Yes, Jesus loves You!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sirian
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Muutama tuttu kerran sanoi, että hän oikeasti haluisi olla uskossa, mutta ei vaan saa sitä tunnetta...

Kun se ei ole tunteista kiinni :). Lukeeko hän Raamattua? UT:sta on paljon paikkoja tästä asiasta. Jos vilpittömästi menne Jumalan eteen ja pyytää Jeesusta tulemaan sydämeen, Hän kyllä tekee sen. Ei Hän petä.

Ja mihis sitä sit pitää mennä?? Mielessään vai kirkossa??

Se täytyy hoidella telepaattisesti. Hikipedian mukaan "Kristinusko tarkoittaa laajalle levinnyttä uskomusta, jonka mukaan epäkuollut juutalaiszombi, joka oli oma isänsä, tekee sinut onnelliseksi ja ikuisesti eläväksi, jos et ole itseesi tyytyväinen vaan kadut monia tekojasi, syöt symbolisesti kosmisen juutalaiszombin lihaa ja juot tämän verta sekä telepaattisesti kerrot hänelle, että hän on sinun herrasi ja mestarisi ja että olet hänen orjansa."

Koko artikkeli: http://hiki.pedia.ws/wiki/Kristinusko
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Muutama tuttu kerran sanoi, että hän oikeasti haluisi olla uskossa, mutta ei vaan saa sitä tunnetta...

Kun se ei ole tunteista kiinni :). Lukeeko hän Raamattua? UT:sta on paljon paikkoja tästä asiasta. Jos vilpittömästi menne Jumalan eteen ja pyytää Jeesusta tulemaan sydämeen, Hän kyllä tekee sen. Ei Hän petä.

Ja mihis sitä sit pitää mennä?? Mielessään vai kirkossa??

Kannattaa mennä sitten srk:aan. Siihen, minkä kokee omimmakseen. Kirkkoon, helluntaissrk:aan, vapaakirkkoon jne. Kyllä Jumala varmasti johdattaa omaan paikkaan. Uskossa oleminen eiole vai jotain "nököttämistä" jossain, vaan Jeesus kutsuu meitä seuramaan Häntä ja Hänellä on jokaiselle suunnitelma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Muutama tuttu kerran sanoi, että hän oikeasti haluisi olla uskossa, mutta ei vaan saa sitä tunnetta...

Mielisairaaloissa on kosolti porukkaa, jotka ovat menestyksekkäästi onnistuneet saamaan musertavan synnintunnon aikaan, mutta sitten jämähtäneet siihen. He elävät päivästä toiseen tietäen olevansa maailman pahimpia ihmisiä, lokaakin arvottomampia. Heistä kertoi muuan ateistinen mielisairaanhoitaja, jonka työkaverit silkkaa piruuttaan aina laittoivat viemään nämä synnilliset kirkkoon. Ehkei uskonto ole heidän mielisairautensa syy, mutta mitään hyvää se ei ainakaan ole heille tuonut, päinvastoin.

Mulla on ihan päinvastaista kokemusta! Kun ihminen TODELLA on uskossa niin se EI ole tuollaista. No olenhan mä "paska ihminen" edelleen (enkä sano tätä itsesäälin vallassa vaan ainoastaan tiedostaen puutteeni) mutta oikeasti olen tärkeä! Mä en ollut (ennen uskoontuloa) omasta (ja lähipiirin) mielestä yhtään mitään ja halusin kuolla. Meinasin muutaman kerran tappaa itseni mutta jokin esti mua. Se mitä olin kuullut lapsena Taivaan Isästä joka rakastaa MUAKIN. Lopulta löysin Jeesuksen. Ja samalla sen rakkauden. Jumala rakastaa mua (ja sua!) ja mä olen arvokas ja tärkeä ihminen! JOKAINEN ihminen on arvokas ja tärkeä Jumalalle. Jeesus osoitti sen kuolemallaan meidän puolesta. On oma valinta otttako sen pelastuksen vastaan. Kiitos Herralle, mä otin! Nyt mä olen onnellinen. Ja rakastan itseäni ja muita ja Jeesusta!
 
Mitäs jos on sit uskossa, oikeasti. Voiko sit jatkaa "paheellista" elämäänsä kun tietää, että saa kutenkin kaiken anteeksi? Eikö Jumala tai Jeesus oikeasti tuomitse ketään?? Senkus rötöstelee menemään niin halleluja, siunattu olkoon ja syntisi ovat sovitut?? Ei mene mun jakeluun :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Mitäs jos on sit uskossa, oikeasti. Voiko sit jatkaa "paheellista" elämäänsä kun tietää, että saa kutenkin kaiken anteeksi? Eikö Jumala tai Jeesus oikeasti tuomitse ketään?? Senkus rötöstelee menemään niin halleluja, siunattu olkoon ja syntisi ovat sovitut?? Ei mene mun jakeluun :ashamed:

Rasputin taisi ajatella noin. Ensin piti tehdä syntiä, jotta voisi sitten katua niitä. Karismaattisen munkin elämä menikin välillä melkoiseksi elostelemiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Mitäs jos on sit uskossa, oikeasti. Voiko sit jatkaa "paheellista" elämäänsä kun tietää, että saa kutenkin kaiken anteeksi? Eikö Jumala tai Jeesus oikeasti tuomitse ketään?? Senkus rötöstelee menemään niin halleluja, siunattu olkoon ja syntisi ovat sovitut?? Ei mene mun jakeluun :ashamed:

Ei voi. Siis synnittömiähän meistä ei tule, mutta ei Jumalan tahto ole, että me tuhoamme omaa tai toisten elämää. Esim jos miettii 10:ntä käskyä. Ne on kirjoitettu elämää edistämään, ei tuhoamaan. Pyhä Henki, joka tulee sisään asumaan sen jälkeen kun tulee uskoon, johdattaa kaikkeen totuuteen ja näyttää asia asialta, mikä on Jumalan tahto missäkin asiassa. Ihminen, joka on uskossa ei halua palvella enää syntiä, siis pahaa, vaan haluaa toimia niinkin on oikein Jumalan edessä. Ja kerran meidän kaikkien on myös tehtävä tili kaikista asioistamme Jumalan edessä, joten ei ole sama, kuinka täällä elämme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Mitäs jos on sit uskossa, oikeasti. Voiko sit jatkaa "paheellista" elämäänsä kun tietää, että saa kutenkin kaiken anteeksi? Eikö Jumala tai Jeesus oikeasti tuomitse ketään?? Senkus rötöstelee menemään niin halleluja, siunattu olkoon ja syntisi ovat sovitut?? Ei mene mun jakeluun :ashamed:

Silloin kun OIKEASTI on tullut uskoon niin ei halua enää tehdä syntiä. Ei kukaan pelastettu ajattele että nyt mä voin tehdä mitä haluan ja pääsen silti taivaaseen. No virheitä me silti tehdään, langetaan (mä esim tänään kiroilin) ja se kaduttaa ja mä pyydän anteksi Jumalalta ja ihmisiltä. :)

Ei (läheskään) kaikki ole uskossa jotka väittää niin. Se kerrotaan Raamatussa. Hedelmistään heidät tunnette.

Lue Raamattua. Katso Uudesta Testamentista mitä se kertoo pelastuksesta ja uskosta. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Mitäs jos on sit uskossa, oikeasti. Voiko sit jatkaa "paheellista" elämäänsä kun tietää, että saa kutenkin kaiken anteeksi? Eikö Jumala tai Jeesus oikeasti tuomitse ketään?? Senkus rötöstelee menemään niin halleluja, siunattu olkoon ja syntisi ovat sovitut?? Ei mene mun jakeluun :ashamed:

Rasputin taisi ajatella noin. Ensin piti tehdä syntiä, jotta voisi sitten katua niitä. Karismaattisen munkin elämä menikin välillä melkoiseksi elostelemiseksi.

Ihan sama mitä joku ihminen ajattelee, Raamatussa lukee totuus.

2 Pietarin kirje luku 2, esimerkiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Jahas, selvä. Eli polvilleen vaan niin pelastuu.. Katellaan nyt kuitenkin vähän aikaa..

Asennolla ei väliä. Sydämen asenteella sitäkin enemmän ;).

Käsin kohotetuin, suullain ylistäen, sydän kiitosta täynnä, laulan Herralleni... :)

Tuli vain mieleen. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heidi:
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Jahas, selvä. Eli polvilleen vaan niin pelastuu.. Katellaan nyt kuitenkin vähän aikaa..

Asennolla ei väliä. Sydämen asenteella sitäkin enemmän ;).

Käsin kohotetuin, suullain ylistäen, sydän kiitosta täynnä, laulan Herralleni... :)

Tuli vain mieleen. :D

...laulan Herralleni... Nyt mullakin soi tämä päässä, mutta ei se haittaa. Hieno laulu!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja Nimra:
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Juu, tule sellaisena kuin olet, mutta porukoissa pysyäksesi sinusta pitää tulla sellainen kuin me muut.

Ei. Jumala on luonut jokaisen omaksi kuvakseen, ja antanut jokaiselle omat lahjat, luonteen, persoonan. Ei meistä tule mitään robotteja, kun tulemme uskoon. Vaan ennemmin enemmän omia itsejämme, sellaisia, kuin Jumala on tarkoittanut.

Eiköhän ihminen ole ihan oma itsensä ilman Jumalaakin ?

On, mutta synti vääristää suhdetta itseemme ja muihin. Kun Jeesus saa puhdistaa sydämen ja antaa uuden Elämän, monesti mys suhteemme lähimmäsiin paranee jne. Jumala haluaa eheyttää sen, mikä on mennyt rikki. Ilman Jeesusta ihminen elää erossa Jmalasta. Jumala on meidät luonut. Hän tietää, mikä meille on parasta, millaisia me todella olemme ja Hänen rakkaustensa yhteydessä uskaltaa olla oma itsensä. Ei tarvitsepelätä enää hylkäämistä, ei mitään, sillä tietää, että Hän ei hylkää, eikä jätä.

No enpä sanoisi synnin vääristävän suhdetta omaan itseensä. Eikä suhde Jumalaan muuta kyllä suhdetta toiseen ihmiseen, ellei se ole sitten myös uskovainen (mielipiteet kun voi ihmisestä muuttua muutoinkin ) kyllä ihminen itse tietää mikä on itselle ja perheelle hyväksi/parhaaksi ei siihen Jumalaa tarvita. Ihmisen pitää mielestäni uskaltaa olla ihan oma itsensä ilman Jumalaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nimra:
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja Nimra:
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Juu, tule sellaisena kuin olet, mutta porukoissa pysyäksesi sinusta pitää tulla sellainen kuin me muut.

Ei. Jumala on luonut jokaisen omaksi kuvakseen, ja antanut jokaiselle omat lahjat, luonteen, persoonan. Ei meistä tule mitään robotteja, kun tulemme uskoon. Vaan ennemmin enemmän omia itsejämme, sellaisia, kuin Jumala on tarkoittanut.

Eiköhän ihminen ole ihan oma itsensä ilman Jumalaakin ?

On, mutta synti vääristää suhdetta itseemme ja muihin. Kun Jeesus saa puhdistaa sydämen ja antaa uuden Elämän, monesti mys suhteemme lähimmäsiin paranee jne. Jumala haluaa eheyttää sen, mikä on mennyt rikki. Ilman Jeesusta ihminen elää erossa Jmalasta. Jumala on meidät luonut. Hän tietää, mikä meille on parasta, millaisia me todella olemme ja Hänen rakkaustensa yhteydessä uskaltaa olla oma itsensä. Ei tarvitsepelätä enää hylkäämistä, ei mitään, sillä tietää, että Hän ei hylkää, eikä jätä.

No enpä sanoisi synnin vääristävän suhdetta omaan itseensä. Eikä suhde Jumalaan muuta kyllä suhdetta toiseen ihmiseen, ellei se ole sitten myös uskovainen (mielipiteet kun voi ihmisestä muuttua muutoinkin ) kyllä ihminen itse tietää mikä on itselle ja perheelle hyväksi/parhaaksi ei siihen Jumalaa tarvita. Ihmisen pitää mielestäni uskaltaa olla ihan oma itsensä ilman Jumalaa.

Mä ajattelen, että Jumala on kaiken pohja ja lähtökohta, josta käsin on turvallista elää. Miten ajattelet, mistä on lähtöisin kykymme ajatella, mikä on oikein ja mikä väärin?
 
[/quote]Mä ajattelen, että Jumala on kaiken pohja ja lähtökohta, josta käsin on turvallista elää. Miten ajattelet, mistä on lähtöisin kykymme ajatella, mikä on oikein ja mikä väärin? [/quote]

No mä ajattelen, että ihmisellä on ihan oma mieli, sillä eihän esim kastamattomat lapset ole sitten saanut Jumalaa elämänsä pohjaksi ja lähtökohdaksi ?

Kyllä ne omat ajatukset siitä mikä on oikein ja mikä väärin tulee ihan omasta itsestään ja siitä mitä näkee, kuulee ja ajattelee omassa elämässään. Ei Jumala laita meille sanoja suuhun, kun synnymme. Oppiminen tulee elämästä yleensä.
 
Mä ajattelen, että Jumala on kaiken pohja ja lähtökohta, josta käsin on turvallista elää. Miten ajattelet, mistä on lähtöisin kykymme ajatella, mikä on oikein ja mikä väärin? [/quote]


Vastaus: No mä ajattelen, että ihmisellä on ihan oma mieli, sillä eihän esim kastamattomat lapset ole sitten saanut Jumalaa elämänsä pohjaksi ja lähtökohdaksi ?

Kyllä ne omat ajatukset siitä mikä on oikein ja mikä väärin tulee ihan omasta itsestään ja siitä mitä näkee, kuulee ja ajattelee omassa elämässään. Ei Jumala laita meille sanoja suuhun, kun synnymme. Oppiminen tulee elämästä yleensä.
[/quote]

 
Alkuperäinen kirjoittaja Nimra:
Mä ajattelen, että Jumala on kaiken pohja ja lähtökohta, josta käsin on turvallista elää. Miten ajattelet, mistä on lähtöisin kykymme ajatella, mikä on oikein ja mikä väärin?


Vastaus: No mä ajattelen, että ihmisellä on ihan oma mieli, sillä eihän esim kastamattomat lapset ole sitten saanut Jumalaa elämänsä pohjaksi ja lähtökohdaksi ?

Kyllä ne omat ajatukset siitä mikä on oikein ja mikä väärin tulee ihan omasta itsestään ja siitä mitä näkee, kuulee ja ajattelee omassa elämässään. Ei Jumala laita meille sanoja suuhun, kun synnymme. Oppiminen tulee elämästä yleensä.
[/quote]

[/quote]

Laitoinkin alussa, että Jumala on luonut jokaisen omaksi persoonakseen. Pienet vauvat ovat kuin enkeleitä, niin viattomia ja ihania vielä :). En ole puhunutkaan, että Jumala laittaisi meille mitään sanoja suuhun. Kaikki hyvä tulee Jumalalta ja Hän on antanut meille kyvyn ajatella, oppia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nimra:
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja Nimra:
Alkuperäinen kirjoittaja sirian:
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Juu, tule sellaisena kuin olet, mutta porukoissa pysyäksesi sinusta pitää tulla sellainen kuin me muut.

Ei. Jumala on luonut jokaisen omaksi kuvakseen, ja antanut jokaiselle omat lahjat, luonteen, persoonan. Ei meistä tule mitään robotteja, kun tulemme uskoon. Vaan ennemmin enemmän omia itsejämme, sellaisia, kuin Jumala on tarkoittanut.

Eiköhän ihminen ole ihan oma itsensä ilman Jumalaakin ?

On, mutta synti vääristää suhdetta itseemme ja muihin. Kun Jeesus saa puhdistaa sydämen ja antaa uuden Elämän, monesti mys suhteemme lähimmäsiin paranee jne. Jumala haluaa eheyttää sen, mikä on mennyt rikki. Ilman Jeesusta ihminen elää erossa Jmalasta. Jumala on meidät luonut. Hän tietää, mikä meille on parasta, millaisia me todella olemme ja Hänen rakkaustensa yhteydessä uskaltaa olla oma itsensä. Ei tarvitsepelätä enää hylkäämistä, ei mitään, sillä tietää, että Hän ei hylkää, eikä jätä.

No enpä sanoisi synnin vääristävän suhdetta omaan itseensä. Eikä suhde Jumalaan muuta kyllä suhdetta toiseen ihmiseen, ellei se ole sitten myös uskovainen (mielipiteet kun voi ihmisestä muuttua muutoinkin ) kyllä ihminen itse tietää mikä on itselle ja perheelle hyväksi/parhaaksi ei siihen Jumalaa tarvita. Ihmisen pitää mielestäni uskaltaa olla ihan oma itsensä ilman Jumalaa.

Kyllä suhde Jumalaan vaikuttaa ihan kaikkeen, myös suhteeseen toiseen ihmiseen. Ilman Jumalaa, ilman Hänen antamaa rakkauttaan en rakastaisi esimerkiksi mua vahingoittaneita ihmisiä ja rukoilisi heidän puolestaan. Mutta Hänen voimallaan... :)
 
Mä ajattelen, että Jumala on kaiken pohja ja lähtökohta, josta käsin on turvallista elää. Miten ajattelet, mistä on lähtöisin kykymme ajatella, mikä on oikein ja mikä väärin? [/quote]

No mä ajattelen, että ihmisellä on ihan oma mieli, sillä eihän esim kastamattomat lapset ole sitten saanut Jumalaa elämänsä pohjaksi ja lähtökohdaksi ?

Kyllä ne omat ajatukset siitä mikä on oikein ja mikä väärin tulee ihan omasta itsestään ja siitä mitä näkee, kuulee ja ajattelee omassa elämässään. Ei Jumala laita meille sanoja suuhun, kun synnymme. Oppiminen tulee elämästä yleensä.
[/quote]

Mistä keksit tuon kastamattomat lapset? Ei kaste vaikuta vauvan suhteeseen Jumalaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Mitäs jos on sit uskossa, oikeasti. Voiko sit jatkaa "paheellista" elämäänsä kun tietää, että saa kutenkin kaiken anteeksi? Eikö Jumala tai Jeesus oikeasti tuomitse ketään?? Senkus rötöstelee menemään niin halleluja, siunattu olkoon ja syntisi ovat sovitut?? Ei mene mun jakeluun :ashamed:

Rasputin taisi ajatella noin. Ensin piti tehdä syntiä, jotta voisi sitten katua niitä. Karismaattisen munkin elämä menikin välillä melkoiseksi elostelemiseksi.

Hei! Rasputin ei ollut munkki.
 
Yhden tosiuskoivaisen tunnen ja se ei tosiaankaan miltään reilulta, mukavalta ihmiseltä tunnu, päinvastoin aina tuomitsemassa muita esim. siitä että ihmiset haluavat ostaa tavaraa, kun katsos materian ei pitäisi olla tärkeää..mitä helvettiä se sille kuuluu? Itsessä sata vikaa ja mollaa vaan muita, sitäkö se uskovaisen elämä on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Yhden tosiuskoivaisen tunnen ja se ei tosiaankaan miltään reilulta, mukavalta ihmiseltä tunnu, päinvastoin aina tuomitsemassa muita esim. siitä että ihmiset haluavat ostaa tavaraa, kun katsos materian ei pitäisi olla tärkeää..mitä helvettiä se sille kuuluu? Itsessä sata vikaa ja mollaa vaan muita, sitäkö se uskovaisen elämä on?

Onko se ihminen tosiuskovainen Jumalan vai sinun mielestäsi? ;) :(
 
Pelastuuko sun mielestä vain ne, jotka uskoo sun tavalla? Ja ne kaikki miljardit muut ihmiset, jotka ei ole koskaan sun uskonnosta kuulleetkaan -mitä niille käy`? Helvettiin vaan suoraan? Entäs ne loput miljardit, jotka uskoo toisenlaiseen Jumalaan kuin sä? Helvettiin nekin? Miten sä selität tässä kohtaa sun Jumalan armollisuuden ja kaiken kattavan rakkauden?
Eikä Jumala rakastakaan jokaista ihmistä kuin omaa lastaan? Lakkaatko säkin rakastamasta omaa lastasi siinä vaiheessa, kun se ei tottele sua eikä tee kuten sä käsket, vaan etsii oman polkunsa jolla on onnellinen? Lakkaatko rakastamasta ja antamasta anteeksi kun lapsesi tekee jotain pahaa ja tuomitset hänet "ikuiseen helvettiin"? Onko sun rakkaus ehdollista -tee näin niin äiti rakastaa, tee noin niin hylkään"?
 

Yhteistyössä