Ydinperheellisten ylenkatse

Oletteko monesti joutuneet kuulemaan, kuinka uusperheitä ei pitäisi syntyä lainkaan, kuinka lasten parhaaksi on vain pysyä suhteessa oli se sitten millainen oli ym ym ym
Itse olen tässä järkyttyneenä hiljattain kuullut jos jonkinmoista :headwall:
Ja vasta kun itse ehdin iloita siitä kuinka vihdoinkin kaiken "itkun ja hammastenkiristyksen" jälkeen meillä on alkanut jokainen löytää paikkansa ja mennä hyvin

 

Jotenkin uusperhettä ei pidetä samalla tavalla perheenä kuin ydinperhettä, ydinperheellisten mielestä, ei edes sitä "ydinosaa" jotka koko ajan saman katon alla asuvat.. tämmönen fiilis on mulle tullut joskus. Että ikään kuin minulla ei olisi oikeaa perhettä, koska olen eronnut ja minulla on"toinen" perhe nyt..

Mutta yksinhuoltajaperheiden ylenkatseen olen kyllä aikoinani kokenut!! Miten huono äiti ja huono huoltaja sitä onkaan ollut! Kun perheestä on puuttunut mies, siellä on automaatisesti vain ja ainoastaan ongelmia ja naisen = äidin suurin murhe on löytää jostakin kuka ja mikä tahansa mies: itselle elättäjä ja lapsille isähahmo :headwall:

 

Kyllä se menee toisinkinpäin. Kun uusperhe käsitteenä tuli muotiin, lähes kymmenen vuotta sitten ja meidän ikäiset olivat pahimmassa erobuumissa, alkoi meillä aviossa pysyvillä kyllä kiristää. Ympärillä erottiin ja me oltiin kummallisia, koska pysyimme naimisissa, ihan omasta tahdostamme. Naistenlehdet ja niiden mukana muodissa roikkuvat naiset rummuttivat sitä, kuinka sosiaalisiksi ja rikkaiksi uusperheitten lapset kasvavat, kun heillä on isovanhempia joka lähtöön ja kun he joutuvat sopeutumaan eri koteihin. Ja kuinka naisen onni tulee vasta toisessa tai kolmannessa liitossa. Hypätään vain suhteesta toiseen.
Molemmilla on puolensa, mutta kyllä me vanhanaikaisetkin olemme joutuneet kärsimään ennakkoluuloista.
Meillä esim. sukujuhlissa joku tuli kysymään "oletko sinä se toinen aviomies", koska kaikki muut ikäisemme olivat jo toisella tai kolmannella kierroksella.

 

Ei meillä ole huomattavissa vastaavaa.
Ei ydinperhe ystävämme meitä kieroon katso...tai sukulaiset/lähipiiri.
Olemme perhe siinä missä muutkin perheet...alussa anoppi tätä systeemiä hieman kyllä ihmetteli,mutta ei enään.
Ja silloin kun olin yksinhuoltaja tai siis olin poikani kanssa kaksin ei kukaan minua mitenkään huonona äitinä pitänyt. Ei neuvolakaan.
Usein sain kehuja kuinka hyvin olen poikani kanssa pärjännyt ja poika hyvin kasvatettu.
Pojalla oli alku hieman vaikea(sydänleikkaus) ja siitäkin moni ihmetteli kuinka vahva olin kun jaksoin yksin.
Enemmän muut sitä ihmettelivät,kun otettiin meille vielä kesälapsiakin lisäksi,että on vipinää ja kuinka jaksamme.

 

Joo huomattu on!
Miehelläni on lapsia ex:sä kanssa ja he erosivat aikoinaan ex-vaimon aloitteesta...Tästäpä anoppini minulle ihmettelemään kuinka itsekäs ex olikaan kun erosi lasten ollessa pieniä!!!Tulipa vähän sellanen olo että voi surku kun erosivat ja minä tulin tilalle.... :kieh:

 

"Pitkään naimisissa".
Kiitos kommentistasi. Silti silmilleni hyppäsi lausahdus: "hypätään vain suhteesta toiseen"
Ehkä se oli vain ajattelematon yleiskommentti, eikä viittaus siihen että eronneet olisivat jotenkin moraalittomampia tai eivät kestäisi suhteen arkipäivää ja vastoinkäymisiä vaan etsivät helppoja ratkaisuja hyppäämällä suhteesta toiseen..
Olen itse nimittäin törmännyt tähän aivan yllättävissä yhteyksissä.
Esim. oli hetken aikaa eräässä äiti-ryhmässä jossa sitten melko nuoret, ensimmäisissä ( ja ainoissa, pysyvissä siis) liitoissa olevat naiset pohtivat miten helposti nykyään ihmiset eroavat; heppoisin perustein, ei kestetä suhteen vaikeuksia ja arkipäivää vaan heti vaan erotaan ... he eivät tienneet että minä olen eronnut, eivätkä he ilmeisesti tunteneet ketään eronnutta, joten he eivät ole kuulleet eivätä nähneet - seuranneet vierestä - huonossa suhteessa kipuilevaa ihmistä ja pohtineet yhdessä hänen kanssaan, miten eteenpäin ja mitä tehdä..

Olen kyllä itse törmännyt siihen, että yh:t ovat B-luokan kansalaisia. Perhep.hoitaja ja sitten myöhemmin päiväkodin hlö-kunta sekä samaan aikaan opiskelutoverini pitivät minua epäonnistuneena ihmisenä, jonka suurin unelma ja toive ja tavoite elämässä on löytää se perheestä puuttuva vaje: mies. Lapsillani oli ongelmia koska puuttui se mies sohvalta piereskelemästä - no, puuttui sohvakin.. Sanoinkin opiskelijakavereilleni: jos minä miestä tarvitsen, laitan pahvikuvan sohvalle makaamaan.
Minun kokemukseni miehestä perheessä - vastuu, osallistuminen - oli tätä luokkaa.
Toisaalta tutustuin samouhin aikoihin kahteen yksinhuoltajaan, joiden suurin ongelma oli löytää itselleen mies: mies, joka huolehtisi isähahmona heidän lapsistaan ja auttaisi heitä taloudellisesti Ja heidän mielestä minä olin kummajainen, kun en ollut saanut - siis en ollut saanut, minua ei ollut kukaan huolinut - itselleni miestä eikä mulla ollut edes irtosuhteita.

Meni vähän asian vierestä, no ei se mitään

 

\

Kun uusperhe käsitteenä tuli muotiin, lähes kymmenen vuotta sitten ja meidän ikäiset olivat pahimmassa erobuumissa, alkoi meillä aviossa pysyvillä kyllä kiristää. Ympärillä erottiin ja me oltiin kummallisia, koska pysyimme naimisissa, ihan omasta tahdostamme. Naistenlehdet ja niiden mukana muodissa roikkuvat naiset rummuttivat sitä, kuinka sosiaalisiksi ja rikkaiksi uusperheitten lapset kasvavat, kun heillä on isovanhempia joka lähtöön ja kun he joutuvat sopeutumaan eri koteihin. Ja kuinka naisen onni tulee vasta toisessa tai kolmannessa liitossa. Hypätään vain suhteesta toiseen.
Molemmilla on puolensa, mutta kyllä me vanhanaikaisetkin olemme joutuneet kärsimään ennakkoluuloista.

"Kun uusperhe käsitteenä tuli muotiin" ja "meidän ikäiset olivat pahimmassa erobuumissa" " hypätään vain suhteesta toiseen"
kuulostaa mielestäni juuri siltä mitä ap viestissäni tarkoitin.
Ikävää, jos naistenlehtien kirjoitukset ovat aiheuttaneet sen, että avioliiton auvoisassa satamassa pitkään pysyneet (kaikki kunnia heille!) tai avioliitto yleensä on joutunut huonoon valoon kun tarkoituksena varmaankin on ollut lähinnä saada esiin näkökulmaa siitä, että uusperheen lapset eivät aina välttämättä olekaan joukko järjestäen kärsiviä, häiriköiviä lapsia joiden loppuelämä on tuhottu. Jokainen voi itse päätellä kannattaako todellinen mielipiteensä perustaa pelkästään naistenlehtien kirjoituksiin. Harmi jos ympäristössänne on käynyt niin.
Minulla myös ystävät ja sukulaiset ovat suhtautuneet ihan asiallisesti, mutta eräässä perhekerhossa hiljattain kuulin, juuri sellaisten -ei edes välttämättä niin kovin nuorienkaan-mutta kaksilapsisten ydinperheellisten "Hyvien äitien, jotka ovat aina tehneet kaiken tarkaan harkiten" keskustelua eroista ja uusperheistä.
Eräs sanoi ihan suoraan, että ei aio erota miehestään koskaan, koska lasten ei kuulu joutua kärsimään mistään eroista. Ja sanoipa myös, että useamman kuin kahden lapsen perheestä haaveileminenkin on lähinnä itsekästä, koska sitten kun on useampi lapsi, ei voi olla aikaa antaa kaikille lapsille YKSILÖLLISTÄ HUOMIOTA.
Jep jep. Ihana ajatus, päätettäiskö siskot kaikki tänään, että ei erota miehistämme koskaan. Vaikka mikä olisi!! Hei haloo!! Eiköhän jokainen perhettä perustaessaan toivo että tämä on sitä pysyvää ikuista rakkautta ja lapsia saadessaan toivo, että he eivät ikinä joutuisi kärsimään mistään. Elämä aina menee just niin kuin suunnittelee, eikö?!?! Minäkin halusin rikkaan miehen, omakotitalon, kolme lasta ja koiran. Silti rakastuin sitten mieheen, jolla oli ennestään jo kaksi lasta. Ja asutaan muuten kerrostalossa. Ei ole koiraa. Juuri kerkesin ajattelemaan, että kärsivällisyys palkitsi, "normaalit" ihmiset seurusteluaikoinaan hengailee elokuvissa, ravintoloissa ym ym Me käytiin Lego Showssa, roikuttiin uimahallin lastenaltaan reunalla ym tosi "romanttisissa" paikoissa. Lasten kanssa, jotka tasaisin väliajoin muistutti, että minä olen sitä ja tätä (ei yleensä mitään kovin positiivista) ja kuinka oma äiti on siinä ja siinä asiassa paljon parempi . Niin joo, ja entäs seksielämä..! Vihdoin kun yön hämärissä päästiin peittojen väliin, niin varmasti toisesta huoneesta kuuluu "Isi mul on jano!" tms. johon normaalisti kasvetaan sitten oman lapsen myötä. Kärsivällisyys heidän (ja heidän äitinsä v-mäisen käytöksen pistäminen toisesta korvasta sisään toisesta ulos) palkitsi kun saimme yhteisen vauvan, joka yhdisti meidät kaikki, miehen lapset rakastavat pikkusisarustaan, halailevat ja pussailevat ym alun mustasukkaisuuden jälkeen ja kaikki tulemme keskenämme hyvin toimeen. Ja nyt sitten kuulin kerhossa, että oikeastaan uusperheissä ei voi olla kuin onnettomia lapsia ja epäonnistuja-vanhempia ja kaikki muuhun viittaava on vaan selittelyä. Että omaa tilannetta vaan selitellään parhain päin..
Voitte uskoa että purin hammasta. Ja sitten tulin tänne palstalle. Jossa edes joku saattaa ymmärtää.
Että silleen.

 

Ja pakko vielä lisätä, että kyllä niitä uusperheitä on syntynyt ihan kautta aikojen, kun naisia kuoli synnytyksiin ja kulkutauteihin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Että ei ole ihan kymmenen vuoden sisään tullut muoti-ilmiö tuo uusperhe.

 

Ja vielä kerran lisään, että kirjoitukseni tarkoituksena ei sitten ollut väheksyä tai arvostella ydinperheitä eikä pitkiä avioliittoja. Vaan lähinnä harmittelin kuulemaani, perään oikeutta olla onnellinen ja onnistunut uusperheessä. Että ei oikeesti kukaan arvosteltaisi toisten perheitä, kun muutenkin toisten perheet on toisten perheitä ja oma on oma. :snotty:

 

Hmmm... jäin vain miettimään että kumpikohan mä sitten olen. Pidän itseäni ydinperheen äitinä, jonka luona vierailee miehen lapsi joka toinen viikonloppu. Se taas tekee perheestä uusperheen, kai? Ainakin kaikki "pelkästään ydinperheelliset" on sitä mieltä, että me ollaan uusperhe. Toisaalta taas "aidosti uusperheelliset" ei välttämättä pidä meitä uusperheenä.

Olen huomannut, että lasten takia yhdessä pysymisen kannalla ovat yleensä ne ihmiset, joilla itsellään ei ole lapsia. Eli eivät tiedä mistä puhuvat - kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, kun itsekin olen heihin joskus lukeutunut.

 

Valitettavaa mutta ihmisillä on kauhean vaikea hyväksyä sitä, mikä ei ole "normaalia"...eli tässä tapauksessa uusperheet.

Itse en ole kuullut kommentteja,mutta meidän uusperheessä on miehelläni lapsi(jonka käyminen meillä ei ole vielä alkanut sujumaan) ja minun ja mieheni yhteinen lapsi. Joten monikaan ei tiedä,että elämme "uusperhe"-elämää.

Ymmärrän,että niitä katsotaan kieroon,joissa on molemmilla lapsia ja kaikki suurinpiirtein eri miehelle/naiselle ja sitten on vielä yhteisiä lapsia. Se onkin jo sellainen sekamelska,missä vanhemmat ei varmasti ajattele enää lapsia ja sitä miten raskasta se heille on. Kaikilla eri isä/äiti. Tämä oli sitten vain esimerkki ääripäästä...mutta varmasti tämäntyyliset luovat sen huonon kuvan uusperheistä.

Harmillista vaan kun ihmisillä on tapana yleistää kaikki asiat...ja sitten ne kunnolliset uusperheelliset saavat osansa haukuista.

 

Kaikissa perheissä on omat murheensa ja ongelmansa, niin ydin- kuin uusperheissäkin kuten yh-perheissäkin. Muun väittäminen on valehtelua.
Arki on joka perheessä suurin piirtein samaa: töihin, kotiin, lapset hoidosta, kauppaan ja ruokaa perheelle, tiskaa, siivoa, silitä, pyykkää, pese ja pesetä, käske, kehu, kiitä, komenna, kiellä, sovi ja suunnittele, rakasta ja riitele... :heart:

Olen iloinen ja onnellinen, ettei mieheni vaadi minua rakastamaan lapsiaan. Hän sanoo, että riittää kun siedän. Joskus siedän enemmän - pidän jopa. Joskus nippa nappa siedän.

 

\

Kaikissa perheissä on omat murheensa ja ongelmansa, niin ydin- kuin uusperheissäkin kuten yh-perheissäkin. Muun väittäminen on valehtelua.
Arki on joka perheessä suurin piirtein samaa: töihin, kotiin, lapset hoidosta, kauppaan ja ruokaa perheelle, tiskaa, siivoa, silitä, pyykkää, pese ja pesetä, käske, kehu, kiitä, komenna, kiellä, sovi ja suunnittele, rakasta ja riitele... :heart:

Olen iloinen ja onnellinen, ettei mieheni vaadi minua rakastamaan lapsiaan. Hän sanoo, että riittää kun siedän. Joskus siedän enemmän - pidän jopa. Joskus nippa nappa siedän.

Samaa mieltä!

 

Ihan lyhyesti kommentoin. Ulkona on niin upea paiste, että ei malta koneella kökkiä Tunnustettava on, että kyllä sitä ylenkatseen tapaista on saanut yksinhuoltaja-aikana maistaa, ja olihan tämä asia jonkinlainen shokki, kun siihen törmäsi. Yhden ystäväni mies oli jopa katsonut asiakseen varoittaa avovaimoaan (lapsettomia), ettei minun kanssani kannata olla enää tekemisissä, olen epäluotettava jne. Eräissä hautajaisissa tulin eristetyksi nurkkapöytään lapseni kanssa, yksin. Itkin salaa melkein verikyyneliä, herkkä kun olen. :'( Nyt, pitkän ajan jälkeen moinen kauhistuttaa edelleen, mutta ei enää. Elämä hymyilee! Tosin olen senkin huomannut, että kun yksinhuoltaja löytää oman onnensa, on näiden "epäluotettavaksi" moittineiden aika vaikea sitäkään kestää. Niinhän se on: surussa löytyy kyllä tukijoita, mutta harvassa ovat ne, jotka kykenevät iloitsemaan ilostasi! He ovatkin sitten niitä elämän arvokkaimpia ihmissuhteita, joista voi tosiaan olla onnellinen! =)

 

\

Ja vielä kerran lisään, että kirjoitukseni tarkoituksena ei sitten ollut väheksyä tai arvostella ydinperheitä eikä pitkiä avioliittoja. Vaan lähinnä harmittelin kuulemaani, perään oikeutta olla onnellinen ja onnistunut uusperheessä. Että ei oikeesti kukaan arvosteltaisi toisten perheitä, kun muutenkin toisten perheet on toisten perheitä ja oma on oma. :snotty:

:flower: =)

 

nytkun näitä uusperheellisiä on näin paljon,niin löytyiskö vantaalta juttu seuraa toiselle uusperheen äidille....????

 

\

nytkun näitä uusperheellisiä on näin paljon,niin löytyiskö vantaalta juttu seuraa toiselle uusperheen äidille....????

Suomen uusperheellisten liiton sivuilla joku äiti haki keskusteluseuraa, että tavattaisi. Muistaakseni se oli SUPLIn sivuilla. Otin yhteyttä, laitoin annettuun osoitteeseen sähköpostia. olisin minäkin halunnut "äitipuolten " keskusteluryhmään.
Vastausta ei ole kuulunut.
Asiasta on kulunut ainakin 3 kk.

Eli ei taida olla mitään kiinnostusta ... puhetta paljon tyhjästä kyllä.

 

\

nytkun näitä uusperheellisiä on näin paljon,niin löytyiskö vantaalta juttu seuraa toiselle uusperheen äidille....????

Täällä on yksi

:wave:

 

mistä päin vantaata olet??

\

\

nytkun näitä uusperheellisiä on näin paljon,niin löytyiskö vantaalta juttu seuraa toiselle uusperheen äidille....????

Täällä on yksi

:wave:

 

\

mistä päin vantaata olet??

Itä-Vantaalta. Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen tanuska@suomi24.fi