Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

annacin komppaan orissaa täysin, itse ehken sun tilanteessa yrittäisin, ei sitten voi jälkeenpäin miettiä etteikö olisi, toisaalta teet sitten minkä päätöksen tahansa, niin pysyt siinä etkä anna josiitteluille sijaa, se on varmasti ainoa oikea päätös minkä tulet tekemään, mulla on 3,5 kk ikäinen tyttö ja täytyy sanoa, et ei voi ihanampaa olla, mullakin oli vaarana nuoresta iästä huolimatta etten voi saada lapsia. solunsalpaaja lääkityksen vuoksi, mutta heti kun terveydentila oli parempi ryhdyin yrittämään, nyt ollut terveempi kuin koskaan, kop kop..
vaikea päätös.. voimia :hug:

 

Uusi kerho perustettu " Itsenäiset naiset vauvapuuhissa". Kyseessä on suljettu kerho ja salasanan saa multa yksärillä.

 

Kiitti empatiasta Orissa ja Jennuli! Olen varma, että jos olisin tässä tilanteessa miehen kanssa, en epäröisi yhtään yrittää uudelleen. Nyt kun on yksin, sitä jotenkin eksyy etsimään niistä vanhoista peloista tukea sille, ettei taas tarvitsisi asettaa itseään alttiiksi pettymyksille. Pysyhän terveenä Jennuli!

 

Yksi ajatus vielä tähän lastensaantiin. Itse ajattelen niin, että lapsen saaminen on minulle elämäni suurin unelma. Olen aina halunnut lapsia, mutta se ei valitettavasti ollut tässä parisuhteessa mahdollista (miehen järjetön sitoutumispelko ja vastuun pakoilu). Onhan se totta, että kaksin on mukavampaa yrittää lasta, kuin yksin - on aina toinen tukena. Mutta sitten kun sen lapsen joskus saa, niin luulen että ne kaikki aikaisemmat pettymykset unohtuvat. Toivon todellakin AnnaCin, että jos oma lapsi on sinulle tärkeä, niin myös saat sen ja uskaltaudut yrittämään. Ainakin olet yrittänyt. Onko sinulla muuten ystäviä tai sukulaisia, jotka voisivat tukea sinua tässä tilanteessa?

 

Joo, on mulla kyllä läheisiä kannustamassa. Silti tuntuu, että tää päätös on vain mun. Kun lähdin ekaan hoitoon, olin tosi itsevarma: tiesin varmasti haluavani lapsen ja olin onnellinen, että pääsin prosessiin. Nyt se varmuus on vain kadonnut, ja voi olla, että se johtuu vain epäonnistumisen pelosta.
Olisin myös halunnut lapsia kyllä taannoisissa parisuhteissanikin, mutta en ehkä silloinkaan ihan niin paljon kuin sinä. Sun tilanteessa yrittäisin muuten mennä hoitoihin niin pian kuin rahatilanne vain sallii. Turha lykätä yhtään kauemmas, koska nyt voit onnistua tosi nopeasti. Vuoden kuluttua onnistuminen voi taas kestää yhden tai kaksi kiertoa pidempään; hedelmällisyys kun ei ainakaan iän myötä parane.

 

Hei kaikille
Pistäydyin tuolta yksityispuolelta tännekkin katsomaan mitä täällä tapahtuu ja tapahtuuhan täällä, hyvä niin.

ANNACIN mulla sama juttu ikää jo tarpeeksi mutta olen päättänyt käydä hoidoissa mahdollisuuksien mukaan. Eipähän tarvi sitten katua/miettiä että miksen yrittänyt. Sulho ois kans kiva juttu mutta jostain syystä hän ei ole tarttunut käsipuoleen, heh heh joten itsekseen tässä hoitorumbassa ollaan. Kolme inssiä on tehty kaikista nega, ja olo sen mukainen Nyt on tehty yksi ivf-hoito josta tuoresiirrosta nega ja pakkaseen kaksi pallukkaa meni. Seuraavaksi ois kesäk huuru-ukkojen siirto. Että näin mennää. Onnea sinulle päätöksen tekoon ja tsemppiä

ORISSA sinulle myös tsempitykset

 

Käväisin tuolla uuden kerhon puolella. Ilmeisesti jäsenyyttä pitää vielä erikseen hakea, en päässyt suoraan kirjoittelemaan. Hain siis nyt jäsenyyttä. Kerhossa on runsaasti tilaa, joten kaikki kiinnostuneet vaan mukaan!

Ihania kuvia muuten, Leena77! Tulee sellainen tunne, että kyllä minäkin joskus tuollaisen ihanan pienokaisen voin saada.

AnnaCin: Joo, suunnitelmissa on mennä todellakin hoitoihin niin pian kun saan säästettyä rahaa. Jos hyvin käy, niin tämä tilanne on jo vuoden lopulla. Voin ennen sitä haalia mahdollisimman paljon tietoa kasaan. Tuo hedelmällisyyden huononeminen pelottaakin. Minulla on todella lyhyt kierto ja jostain luin, että se ei ole välttämättä hirveän positiivinen juttu. Vai olenko väärässä? Muuten kyllä kaikki pitäisi tietääkseni olla kunnossa. Sinulle paljon voimia päätökseen!

Nillanillalle tsemppiä myös, toivottavasti tällä kertaa onnistuu.

 

Voi Nillanilla, sun sinnikkyys on selvästi parempaa luokkaa kuin mun! Mutta ehkä sun ennusteet ei ole olleet ihan yhtä huonot. Toivottavasti kesäkuussa onnistaa.
Mä uskon, että tässä tarttuu mieskin käsipuoleen vielä jossain vaiheessa. Tähän hätään (melkoinen) sitä vaan ei ehdi mistään hommata.

 

Hei tinuliina! Kurja kuulla, että miehesi ei ollut tässä asiassa samoilla linjoilla kanssasi. On niin tuttu tunne. Luin tuon Mustikka-74:n viestin uudestaan ja muistan miten itse itkin sitä lapsettomuutta. Oma mieheni (entinen siis) ei pystynyt ottamaan vastuuta lapsesta, vaikka koko ajan puhui yhteisestä perheestä ja lapsista. Lykkäsi aina eteenpäin ja eteenpäin. Voin kuvitella, että sinun päätöksesi on todella vaikea ja kipeä.

Pieni mainos kaikille uusille! Leena77 perusti uuden kerhon itsenenäisille naisille vauvapuuhissa. Siellä voi salasanan takana jutella näistä asioista paljon avoimemmin kuin täällä palstalla. Meitä on kerhossa vasta vain me kaksi, joten kaikki ovat tervetulleita mukaan, jotta saadaan kunnon juttelut käyntiin. Olen varma, että meillä on paljon annettavaa toisillemme, vertaistukea, vinkkejä jne. Kerhon salasanaa voi kysyä Leena77:lta yksityisviestillä.

 

Tsemppiä kovasti kaikille uusille rohkeille naisille! Etenkin AnnaCin, jos olet lasta kovasti aiemmin halunnut, niin ei kannata antaa niiden pelkojen voittaa! Mäkin harmittelin ja harmittelen, kun en aiemmin uskaltautunut hoitoihin, vasta yli nelikymppisenä (vaikka mietin niitä pitkään, lastakin olen halunnut yli 20 vuotta). Ja varsinkin nyt, kun ei vieläkään ole tärpännyt, harmittaa vain enemmän! Kyllä se mies saattaa löytyä myöhemminkin, lasta ei vain sitten ehkä saa... Mullehan kävi niin, että kesken hoitoyritysten (epäonnistuneiden) löysinkin miehen... mikä sitten taas osaltaan viivytti tätä lapsitoivetta. Mutta ehkä vielä joskus...

 

hei! tässä uusi haaveilia... olisin kiinnostunut tietää mahdolliset kliniikat mitkä tekevät inseminaatiota yksinäisille naisille.. olisi myös kivaa tietäävähän hintoja.. eli miten paljon rahaa pitäisi tämmöiseen "projektiin" varata?? (riippuuhan se inseminaatiokerroista, mutta haluaisin tietää sinnepäin... )

kiitti etukäteen!!

 

Hei millamolla! Tervetuloa mukaan. Kliniokoista - riippuu kaupungista. Helsingissä on ainakin Väestöliittoa ja Fertinovaa kehuttu. Sitten on joissai muissa kaupungeissa Ava-klinikoita. Ja onhan niitä muitakin. Jos selaat keskusteluja taaksepäin, löytyy tuolta jostain ei niin kaukaa muistaakseni joku lista.

Kuluista - riippuu siitä mitä tehdään ja missä. Jossain tuolla takanapäin oli myös joku lista siitä, mitä maksaa ja missä, mutta se taitaa olla jo hieman vanhentunut. Olisikohan jollakin ajankohtaisia tietoja? Noiden klinikoiden sivuilta voi myös lukea, ainakin em. mainitsemieni klinikoiden sivuilla on selkeät hinnastot. Tosin itsekin kaipaisin selkeitä laskelmia, jos jollakin niitä on - miten paljon omat hoidot ovat maksaneet. Mutta saattaa olla, että niistä puhutaan mieluummin tuolla kerhon puolella, eikä täällä avoimesti.

 

kiitti vastauksesta.. onko turun seudulla yhtään tällaista klinikkaa??

Orissa:lle: miten paljon rahaa olet laskenut että pitää tähän säästää??

 

Kiitos myös minun puolestani noista kulutiedoista, jennuli. Itsekin arvelin jotain tuonne suuntaan. Tosin minä en tarvitse noita ylimääräisiä tutkimuksia, joten ajattelin säästää tonnin (hui, tuntuu kyllä isolta summalta tällä hetkellä, mutta onneksi on tässä aikaa säästää!)

 

Se piti vielä sanomani, että tuo jennulin 615 euroa ei ole ollenkaan paha. Mutta kuten sanoit, hinnat ovat nousseet sitten viime kevään, joten jos jollakin on ajankohtaisempaa tietoa, niin laittakaa tänne.

 

esim. fertinovalla on inssi jonkun 700 euroa vissiin nyt, niin ja siis mie kanssa täysin terve nuori nainen, mutta siltikin lääkäri päätti tehdä tuon aukiolotutkimuksen, siihen ei ole pakko tietenkään suostua, ja infektioverikokeet on jotain kautta pakko ottaa, ennen niitä ei hoideta.
sitten vielä jotta muistakaa et onnistumis mahdollisuus yhdessä inssissä on 15-20 % joten joskus niitä tehdään kuusikin ennenkuin tärppää, mutta toivotaan jotta hieman helpommin kävisi teillä, mä maksoin silloin hoidot aina heti paikan päällä, mutta laskukin on mahdollista saada.

 

ja niin viime syksynä ja alkuvuodesta oli niin huono tilanne luovuttajien suhteen, että klinikat myivät simppaoptiota jonka hinta oli 2000 euroa- siitäkin voi kieltäytyä, ja sit vain toivoa et luovuttajia on kun itsellä hoito kohdilla.. tosin eri klinikoilla eri käytäntöjä, kaikki ei ilmeisesti optioita edes tarvitse.

 

olisi kivaa kuulla taas mielipiteitä.. onko teille aina ollut selvää että käytte kliniikalla inseminoinnissa, vai oletteko myös miettineet sitä vaihtoehtoa et löytyisi joku luovuttaja että voisi yrittää sitä lasta "luonnoliseen tapaan"??

 

mulle klinikka oli ainut ja oikea vaihtoehto, vaikka olisi noita luovuttajia saattanut joku ollakin, mutta halusin tehdä tämän näin, ei elatus tai huoltajuuskiista vaaraa, ei epäselvyyksiä tms. ja sitten tietty aina olisi ollut mahdollista iskeä joku baarista, mutta ei sopinut mun periaatteisiin ja kyytiläiseksi olisi voinut saada taudin josta olisi haittaa myös lapselle, mutta jokainen tekee päätöksen itse :hug: aurinkoista lauantai päivää, jennuli

 

millamolla, olen saamassa exän lahjottajaks, ja hyvä niin koska ainoo mahdollisuus nykysin on koeputkihedelmöitys. Ja nehän on yksityisellä ihan "kivan" hintasia.. :$ että mahtavaa jos pääsen yrittään ainakin ensin julkiselle puolen...Kotioloissa kerettiin yrittää (eroaikoinakin) 2,5 vuotta, nyt ei enää joulukuun jälkeen. Tosin meillä ei suhteen jatkokaan oo poissuljettua, pidetään päivittäin yhteyttä ja tänäänkin oon menossa sen luo viikonloppuvisiitille =) :heart: Katotaan miten hoidoissa käy. Huono puolihan tässä on tietysti se että joutuu miettiin just noita jennulin mainitsemiakin juttuja, mm. mihin papereihin ilmottaa isän nimen, mihin ei, että pystyttäs välttään isyydenselvitykset, elatusmaksujuttuja ei haluta alkaa setviin.. Toivottavasti en nyt sohase ampiaispesään, mutta ajattelin että lapsen kannalta ois kivempi jos isä ois tuttu, tietäisin kertoo isästä muutakin kun pituuden, tukan ja silmien värin ja näkiskin välillä.. mutta jollei tätä mahdollisuutta ois niin sit vaan ois otettava avuks "Hemmo Tanskalainen"

 

Moi kaikille tänne yleisen ketjunkin puolelle! Kirjoittelen säännöllisesti tuolla kerhon puolella mutta kun siellä ei tietääkseni ole ketään, joka asuisi Tampereen seudulla niin laitan nyt tännekin viestiä. Jos tänne eksyy joku Pirkanmaalainen sinkkunainen joka harkitsee tai on jo hoidoissa niin olisi kiva vaikka tutustua. Olen itse kohta 34v. toistaiseksi lapseton tamperelainen ja juuri plussannut (rv 4+1), hoidoissa käynyt Ovumiassa. Laittakaa vaikka yksityisviestiä, koska en täällä yleisellä puolella välttämättä käy säännöllisesti! :wave:

 

Tohon isä-juttuun on nyt pakko sanoa että me jotka käymme klinikalla ja simpat ovat luovuttajalta, emme juurikaan käytä termiä *isä*.... Siis meidän lapsillamme ei todellakaan ole isää vaan luovuttaja....

 

Minäkään en halua lapselleni "isää", mutta harkitsen yrittämistä luonnolliseen tapaan ensin.. mulla on yksi mies joka olisi valmis luovuttamaan, eikä sen jälkeen sitten olisi yhteydessä sen enempää... eli lapsella ei kuitenkaan olisi isää vaikka olisi luonnollisesti tehty...

 

millamolla, heitän muutaman kysymyksen takaisinpäin, mitä vastaat lapselle kun hän kysyy isästä? entä mitä vastaat jos hän kysyy että eikö isä sitten halunnutkaan minua? entä jos mies muuttaa mielensä jossain kohti ja alkaa vaatimaan isän oikeuksia..?
sun ratkaisu on sun ratkaisu ja saat täältä varmasti tukea ja kannustusta itsellisen äidin elämään, mun ei ole tarkoitus tuomita, koska jokainen tekee omat valinnat mitkä parhaalta tuntuu, mutta mieti tarkasti ennen päätöstä, onnea matkaan jokatapauksessa, jennuli

 

Kiitti jennuli viisaista sanoista!!
näitä asiota just pohdiskelen, ja on mun mielestä hyvä kuulla muiden ajatuksia.. tulee ilmi sellaisia asioita mitä ite ei ehkää oo ajatellu samalla tavalla...