan. Tällaisen palstan avulla voi jakaa kokemuksia ja arvokkaita tietoja.
Alkuperäinen kirjoittaja emmelie76:Olen 33-vuotias, yksin, ja halunnut lasta viimeiset seitsemän vuotta. Viimeisimmän eron myötä olen alkanut ymmärtää yhä kirkkaammin, että minun on ehkä itse toimittava, jotta aika ei loppuisi kesken. En ole koskaan ollut parisuhdetilanteessa, jossa yrittäisin tulla raskaaksi, enkä myöskään ole koskaan ollut raskaana.
Haluaisin tietää enemmän hedelmöityshoidoista, ja olisin iloinen vastauksista pariin kysymykseen:
- Miten yksinäiseen naiseen suhtaudutaan yksityisillä klinikoilla?
- Päättääkö henkilökunta hoidon myöntämisestä, vai onko hoidon saaminen kiinni vain rahasta?
- Olen freelancer, onko se ongelma? Minulla ei siis ole minkäänlaista työsuhdetta, vain työkeikkoja. Saan tällä hetkellä soviteltua ansiosidonnaista työkeikkojen ohessa.
- Minulla ei tietääkseni ole hedelmällisyyteen vaikuttavia terveysongelmia. Paljonko suunnilleen joutuisin maksamaan, JOS hedelmöitys onnistuisi yhdellä hoitokerralla?
Kiitos jo etukäteen. Olen niin ilahtunut, että tällainen palsta on olemassa!