Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

mä käytin clearbluen testiä, digitaalista, ja se toimi mulla tosi hyvin ja oli erittäin selkeä...
clearbluen testin saa tilattua netistä, mutta on saman hintainen ko apteekissakin..

 

HEI

varsinkin jennuli, 'the aktiivi', olisi kiva nähdä sinut.

No siis minulla ei ole mitään kokemusta ovullatiomittarista, siis digitaalisesta.... eli en tiiä.

Ja jos olen ollut ihan rauhallinen niin nyt se tuska nousee.... kesä on mennyt hyvin mutta syksy alkaa lähestyä. Vitsi kun saisi nämä tyhmät aivot narikkaan.... tieto ei auta raskautumisessa eikä sen ajattelmatta olemisessa.


Ulla

 

ulla en osaa siitä helsinkiin tulosta vielä sanoa, nyt on kaksi päivää ollut taas 24 h pahaolo..luulin jo et olisi ohi.. mutta mutta katsotaan.. =)
juu kohta ne jännäilyt alkaa kun klinikat aukeaa..

leena mikäs on fiilis, yhtenä vai kahtena osana siellä???? :heart: =)
no tulet varmasti kuulumisia kertomaan kun sen aika on...

mitäs kuuluu muille?

 

jippii, lomat loppuu!!! B)
ainakin klinkoilta
kohta sitä pääsee taas yrittämään ja jännäämään! toivottavasti...
mun kyllä pitää odottaa vielä (ainakin) kolme viikkoa seuraavaa inssiä... on se vaan niin pitkä aika!!! kertoilkaa sitten itse kukin kun pääsette "vauhtiin"!
kiva olisi kuulla fiiliksiä! yritetään jaksaa niitä ikäviäkin!

Inia

 

PS. ne joille ei tule Hesaria: tän päivän lehdessä juttu hedelmöityshoidoista ja yksityisklinikoitten hintavertailuja...

 

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lapsettomuuden+hoitaminen+vaatii+rahaa/1135238048227

 

Heippa kaikki, jälleen yksi uusi haaveilija ilmoittautuu mukaan keskusteluun. :wave:

Olen 34v. sinkku ja haaveilen äidiksi tulosta. Viimeisin kunnollinen parisuhde päättyi joulukuussa 2000 ja sen jälkeen onkin sillä saralla ollut melko hiljaista... En tosin ole muutenkaan sellainen tyyppi, joka etsimällä etsisi parisuhdetta (lue: en ole kokeillut nettideittejä enkä pokaile miehiä baareista). Muutamia viritelmiä on vuosien varrella ollut, mutta ne ovat jääneet viritelmiksi, moninaisista syistä.

Vuonna 2003 minulla diagnosoitiin PCO ja oikeastaan siitä lähtien olen kypsytellyt ajatusta hedelmöityshoitoon hakeutumisesta ns. itsellisenä naisena, sillä PCO:n takia joutuisin turvautumaan hoitoihin joka tapauksessa, vaikka olisin parisuhteessakin. Tällä hetkellä PCO:ta lääkitään Diane Novalla eli e-pillereillä, mutta niiden käytöstä pitää tietysti luopua siinä vaiheessa, kun hoidot aloitetaan.

Toistaiseksi minulla on takana vasta ensikäynti Väestöliiton Helsingin klinikalla. Elokuun lopulla on aika psykologille sekä toinen lääkäriaika, ja silloin pitäisi sitten selvitä, voidaanko hoidot aloittaa. Jos voidaan, ensin kuulemma tutkitaan kierto ja sitten olisi tiedossa max 6-8 inssiyritystä. Ihan luomusti kiertoa ei saada pyörimään, sitä kokeilin jo viime vuoden marraskuusta tämän vuoden huhti-toukokuuhun, kun olin koemielessä ilman pillereitä. Tuloksena kolmet menkat sekä finnejä kukkivat selkä ja hartiat. Jee. :headwall: Ja Terolutistakin kokemukset on vähän heikonlaisia, niilläkään kierto ei käynnistynyt sen enempää 14-vuotiaana (jolloin en tosin tiennyt PCO:sta tuon taivaallista) kuin 29-vuotiaanakaan (vuonna 2003). Vaan sen sitten näkee, mitä Väestöliiton lääkäri asiasta tuumaa, jos ja kun niin pitkälle päästään.

Plussatuulia ja onnellista odotusta kaikille teille, jotka niitä kaipailette! Onnea myös kaikille jo äideiksi ehtineille.

 

evenstar tervetuloa mukaan... =) sullahan on jalka mukavasti klinikan oven välissä kun on eka käynti takana =) toivottavasti hoidot alkaisi..onhan ne tuolla klinikoilla niin ammattilaisia että tottuneet monenmoisiin haasteisiin... =)

(.) eilan kävin neuvolassa terkalla ja kohta mulla on neuvolalääkäri voi kun se ultrais...
neuvolassa kaikki oli hyvin, paitsi verikokeen saanti musta tuotti niille vaikeuksia..ja nyt on taipeet pistojälkiä täynnä.. rankkaa tämä mammailu
eilen olin tanssitreeneissä pitkän tauon jälkeen ja olin ihan yllättynyt että jaksoin edes sen verran, mutta kyllä sen jo huomaa et lantio ei ole ihan ennallaan..mun pari ei tiennyt et mistä pitää kiinni kun sanoin että mahasta et sit paina, no se oli vähän erilainen ote, niin se keikutteli mua sit lanteista..ei tainnut mennä ihan oppien mukaan se juttu.. jeeps...

aurinkoista ja leppoisaa perjantaita kaikille :wave:

 

Heipä hei pitkästä aikaa! Ja ihan ensimmäiseksi hurjan riemukkaat onnittelut ainakin Jennulille, jolla näkyy olevan ihania uutisia! Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille ja tsemppiä vanhoille tutuille! Syksy tulee, ja uudet mahdollisuudet!

Olen tässä pitänyt pientä palstapaastoa, sillä odottavan aika on niin pitkä. Kun alunperinkin olin päättänyt, että hoitoni alkavat vasta syksyllä, tuntui vähän raskaalta käydä joka päivä palstalla. Muutenkin asian suhteen on ollut miettimistä, ei ole mennyt päivääkään ettei tämä projekti käy mielessä. Välillä pelottaa ja hirvittää, välillä ei millään malttaisi odottaa ja tuntuu, että kuukaudet valuvat hukkaan.

Huhtikuun lopussa kävin ensikäynnillä Virossa. Reissu toi sekä hyviä, että huonoja uutisia. Hyviä uutisia (ehkä?) olivat ne, että (kuten oletinkin) en tarvitse aukiolotutkimusta eikä ensimmäisellä kerralla käytetä edes hormonilääkitystä vaan koetetaan ihan luomukiertoon. Tuohon asti kiertoni olivat olleet hyvin säännöllisiä. Sen jälkeen ne ovatkin sitten heitelleet, ensimmäisen kerran, juuri nyt kun asialla alkaa olla väliä. Mikä ihme siinä on, että kroppa aistii tuommoiset jutut niin tarkkaan ja kieltäytyy yhteistyöstä juuri nyt? No, onneksi kierto ei toistaiseksi ole heitellyt kuin muutamia päiviä ja jonkinmoisia viivoja olen ovistesteihinkin saanut bongattua. "Sitä oikeaa" bongausta varten ostan sitten sen digimittarin, ettei tarvitse ihmetellä.

Reissun huonot uutiset olivat siinä, että Virossa (tai ainakaan Vita Novalla) ei enää biotuotteiden maahantuomista koskevan lainsäädännön muututtua käytetä tanskalaisspermaa kuin lääketieteellisistä syistä. Tarjolla minulle on siis vain virolaisia luovuttajia, joista sain listan.

Seuraavissa kappaleissa on ikävää, ahdistavaa ja ehkä jotakuta loukkaavaakin pohdintaa, joten kannattaa ehkä jättää lukematta. Joka tapauksessa se on monen mielestä sisällöltään lapsellista, typerää ja epäeettistäkin, mutta tämmöistä alkukesästä mielessäni pyörittelin ja nyt oksennan sen tänne.

Onko kukaan muu saanut päänsärkyä näistä luovuttajaa koskevista asioista? Jotenkin sen jälkeen kun oli saanut käteeni listan, jossa oli toistakymmentä ihmistä, mutta joista ehkä kaksi olisi minulle sopivia, iski paniikki. Yhtäkkiä aloin ajatella, että puolet lapsen perimästä on jonkun minulle täysin tuntemattoman ihmisen perimää, enkä minä tiedä siitä mitään. Seuraavassa tosi typerä ja lapsellinen kommentti, mutta totta: Elävässä elämässähän en missään tapauksessa rupeaisi petipuuhiin saati lapsentekoon tyhmän tai muuten "epäkurantin" miehen kanssa. Enkä tosiaankaan tarkoita sitä, että olisin kuulustellut poikaystäviltäni suvun sairauksia vaan. No, ehkä te tajuatte mitä tarkoitan? Ehkä sitä, että enhän livenä tosiaankaan ole kenen kanssa tahansa, mutta kuka tahansa voi luovuttaa spermaa.

Samaan aikaan tuntui, että ihan päivittäisissä jutteluissa tuli tosi usein esille kaikenlaisia tätä pähkäilyä ruokkivia kommentteja "mulla on tää närästys ihan niin kuin ukollakin", "Pyry-Petterillä on ihan isänsä ääni", "tää mun laihuus on ihan perinnöllistä", "Mä oon huono kielissä ja hyvä matikassa ihan niin kuin mun veljetkin" jne. Kaiken huippu oli munasolun luovutusta koskeva norjalaisdokumentti, jossa isättömät, aikuiset ihmiset pohtivat tilannettaan ja tosi moni oli sitä mieltä, että isättömyys ja sitäkautta juurettomuus oli pahapahapaha. Joo, ja mä olin ihan sekaisin.

Nyt olen taas saanut pääni järjestykseen tämänkin asian suhteen ja olen edelleen menossa hoitoon. Näillä näkymin eka inssi voisi olla syyskuun alussa, eli reilun kuukauden päässä. Silti, ennen kuin kerron miten minä nämä jutut omassa päässäni pähkäilin, olisi kiinnostavaa kuula mitä te muut olette näistä jutuista ajatelleet tai oletteko?

 

Ihanaa lauantai-iltaa.

Olen ollut koko päivän tosi tehokas. Kivaa.

Hilistimelle. Yllä olevaan viestiin. Minusta se on ihan normaalia minun tilanteessa että sperma on jonkun toisen omaa ilman minun valintaa. Toisaalta ehkä mietin asiaa niin että en haluaisi juuri nyt miestä, eli en osaisi valita miestäkään kenen spermaa haluaisin. Minulle listasta ei tullut paniikki. Minä halusin silloin vaan eniten minunnäköiseni... Ja minusta sekään että Virossa on vaan virolaista spermaa niin ei ollut huonouutinen. Ehkä siksi että suomalaisethan näyttää ihan virolaisilta ja toisin päin. On paljon pariskuntiakin joilla ei omat sukusolut toimi niin sitten vaan tarvitaan luovutussukusoluja. Ja olen myös miettinyt että minulle ei ole tärkeää että vauvani on omista sukusoluistani... vaikka geenini ovatkin tosi hyvät (kuvankaunis, fiksu, aivan ihana luonne)... ht ehhehhh

Mutta nuo asiat pitää miettiä etukäteen. Minä olen miettinyt sen ehkä niin että vauvalla on vaan minut niin siksi sillä on vaan minun sukusolut ja sitten ihanalla tuurilla joku on halunnut luovuttaa minun vauvatoivetta varten omia sukusolujaan. Toisaalta minulla on muuttunut prosessin aikana mielipide minun omista sukusoluista. Ennen olen ajatellut että haluisin luovuttaa sukusolujani (nyt siis tietenkään kukaan ei niitä edes huoli, kun en itsekkään niillä välttämättä raskaudu) mutta se vaihe on mennyt ohi. Sukusoluissa on sisällä tosi paljon. Ennenkin ajattelin että niissä on paljon, mutta nyt niissä taitaa olla niin paljon että en halusi luovuttaa niitä. Esimerkiksi en olisi niin varma että jos niitä vaikka jäisi yli (tosi hypoteettista, kun en siis edes itse raskaudu) niin halusisinko luovuttaa loput vai heittäisinkö roskiin. Tarkoitan tällä että ennen ajattelin tietenkin että luovutan. Mielipide on vähän (yllättävän paljon) heilahtanut toiseen suuntaan. Tai ehkä se idea on siinä se että jos raskautuisin niin voisin luovuttaa loput sukusolut hedelmöittyneinä (koska eikö ole niin että jos punktiossa saadaan munasoluja niin ne hedelmöitetään kerralla kaikki, eli ne olisi ihan samaperimäisiä kuin minun hypoteettinen mahavauva... sitä en ehkä haluaisi. Tai sitten en ole miettinyt asiaa ihan loppuun. Sekoilen vissiin minäkin tässä jutussa, mutta pääpointti on se että omien sukusolujen arvo on kasvanut ihan mahdottomaksi....

Ulla

 

peesaan Leenaa... täytyy muistaa että lapsen oppimiseen ja taitoihin liittyy paljon muutakin kuin ne geenit... ympäristö ja se miten lapsi kasvatetaan ja mitä mahdollisuuksia hänelle suodaan, tietysti tietyt asiat periytyy ja varmasti tulee hetkiä kun miettii että mulla ei ole tuota taitoa ja lapsella on.. mutta mutta...mä oon ainakin tietyllä tapaa ihan erilainen kun mun kaksi siskoa vaikka samoista vanhemmista ollaankin, pikkusisko on mm. musiikillisesti lahjakas oppii soittamaan soitinta kuin soitinta, isosisko osaa kieliä ja mä en noista kumpaakaa, juu tai no laulaa ja tanssia osaan ja viittomakieltä mutta mutta mutta...
jokainen on kuitenkin yksilö, ja mä luotan siihen että tanskassa on työ osattu tehdä hyvin, yllätyksiä perimän suhteen tulee paljon myös ihan tavis aviopareille, kaikkea ei vaan voi etukäteen tietää..
olisin halunnut vastata jotenkin syvällisemmin, mutta nyt ei irtoa enempiä, ymmärrän kyllä kysymyksien pointin ja sen että ne voi mieltä askarruttaa..parempi niitä on läpikäydä eikä vaan ohittaa... =)

 

Hei pitkästä aikaa kaikille vanhoille ja uusille kirjoittajille

Mahtavaa kuulla että teille odottajille kuuluu hyvää, kaikista huonoista oloista huolimatta.
Leenalla rupee odottelu olemaan jo ihan loppusuoralla, jos ei jo ole vauva sylissä.

En ole täällä paljoo käyny lueskelemassa kun on kauheaa tämä odottelu, kun on vielä 3kk sinne ekaan käyntiin, tuntuu että aika matelee. No kai se siitä,kun yrittää olla ajattelematta asiaa koko ajan. Mutta toivottavasti tämä odotus vielä jossain vaiheessä plussa viivalla palkitaan.

Onnellinen olen kyllä siitä että sain siskolleni kerrottu asiasta. Kyll se oli hirveetä, kun olin aivan varma että sieltä tulee tunnin paasaus siitä että olen tyhmä kun lähen tälläseen. Muttaa ei se mitään oli eka ihan hiljaa ja sit vaan totes että ihanaa musta tulee täti. Innostu se vähän liikaakin, sano jo et tulee sit synnytykseen mukaan, yritin sitä toppuutella kun ei viellä mitään vauvaa eden ole tuloillaan. Mutta tuli kyllä itelle mahtava ja helpottunu olo kun se on niin täysillä nyt mukana tässä jutussa, sillä tukea mä tulen kyllä tarviimaan.

=)
Niin hilistis tossa toi omia ajatuksiaan esiin ja kyseli et onko miettiny sitä lapsen isä asiaa....
Ite olen sitä miettiny ja tullu siihen tulokseen että on sitä mukavempi kertoa lapselle et se on saanu alkunsa luovutetusta spermasta kuin että se on joku vaan jonka baari illan jälkeen raahasin kotiin.... kyllähän sitä on tullu kaikkea mietittyä, mut jos ajattelee että haluaa lapsen eikä välttämättä sitä miestä ole löytyny niin kyllä toi klinikka on paras vaihtoehto. En mä haluais kerto että se on vaan joku joka ei tiedä sun olemassa olostasi tai että se on joku joka ei sua halunnu tai jotain... en nyt osaa oikeen ajatustani tänne kirjottaa mut kai te jotain tost soperruksesta ymmärrätte



mut nyt taijan laittaa unta kuuppaan kun toi kello on jo paljon
|O

 

Onko kukaan muu saanut päänsärkyä näistä luovuttajaa koskevista asioista? Jotenkin sen jälkeen kun oli saanut käteeni listan, jossa oli toistakymmentä ihmistä, mutta joista ehkä kaksi olisi minulle sopivia, iski paniikki. Yhtäkkiä aloin ajatella, että puolet lapsen perimästä on jonkun minulle täysin tuntemattoman ihmisen perimää, enkä minä tiedä siitä mitään

Samaan aikaan tuntui, että ihan päivittäisissä jutteluissa tuli tosi usein esille kaikenlaisia tätä pähkäilyä ruokkivia kommentteja. Kaiken huippu oli munasolun luovutusta koskeva norjalaisdokumentti, jossa isättömät, aikuiset ihmiset pohtivat tilannettaan ja tosi moni oli sitä mieltä, että isättömyys ja sitäkautta juurettomuus oli pahapahapaha. Joo, ja mä olin ihan sekaisin.

Hei!
No, mä olisin yrittänyt tätä jo vuosia aikaisemmin, jos en olisi pähkäillyt nimenomaan noita isyysjuttuja. Enimmäkseen kai sitä, onko mulla oikeus riistää lapselta mahdollisuus isään, edes mielikuvissaan? Siis että vaikka isä olisikin vaikka myöhemmin poissa tai alunperinkin yhden illan juttu, lapselle voisi kertoa että isäsi näyttää siltä tai oli sellainen ja sellainen. Tähän psykologi sanoi hyvän kommentin että ainakaan tämän lapsen isä ei ole hylännyt lastaan. Eli voi luoda sillä tavoin positiivisen kuvan esim. auttavasta ihmisestä. Tottakai olisi parempi jos lapsella olisi rakastava isä kuin että jos ei ole. Mutta tähän olen ajatellut, että miehen kuvaa ja mallia (tärkeä myös tytöille) voi toki saada muiltakin miehiltä, esimerkiksi isoisältä. Kyllähän mäkin mieluummin ottaisin koko paketin, kokonaisen perheen, mutta sitä ei voi enää odotella jos lapsia haluaa.

Geeneistä sitten... jos olisi puoliso, niin eihän siitäkään tiedä mitä geenit tuo tullessaan, esim. perinnölliset sairaudet saattaa tulla ilmi vasta lapsen saamisen myötä. Mutta tietysti ihminen olisi tuttu, ja mm. luonne, lahjakkuudet ja ulkonäkö olisivat tiedossa. Ja myös puolet "juurista", eli mm. isän puolen suku. Jos näin ei ole, varmasti lapselle herää kysymys siitä, millaiselta ihmiseltä hän on puolet perimästään saanut. Mitähän yritän sanoa... :| Kai sitä, että parempi ois jos lapsella olisi olemassaoleva isä, mutta minkäs teet kun sellaista ei ole löytynyt! Onko sitten parempi että lapsirakkauteni menee hukkaan? Onko mulla oikeus olla sen verran itsekäs, että haluan olla tyytyväinen elämääni? Tähän tyytyväisyyteen kun liittyy oma lapsi/lapset. No joo, tässä kysymyksiä joita mä olen matkan varrella pohtinut. Lopputuloksena siis se, että parempi olla liikaa pohtimatta! Ja lähdin yrittämään...

Kyllähän mua myös nuo geenit on mietityttänyt, kun kuitenkin haluaisi että omasta lapsesta tulis fiksu ja filmaattinen Entä jos hänestä tuleekin ruma ja tyhmä? Tähän olen ajatellut, että onneksi se pieni käärö varmaankin hurmaa jo paljon ennen kuin fiksuudesta ja filmaattisuudesta on mitään tietoa... No, tässä kohtaa olen tyytyväinen Suomen käytäntöön, ettei mitään listaa saa käsiinsä. Minusta on kivempi olla tietämättämättä sen enempää kuin vähän ulkonäöstä.

Perheitähän on aina ollut monenlaisia, ja kai se rakkaus ja hyväksyminen on kuitenkin kaikkein tärkein. Toivon että sen avulla lapsi selviää isättömyydestäkin!

Tsemppiä kaikille pohdiskelijoille!

 

Huh huh, heti kärkeen. Se että sain työllä ja tuskalla kaivettua tämän ryhmän esille netistä, oli iso iso vaiva! Sitähän sai googlettaa vaikka millä, että sai ryhmän, jossa on naisia, jotka ovat tehneet lapsen hedelmöityshoidolla yksin...

Olen aloittamassa samaisen asian. Lasta olen halunnut jo useamman vuoden, mutta sopivaa kumppania ei ole tullut vastaan enkä halua enää odottaa. Haluaisin muutamaan käytännönkysymykseen apua kokeneilta.

1) Jos hoidot pystytään hoitamaan inseminaatiolla (toistaiseksi oletan, että olen terve kaikin puolin), niin millaisiksi kokonaiskustannukset nousevat per kerta? Olen ajatellut mennä Helsingin väestöliiton klinikalle.

2) millaiset ovat hoitoon pääsyn odotusajat realistisesti ja lahjoitettujen siittiöiden odotusajat, vai onko sellaisia?

3) onko totta, että keskimäärin inseminaatio onnistuu 3-4 hoitokerralla?

Olisin hirmu iloinen, jos voisin lukea täältä vastauksia kysymyksiini ja kuulla kokemuksia onnistuneista (ja epäonnistuneistakin) hoidoista.

t. S

 

moi santtu
tässäpä multa vastauksia...

1.) mulla meni ekalla kerralla suunnilleen tämmöiset summat (olen fertinovan asiakas)
aukiolotutkimus ja verikokeita, ultra n. 400 euroa., psykologi 60 euroa ja ultra ja inseminaatio n. 620 euroa.

aukiolotutkimuksen tekevät vaikka olisikin terveen oloinen ettei mene kallis hoito johtojen kiinniolon vuoksi hukkaan, tai ainakin tuolla tehtiin. sitten mulle hintaa toi juna ja taksimatkat joihin meni kiitettävästi kyllä rahaa myöskin.
jos eka kerta ei tuota tulosta niin seuraavalla kierrolla ei noita muita tutkimuksia tehty eli meni vaan se ultra+inssi maksu 600 euroa..
eli ei mikään mahdoton summa, verrattuna sitten järeimpiin hoitoihin.
ja niin sitten vaikka onkin terve ne usein suosittelee hormonitukihoitoa se maksoi mulla 100 euroa/ lääkkeestä olisi riittänyt 3 inssiin.
ja niin sitten mä käytin digitaalisia ovulaatio ja raskaustestejä niihin meni valehtelematta 200 euroa, siis raskaustestejähän ei välttis tarvi mutta hyvät ovistestit ovat todella tarpeen jotta ajoitus on kohdallaan. raskaudenhan voi käydä toteamassa sit verikokeestakin .

2.)mä odotin aikaa ensi käynnille 2 kuukautta, ensi käynti oli 13.3. inssit tehtiin 25.4 ja 26.5 ja nyt siis odotan vauvaa. kun pääsee klinikalle sisään sitten ei enää jonoteta, hieman myöhemmin keväällä eka käyntiä joutui jo sitten odottamaan yli 6 kuukautta, että se muuttuu siis parista kk-vuoteen välillä. jos alkavat hoitaa niin sitten myös simppoja pitää olla saatavilla, ja tuolla niitä ainakin oli ihan hyvin.

3.) juu tuo on keskiarvo, mulla tärppäsi toka kerralla, mutta lääkäri sanoi et niitä inssejä voidaan tehdä jopa 6 kertaa jos on terve ja kyse vaan siitä ettei tärpännyt.. itse olin ajatellut että se 4 kertaa ja sit vaihtuu hoitomuoto..

voi olla et jotain oleellista unohtui, mutta lisäisen sitten...
onnea matkaan sulle =)

leena mikäs on tilanne?

(.) mä oon ollut nyt töissä ja työpäivästä selviän mutta illat onkin sitten väsymystä ja heikkoa-oloa, olen kuitekin onnellinen että olen päässyt töissä käymään..joten ulla luulen ettei musta ole työpäivän päälle reissaamaan, mutta vielä me porukalla tavataan =)

aurinkoa kaikille, taitaa tulla helle päivä B)

 

1.) mulla meni ekalla kerralla suunnilleen tämmöiset summat (olen fertinovan asiakas)
aukiolotutkimus ja verikokeita, ultra n. 400 euroa., psykologi 60 euroa ja ultra ja inseminaatio n. 620 euroa.

aukiolotutkimuksen tekevät vaikka olisikin terveen oloinen ettei mene kallis hoito johtojen kiinniolon vuoksi hukkaan, tai ainakin tuolla tehtiin.

Mä en ole ihan niin pitkällä vielä, että tietäisin varmaksi, mitä tutkimuksia Väestöliiton Hesan klinikalla tehdään.. Mutta kaipa sielläkin toi aukiolotutkimus tehdään ja ehkä muitakin tutkimuksia, varsinkin jos on jotain vaivaa ennestään (niinku esmes itellä on, kun kärsin PCOS:sta). Hinta Väestöliiton sivujen mukaan 210 egee, Kelan omavastuuosuus 128 egee. Mutta me yksinäiset naisethan ei välttis saada Kela-korvauksia, vaikka meillä olis joku diagnosoitu hedelmättömyyttä aiheuttava perussairauskin (lähinnä kai endometrioosi tai PCOS).

jos eka kerta ei tuota tulosta niin seuraavalla kierrolla ei noita muita tutkimuksia tehty eli meni vaan se ultra+inssi maksu 600 euroa..

Maksaako Fertinovalla siis jokainen inssi + ultra sen 600 egeä?

Voi olla, että ymmärsin väärinkin, mutta kun kyselin hinnoista Väestöliiton ensikäynnillä, sain lääkärin puheista sen käsityksen, että siellä "yhteen hintaan" sisältyy useampi inssi... Tai siis, ne on laskeneet nettisivuilleenkin ohjeelliset hinnat siten, että niihin sisältyy useampi inssi. Tällä hetkellä hinnat on 270-425 egeä ilman Kela-korvausta, 184-281 egeä Kela-korvauksen kanssa. Siihen päälle tietysti infektionäytteet (125?/66?) ja ultrat (80-110?/60-83?). Noista ultraäänistä en tosin osaa sanoa, onko hinnat per kerta vai per tutkimus, sisältäen kenties useammankin kerran.

ja niin sitten mä käytin digitaalisia ovulaatio ja raskaustestejä niihin meni valehtelematta 200 euroa, siis raskaustestejähän ei välttis tarvi mutta hyvät ovistestit ovat todella tarpeen jotta ajoitus on kohdallaan. raskaudenhan voi käydä toteamassa sit verikokeestakin.

Just eilen katselin Yliopiston apteekissa digitaalisia ja ei-digitaalisia ovis- ja raskaustestejä ja niiden hintoja... Aika suolaset hinnat ainakin niissä digitaalisissa ovistesteissä, 7 testiä maksaa muistaakseni melkein 40 egee. Tavallisia ei-digitaalisia raskaustestejä onneks saa halvemmalla, niistä halvimmat ei maksa montaakaan euroa per testi.

jos alkavat hoitaa niin sitten myös simppoja pitää olla saatavilla, ja tuolla niitä ainakin oli ihan hyvin.

Väestöliiton Hesan klinikka käyttää kai pääasiassa kotimaisia simppoja ja niiden saamisessa taitaa olla tällä hetkellä jonoa... Mutta jos niiden psykologi ja lääkäri nyt on sitä mieltä, että kaikki ok ja homma pyörimään vaan, niin aattelin kyllä kysyä, paljonko ekstraa maksaisi tilata simppoja sieltä tanskalaisesta pankista, jota ilmeisesti sekä muut Väestöliiton klinikat että muut kotimaiset hedelmöityshoitoklinikat tällä hetkellä käyttää.

Jennuli, kerrottiinko sulle, mistä sun simpat oli kotoisin? Ja mitä asioita sä sait tietää ja minkälaisia toiveita sait esittää simppojen omistajasta?

3.) juu tuo on keskiarvo, mulla tärppäsi toka kerralla, mutta lääkäri sanoi et niitä inssejä voidaan tehdä jopa 6 kertaa jos on terve ja kyse vaan siitä ettei tärpännyt.. itse olin ajatellut että se 4 kertaa ja sit vaihtuu hoitomuoto..

Jos mulle nyt ylipäätään onnistutaan saamaan lääkkeillä edes suht normaali kierto, ajattelin, että kai niitä inssejä vois yrittää melkeinpä sen maksimin, mitä ne Väestöliitossa tekee, eli 6-8 kertaa. PCOS-naisilla kun on ilmeisesti aikas suuri munasarjojen hyperstimulaation riski, jos munasoluja joudutaan kypsyttämään lääkkeiden avulla keräämistä varten. Ja se ei kaiketikaan ole suotavaa eikä toivottavaa.

 

Kiitsit kaikille vastanneille. teistä tosiaan on apua.
Jennuli, tarkennan nyt huonolla matikkapäälläni tätä asiaa. Siis, ennen kuin pääsee varsinaiseen inssiin kuluja tulee n. 500 egeä kaiken kaikkiaan? Ja sitten sen jälkeen inssi+ultrat ja muut on noin 600-700 euroa kerta? Ja tuleeko siihen päälle vielä simppojen hinta, joka ainakin väestöliitolla ilmoitetaan 300 euroksi?

Joo, ehdottomasti ei ole niin suolainen hinta kuin vaikka adoptio, jota selvitin viime kesänä kuumeisesti yhtenä vaihtoehtona. Ja vaikka hetken odottaisikin, tämä odotus ei ole puoliksikaan niin pitkä kuin lohduton adoptiojono, johon mua ei edes otettu! (liian nuori, 26.v kun olen ja vieläpä yksin, ei toivoa sieltä siis)

Kustannuksia on silti aivan konkreettisesti pakko laskea etukäteen, sillä edes yhden kerran hoitorahat ei mun palkasta irtoa ihan ilmaiseksi. Pankkilaina helpottaisi, mutta siihen tarvinnee takaajan. Muttamutta, vauvaa täällä odotellessa, olen valmis uhrauksiin. Pikku pullaposket palkitsevat kaiken vaivan ja ajan sitten, eikös juu?

Voi kun saisikin käytyä nämä kaikki läpi edes jokseenkin inhimillisessä ajassa/rahassa/vaivassa. Mutta se on kyllä toive, josta ei vain voi tietää. Tätä palstaa kun lukee, huomaan ettei se olekaan aivan niin yksinkertaista kuin olin kuvitellut. Jännittää, josko tämä hanke onnistuu, vaikka tahto ja kaipuu on hurjan kova.

 

Väestöliitto on nimestään huolimatta yksityinen klinikka. Myös siellä toi hinta tarkoittaa yhtä inssiä. Sehän on yksi inssi/yksi kierto. Se on sitten eri asia mitä siihen hintaan kuuluu, eli kuuluuko siihen esim. ultrien hinnat mukaan.

Juuri tuosta syystä mä kysyin asiaa erikseen... Ja vaikka vastaus olikin hiukan epämääräinen, sellanen kuva mulle sen lääkärin (A-M Suikkari) puheista jäi, että hänen esittelemässään paperisessa hinnastossa ollut hinta sisältäisi useita inssejä. Hinta taisi tosin olla enemmän kuin niiden nettisivuilla tällä hetkellä olevat hinnat, mutta kuitenkin.

Kyselin lääkäriltä hiukan myös eri hoitomuotojen "kustannustehokkuudesta". Eli siitä, mikä hoitomuoto varmimmin takaisi toivotun tuloksen. Yksityisellä sektorilla työskentelevänä joutuu nimittäin kuuntelemaan jatkuvaa vouhkausta tuloksesta, kateprosenteista, voittomarginaaleista ja muista ärsyttävistä talousjutuista.. Mutta kun kyseessä on oma talous ja omat rahat, sitä alkaa väistämättä miettiä, ajatteleeko tollanen yksityinen klinikka oikeasti mun parastani vai vaan omaa tuottoaan.

Väestöliiton nettisivujen mukaan koeputkihedelmöitys tuottaa "varmimman" tuloksen, mutta se on huomattavasti inssiä kalliimpi. Ennen ensikäyntiä olin ajatellut, että haluaisin suoraan koeputkihedelmöitykseen nimenomaan siitä syystä, että se on tehokkain hoitomuoto. Ensikäynnillä lääkäri kuitenkin puhui enimmäkseen inseminaatiohoidosta ja kun kyselin asiasta tarkemmin, hän kertoi, että koeputkihedelmöitykseen liittyy sen verran paljon riskejä, etenkin PCOS-potilailla, että sitä käytetään vasta jos raskautta ei saada alkamaan 6-8 inssikerran avullakaan. Tässä yhteydessä kyselin inssien ja koeputkihedelmöityksen hinnoista ja sain vastaukseksi, että hinnastossa olevat hinnat sisältävät useampia hoitokertoja, esim. mainitsemani 4-8 inssikertaa.

Siittiöiden hinnoista liikkuu tällä hetkellä melkoisia huhuja. Jotkut ovat puhuneet että yks satsi maksaisi jopa 800e mitä itse pidän kyllä vahvana liioitteluna. Ei ainakaan Fertinovalla hinnat nousseet niin paljoa että tuo voisi olla totta.

Niin kuin Santtu jo kirjoitti, Väestöliiton tuoreimmassakin Hesan klinikan hinnastossa luovutettujen siittiöiden hinta on 300?. Tuo hinta koskee tosin varmaan vaan kotimaisia siittiöitä -- veikkaisin, että jos Hesan klinikalle haluaa tilata tanskalaisia simppoja, hinta noussee korkeammaksi.

Tanskalaiset siittiöt tulevat suurimmaksi osaksi Cryos-spermapankista. Jos osaat hyvin englantia niin kannattaa käydä tutustumassa sen sivuihin; www.cryos.com oli osoite jossen ihan väärin muista.

Oikea osoite on http://dk.cryosinternational.com/home.aspx

Kokeilin meinaan tota cryos.comia ja sieltä tuli ihan eri alan firman sivut. Tai ainakin semisti eri alan, jotain biojuttua sekin firma taisi tehdä.

Luovutttajasta saa esittää omat toiveet ja ne otetaan myös huomioon. Tosin, mitä laajemmat toiveet sulla on, sitä helpommin ja nopeammin pääsee aloittamaan hoidot.
Se riippuu vähän klinikasta mitä muuta tieoa luovuttajasta annetaan, siis perustietojen lisäksi; silmien-ja hiusten väri, paino, pituus...
Fertinovalla ei saa kuin juuri nuo tiedot, Tampereen Avalla sai inssin jälkeen tietoonsa myös koulutustason.

Mulle riittää periaatteessa hiusten (vaaleat) ja silmien (siniset) väri, pituus ja paino (BMI normaali). Mut jos jotain muuta saisin toivoa, toivoisin, että luovuttajalta löytyis kielellistä lahjakkuutta ja ehkä myös musikaalisuutta. =) Sit ois meinaan ees jossain määrin samanlaiset geenit molemmilta vanhemmilta, heh.

 

santtu ja muut muruset myös juu siis 400-500 euroa menee ennen hoitoja, tai meni siellä klinikalla.
ja sitten se inssi 620 euroa piti sisällään aivan kaiken, lääkärin palkkiot, simpat, ultran kiertopäivillä 10-12, hoidot, toimistomaksut sun muut... eli simpoista en maksanut ns. erikseen.

mä sain esittää toiveen ihon väristä, pituudesta ja hiusten ja silmien väristä. ihon väri täsmäsi 8ian skandinaavin otin). pituus oli vähemmän kuin olisin "halunnut", hiuksien ja silmien väriin annoin kaksi vaihtoehtoa ja niistä nämä löytyi... luovuttaja oli eri ensimmäisellä kerralla, lääkäri oli ihana kun teki tokaa inssiä niin sanoi et nyt on niin laatutavaraa ja liikkuvia kavereita, että hyvä tästä tulee, no niin taisi tulla, fertinovalla käytetään siis tosiaan tanskalaisia simppoja, niihin ei mielestäni voi vaikuttaa.
mä en halunnut laittaa luovuttajaa liian pieneen muottiin ja mitä se koulutus ihmisestä lopulta kertoo, tiedän monia tosi fiksuja jotka halutessaan pääsisivät vaikka minne kouluun tai ovat päässeet muttei menneet eli heillä olisi koulutus vaan perustasoa ja sitten on taas niitä jotka kouluja käynnyt mutta mutta... jokainen toki tavallaan, amerikassahan saa halutessaan tietää luovuttajasta jopa lempivärin, mutta musta tää oli ihan hyvä näin...
ja vaikka valkkais vaaleat hiukset eihän se mitään vielä takaa.. tukan väri voi lopulta olla mitä vaan... =)
mä en myöskään ostanut itselleni simppoja varastoon, jos joskus haluan tällä samalla tavalla sisaruksen sillä tulee luultavammin olemaan eri isä.
että tämmöisiä... isoja juttuja nämä ovat =)

leena juu en kyllä rasita itseäni liikaa.. ja sitten jän kotiin jos pahalta tuntuu, siis liian pahalta...
luulen et pahoinvointi olisi iltaisin olisin töissä tai en, ja positiivista on et nukun taas yöt kun en nuku päiviä =) mua leena jänskättää sun puolesta

 

juu mä allekirjoitan myös ton fertinova jutun, se on hyvä paikka hoitajat on niin suurella sydämellä mukana,lääkäri tuntui aluksi hassulta kirjoitti koneelle samalla kun heitteli kysymyksiä, ei pahemmin mua vilkaissut, mutta kun tutuksi tultiin niin vitsailtiin toisillemme... ja kun tiesi mitä halusi niin kyllä se lääkäri sen ymmärsi.. =)

 

Ensikäynti aika on varttu Fertinovalle. Valitettavasti joudun jonottamaan marraskuulle asti, mutta peruutusaikojakin kannattaa kuulemma kysellä.

Tänään mun vanhemmat tulevat kylään ja aion kertoa asian laidan heille. tähän asti olen puhunut kaikesta vain hyvin yleisellä tasolla, nyt on sentään konkreettisia uutisia. Huimaa, ja hienoa.

 

Noin. Nyt se on tehty!

Ensikäynti aika on varttu Fertinovalle.

Hieno homma! :flower:

Muistan ton tunteen oikein hyvin, omasta ensikäynnistä kun on vasta reilu kuukausi. Aika pitkään sitäkin tuli pähkäiltyä -- sen lisäksi, että oon ylipäätään miettinyt tätä hedelmöityshoitoasiaa useamman vuoden, soitin Väestöliittoon ekan kerran jo tammikuussa tänä vuonna. Silloin lähinnä kyselin, että miten heillä toimitaan, mutta en vielä varannut aikaa... Ja jotenkin talvi ehti siinä sitten mennä, ennen kuin sain soitettua sinne uudestaan ja varattua varsinaisen ensikäyntiajan.

Ensikäynti toteutui juhannuksen jälkeen, ja nyt tässä sitten odotellaan tapaamista psykologin kanssa sekä seuraavaa lääkäriaikaa. Molemmat ajat on elokuun lopulla, parin päivän välein toisistaan. Lääkäri mulle jo sanoikin, että hän ei näe mitään erityistä estettä hoitojen aloittamiselle, mutta lopullinen päätös tehdään ymmärtääkseni vasta psykologitapaamisen (tai -tapaamisten) jälkeen.

Juttelin psykologitapaamisista eilen yhden tutun kanssa, hän on käynyt puolisonsa kanssa läpi ilmeisesti useammankin keskustelun. Turvaverkosta siellä kuulemma kysellään paljon, samoin "miehen mallista", jota kuulemma pidetään erittäin tärkeänä etenkin pojille, mutta myös tytöille. Myös eettisistä kysymyksistä kuulemma keskustellaan, sekä siitä, miten isän puuttuminen jokapäiväisestä elämästä selitetään lapselle (eli miten lapsi on saanut alkunsa).

 

Ihan sattumalta löysin tämän ketjun, ja muutaman illan olen tässä viettänyt lueskellen läpi teidän keskustelujanne. Tosi mahtavaa, että tällainen foorumi on olemassa, ja että se on säästynyt asiattomilta hyökkäyksiltä.

Itselläni siis täällä jo inseminaatiolla alkunsa saanut pieni tyttönen, kohta vuoden ikäinen. Missään vaiheessa en ole tavannut ketään toista vastaavassa tilanteessa olevaa, joten patoutunutta juteltavaa ja kommentoitavaa riittää. Toivottavasti saan liittyä seuraanne vaihtamaan kokemuksia! Olisi oikeasti todella helpottavaa tutustua muihin saman tien kulkijoihin. Meillä on kaikki mennyt aivan uskomattoman hienosti, mutta vertaistukea ei varmaan koskaan ole liikaa. Ja olisihan se tytärtäni ajatellen myös oivallista, että sitten tulevaisuudessa kun "isäkysymys" aktualisoituu, tuntisimme muita samantapaisia perheitä.

 

Evenstar, kiitos kun kirjoitit noista jutuista. Tuo psykologilla käynti on mun mielestä oikeasti hyväkin asia ja kuuluu juttuun, kyllähän tämä pitää harkittu päätös olla. Mutta samaan aikaan se pelottaa, entä jos mie vastaankin väärin ja ne sanoo etteivät anna mun tehdä tätä?

Itsekin ehdin miettiä tätä asiaa jo muutaman vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viime kesänä (siis 07) otin yhteyttä adoptiotoimistoihin ja selvitin sitä asiaa. Mutta kuten yllä totesin, ei ole mulla sinne pääsyä kuulemma, edes jonoon. Sitten syksyllä päätinkin, että menen hedelmöityshoitoihin. Asiaa olin jo pohtinut samalla kun lapsenhankintaa muutenkin jo pari vuotta, mutta syksyllä aloin ottaa asioista selvää. Kerran jo soitin toimistoon, mutta se oli silloin kiinni. Ja sitten sitä jotenkin taas vakuutteli välillä itselleen, että kyllä se kumppani sieltä vielä tulee.

Juhannuksena päätin, että en enää odota, että tulee kumppani, jotta voisin odottaa, että hänkin lapsia haluaa, jotta voisimme odottaa tulemmeko raskaaksi, jotta voisimme odottaa lasta. Ikäni lisääntyy ja biologinen kelloni on hyvin vahva. Nyt odotan vain sitä, että pääsen odottamaan. Suorempi tie näin. Enkä koskaan kuitenkaan voisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatusmaailmaan ei mahdu käsitys siitä, että voisi edes teoriassa olla yksinhuoltajan kumppani. Joten... Parempi näin. Olen äärettömän onnellinen valinnastani.

Nyt jännitän muita asioita ja tätä tulevaa mahdollista vauvaa. Kävelin tänään ensiajan saatuani kaupassa ja mietin koko ajan, "musta tulee vielä ehkä äiti eikä kukaan täällä tiedä sitä, mutta kyllä se musta näkyy!" Ja luulen, että näkyy. Mulla ei ole enää kiire saada ketään, ei miestä eikä mitään suuria urallisia ylennyksiäkään. Mulla on vaan odotus siitä, että kohta ehkä toivottavasti odotan.

Uskon, että kokonainen tundeiden kirjo on edessäni, mutta juuri nyt nautin. Nyt se odotus on alkanut. Vihdoinkin.

 

ja Sirialle tervetuloa. Olen itsekin vasta pari päivää vanha jäsen ryhmässä, mutta jo nyt tämä on tärkeä kanava ja rutiini. Voin vain kuvitella, kuinka tärkeää sinulle tämä on. Ja sitä varten kai nämä ryhmät juuri onkin.

Kerro kokemuksesi inssistä. Miten pian se onnistui ja kaikki muu. Palan halusta kuulla, miten päädyit tyttäresi kanssa tähän elämään elämään sitä juuri tällä tavalla?