Alkuperäinen kirjoittaja Niin Varmaan:
Ps. Eikö Jumala käskenyt rakastamaan lähimmäistään kuin itseään. Miten tällä argumentilla silloin voi yksikään ihminen tuomita toista? Tyyliin "kun et usko näin, joudut helvettiin". Eikö se olekaan enää Jumalan käsissä? Mitäs jos Jumala ei tuomitsekaan ketään helvettiin, mitäs jos koko helvetti on vain pappien keksimä juttu, jonka avulla pelotellen saivat aikoinaan mahdollisimman monen ihmisen liittymään seurakuntaan ja maksamaan kirkolle veroja = ylläpitämään kirkollista instituuttia?
Ensinnäkin, mä en tuomitse ketään. Jumala on se joka tuomitsee. Jokaisen on tehtävä tili itsestään Hänelle. Ei ole kyse minun mielipiteistä vaan Jumalan Sanasta. En minä ole Raamattua kirjoittanut.
Se on kuin "oppikirja". Koko ajan saan uutta kun luen sitä. Siitä näen miten JUMALA haluaa minun elävän. Eikä niin että näin se kuin MINÄ haluan. Ei todellakaan! Usein Jumala haluaa juuri sitä mitä ihminen ei luonnostaan halua, kuten tekemään kaikenlaista hyvää sille jokaa vihaa minua.
Uskon että helvetti on olemassa, koska Raamattu sanoo niin. Ei ole niin haluaisin helvetion olevan ja toivoisin niiden jotka "eivät usko niinkuin minä" joutuvan sinne. En halua kenenkään joutuvan sinne. Siksi puhun Jumalasta, että toiset pelastuisivat. Jumala EI halua ketään helvettiin. Siksi Jeesus kuoli meidän puolesta, Hänen kauttaan me voimme pelastua. Se että jotkut eivät usko ei ole Jumalan syytä. Hän antoi meille vapaan tahdon. Me voimme tehdä hyvää tai pahaa. Me voimme uskoa tai olla uskomatta. Meidän uskomattomuutemme ei muuta tosiasiaa. Vaikka mä lakkaisin uskomasta, Jumala pysyy. Ei ole minusta kiinni.
Me ihmiset ollaan pahoja. Siitä asti kun meillä ymmärrystä on. Pienet lapset on viattomia ja pelastuu.
Jeesus maksoi meidän syntivelan. Ilman uskoa ei kukaan (ymmärtävässä iässä oleva) voisi mennä Pyhän Jumalan luokse koska me kaikki ihmiset ollaan tehty syntiä. Kuka mitäkin.
Kuolisitko sinä muurahaisten puolesta?
Tuskin.
Jeesus kuoli ihmisten puolesta. Jokaisen, niidenkin jotka tappoivat Hänet. Se on ihmeellistä! Ihmeellisempää kuin se että ihminen kuolisi muurahaisten puolesta. Ei Jumalalla ole mitään syytä rakastaa meitä. Silti Hän rakastaa. Ja ajattele, haluaa meidät luokseen taivaaseeen. Jokaisen.
Ajattele, että mä näkisin rotkon jota toinen et näe. Ja varoittaisin häntä siitä. Olisin surullinen ja kauhuissani hänen puolestaan ja haluaisin säästää hänet putoamasta. En välitäisi kuka hän on ja mitä hän tekee, ainoastaan nrakkaudesta haluaisin hänet turvaan. Hän voisi uskoa mua ja pysähtyä tai jatkaa matkaa ja kuolla. Se että hän ei usko, ei muuta sitä että rotko on. No joo, huvittava vertaus. Mutta ehkä selvensi minun ajatuksia sulle?
Jumala varmasti yrittää jokaisen pelastaa. Koska Hän ON rakkaus. En osaa sanoa niistä jotka eivät ikinä kuule Jeesuksesta muuta kuin että luotan Jumalan oikeudenmukaisuuteen. Me emme tiedä kaikkea. Me tiedämme että Jeesus on ainut tie taivaaseen ja siksi me puhumme Hänestä -että iohmiset pelastuisivat. Se on se minkä me tiedämme. Ja meidän uskovien velvollisuus on viedä tätä sanomaa jokaiselle. Ei tuputtan, vaan raakkaudella. Ei tuomitaksemme ja lyödäksemme vaan ainoastaan siksi että ihmiset pelastuisivat. Ne jotka eivät kuule, ehkä Jumala itse tekee jotain? Kun me emme tiedä kaikkea mitä Jumala tekee! Jumala tahtoo pelastaa jokaisen, se on totuus. Joten varmasti Hän tekee jotain jokaisen SYDÄMESSÄ. Vaikkei me sitä nähtäisi/tiedettäisi. Ja mä ainakin rukoilen niidenkin ihmisten puolesta mihin sanoma Jeesuksesta ei ole vielä levinnyt. Ja lähetystyöntekijöiden puolesta, ja että ilosanoma leviäisi joka paikkaan. Toivon pääseväni lähetystyöhön vielä itse joskus...
Jokaisella on mahdollisuus pelastua, ei ole hyviä ja huonoja ihmisiä. On vain pelastettuja ja kadotettuja! Jokainen on kadotettu ilman Jeesusta. Sitten kun tulee uskoon niin ihminen uudestisyntyy ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Kaikki muuttuu, koko elämä. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin on uskossa!
Ei ole kyse kirkkoon kuulumisesta. Itse en kuulu kirkkoon, enkä edes mihinkään seurakuntaan vaan olen väestörekkarissa. Käyn eräässä seurakunnassa joka ei ole virallinen (johon tarvitsisi liittyä) ja välillä "virallisissa" seurakunnissa (esim vapaakirkossa). Mutta mä kuulun vain Jeesuksen seurakuntaan ja mun nimi on taivaan kirjoissa, se riittää. Muuta ei tarvita. En kuitenkaan ajattele että ei saisi kuulua mihinkään seurakuntaan tai kirkkoon.
Mä ajattelin että jos mä tulen uskoon niin en puhu Jeesuksesta muille enkä "hössötä" enkä luovu siitä ja siitä asiasta... Ja sitten halusinkin luovuttaa koko elämäni Jumalalle. En enää välittänyt niistä asioista jotka sitoi minua (esim viina). Otin Jeesuksen elämäni Herraksi. Ja tämä ei todellakaan ole sokeaa tottelemista, Jumala ei halua robotteja vaan ihmisiä jotka RAKASTAA häntä! Mä olen niin hidas oppimaan, tottelemaan... Jumalalla on hommaa minussa.
Onneksi Hän on kärsivällinen Isä.
Hän näkee mun sydämeen ja sen että mun tahto on seurata ja totella Häntä. Vaikka välillä epäonnistun... Kun tulin uskoon niin sain sellasen ilon johon en osannut varautua, josta en ollut tiennyt. Joten jo kohta kerroin innoissani näkemilleni vieraille ihmisille että mä olen tullut uskoon!
Ja mä olin ujo ihminen (tai hiljaiseksi lyöty). Nyt olen rohkea kun tiedän Jumalan rakastavan mua (ja muita).
No, en tiedä vastasiko tämä sinun pohdintoihin.
Mä kun olen vain ihminen, erehtyväinen sellanen. Mutta Raamattu ei erehdy, siihen uskon. Ja siksi suosittelen sulle ja kaikille jumalasta kiinnostuneille sen lukemista.
Kaikea hyvää sulle.
Ps. Ymmärrän täysin sun mietteet, olen itse miettinyt samoja asioita. Ja tälläseen tulokseen olen päätynyt.
Pss. Meidän seurakunnan nettisivut on soihtury. Sori en osaa laittaa linkkiä... Jos kiinnostaa.
Mutta en tapaa ajatella, että se olisi automaattinen oletusarvo, jollei toisin todisteta. Jumala tietää.
