vierailija
Ihan ensimmäisenä koen, että koko tukiviidakko on tukien kasaamista toistensa päälle. on työttömyyskorvaus, toimeentulotuki, asumistuki ym. Minusta toimeentulotuen pitäisi olla lähtöjään sen suuruinen, että sillä pystyy maksamaan elinkustannukset. Asumisen, sähkön, vuokran, ruuan, veden ja muut välttämättömät tarpeet. On sitten oma asia, missä päättää elää ja kuinka suuren osan tuloistaan haluaa asumiseen laittaa.
Pienten palkkojen verotusta olisi hyvä tarkistaa ja ehkä harkitsisin jonkinlaista lapsivähennystä tuloverotukseen tai jopa käänteistä verotusta.
Eläkkeet pitäisi jo alkujaan olla sillä tolalla, että niillä pystyy elämään.
Tämänhetkinen tilanne on kuitenkin kestämätön. Ensisijaisesti suhtaudun kuitenkin kriittisesti vastiikkeettomiin tulonsiirtoihin, joissa työkykyinen aikuinen ihminen kieltäytyy ottamasta vastuuta omasta ja lastensa elatuksesta. Minusta sellaista ei pidä tukea. Enkä missään nimessä kannata sitä, että Suomeen tuodaan lisää ihmisiä elämään tulonsiirtojen varassa.
On eri asia olla eläkkeellä tai kyvytön tekemään työtä kuin olla viitsimättä vaivautua.
Hyviä pointteja! Jonkinlainen järjestelmä on kuitenkin oltava olemassa, jotta apua ja tukea tarvitsevat sitä saavat, myös asumisen tukemisessa. Eläkejärjestelmä todellakin kaipaa uudistusta, ja etenkin yrittäjien YEL-järjestelmä, se on aikansa elänyt, ja sanon sen näin 20 vuotta yksinyrittäjänä toimineena. Eikä tunnu myöskään oikealta se, että jotkut laskeskelevat kannattaako mennä töihin vai "ottaa tuet", kun itse olen yrittäjäperheestä ja nyt meillä myös omassa perheessä molemmat yrittäjiä ja pitkää päivää saa välillä painaa ja palkansaajana saisi varmaan "helpommin" rahat. No joo, nämä ovat näitä. Mut mieluummin työllistän itseni, vaikka ansiot ovat epävarmat ja vaihtelevat ja välillä pienet ja sitten taas päivät välillä hurjan pitkiä. Olisi kuitenkin hyvä tietää, että jotakin tukea on mahdollista saada, jos sitä tarvitsee.