Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Hei!!

Kyyneleet tuli silmiin, kun luin keskustelupalstan kohta kohdalta. Ihanaa, että on samassa tilanteessa olevia ihmisiä. (Vaikka kuten on mainittukin moni meistä olisi halunnut sen miehenkin. ) Itse olen varmaan sellaiset 10 vuotta haaveillut lapsesta, mutta kun sopivaa isäehdokasta ei ole ilmaantunut. Olen siis 33-vuotias ja pitkään jo ollut sinkkuna.

Kävin puolitoista vuotta sitten Tampereen Ava-klinikalla alkututkimuksissa, mutta psykologi neuvoi odottamaan sen hetkisen masennukseni vuoksi. Nyt masennus on kaukaista historiaa koiranpennun ansiosta, mutta halu saada vauva on edelleen kova.

Teidän ajatuksien innoittamana otin yhteyttä tänään uudestaan Avaan ja kerroin tilanteestani. Näyttivät vihreää valoa ... kesäkuun alussa menen tutkimuksiin ja suunnitellaan hoito. Toivottavasti saan nyt vihdoin pienokaisen.

Kovasti toivoisin pääseväni teidän "kerhoon", jotta saisin vertaistukea!

 

Hei kaikki rohkeat naiset! Tulin kertomaan kuulumiset niille jotka muistavat kirjoitteluni pinon alkuvaiheissa. Lyhyt kertaus: keväällä 08 neljä inseminaatiota ilman onnistumisia. Epätoivo, kesätauko, ja täysin odottamaton rakastuminen. Nyt luomusti raskaana, rv 12+4. Ultrassa oltu ja kaikki kunnossa.

Tällainen entisen yksinäisen naisen tarina. Onnea kaikille yrityksiin ja onneksi olkoon onnistuneille!

 

maria moiii... :wave: just luin tätä ketjua ja mietin mitä sulle kuuluu. onnea onnea onnea. :heart: :heart: täällä sylissä tuhisee pikkuinen tyttö jolla ikää 3 kk.. jennuli

 

:attn: kerho on suljettu, koska jäseniä on jo niin paljon, uusille itseellisille äideille, teitä on niin paljon joten alkaaka ihmeessä keräämään uutta porukkaa ja tukirinkiä, jos siltä tuntuu, tässä ketjussa kannattaa myös ylläpitää jutustelua :attn:

 

Olisiko mahdollista vielä päästä mukaan kerhoon? Jos vaikka joku lähtee kerhosta pois ja tilaa löytyisikiin? Näyttää siltä, että täällä ei olisi vielä kovinkaan paljon uusia keskustelijoita mukana, eikä uutta kerhoa voi siis oikein rakentaa.

Olen itse vähän päälle kolmikymppinen nainen, jonka pitkä lapseton parisuhde kariutui joku aika sitten. Olen aina rakastanut lapsia ja haaveillut isosta perheestä. Olen realisti ja näen, että en ehkä löydä sopivaa miestä, ennen kuin aika lapsentekoon on liian myöhäistä. Lapsen tai lapsia haluan kuitenkin enemmän kuin mitään ja en todellakaan halua painostaa kivoja miehiä heti perheen perustamiseen. Onneksi löysin tämän ketjun ja huomasin, että minulla on vielä mahdollisuus. Aion ottaa yhteyttä klinikoihin (Hesan Väestöliitto tai Fertinova) aikaisintaan tämän vuoden lopulla - ensin täytyy säästää rahaa.

Minulla olisi myös muutama kysymys, jos tänne joku vaikka eksyisi vastaamaan. Olen kyllä lukenut koko ketjun, mutta ajattelin, että jollakin saattaisi olla ajankohtaista tietoa.
1) Kumpaa suosittelisitte, Väestöliittoa vai Fertinovaa? Ilmeisesti Väestöliitto olisi halvempi, mutta onko siellä vain suomalaisia siittiöitä? Oman henkilöhistoriani takia nuo tanskalaiset kiinnostaisivat enemmän.
2) Onko Helsingissä tällä hetkellä muita klinikoita, jotka palvelevat yksinäisiä naisia.
3) Mikä on tämänhetkinen jonotustilanne, kuinka nopeasti saa ajan ja pääsee sitten siitä ensimmäiseen inssiin?
4) Miten yhteiskunta tukee yksinäistä odottajaa ja äitiä?
5) Mitä kaikkea hoitoihin kuuluu, siis vähimmiltään? Ainakin se psykolgin keskustelu ja/tai yleinen keskustelu lääkärin kanssa sekä inssi? Olen katsellut noita hinnastoja, enkä oikein tiedä, mitä kaikkea sitä pitäisi tehdä. Olisi helpompi suunnitelmma säästämistä, jos tietää, mitä kaikkea pitää tehdä ja miten paljon pitäisi varata rahaa. Tietenkin sitä voisi soittaa klinikalle suoraan, mutta mieluummin kuulisin etukäteen kommentteja kanssasisarilta.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla kokemuksia sellaisilta naisilta, jotka ovat jo tulleet raskaaksi. Kuinka nopeasti se kävi (kuinka monta inssiä), miten raskaus sujui yksin ja miten elämä lapsen kanssa sujuu? On varmasti paljon vinkkejä ja asioita, joita ei voisi etukäteen ollenkaan arvata.

Olen muuten samaa mieltä kuin Mustikka ja Nephale aikaisemmin. En ymmärrä, mikä miehissä on, kun ei löydy sitä vastuuta perheenperustamiseen (tosin on myös paljon toisenlaisia miehiä). Meidän suhteessakin oli paljon hyvää. Kaikki eivät vain osaa arvostaa niitä. Ja oma mieheni ei ollut vielä kypsä kantamaan sitä vastuuta, minkä lapsi, perhe ja oikeasti sitoutunut parisuhde tuovat. Itse olen täysin valmis saamaan lapsen, olen ollut jo useamman vuoden. Kokemusta lasten kanssa olemisesta on työn puolesta runsaasti, joten untuvikkona en tähän hommaan ole lähdössä mukaan.

 

Hei!
Vastailen nyt vähän osittain muiden kertoman perusteella koska kokemusta hoidoista ei vielä ole.. yksinhuoltajuudesta kylläkin, useammalta vuodelta
1. Käsittääkseni VL on ihan hyvä valinta, vaikka suosion vuoksi siellä ilmeisesti voi jotakin (kuten suomalaisia siittiöitä ) joutua jonottamaankin. Luultavasti kaikilla yksityisillä on myös tanskalaisia siittiöitä, kaikilla ei kuitenkaan suomalaisia.
2. Helsingistä en osaa sanoa, kun itse olen Tampereen alueelta, mutta ainakaan en ole kuullut yksityisklinikasta joka ei palvelisi yksinäisiä.
3. Yksityisille pääsee varmaan useimmiten käytännössä hetikin, ja insseihinhän ei julkisellakaan yleensä ole jonoja.
4. Kokemukseni mukaan tukee hyvin! Äitiysrahakaudella (jollei tuki palkan mukaisesti tosi suuri ) olet varmaankin oikeutettu asumistukeen, ja tarvittaessa toimeentulotukeen, johon lasketaan lapsesta oma perusosansa (siis menoa). Elatusmaksun saat sossun kautta, koska isää ei ole tiedossa eikä ole velvollinen. Työttömänäkin saa tukeen lapsikorotuksen. Lapsilisää tulee 146,60/kk kun siihen on lisätty yh-korotus. Kannattaa tiedustella vielä omasta kotikunnasta/kaupungista maksavatko kuntalisää alle 3-vuotiaasta joka hoidetaan kotona.
5. Hinnaston mukaisten koko maksujen lisäksi tietysti lääkitys joka insseissä ei kuitenkaan päätä huimaa, jos vertaa koeputkihedelmöitykseen. Tehostus voidaan hoitaa tableteillakin (clomifen) tai vaikka ihan luomukiertoonkin. Ultrissa yleensä jokin määrä (1?) sisältyy hoitomaksuun, mutta lisäksi niitä tilanteesta riippuen voi tulla lisää 2-3kin (?), ja maksaa n.100e/kerta. Joku voi korjata jos olen pahasti väärässä =) Tietysti siittiöistä menee vielä hinnaston mukainen maksu (määräytyy laadun mukaan).
Ensin tehdään mm. kierron kartoitus ja ehkä joitakin perustutkimuksiakin, kuten tarkistetaan munajohditen aukiolo. Tai ainakin se kannattaisi mielestäni tehdä ettei inssejä tehdä turhaan.

 

Kiitos risupesä vastauksista. Tästä pääsen jo hyvin eteenpäin. Jos jollakin on lisää tietoa, niin kaikki on tervetullutta.

Minä siis haluaisin todellakin mieluiten niitä tanskalaisia siittiöitä, koska tuolla suunnalla Eurooppaa on sukua ja olen itsekin asustellut lähistöllä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta tulisi jotenkin kotoinen olo ja tuntuisi että lapsen geeneistä puolet on tuttuja.

Noista jonoista mietin vaan, kun joskus aikaisemmin on kirjoiteltu jopa neljän kuukauden jonoista. Se taisi olla silloin, kun siittiöistä oli pulaa. En tiedä, mikä tilanne on nyt.

Onkohan tuo lääkitys pakollinen? Tai siis mihin sitä tarvitsee? Minulla on yleensä säännöllinen, vaikkakin lyhyt kierto ja tiedän aika hyvin, milloin ovis tulee. Siis mietin vain, että onko tuo tehostus kaikille tarpeen. Tässä yritän vain miettiä, jos se vaikka on tosi kallista, jos voisi vaikka säästää jossakin. Munajohtimeni ovat auki, joten sitä ei tarvitse tarkastaa. Tosin jos se ei ole kovinkaan hintavaa, niin kyllä se varmasti kannattaa varmuuden vuoksi tehdä.

Jotenkin tuntuu hyvältä, kun tämä päätös on tehty. Tiedän, että tulen saamaan kauan toivomani lapsen ehkä jo ensi vuonna. Nyt vain en enää jaksaisi odottaa tuota puolta vuotta! No, onpahan aikaa säästää rahaa ja kerätä tietoa.

 

Ihmettelin itsekin aikoinaan kun mulle tarjottiin clomi-resepti, että minkä takia kun ovulaatioita näkyy tulevan ja kierrot on suht säännöllisiä, mutta kai se on jonkinlainen rutiinitehostin jolla lisätään mahdollisuuksia, eli voi irrota kaksikin solua, ja en tiedä onko näillä induktioaineilla yleensä laatuun jotain parantavia vaikutuksia..?
Pregnyl on usein mukana siksi että ovulaatio ja inssiajankohta saadaan mahdollisimman hyvin natsaamaan, eli varmistetaan solun irtoaminen. Joskushan kaikilla voi käydä niin ettei ovulaatiota tapahdu jonain kuukausina, ja se on ihan normaalia. No, tämä lääke maksaa n.5e että se ei ainakaan kukkaroo juuri kevennä
Varmaankin siinä saa valita itse ottaako lääkkeet mukaan vai ei, kun kaikki on ok!

 

Ok, ymmärrän tuon tehostusjutun. Ja tuo on todellakin totta, että sitä ovulaatiota ei aina tapahdu. Tuo lääke ei ole todellakaan kallista, siihen ei asia kaadu . Täytyy ottaa selvää noista muistakin asioista enemmän. Huomaan, että tässä on todella paljon asioita, joita en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan.

 

Mietiskelin vielä noita hintoja (katselin Väestöliiton sivuja ja kyselen nyt täältä, kun en vielä uskalla soittaa itse liittoon), pitääkö erikseen maksaa siittiöistä ja inssistä? Ne siittiöthän ovat aika hintavia (350-513 euroa) ja inssi myös (270-425 euroa). Jos joutuu tekemään useamaan inssin, pitääkö maksaa lisää siittiöistäkin? Olen vähän ulalla näissä jutuissa.

 

Käsittääkseni ei sisälly siittiöt hoitomaksuun :/ tosin sitä en sitten tiedä riittääkö yhdestä maksusta useampaan kertaan.. mutta luultavasti sekin on maksu/sulatettu "lasti". Siittiöistähän ei saa parien hoidoissakaan kelakorvauksia niinkun mm. itse hoidon maksusta.

 

heippa pitkästä aikaa

Taas ollaan mukana touhussa pitkän tauon jälkeen.Nyt jännätään tärppäskö vai ei.alkionsiirto maksoi jotain 700 euroa

Kelalta tuli kieltävä päätös edellisistä hoidoista taas vaihteeksi!

 

Siittiöiden hintaa ei määrää laatu vaan määrä.
Kaikki luovuttajathan testataan ennen kun he pääsevät luovuttajaksi, ei ne klinikoilla mitään sekundaa huoli, onneksi!!
Siittiöistä joutuu maksamaan joka inssissä tuon saman hinnan.

Jonoista en osaa sanoa mitään mutta ilmeisesti ne eivät ole juurikaan lyhentyneet eikä siittiöpula ole paljonkaan helpottanut.
Fertinovalla käytetään pelkästään tanskalaisia siittiöitä.

Mä itse otin aikoinani yhtetyytä sekä fertinovaan ja Väestöliittoon mutta huolimatta Väestöliiton halvemmista hinnoista päädyin kuitenkin Avan kautta Fertinovalle. Lähinnä siitä syystä että kemiat natsasivat paremmin henkilökunnan kanssa.

Mä en nyt ehdi kirjoitella enempää kun tuo 9kk poika vaatii iltapuuroa. Yritän kirjoitella vähän syvällisemmin tossa viikonloppuna =) .

Onnittelut rohkeasta päätöksestäsi ja tervetuloa mukaan :wave: !!

 

Mulle vastattiin Ovumiasta kun kysyin siittiöiden hinnan vaihtelusta, että ois laadusta kiinni.. mut eikös ne kaikki siittiöt oo kuitenkin käsiteltyjä eli että vaan parhaat jää? Jos joiltain jää sitten vähemmän ja on siks ollu ikäänku "huonolaatusempaa"..?

 

Kiitos vastauksista kaikille! Olisi kiva kuulla Leena77:lta, miten arki on sujunut kaksistaan pojan kanssa, ja mitä kaikkia ajatuksia ja kysymyksiä tämä isätön elämä on aiheuttanut. Voit laittaa vaikka yksityisviestiä.

Jos jonot ovat pitkiä, niin kannattaa varmaan ottaa yhteyttä klinikoihin jo aika aikaisin. Esim. jos joutuu jonottamaan jopa 4-6 kuukautta. Minulla on tässä vielä säästettävää, mutta voisihan sitä tuossa jonossakin loput sataset saada kokoon. Tai täytyy vielä miettiä. Hirveän kauan en kuitenkaan jaksaisi odottaa, lasta kun olen kaivannut koko aikuisikäni, intensiivisesti viime vuodet.

 

orissa ja mami90 kiitti yksäristä, luettu on, neiti täällä kipiä vastailen teille kun taas arki rauhoittuu.. jennuli

 

Kiitos jennuli. Toivottavasti tyttäresi paranee pian.

 

Mä tuossa pohdiskelin että voisin kyllä perustaa sen uuden kerhon niin uudetkin pääsee juttuun kunnolla mukaan?
Onhan se kivempi jutella rauhassa, ei näin julkisesti viitsi hirveesti omista asiostaan avautua...?

Ilmoitelkaa jos uuteen kerhoon on kiinnostusta niin mä pyöräytän sen sit käyntiin .

 

Uudessa kerhossa olisi varmaan vain kaksi jäsentä :'( ... Siis kiva idea, Leena77, mutta jos vanhassa kerhossa olisi tilaa, niin ensisijaisesti olisi mukavampi päästä sinne mukaan. Olisi enemmän keskusteltavaa ja voisi myös tutustua jo lapsia saaneiden maailmaan. Parin hengen kerhossa ei pääse oikein vauhtiin. Ymmärrän tietty, jos alkuperäisessä kerhossa ei ole tilaa.

 

No sitten täytyy jatkaa keskustelua täällä koska vanhassa kerhossa on jo 40 jäsentä ja se on täynnä. Jossain vaiheessa porukkaa oli jo 50 mutta osa oli vaan lukijoina joten heidät poistettiin. Liian iso kerho aiheuttaa sen ettei kaikkia voi millään muistaa eikä valvoa kerhon sääntöjen noudattamista ja homman idea tavallaan vesittyy.

 

Voi harmi :'( ! Minulle voi laittaa myös yksityisviestiä, jos ei ihan kaikkea halua tänne kertoa. Ja jos kerhossa on taas jossain vaiheessa tilaa, niin tulen mielelläni jonoon. Olen tässä vasta alkuvaiheessa ja keräilemässä tietoja, ja hoitoihin pääsisin kuitenkin aikaisintaan vuoden lopussa, joten mikään kiire ei ole (jos tilaa vaikka löytyy syksyllä).

 

orissa, jeps sun pyyntö on kyllä tallalle, hei niitä uusia tulee kyllä ja tupsahtaa, meidän kerhossa kirjoilla ollut 60 eri nikkiä, ja teidän lisäkis mami90 liittyisi ihan varmasti, joten kerhoa vaan pystyy ja jäseniä haalimaan, vaikeaa uskoa jotta yhtäkkiä kerhoon haluavaia ei olisikaan, tosiaan oli pakko vetää joku raja, ei enää kerhon idea toiminut, ei henk.koht.

jennuli

 

Ymmärrän. Onkos täällä muita uusia kuin minä? Jos jutellaan ensin täällä ja katsotaan sitten, kuinka paljon uusia tulee mukaan. Ihan yhden tai kahden takia ei kai kerhoa kannata perustaa.

 

Mietin (liian) pitkään hoitoihin lähtemistä, koska lapsen hankkiminen yksin tuntui aluksi pelottavalta ja mietin kovasti, haluanko oikeasti lasta tarpeeksi paljon. Sitten totuin ajatukseen, nostatin mielessäni todellisen vauvakuumeen ja tein päätöksen yrittää lasta luovutetuilla siittiöillä. Päätös tuntui tosi hyvältä, kun sen vihdoin sain tehtyä.

Tutkimuksissa kävi ilmi, että lapsen saaminen ei enää ollut minulle mitenkään itsestään selvää - en sitä tosin ollut odottanutkaan (olen nelikymppinen). Hoidoilla kaksi follikkelia saatiin kasvamaan, inseminaatio ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja olin todella pettynyt. Nyt pitäisi päättää, yritänkö vielä uudelleen, sillä hormonimäärää voidaan vähän vielä lisätä. IVF tehtäisiin, jos folleja tulisi enemmän.

Yhtäkkiä toiseen hoitoon lähteminen tuntuukin tosi vaikealta. En ole lainkaan varma, onko se järkevää. Tuntuu, että pitäisi kerätä hirveästi voimia, että taas jaksaisi piikittää, juosta tutkimuksissa, maksaa paljon rahaa ja jännittää. Mun tilanteessa ei enää kuitenkaan lääkärin mielestä voi ajatella, että mietin vielä kuukauden tai kaksi, vaan jos aion vielä tehdä hoidon, se on tehtävä nyt. Mahdollisuuteni heikkenevät koko ajan. Lääkäri ei ole luvannut minulle mitenkään hyviä todennäköisyyksiä vaan todennut, että minulla on pieni mahdollisuus onnistua. On tässä siis järkikin sen puolella, ettei välttämättä kannattaisi yrittää enää vaan tyytyä tilanteeseen.

Ahdistavinta on, etten oikein tunnista, mistä tämä "taantumiseni" johtuu. Olenko oikeasti ajatellut asian niin, että voin elää onnellisena ilman lastakin, vai enkö uskalla lähteä uusiin hoitoihin, koska en jaksaisi taas pettyä? Ja miksi sitä pettymystäkin sitten niin pelkään, toipuisihan siitäkin pian?

Olisi kiva kuulla jos joku muu on joutunut samanlaisen hämmennyksen valtaan ja saanut ajatuksensa selvitettyä.

 

Voi AnnaCin, tuli oikein suru kun luin kirjoitustasi :hug:. En ole itse samassa tilanteessa, mutta voin vain neuvoa sinulle seuraavaa: kuuntele sydämesi ääntä. Mieti, harmittaisiko sinua myöhemmin, jos et nyt olisi yrittänyt, kun mahdollisuus vielä oli. Jos sinulla on pieni mahdollisuus onnistua, niin se on kuitenkin mahdollisuus. Tiedän itse, miltä tuntuu pettyä kerta kerran jälkeen. Sitä tipahtaa aina korkealta ja kovaa, kun on ensin luonut itselleen kaikenlaisia odotuksia. Mutta jos et yritä, niin et saa unelmaasi.