\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.06.2005 klo 00:04 pitkään naimisissa kirjoitti:
Kun uusperhe käsitteenä tuli muotiin, lähes kymmenen vuotta sitten ja meidän ikäiset olivat pahimmassa erobuumissa, alkoi meillä aviossa pysyvillä kyllä kiristää. Ympärillä erottiin ja me oltiin kummallisia, koska pysyimme naimisissa, ihan omasta tahdostamme. Naistenlehdet ja niiden mukana muodissa roikkuvat naiset rummuttivat sitä, kuinka sosiaalisiksi ja rikkaiksi uusperheitten lapset kasvavat, kun heillä on isovanhempia joka lähtöön ja kun he joutuvat sopeutumaan eri koteihin. Ja kuinka naisen onni tulee vasta toisessa tai kolmannessa liitossa. Hypätään vain suhteesta toiseen.
Molemmilla on puolensa, mutta kyllä me vanhanaikaisetkin olemme joutuneet kärsimään ennakkoluuloista.
"Kun uusperhe käsitteenä tuli muotiin" ja "meidän ikäiset olivat pahimmassa erobuumissa" " hypätään vain suhteesta toiseen"
kuulostaa mielestäni juuri siltä mitä ap viestissäni tarkoitin.
Ikävää, jos naistenlehtien kirjoitukset ovat aiheuttaneet sen, että avioliiton auvoisassa satamassa pitkään pysyneet (kaikki kunnia heille!) tai avioliitto yleensä on joutunut huonoon valoon kun tarkoituksena varmaankin on ollut lähinnä saada esiin näkökulmaa siitä, että uusperheen lapset eivät aina välttämättä olekaan joukko järjestäen kärsiviä, häiriköiviä lapsia joiden loppuelämä on tuhottu. Jokainen voi itse päätellä kannattaako todellinen mielipiteensä perustaa pelkästään naistenlehtien kirjoituksiin. Harmi jos ympäristössänne on käynyt niin.
Minulla myös ystävät ja sukulaiset ovat suhtautuneet ihan asiallisesti, mutta eräässä perhekerhossa hiljattain kuulin, juuri sellaisten -ei edes välttämättä niin kovin nuorienkaan-mutta kaksilapsisten ydinperheellisten "Hyvien äitien, jotka ovat aina tehneet kaiken tarkaan harkiten" keskustelua eroista ja uusperheistä.
Eräs sanoi ihan suoraan, että ei aio erota miehestään koskaan, koska lasten ei kuulu joutua kärsimään mistään eroista. Ja sanoipa myös, että useamman kuin kahden lapsen perheestä haaveileminenkin on lähinnä itsekästä, koska sitten kun on useampi lapsi, ei voi olla aikaa antaa kaikille lapsille YKSILÖLLISTÄ HUOMIOTA.
Jep jep. Ihana ajatus, päätettäiskö siskot kaikki tänään, että ei erota miehistämme koskaan. Vaikka mikä olisi!! Hei haloo!! Eiköhän jokainen perhettä perustaessaan toivo että tämä on sitä pysyvää ikuista rakkautta ja lapsia saadessaan toivo, että he eivät ikinä joutuisi kärsimään mistään. Elämä aina menee just niin kuin suunnittelee, eikö?!?! Minäkin halusin rikkaan miehen, omakotitalon, kolme lasta ja koiran. Silti rakastuin sitten mieheen, jolla oli ennestään jo kaksi lasta. Ja asutaan muuten kerrostalossa. Ei ole koiraa. Juuri kerkesin ajattelemaan, että kärsivällisyys palkitsi, "normaalit" ihmiset seurusteluaikoinaan hengailee elokuvissa, ravintoloissa ym ym Me käytiin Lego Showssa, roikuttiin uimahallin lastenaltaan reunalla ym tosi "romanttisissa" paikoissa. Lasten kanssa, jotka tasaisin väliajoin muistutti, että minä olen sitä ja tätä (ei yleensä mitään kovin positiivista) ja kuinka oma äiti on siinä ja siinä asiassa paljon parempi . Niin joo, ja entäs seksielämä..! Vihdoin kun yön hämärissä päästiin peittojen väliin, niin varmasti toisesta huoneesta kuuluu "Isi mul on jano!" tms. johon normaalisti kasvetaan sitten oman lapsen myötä. Kärsivällisyys heidän (ja heidän äitinsä v-mäisen käytöksen pistäminen toisesta korvasta sisään toisesta ulos) palkitsi kun saimme yhteisen vauvan, joka yhdisti meidät kaikki, miehen lapset rakastavat pikkusisarustaan, halailevat ja pussailevat ym alun mustasukkaisuuden jälkeen ja kaikki tulemme keskenämme hyvin toimeen. Ja nyt sitten kuulin kerhossa, että oikeastaan uusperheissä ei voi olla kuin onnettomia lapsia ja epäonnistuja-vanhempia ja kaikki muuhun viittaava on vaan selittelyä. Että omaa tilannetta vaan selitellään parhain päin..
Voitte uskoa että purin hammasta. Ja sitten tulin tänne palstalle. Jossa edes joku saattaa ymmärtää.
Että silleen.