Vuoden yrittäneet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ent. viittä vaille vuoden
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En kyllä ole mikään aamuihminen yleensä, mutta tähän aikaan kun officella on vielä aika hiljaista niin on kyllä tosi ihanaa istua kahvikupin kanssa tietokoneen ääressä ja lukea ellien juttuja. Pianhan se hälinä sitten alkaakin...

Mariskalle pahoittelut negasta :/ Oliko teillä muuten mitään tutkimuksia takana?

Hannamarilla on vielä toivoa! Hei miettikää sitä, että todennäköisyysteorian mukaan on aika suuri mahdollisuus että joku meistä plussaa pian, vuoden verran kun ollaan kaikki yritetty.

Rizzu, parane pian flunssasta! Kertoisitko muuten mitä ne lugesteronit olikaan? Hävettää tunnustaa, mutta kaikki nää clomit, luget, progesteron, pco:t sun muut on aika hepreaa mulle vaikka olenkin pyörinyt näillä palstoilla pitkään. On vaan mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun ei ole itse (ainakaan vielä) joutunut kamppailemaan näitten asioiden kanssa ja kun töissä lukee näitä juttuja aika pikaiseen eikä silleen oo kerinnyt paneutumaan.
 
KP 1.

Eilen tuli ihan miniminimaalisesti jotain rusehtavaa. Siis ihan vaan semmoset pienet tipat oli alushousuissa. Tänä aamuna tuli sitten jo vähän punertavaa. Tää on ihan uskomatonta, ei ollu mitään ihmeen menkkakramppeja ennen tätä päivää. Nyt ihan vartin sisään on vähän alkanu sattuun mahaan. Olihan mulla niitä enteileviä mahakipuja monta päivää, mutta kun mulla on aina ennen tullut se kunnon 0,5-2 h kestävä mahakipu ennenku menkat alkaa, niin olen kyllä taas vähän ihmeissään. Ja kierto oli nyt liian lyhyt. Yleensä se on kuitenkin aika tarkkaan ollut sen 34 pv. Nyt vaan 30 pv.

No mut eipä tässä mitään, hyvä ettei ainakaan kierto venynyt! :) Nyt vaan pelkään sitä, että tulee jotain ihmeen välivuotoja. Tekis mieli soittaa sille lääkärille nyt, että pistää sen lähetteen sinne lapsettomuustutkimuksiin kun ei tää mun kroppa tunnu toimivan kunnolla. Mut en tiedä jaksanko... Pitääköhän sitä lähetettä varten käydä lääkärin vastaanotolla (ja maksaa taas se käyntimaksu), vai voikohan se laittaa sen puhelinsoiton perusteella? Onko kellään tietoa? TK:ssa olen siis käynyt.
 
Kierron pituudeksi tulikin 31 pv kun laskin sen vielä. No eipä tuo nyt niin hirveesti heitä :) Mut ovista ei varmaankaan ollut ollenkaan, luulen ma. Vai venyykö kierto aina jos ovista ei ole?
 
Voi Piukki... jaksamista sinulle, kun kierto alkoi TAAS alusta. Tunne on kp 1-2 erityisen masentunut, vihainenkin. Nyt sitten vain rohkeasti sinne tutkimuksiin. Mulla ainakin helpottaa pääkoppaa jonkin verran se tieto, ettemme olekaan ihan toivottomia. Toki se tulosten saaminen on piinaavaa aikaa. Mua jännitti se miehen sperma-analyysin tulos huomattavasti enemmän kuin omien tutkimusten tulokset. Naiselle voidaan tehdä niin paljon eri tutkimuksia, että niistä yleensä löytyy aina joku syy, joka voidaan sitten toivottavasti hoitaa. Miehellä se on siitä yhdestä kiinni melkein kaikki.

En tiedä tuosta ovuloimattomuudesta, että venyttääkö se kiertoa kuinka paljon, mutta luulen niin. Joskus kun mun kierto on venynyt, on ollut loppukierrosta harvinaisen oireeton olo, eikä lh-huippua ole oikein kunnolla löytynyt.

Aloin muuten tänään aamulla käyttää niitä lugesteroneja. Ei ainakaan 2 tunnissa oo vielä tuntunu missään. Jänskää.
 
Joo, piukille pahoittelut :/ Mulla kans usein tuota 0,5-2 h kovaa kipua kun menkat alkaa. Toisaalta sitä ei ihan joka kierrossa esiinny. Ovuloimattomuudesta en tiedä että pidentääkö se kiertoa enkä siitä lähetteestäkään osaa sanoa, sori. Olipa turha tää mun viesti kun ei ole mitään tietoa...
 
Itse asiassa mua ei edes vituta tai sureta tai mitään. En edes odottanut mitään positiivista lopputulosta kun kroppa reistaa tällä tavalla. Pääasia, että ne menkat nyt tuli ajoissa enkä joutunut odottelemaan :) Ja pääseepä sitten tutkimuksia tilailemaan! Taidanpa muuten soitella sinne lääkärille niin sieltähän se selviää miten tässä edetään.
 
Tervehdys! Ihanan aurinkoinen ilma.

Rizzu kun mainitsit että ovuloimattomassa kierrossa sulla on kierron lopussa oireeton olo. Niin nyt mulla on ihan täysin oireeton olo...mä epäilinkin ettei ovista ollut...
HUOH, sais ne menkat kohta alkaa niin pääsis taas yrittämään. Lääkäri vois silloin 7.10 kattoo ultralla näkyykö niitä muniksia..(oon kuullu et niitä voi nähdä ultaralla)..mut jos tää kierto venyy venymistään niin silloinhan kierto on niin alussa ettei munista näy...jos oon oikein hiffannu tän.
Taidan samalla kysästä sielä lääkärissä jotain purnukkaa kotiin mukaan, saa mieskin tehdä oman osuutensa näihin tutkimuksiin heti alussa. (Toivottavasti sen voi hoitaa myös kotona :/)

Piukki, pahoittelut tädistä!
Mitenkä Hannamari? Onko sulla jänskäilyt viellä menoillaan? Peukut pystyssä sulle! (Ja kaikille meille)
 
Mariska, oon ymmärtänyt että sen voi hoitaa kotona kunhan kiikuttaa purkin labraan tunnin sisällä ja pitää sitä koko ajan tarpeeksi lämpimässä. Tarkistakaa lääkäriltä ja tsekatkaa myös aukioloajat ettei mies vemppaa kotona turhaan ja sit labra onkin kiinni. Jäynä mielessä, mihinköhän tai kellehän sen purkin sitten seuraavaksi kiikuttaisi :)

Voihan hitto, hymiöstä huolimatta mun hyvätuulisuus on ihan hukassa. Just luin tuolta tahkoojien ketjusta taas yhdestä huonosta simppatuloksesta :( Sitä on siis liikkeellä?! Pelkään ihan sikana että meillekin käy noin tai vielä huonommin... Voi miiiieeekkonen, raukkaparka jos niin kävisi, mahtaisi tuntua kauhealta. Mitäs hektikko ja rizzu teidän miehet, onko ne ottanut simppatulokset kovinkin raskaasti? Miten ovat reagoineet?

Eikö se kuitenkin ole niin, että yleensä vähintään parit simppatestit kannattaisi tehdä (toinen jonkun tietyn ajan päästä?) koska moni ulkoinen asia voi vaikuttaa tulokseen? Esim. stressi, rankka bileily, sauhuttelu jne. Eli mitäs jos pistäisi miehen hermolomalle *hymyilee* ja kuntokuurille, vitamiinikuurille (oliko se mm. e-vitamiini ja sinkki joka oli hyväksi) ja valkaisuviikoille ennen simppanäytteen viemistä?...

Plääh... Jotenkin on nyt huono fiilis. Olisi edes perjantai jo.
 
Muakin on ruvennu pelottaa noi simppa asiat. Mun mies polttaa, se on yrittäjä ja viettää kiirellistä ja stressiä elämää suurimmaksi osaksi eikä ehkä syökkään kaikista terveellisimmin..on kyllä syönyt monivitamiineja ja beetakaroteenia. No kai me molemmat ollaan niin romuja ettei meistä voi ihmistä enään tullakkaan.
Omasta navasta 34/28-34...ei vieläkään tätsyä näkynyt...
 
Mollylle ja muillekin: meillä mies on niin matemaattisesti suuntautunu, että se laskskeli heti niitä hyvänmuotoisten simppojen kokonaismääriä tyyliin: ""Mutta eikös 7 % tosi paljosta oo enemmän kuin 15 % vähästä kokonaismäärästä? Täähän on melkein priimatavaraa..."" Joten mies on kyllä ollut Positiivinen. Ei se stressaa tämän asian kanssa kuten minä. Välillä tosin olen ollut havaitsevinani myös tympääntymistä asiaan (jaksan höpöttää pitkään) ja sellaista suhtautumista, kuin tämä olisi vain minun asiani.

Noista simppatuloksista vielä sen verran, että syksyllä, etenkin elokuussa miesten siitiöt ovat huonokuntoisimmillaan. Parasta tavaraa saadaan huhtikuussa. Näin luki viime kevään Vauva-lehdessä. Syytä tällaiseen vuotuiseen muutokseen ei tiedetä. Mutta eikös sitä keväällä tavata pitää soidinaikoja... Ehkä se on jotain vanhaa perua. Eli nyt minunkin mieheni näyte otettiin juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Meillä mies on terve kuin pukki. Hän ei polta (kuin sikaria häissä, eli TOSI harvoin), urheilee 3-4 kertaa viikossa ja ulkoilee siihen vielä päälle. Sen sijaan hän saattaa juoda yhden oluen aika useinkin iltaisin, esim. saunan tai treenin päälle. Siitä pitäisi varmaan huomauttaa.

Ja miehen simppojen tärkeitä rakennusaineita ovat: e-vitamiini, seleeni, sinkki, foolihappo.

Luget käytössä toista päivää, kp 22. Jonkin verran sitä mönjää sieltä valuu, kun jotain vaniljakiisseliä (ANTEEKSI KUVAUS, YÖKS!) Mutta mitään erikoisempia oireita ei ole.

Aurinko paistaa mukavasti, mulla on tänään ihan hyvä fiilis. Flunssa pyörsi. Jopa töissä on suht. kivaa kun ei ole kiire tällä hetkellä!

Tsemppiä jännääjille (olikos se Mariska ellen väärin muista...)!
 
Tuohon kiertojen venymiseen voisin omasta kokemuksesta sanoa, että mulla heitto ei ollut kovin suurta, vaihteli kp 30-35, jonka piti lääkärien mukaan olla ihan normaalirajoissa. Selvisi kuitenkin etten ollut ovuloinut lainkaan, vaikka kuukautiset aina tulivatkin. Ovistikuissakin sain aina vähintään yhtä vahvan testiviivan kuin kontrolliviivan, jonka tulisi ohjeiden mukaan riittää. Joskus sain jopa hieman kontrolliviivaa vahvemman testiviivan, enkä silti ovuloinut. Selvisi siis myöhemmin ultralla ja verikokeilla.

Siemennesteanalyysissa puolestaan mies sai normaalituloksen, vaikka käyttää ja on käyttänyt vuosia nuuskaa.

Tsemiä teille ja menkää ihmeessä tutkimuksiin, jos vähänkin siltä tuntuu!!!!!
 
Hei ja anteeksi että tunkeudun näin joukkoonne. Olen myötätunnolla seurannut ketjuanne ja toivonut teille jokaiselle plussaonnea. Yritimme aviomieheni kanssa lasta kaksi ja puoli vuotta, emmekä koskaan uskaltautuneet mihinkään testeihin, koska pelkäsimme tuloksia ja ajattelimme että parempi kun ei tiedä. Typerää, tiedän... Heitimme koko asian mielestämme ja elimme elämäämme eteen päin ja ainakin itse ajattelin mielessäni että tulemme mahdollisesti olemaan lapseton pari lopun ikäämme tai sitten jotakin ihmeellistä tapahtuu. Nyt olen 12. viikolla raskaana. En tiedä miksi kesti niin kauan tulla raskaaksi... En tullut tänne ilkkumaan ja hehkuttamaan onneani, vaan kertomaan että sillä jolla on toivoa, on kaikki. Älkää menettäkö toivoanne. Ystäväpariskunta sai lapsia kahdentoista vuoden odottelun jälkeen... Tehkää kaikki mitä voimassanne voitte ja laittakaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin. Onnea matkaan!
 
moikka!

taas pikainen piipahdus...

Niin halusin ottaa osaa tuohon ovuloimattomuuteen.
elikkä itehän sain clomit tän viikon alussa ilman mitään tutkimuksia. yksityisellä kävin ja lääkäri oli gynekologian erikoislääkäri. se sano, että koska mun kierto on alimmillaan 32 ja usein myös pitempi on se melko selvä merkki siitä, että en ovuloi itse. sanoi vielä, että on hyvin todennäköistä että raskaus nyt clomien avulla saadaan alkamaan...
ite yritän kyllä pitää jäitä hatussa, mutta innolla ootan menkkoja, jotta sais tuon ekan clomikierron käyntiin....
 
Täällä kp2 :-(... Suututtaa, mutta kyllähän tuo oli oireiden perusteella jo selvää... Minua hämäsi vaan tuo rintojen äärimmäinen aristus... No, elämä jatkuu....
 
En olekaan aikoihin kirjoitellut ketjuun, nyt voisi viimeisiä kuulumisisa kertoa. Pieni kertaus lienee paikallaan; olemme 30-kymppinen pari, jolla yksi tyttö ennestään. Toisen yritystä takana vuosi ja kuukausi, eikä yhtään plussaa. Kävin ite testeissä ja kaikki mulal suht ok. Mies vei näytteensä ihan varmuuden vuoski emmekä tosissaan aatelleet siinä mitään olevan, koska yhden lapsen on jo siittänyt.

No, totuus onkin vähän toisenlainen....Vastaukset tuli ja niiden mukaan miehellä on erittäin huono/heikko sperma :(. Määrät oli suht ok, liikkuvuus 43%, kun pitäs olla yli 50% ja epämuodostuneita 98%! Eli normaaleja vain 2%! Näillä ei kuulemma luomusti raskaaksi tule....En ymmärrä miten se noin huonoa voi olla, vai onko mein esikoinen joku ihmelapsi?? Vai huononeeko simpat yhtäkkiä?? Mies on aika maassa, esittää olevansa ok. Antoi mulle vapauden päättää, meennäänkö hoitoihin vai ei, koska hän kuulemma lähtee, jos mä haluun, mutta on itse kuulemma ihan tyytyväinen meidän yhteen lapsoseen. En tiedä mitä pitäs tehä...Pitäs varmaan kauheesti hankkia tietoa hoidoista, mutta ei mua jaksa kiinnostaa ja tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, et mun munasoluja joku keräis ja istuttais ties mihin...Hui!

Mun gyne tekee tarvittaessa lähetteen polille, jonne kestää kuulemma kuukausia päästäkin, että sinänsä tässä on kyllä aikaa sulatella hoitoasioita. Ja siellähän sitten kaiken tiedonkin saa. Voi, että oisin toivonut toisenlaista loppua tälle, että oisin tullut vihdoin raskaaksi vuoden yrityksen jälkeen! Mutta nyt onkin edessä joko hoidot tai sopeutuminen ajatukseen, että olen jo lapseni saanut eikä enempää tule. Aika rikkinäinen olo on...
 
Lauantaita!
Tänään mulla kp1, kierto oli 35.
Novalan pahoittelut karmeista tuloksista, vie varmaan hetken että toipuu niistä. Meillä myös yksi lapsi ennestään ja toista vuosi yritetty...mulla on ensikuun alussa lääkäri ja ajattelin et tutkitaan heti alkuun mieskin...ja testi tulokset pelottaa ja nimenomaan eniten miehen...
 
Sunnuntaiehtoota! Oltiin tiputtu jo 2. sivulle, joten pitää nostaa välillä meidän pinoa.

Tulin juuri kotiin Habitare-messuilta, kyllä oli PALJON nähtävää, nyt on pää aivan pyörryksissä, kaikkea kivaa sisustamisjuttua tuli mieleen. Ja sit se toinen ""nähtävyys"" siellä oli ainakin 150 vastaan tullutta raskaana olevaa naista. Niitä oli ihan hirveästi! Pesänrakennusvietti taitaa olla heillä melkoinen... Voi kunpa minäkin...

Novalanille pahoittelut miehen huonoista tuloksista. Inseminaatiossahan voidaan onnistua ""pesemään"" tosi hyvin hyvät simpat huonoista. Mun miehellä hyvänmuotoisia on 7 %, eli lähtökohta on vähän parempi, mutta kyllä gyne meillekin jo sitä inssiä väläytteli.

Hannamarille ja Mariskalle myös pahoittelut tädin vierailusta. Ei vaan näytä kenelläkään meistä tärppäävän. Sen päivän kyllä toivoisin pian jo saapuvan.

Yhä enemmän tulee vierailtua ""Vauvahaaveet""-palstan sijaan ""Lapsettomuus""-palstalla. Siellä kun lukee noita keskusteluja, niin oppii kuin itsestään kaikista hoidoista ja lääkkeistä jne. Ahdistavaahan tämä on, mutta vielä on toivoa, ettei mihinkään IVF:iin joutuisi.

Nyt lähden selaamaan huonekaluoppaita ja haaveilemaan uudennäköisestä kodista!
 
Olen nyt muutaman päivän pyöritellyt mielessäni hoitojen mahdollisuutta versus ""ei enää enempää lapsi luonnon keinoin""...Toisaalta alkaa tuntua, että voisihan niihin sitten aikanaan mennäkin ja toisaalta taas pelottaa ihan vietävästi! Sekin pelottaa, että entä jos ei hoidoillakaan enää tulosta synny, niin sitten menee taas aikaa hukkaan ja kuitenkin on edessä asian hyväksyminen. Inseminaatio voisi vielä menetellä, mutta IVF +ICSI kuulostavat paljon rankemmilta. Rizzu väläyttelit, että inseminaatio vois olla meidänkin kohdalla riittävä, näinköhän? Aika vähän on hyviä siittiöitä joukossa :(.

Ensi viikolla viimestään ilmotan gynelle, mitä tästä eteenpäin. Julkiselle mennään, jos johonkin mennään, yksityinen on kuitenkin NIIN kallis.
 
Hitsi miten masentavia uutisia. Jaksamista. Olisi tosiaan toivottavaa, että edes yksi toivoa antava plussa tulisi jollekin pian.

Mä taas eilen itkin varmaan koko illan. Mua niin pelottaa, että miten meijän äiti pärjää. Se on tosi huonossa kunnossa (henkisesti). Hitto. Tänään lääkäri soittaa mulle kun haluaisin, että saisin lähetteen sinne lapsettomuustutkimuksiin saman tien. Voin kyllä käydä näissä verikokeissa sun muissa, kun tuskin sinne kunnon tutkimuksiin kumminkaan heti pääsee. Mutta että olis sitten siellä jonossa edes.

Mut katotaan. Kaipa tää elämä tästä piristyy.
 
Taas pirteämpänä :)

Lääkäri soitteli tänään. Ei päästä mihinkään jonoon, ennen kuin olen käynyt siellä ultrassa ja verikokeessa + papassa. Ja monta kuukautta on jonot sinne tutkimuksiin kun lähetteen saan. Että se siitä sitten... Mä kysyin, että jos se lääkäri sitten vaikka kirjoittais mulle clomi-reseptin jos käy ilmi, ettei ovulaatiota ole. Mutta kuulemma katotaan tilannetta sitten kun olen noissa käyny. Sen mielestä ei ole minkäänlaista kiirettä tässä asiassa. No ei varmaan sillä itellä kiire olekaan! Mutta MEITÄ (tai ainakin mua) jäytää tää epätietoisuus niin pirusti!! Nooh, mut odotellaan. Laskeskelin, että parin viikon päästä jo olisi se verikoekin. Eli eihän tässä ole paljoa enää siihen aikaa :)
 
Moikka!
taas pikanen piipahdus... vielä pari viikkoa, niin saadaan kotiinkin nettiyhteys! ei jaksa enää oottaa...

Menkkoja innolla odottelen, jotta sais tuon ekan clomikuurin alotettua.

Piukki, musta sun kannattais harkita sitä yksityisellä käyntiä. Ite oon käyny vain kerran (viikko sitten) ja sieltä tullessa olin niin ilonen että oisin voinu itkeä... mulla kanssa pitkä kierto niinku muistaakseni sullakin, joten lääkäri määräs mulle heti clomit ilman mitään tutkimuksia. Sano, että koska mulla tuo kierto menee aina päälle 32, niin se on melko selvä merkki siitä, etten ovuloi luomusti. Sano myös, että miestä turha vielä tutkia, koska luultavasti lapsettomuus vain tästä kiinni (anto kyllä lähetteen ja purkin varmuudenvuoksi mukaan)

että todella nopeeta asiat hoitu ja oisin voinu maksaa vaikka mitä tuosta käynnistä, niin helpottunu olin... :)
 
Heips,
saanen liittyä seuraanne...

Vuoden - hieman reilu ollaan nyt yritetty saada vaavelia mutta mitään ei vaan kuulu. Heti kun tuo vuoden ""raja"" oli ylitetty niin olin heti valmis tutkituttamaan itseni. Myös rakas mieheni suostui ihmeen helposti( nyt kun jälkikäteen ajattelen d:)) simppanäytteen antamiseen. Itsestään selvyys oli heti alkuun se, että mennään yksityiselle puolelle. Painavin syy miksi yksityiselle - nopeus. Meistä kumpikaan tästä ei kuitenkaan enää nuorru (minä 32 ja mies 34) niin ei haluttu monien kuukausien jonoihin. Tiedän itestäni että juuri toi odottaminen on sitä kaikkein kauheinta ja stressaavinta aikaa.
Yksityiselle kun mentiin kuukausi sitten niin heti jo seuraavana aamuna olin hssg ultrassa ja senkin jälkeen olen käynyt jo 4-5 kertaa. Eli tosi nopeesti on hoidot tai tässä vaiheessa vielä tutkimukset lähteneet käyntiin vaikkakin on aikamoisen kallista. Verokokeissa olen käynyt nyt jo pariin otteeseen ja niiden tuloksia olen menossa kuulemaan ensi viikolla kunhan ne saadaan labrassa ensin valmiiksi. Simppanäyte oli OK.
Toisaalta toivon että musta löytyis jokin järkevä syy miksi ei ole vielä tärpännyt - tyyliin pilleri poskeen niin kaikki suttaantuu :) , mutta tietty toisaalta jos löytyykin jotain vakavampaa mille ei voi tehdä mitään niin se olis kyllä hirvein tuomio...
Ei pidä taas liikaa jossitella - pitää ajatella jotain positiivisempaa.....mulla on ovis viikkoa tällä viikolla joten eikun peittoja pöllyttelemään !!!
 
Eilen lähti sitten menemään lähete hoitoihin, hui! Tai siis ainakin ensikäynnille sinne arvioon, mutta hoidothan ne edessä on, kun miehen simpat on mitä on. Tosin pieni toivonkipinä elää, josko uudessa näytteessä ois vähän paremmat luvut.

Olen lueskellut varsinkin IVF:stä ja pelottaa kyllä ihan kauheesti. Toisena hetkenä tuntuu, että kyllä sen nyt varmaan (?) kestää ja toisena hetkenä aattelee, et en ikinä uskalla sinne mennä. Ja pelottaa sekin, jos vauvaa ei silti tule...Mutta kait se on riskejä muutenkin elämässä otettava!

Tuli vaan eilen mieleen, kun olin alkutalvella katsomassa leffan ""Onnen Varjot"", niin en ihan heti aatellut, että hei mäkin olen noin vuoden pästä saamassa hoitoja....Näin sitä maailma, ystäväiset!

Ja tosiaan EES YKS plussa vois tännekin ketjuun tulla, kun muualle niitä oikein ropisee...Tsemppiä!
 

Yhteistyössä