Hellurei kaikille!
Kamala-kamala-kamala kouluviikko takana, ja siis nyt jo takaisin kotikaupungissa vaikka huomenna olis vielä ollut koulua. Mut ei voinut vähempää kiinnostaa!! Taidan todellakin olla väärällä alalla... Mut ihanaa olla takaisin, erityisesti TÄÄLLÄ.
Kyselit Keiju kuinka me "pidempään" yrittäneet oikein jaksetaan kuukaudesta toiseen? Mulla henk.koht. pahimmat päivät on kierron lopulla, kun tuhrut alkaa, negatesti pohjalla ja TIETÄÄ ettei TAASKAAN tärpännyt. Sitten kun menkat tosissaan alkaa, helpottaa. Johtuu varmaan myös hormoneista. Ja sit toivo ja "taistelutahto" herää, ja mieleen hiipii se "josko tällä kertaa"-henkinen pienen pieni toive...

Ihmettelen välillä itsekin, että mistä sitä jaksamista riittää, ettei vaivu kokonaan masennukseen. Luulen että jokaisella on yksilöllinen sietokyky, mulla riittäis uskoa ja toivoa ehkä parin vuoden verran, sit todennäköisesti hyväksyisin "faktat" ja haluaisin lakata yrittämästä. Tätä oon yrittänyt selittää myös miehelle, ajatellen jo ennakkoon mahdollisia lapsettomuushoitoja, jotka ehkä ens vuoden puolella alkaa jos tärppiä ei tule. Mä olen siis valmis about mihin koitoksiin vaan, oman vauvan takia. Mies on hiukan hanakampi. Itseni tuntien, en vaan usko että mulla reilun vuoden päästä riittäis enää voimia niihin. Nainenhan kuitenkin fyysisesti joutuu kantamaan suurimman taakan hoitojen osalta. Psyykkisestihän se on varmasti yhtä rankkaa molemmille. Huh, tulipa taas syväluotaavaa pohdintaa...
Täällä on täti vieraillut valitettavan monen luona... =( Pahoittelut kaikille yhteisesti! Ja plussatuulia puhaltelen niille jotka vielä jännää. Älälä Pp vielä heitä kirvestä kaivoon, yhtäkkiä se nega voikin muuttua plussaksi! Varsinkin nyt kun sun kierto näyttäis joka tapauksessa olevan pidempi kuin aiemmin, on hyvin mahdollista että ovis on ollut myöhemmin kuin "normaalisti". Jännääjännääjännää....
Syysmarja, kyselit onko normaalia että mieli ailahtelee tän vauvanyrityksen suhteen? Luulisin, että se on oman psyykkeen alitajuntainen keino suojella sua jatkuvilta pettymyksiltä yms. Toisissa kierroissa ottaa tosi rennosti "hälläväliä"-asenteella, toisissa taas hyppii seinille ja repii hiukset päästä kun hermo ei meinaa kestää epätietoisuutta tai sitä ettei onnistu vaikka kuinka yrittäis. Mulla ainakin fiilikset vaihtelee, tässä kierrossa olin alkuun ihan epätoivon partaalla, mut nyt taas mieli kohtalaisen rauhallinen, "tulee jos on tullakseen"-asenteella. Meilläkään ei oo pöllytelty lakanoita sitten kp17:n jälkeen (nyt kp 21), mut ei vaan oo ollut sellaista oloa, enkä tosiaan halua väkisin "harrastella". Tuskin siitä mitään POSITIIVISTA seurais kuitenkaan. Uskon kuitenkin hiukan kohtaloon tässä asiassa...
Omasta navasta sen verran, että tosiaan kp 21:ä eletään ja normi-oireistuksella mennään. Eli samanlaiset tissin-arkuudet ja mahannippailut kuin aiemmissakin kierroissa näihin aikoihin. Eli käytännössä raskaus-oireita ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. Olen aika varma että ovis oli viime viikonloppuna, ja tänään hetken mielijohteesta tekemäni ovistesti näytti puhdasta negaa. (mulla yleensä ovis siis kp 20-21) Eli ajoitus on varmaan ollut ainakin kohdallaan, vaikken niinkään tässä kierrossa keskittynytkään siihen. Hyvä niin... Mitä mieltä muuten olette, kp 30 on ens viikon la, jolloin siis n. 2 vkoa oviksesta, ja mulla yhdet kosteat juhlat tiedossa. Pitäiskö testata jo silloin, vai voinko ottaa rennosti ja juhlia vaan hiukan hillitymmin? En siis haluais tehdä testiä liian aikaisin, vaan mieluummin odottaisin menkkoja. Siitä sitten seuraavalla viikolla tiedossa matka, joka myös aika juhlinta-keskeistä, tyttöporukalla kun mennään. Eli onko mitään riskiä (sikiölle siis), jos testaan vasta sen matkan jälkeen, jos menkat ei oo kp 37:ään mennessä alkaneet? Kiitos kaikille jotka jaksaa osallistua mun pohdintaan..
Lainasin tänään kirjastosta sen Ra(s)kas raskaus-kirjan, joten taidan lähteä sitä nyt selailemaan... Illanjatkoja ja kirjoittelemisiin!!!
-Pikkutiikeri koulun lannistamana ja väsyttämänä-