N
Novalan
Vieras
Niin ja piti siis kirjoitta, että Niin sitä maailma muuttuu, ystäväiseni.....Miks ei täällä voi muuten muokata omia viestejään jälkikäteen?!
H
Hektikko
Vieras
No iltaa vaan arvon naiset!
Onpas ollut taukoa. Ja kuten Novalan sanoi, plussia nyt tähän ketjuun ja äkkiä - olin näin pitkään pois eikä mitään sellaisia uutisia, voi että harmittaa meidän kaikkien puolesta!
Mollyko se kyseli, miten mies suhtautunut simppatestinsä tulokseen. Miehellänihän on siis tämä azoospermia, eli ei lainkaan siittiöitä (siihen nähden edes muutaman prosentin siittiökanta tuntuisi sikapaljon paremmalta, mutta ei niin ei). Syytä ei oikein ole helppo keksiä. Mies ei sauhuttele niin paljoa, että voisi oikein vaikuttaa. En tiedä, saisiko sitä syytä edes koskaan selville. Ulkoisesti mies vaikuttaa ihan coolilta, mutta sisimmässään varmasti ihmettelee. Asiasta ollaan juteltukin, mutta aika hurttia huumoria me viljellään asiasta - yhdenlainen defenssimekanismi sekin. Kyllä se miettii, että pitäisi nekin muutama tupakka (päivässä) heittää pois, mutta sit se siihen stressiinsä polttelee ne vähät.
Ohoh, nyt täytyy kohta lopettaa, kirjoittelen huomenna lisää, niin että ""Continues""...
(porukkaa selän takana)
Onpas ollut taukoa. Ja kuten Novalan sanoi, plussia nyt tähän ketjuun ja äkkiä - olin näin pitkään pois eikä mitään sellaisia uutisia, voi että harmittaa meidän kaikkien puolesta!
Mollyko se kyseli, miten mies suhtautunut simppatestinsä tulokseen. Miehellänihän on siis tämä azoospermia, eli ei lainkaan siittiöitä (siihen nähden edes muutaman prosentin siittiökanta tuntuisi sikapaljon paremmalta, mutta ei niin ei). Syytä ei oikein ole helppo keksiä. Mies ei sauhuttele niin paljoa, että voisi oikein vaikuttaa. En tiedä, saisiko sitä syytä edes koskaan selville. Ulkoisesti mies vaikuttaa ihan coolilta, mutta sisimmässään varmasti ihmettelee. Asiasta ollaan juteltukin, mutta aika hurttia huumoria me viljellään asiasta - yhdenlainen defenssimekanismi sekin. Kyllä se miettii, että pitäisi nekin muutama tupakka (päivässä) heittää pois, mutta sit se siihen stressiinsä polttelee ne vähät.
Ohoh, nyt täytyy kohta lopettaa, kirjoittelen huomenna lisää, niin että ""Continues""...
(porukkaa selän takana)
H
Hannamari
Vieras
Morjens!
Täällä taas... Suurin vitutus menkkojen takia on nyt häipynyt ja toivo jälleen nostaa päätään
. Hyvä näin.
Kp6 täällä meneillään. Menkat on nyt sentään tulleet säännöllisesti, eli sentään jotain hyvää sen suhteen. Lueskelin tuota greippimehuketjua ja kun meilläkin ollaan jo aikas epätoivoisia, päätin kokeilla. Eikai siitä haittaakaan ole, ainakin saa c-vitamiinia ;-)?
Päätin myös sen, että tämä kuukausi vielä odotellaan ja sitten vasta laitetaan tutkimukset alulle. Aloittelen tuolta ta:lta, jos saisin sieltä esim. labralähetteet. Mieluiten kävisin yksityisellä, mutta se on niin pirun kallista... Viimeksi tosin yksityisellä gyne lupaili, että kun vuosi yritystä takana, hän laittaa lähetteen jatkotutkimuksiin. Eli toisaalta sieltä olisi helpointa aloittaa.
Juu, mutta eipä täällä taas muut kuin vauvat pyöri mielessä. Vaikka kuinka yritän pitää itseni ""erossa"" vauva-ajatuksista ne vaan jostain tulee... Mutta eipä tosiaan tähän kuumeeseen ole kuin se yksi lääke...
Täällä taas... Suurin vitutus menkkojen takia on nyt häipynyt ja toivo jälleen nostaa päätään
. Hyvä näin.Kp6 täällä meneillään. Menkat on nyt sentään tulleet säännöllisesti, eli sentään jotain hyvää sen suhteen. Lueskelin tuota greippimehuketjua ja kun meilläkin ollaan jo aikas epätoivoisia, päätin kokeilla. Eikai siitä haittaakaan ole, ainakin saa c-vitamiinia ;-)?
Päätin myös sen, että tämä kuukausi vielä odotellaan ja sitten vasta laitetaan tutkimukset alulle. Aloittelen tuolta ta:lta, jos saisin sieltä esim. labralähetteet. Mieluiten kävisin yksityisellä, mutta se on niin pirun kallista... Viimeksi tosin yksityisellä gyne lupaili, että kun vuosi yritystä takana, hän laittaa lähetteen jatkotutkimuksiin. Eli toisaalta sieltä olisi helpointa aloittaa.
Juu, mutta eipä täällä taas muut kuin vauvat pyöri mielessä. Vaikka kuinka yritän pitää itseni ""erossa"" vauva-ajatuksista ne vaan jostain tulee... Mutta eipä tosiaan tähän kuumeeseen ole kuin se yksi lääke...
T
Timo
Vieras
Hei kaikille tasapuolisesti!!
Lueskelin nämä viestit läpi ja päätin myöskin kirjoittaa tähän ketjuun, koska miehenkin on ""helppo"" yhtyä ajtuksiin ja tunteisiin.
Kirjoittelen ihan uutena henkilönä joten ensin pieni esittely:
Vaimoni on 27v ja minä 33v. Lapsia ei ole. Vaimoni on laitoshuoltaja eli sairaala-apulainen itse työskentelen omassa firmassa automaalarina/peltiseppänä.
Menimme kihloihin 9.5.2003 ja naimisiin 18.10.2003. Hääyön vietimme vuokraamassamme uudehkossa mökissä, joka oli viimeisen päälle hieno paikka. Hääyönä aloitimme touhuilun lapsen alulle laittamiseksi ja arvata saattaa, tietenkin ilman tulosta. Reilun vuoden yritimme ja sitten päätimme lähteä julkiseltapuolelta hakemaan apua.
Vaimo kävi gynellä joka määräsi verikokeet, ultran ja virtsanäytteet. Kaikki oli vaimolla paremmin kuin hyvin. Tässä vaiheessa kun tulokset oli vaimoni osalta ok, sisälleni hiipi ns. sisäinen peikko, ""täytyy myöntää vaikka mies olenkin"" joka iski aavistuksen ja pelon tunteen päälle, minussa on vika ihan 100 varmasti. Lääkäri määräsi myös minulle verikokeet, tutki ""alakerran"" ja antoi lähetteen simppatestiin. Ennen simppatestiä piti olla 2-5 vrk:ta selibaatissa. Testipäivä koitti jolloin kävin antamassa purkkiin näytteen.
Tulos tuli jo seuraavana päivänä joka ei näyttänytkään niin pahalta vaikka olin sitä etukäteen pelänny, elämää oli, siittiöiden määrä oli hieman alhainen mutta muuten ok.
Lääkäri ei kuitenkaan ollu tyytyväinen tähän yhteen näytteeseen vaan määräsi 3kk:den päästä uuteen simppatestiin ns. uusintakokeeseen. Aika kului tuona odotusaikana tosi hitaasti, tuntui ihan ikuisuudelta. Vihdoinkin koitti uuden näytteen antopäivä. Testitulos tuli taas jo seuraavana päivänä. Tuloksen nähtyäni en ollu oikein uskoa mitä lapussa nyt luki siittiöitä tasan 0 kpl vain muutama kuollu siittiö. Tuloslappusen luin moneen kertaan, annoin vaimonikin lukea lappusen eikä Hänkään ollu oikein uskoakseen testitulosta oikeaksi.
Tuon päivän jälkeen minulla on ollu todella raskas taakka harteillani ja mielessäni. Pakko on myöntää kyllä siinä kovempikin mies itkee.
Jouduin vielä jatkotutkimuksiin joka tehtiin selkäydinpuudutuksessa nimittäin kivesbiopsia jossa otettiin kummastakin kiveksestä koepalat. Kokeella selvitettiin löytyiskö kiveksistä ns. siittiöiden esiasteita joita voitaisiin käyttää hedelmöityksessä. Koetuloksen valmistuminen tuntui kestävän ikuisuuden eli 4kk kun Turusta tuli vastaukset. Tulos oli edelleen masentava ei yhtään siittiötä.
Tätä asiaa ihmettelee lääkärit vielä tänäkin päivänä.
Minulle lapsettomuus on todella kova takaisku. Varsinkin nyt kun kaikki veljeni ja yksi siskoni ovat naimisissa ja Heille näyttää lapsia siunaantuvan kuin sieniä sateella. Nuorin veljeni meni kesäkuussa naimisiin ja elokuussa kävi jo tärppi eli Heidän vauvansa kuulemma syntyy huhtikuulla. Toinen veljeni ja vaimonsa saavat vauvan tammikuussa. Minulle ei näitä vauvauutisia olla kerrottu vaan minun vaimolleni, joka kertoi asiasta minulle.
Asiasta tekee kaikkein raskaimman kun enää en ole vaimoni kanssa niin odotettu vieras vanhempieni luokse kuin nämä muut joilla on lapsia. Olen itse saanu asian nimittäin nähdä ja kokea. Oltiin vanhempieni luona olohuoneen sohvalla istuskelemassa ja erehdyin kysymään mikäs nyt on kun matot on ulkona, imuri huutaa ja välillä lattiamoppi heiluu niin hemmetisti. Vastaukseksi tuli on tulossa vieraita eli veljesi vaimonsa kanssa, niin ja Heillekkin on tulossa vauva mutta kaikille ei sitä näköjään tule.
Silloin minultakin paloi pinna vaikka muuten ole rauhallinen luonne. Lähdimme vaimonikanssa ovet paukkuen ja mennessäni vielä sanoin ilkikuriseen sävyyn pitäkää hauskaa vieraitten kanssa jotka odottavat vauvaa.
Anoppi on suhtautunu asiaan ihan rauhallisesti ja myötätuntoisesti, joten menen mieluiten anopin luokse vaikka ajomatkaa sinne onkin jonkin verran enempi.
Ollaan päästy nyt aloittamaan hoidotkin eli vaihtoehdot on hyvin pienet tässä vaiheessa, sai valita lahjasiittiöt. 26.9.2005 vaimolleni tehtiin inseminaatio luomukiertoon, lääkärin mukaan on hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi. Hoitona mielestäni ei mikään kauhean kallis lääkärinkäynti+ Spermaolki 139.50 ja siitä saa kelakorvauksen. Eihän tämä hoito poista koskaan sitä tunnetta oikein omista biologisista
lapsukaisista.
Lääkärikäynti + hoidot annetaan yksityisellä lääkärillä koska on helpompi saada aika juuri ovispäivänä simppojen ruiskutukseen.
Tämmöisiä asioita tällä kertaa toivottavasti saatte jotain selvää sepostuksestani. Käyn kertomassa kuulumisia jos haluatte tuliko vaimolle plussia.
Kaikille hyvää syksynjatkoa ja PLUSSA ONNEA!!!!!! Toivottelee Timo + vaimo
Lueskelin nämä viestit läpi ja päätin myöskin kirjoittaa tähän ketjuun, koska miehenkin on ""helppo"" yhtyä ajtuksiin ja tunteisiin.
Kirjoittelen ihan uutena henkilönä joten ensin pieni esittely:
Vaimoni on 27v ja minä 33v. Lapsia ei ole. Vaimoni on laitoshuoltaja eli sairaala-apulainen itse työskentelen omassa firmassa automaalarina/peltiseppänä.
Menimme kihloihin 9.5.2003 ja naimisiin 18.10.2003. Hääyön vietimme vuokraamassamme uudehkossa mökissä, joka oli viimeisen päälle hieno paikka. Hääyönä aloitimme touhuilun lapsen alulle laittamiseksi ja arvata saattaa, tietenkin ilman tulosta. Reilun vuoden yritimme ja sitten päätimme lähteä julkiseltapuolelta hakemaan apua.
Vaimo kävi gynellä joka määräsi verikokeet, ultran ja virtsanäytteet. Kaikki oli vaimolla paremmin kuin hyvin. Tässä vaiheessa kun tulokset oli vaimoni osalta ok, sisälleni hiipi ns. sisäinen peikko, ""täytyy myöntää vaikka mies olenkin"" joka iski aavistuksen ja pelon tunteen päälle, minussa on vika ihan 100 varmasti. Lääkäri määräsi myös minulle verikokeet, tutki ""alakerran"" ja antoi lähetteen simppatestiin. Ennen simppatestiä piti olla 2-5 vrk:ta selibaatissa. Testipäivä koitti jolloin kävin antamassa purkkiin näytteen.
Tulos tuli jo seuraavana päivänä joka ei näyttänytkään niin pahalta vaikka olin sitä etukäteen pelänny, elämää oli, siittiöiden määrä oli hieman alhainen mutta muuten ok.
Lääkäri ei kuitenkaan ollu tyytyväinen tähän yhteen näytteeseen vaan määräsi 3kk:den päästä uuteen simppatestiin ns. uusintakokeeseen. Aika kului tuona odotusaikana tosi hitaasti, tuntui ihan ikuisuudelta. Vihdoinkin koitti uuden näytteen antopäivä. Testitulos tuli taas jo seuraavana päivänä. Tuloksen nähtyäni en ollu oikein uskoa mitä lapussa nyt luki siittiöitä tasan 0 kpl vain muutama kuollu siittiö. Tuloslappusen luin moneen kertaan, annoin vaimonikin lukea lappusen eikä Hänkään ollu oikein uskoakseen testitulosta oikeaksi.
Tuon päivän jälkeen minulla on ollu todella raskas taakka harteillani ja mielessäni. Pakko on myöntää kyllä siinä kovempikin mies itkee.
Jouduin vielä jatkotutkimuksiin joka tehtiin selkäydinpuudutuksessa nimittäin kivesbiopsia jossa otettiin kummastakin kiveksestä koepalat. Kokeella selvitettiin löytyiskö kiveksistä ns. siittiöiden esiasteita joita voitaisiin käyttää hedelmöityksessä. Koetuloksen valmistuminen tuntui kestävän ikuisuuden eli 4kk kun Turusta tuli vastaukset. Tulos oli edelleen masentava ei yhtään siittiötä.
Tätä asiaa ihmettelee lääkärit vielä tänäkin päivänä.
Minulle lapsettomuus on todella kova takaisku. Varsinkin nyt kun kaikki veljeni ja yksi siskoni ovat naimisissa ja Heille näyttää lapsia siunaantuvan kuin sieniä sateella. Nuorin veljeni meni kesäkuussa naimisiin ja elokuussa kävi jo tärppi eli Heidän vauvansa kuulemma syntyy huhtikuulla. Toinen veljeni ja vaimonsa saavat vauvan tammikuussa. Minulle ei näitä vauvauutisia olla kerrottu vaan minun vaimolleni, joka kertoi asiasta minulle.
Asiasta tekee kaikkein raskaimman kun enää en ole vaimoni kanssa niin odotettu vieras vanhempieni luokse kuin nämä muut joilla on lapsia. Olen itse saanu asian nimittäin nähdä ja kokea. Oltiin vanhempieni luona olohuoneen sohvalla istuskelemassa ja erehdyin kysymään mikäs nyt on kun matot on ulkona, imuri huutaa ja välillä lattiamoppi heiluu niin hemmetisti. Vastaukseksi tuli on tulossa vieraita eli veljesi vaimonsa kanssa, niin ja Heillekkin on tulossa vauva mutta kaikille ei sitä näköjään tule.
Silloin minultakin paloi pinna vaikka muuten ole rauhallinen luonne. Lähdimme vaimonikanssa ovet paukkuen ja mennessäni vielä sanoin ilkikuriseen sävyyn pitäkää hauskaa vieraitten kanssa jotka odottavat vauvaa.
Anoppi on suhtautunu asiaan ihan rauhallisesti ja myötätuntoisesti, joten menen mieluiten anopin luokse vaikka ajomatkaa sinne onkin jonkin verran enempi.
Ollaan päästy nyt aloittamaan hoidotkin eli vaihtoehdot on hyvin pienet tässä vaiheessa, sai valita lahjasiittiöt. 26.9.2005 vaimolleni tehtiin inseminaatio luomukiertoon, lääkärin mukaan on hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi. Hoitona mielestäni ei mikään kauhean kallis lääkärinkäynti+ Spermaolki 139.50 ja siitä saa kelakorvauksen. Eihän tämä hoito poista koskaan sitä tunnetta oikein omista biologisista
lapsukaisista.
Lääkärikäynti + hoidot annetaan yksityisellä lääkärillä koska on helpompi saada aika juuri ovispäivänä simppojen ruiskutukseen.
Tämmöisiä asioita tällä kertaa toivottavasti saatte jotain selvää sepostuksestani. Käyn kertomassa kuulumisia jos haluatte tuliko vaimolle plussia.
Kaikille hyvää syksynjatkoa ja PLUSSA ONNEA!!!!!! Toivottelee Timo + vaimo
H
Hektikko
Vieras
Täällä taas, nyt saan rauhassa kirjoitella jorinoitani.
Mihinkäs mä jäin...
Niin joo. OLimme eilen toista kertaa lääkärissä, eka kerta sen jälkeen kun saimme kummankin tulokset kokeista. Lääkärisetä selitti, että kiveksestä voidaan punktiolla ottaa koepaloja, ja niistä voidaan etsiä eläviä siittiöitä. Aika tälle punktiolle onkin jo varattu. Koepalat tutkitaan, ja jos niistä löytyy hyviä yksilöitä (ja riittävästi!), ne kai pakastetaan, koska minulle taas voidaan tehdä munasolujen keräys vasta tulevan kierron jälkeen (nyt kp21/25-29tai30) seuraavassa kierrossa, eli joskus marraskuun alussa (tää ottaa vähän päästä, kun ensi viikolla pitäis menkkojen alkaa ja ensi viikolla on se miehen punktio, ei mene aikataulut yksiin näin nopealla varoituksella...). Kun heti menkkojen alettua pitäis mun aloittaa hormonipistoshoito, jotta niitä munasoluja kehittyisi extra-paljon.
ELi lukemastanne voitte kai päätellä, että IVF:ää (koeputkihedelmöitystä) kohti tässä ollaan menossa... voi järkytys. Mulla on ihan epäuskoinen olo juuri nyt, ja mulla on sellainen tunne, että mä menen vain ihan unessa eteenpäin enkä edes ole sanonut, haluaisinko edes tuollaiseen rääkkiin. Mutta, kun se oman vauvan kaipuu on niin kova, niin sen takia varmaan tää nyt tuli kuin itsestään selvyytenä. Joskus aikaisemmin taisin itse gallupoida, mihin hoitoihin ketjulaiset ovat valmiita, ja muistaakseni sanoin itse, että mitään kovin rankkoja hoitoja en ala ottaa. No, nythän tässä on vasta eka hoito edessä, niin että enhän mä tiedä, onko se rankkaa vai ei. Henkisesti varmaan enempi.
Syy siihen, miksi meillä juuri koeputkihedelmöitys eikä inseminaatio, on se, että kuulema lisäkiveksestä on hankalampi ottaa koepaloja. Ja koska näin ollen kiveksestä kerätyt siittiöt eivät kulkeudu lisäkiveksen läpi, niiltä jää ns. saamatta tietyt eväät matkan varrelle, jolloin niiden kyky läpäistä munasolun seinämä on hivenen huonompi kuin niillä jotka matkustaa lisäkiveksen kautta (kuten normaalisti).
(Tuossa lisäkiveksessä saattaa muuten usein olla jokin tukos, joka voi aiheutua esim. murrosiän jälkeen sairastetusta sikotaudista. Pistäkääpä ukkonne kysymään äideiltään/isiltään, tuliko sairastettua lapsena sikotauti. Tosin, jos sen sairastaa myöhemmin, sen varmasti muistaisi, etenkin jos se menee kiveksiin, sitä ei voi olla huomaamatta...)
Pakkohan se on myöntää, että kun vauvakuume on ollut jo niin kova ja niin kauan, niin hevillä en vielä antaudu adoptiolle. On katsottava nyt tämä vaihtoehto loppuun saakka. Voihan käydä niinkin, että mieheltä ei löydy edes kaivelemalla kelpoja siittiöitä, jolloin vaihtoehdot ovat luovutetut siittiöt tai adoptio - jos noista pitää joskus valita, niin ehkä kuitenkin adoptio. Tosin se, ettei sitten koskaan olisi sitä isoa mahaa eikä imettämistä, vähän riipaisee, mutta ne asiat on sitten käsiteltävä. Lääkäri kertoi, että jossakin vaiheessa mukaan tulee ehkä psykologi, jonka kanssa voi jutella kaikesta mieltä painavasta.
Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen siihen, että nyt vihdoin menimme yksityiselle. Kyllähän se maksaa, mutta en olisi ollut valmis odottelemaan kunnallisen puolen jonoissakaan. Ja jos mitään ei näin tapahdu ja jos edessä on adoptio, niin sehän se vasta maksaakin - on kallista puuhaa tää ""vauvatehtailu""
Huh huh, tulipa tosiaa joristua.
Kahvihammasta kolottaa!
Mihinkäs mä jäin...
Niin joo. OLimme eilen toista kertaa lääkärissä, eka kerta sen jälkeen kun saimme kummankin tulokset kokeista. Lääkärisetä selitti, että kiveksestä voidaan punktiolla ottaa koepaloja, ja niistä voidaan etsiä eläviä siittiöitä. Aika tälle punktiolle onkin jo varattu. Koepalat tutkitaan, ja jos niistä löytyy hyviä yksilöitä (ja riittävästi!), ne kai pakastetaan, koska minulle taas voidaan tehdä munasolujen keräys vasta tulevan kierron jälkeen (nyt kp21/25-29tai30) seuraavassa kierrossa, eli joskus marraskuun alussa (tää ottaa vähän päästä, kun ensi viikolla pitäis menkkojen alkaa ja ensi viikolla on se miehen punktio, ei mene aikataulut yksiin näin nopealla varoituksella...). Kun heti menkkojen alettua pitäis mun aloittaa hormonipistoshoito, jotta niitä munasoluja kehittyisi extra-paljon.
ELi lukemastanne voitte kai päätellä, että IVF:ää (koeputkihedelmöitystä) kohti tässä ollaan menossa... voi järkytys. Mulla on ihan epäuskoinen olo juuri nyt, ja mulla on sellainen tunne, että mä menen vain ihan unessa eteenpäin enkä edes ole sanonut, haluaisinko edes tuollaiseen rääkkiin. Mutta, kun se oman vauvan kaipuu on niin kova, niin sen takia varmaan tää nyt tuli kuin itsestään selvyytenä. Joskus aikaisemmin taisin itse gallupoida, mihin hoitoihin ketjulaiset ovat valmiita, ja muistaakseni sanoin itse, että mitään kovin rankkoja hoitoja en ala ottaa. No, nythän tässä on vasta eka hoito edessä, niin että enhän mä tiedä, onko se rankkaa vai ei. Henkisesti varmaan enempi.
Syy siihen, miksi meillä juuri koeputkihedelmöitys eikä inseminaatio, on se, että kuulema lisäkiveksestä on hankalampi ottaa koepaloja. Ja koska näin ollen kiveksestä kerätyt siittiöt eivät kulkeudu lisäkiveksen läpi, niiltä jää ns. saamatta tietyt eväät matkan varrelle, jolloin niiden kyky läpäistä munasolun seinämä on hivenen huonompi kuin niillä jotka matkustaa lisäkiveksen kautta (kuten normaalisti).
(Tuossa lisäkiveksessä saattaa muuten usein olla jokin tukos, joka voi aiheutua esim. murrosiän jälkeen sairastetusta sikotaudista. Pistäkääpä ukkonne kysymään äideiltään/isiltään, tuliko sairastettua lapsena sikotauti. Tosin, jos sen sairastaa myöhemmin, sen varmasti muistaisi, etenkin jos se menee kiveksiin, sitä ei voi olla huomaamatta...)
Pakkohan se on myöntää, että kun vauvakuume on ollut jo niin kova ja niin kauan, niin hevillä en vielä antaudu adoptiolle. On katsottava nyt tämä vaihtoehto loppuun saakka. Voihan käydä niinkin, että mieheltä ei löydy edes kaivelemalla kelpoja siittiöitä, jolloin vaihtoehdot ovat luovutetut siittiöt tai adoptio - jos noista pitää joskus valita, niin ehkä kuitenkin adoptio. Tosin se, ettei sitten koskaan olisi sitä isoa mahaa eikä imettämistä, vähän riipaisee, mutta ne asiat on sitten käsiteltävä. Lääkäri kertoi, että jossakin vaiheessa mukaan tulee ehkä psykologi, jonka kanssa voi jutella kaikesta mieltä painavasta.
Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen siihen, että nyt vihdoin menimme yksityiselle. Kyllähän se maksaa, mutta en olisi ollut valmis odottelemaan kunnallisen puolen jonoissakaan. Ja jos mitään ei näin tapahdu ja jos edessä on adoptio, niin sehän se vasta maksaakin - on kallista puuhaa tää ""vauvatehtailu""
Huh huh, tulipa tosiaa joristua.
Kahvihammasta kolottaa!
R
Rizzu
Vieras
Heips!
Tässä työkiireissä aika rientää todella nopeasti, ei ehdi edes ""palstailemaan"". Tänne oli tullut juttuja paljonkin lisää, jopa yksi mies on uskaltautunut joukkoon. Hyvä! Timolta haluaisinkin kysyä, miten hän oikein suhtautuu siihen, että mahdollisesti tuleva lapsi ei sitten olekaan biologisesti hänen? Käyköhän se sitten mielessä joka päivä? Itse olen ajatellut, että kun mustasukkaisia olemme molemmat, ei siitä tulisi mitään, jos lapsi olisi biologisesti vain jommankumman. Siirtyisimme adoptioon. Mutta ""lempeämpiluontoiset"" varmaan pystyvät lahjasoluihin.
Omaa napaa: kp 28 menossa, eli aikaisintaan huomenna pitäisi menkkojen alkaa. Jos luget ei pidennä siis kiertoa yhtään. Mut toivottavasti ei ala! Olo ei kyllä yhtään ole ""raskautunut"", edes rintoja ei ole tässä kierrossa aristanut, toisin kuin joskus aiemmissa kierroissa. Rintojen (etenkin nännien) aristus on muuten ihmeellistä. Joskus se alkaa 2 päivää oviksen jälkeen (kun progesteronitaso nousee), joskus vasta viikon päästä oviksesta (kun progesteronitaso on huipussa) tai joskus ei ollenkaan. Joka kerta kuitenkin se on loppunut päivä, pari ennen menkkoja, eli progesteronitaso on romahtanut. Näin olettaisin. Mutta mistä nämä erot johtuvat?
Hetikolle muuten voimia IVF:ää kohti. Toivottavasti niitä simoja löytyy miehestä ja ne kestävät pakastuksen hyvin. Missä olette muuten hoidossa? Vauhti on melkoinen!
Tässä työkiireissä aika rientää todella nopeasti, ei ehdi edes ""palstailemaan"". Tänne oli tullut juttuja paljonkin lisää, jopa yksi mies on uskaltautunut joukkoon. Hyvä! Timolta haluaisinkin kysyä, miten hän oikein suhtautuu siihen, että mahdollisesti tuleva lapsi ei sitten olekaan biologisesti hänen? Käyköhän se sitten mielessä joka päivä? Itse olen ajatellut, että kun mustasukkaisia olemme molemmat, ei siitä tulisi mitään, jos lapsi olisi biologisesti vain jommankumman. Siirtyisimme adoptioon. Mutta ""lempeämpiluontoiset"" varmaan pystyvät lahjasoluihin.
Omaa napaa: kp 28 menossa, eli aikaisintaan huomenna pitäisi menkkojen alkaa. Jos luget ei pidennä siis kiertoa yhtään. Mut toivottavasti ei ala! Olo ei kyllä yhtään ole ""raskautunut"", edes rintoja ei ole tässä kierrossa aristanut, toisin kuin joskus aiemmissa kierroissa. Rintojen (etenkin nännien) aristus on muuten ihmeellistä. Joskus se alkaa 2 päivää oviksen jälkeen (kun progesteronitaso nousee), joskus vasta viikon päästä oviksesta (kun progesteronitaso on huipussa) tai joskus ei ollenkaan. Joka kerta kuitenkin se on loppunut päivä, pari ennen menkkoja, eli progesteronitaso on romahtanut. Näin olettaisin. Mutta mistä nämä erot johtuvat?
Hetikolle muuten voimia IVF:ää kohti. Toivottavasti niitä simoja löytyy miehestä ja ne kestävät pakastuksen hyvin. Missä olette muuten hoidossa? Vauhti on melkoinen!
H
Hektikko
Vieras
Rizzulle: asumme Pirkanmaalla ja päädyimme Väestöliitolle (klinikka Tampereella, samassa ""kompleksissa"" kuin TAYS). Itsekin olen äimistellyt tätä vauhtia, ja siitä ehkä johtuukin se ""unenomainen"" fiilis, ei oikein tajua vielä. Nyt pitäisi oikein kunnolla rauhoittaa oma ja miehen pää ja kartoittaa tilanne alusta loppuun.
En ollutkaan huomannut uuden kirjoittajan Timon viestiä. Kiitos Timolle kirjoituksesta, mulla tuli tippa linssiin. Meillä ei onneksi ole tilanne se, että koko ajan joku kyselisi, mikä on kun ei lapsia näy. Asiaa auttaa varmaan se, että mieheni kanssa ollaan molemmat sisaruksistamme vanhimmat - tosin siinä on sitten se paine, että meidän pitäisi ehtiä ensiksi, prkl!
Mielellämme kuulisimme, Timo, josko teillä lykästi - eli tule ihmeessä tänne sitten kertomaan, miten kävi! ja kirjoittele muutenkin kuulumisia. Täällä suurin osa kun on naisia, jutut on aika usein sellaisia ""eritepainotteisia"", mutta kun hyppää niiden yli niin muunkinlaista lukemista löytyy
Tsemppiä kaikille, hyvää mieltä ja syksyn raikkaita (plussa..)tuulia!!
En ollutkaan huomannut uuden kirjoittajan Timon viestiä. Kiitos Timolle kirjoituksesta, mulla tuli tippa linssiin. Meillä ei onneksi ole tilanne se, että koko ajan joku kyselisi, mikä on kun ei lapsia näy. Asiaa auttaa varmaan se, että mieheni kanssa ollaan molemmat sisaruksistamme vanhimmat - tosin siinä on sitten se paine, että meidän pitäisi ehtiä ensiksi, prkl!
Mielellämme kuulisimme, Timo, josko teillä lykästi - eli tule ihmeessä tänne sitten kertomaan, miten kävi! ja kirjoittele muutenkin kuulumisia. Täällä suurin osa kun on naisia, jutut on aika usein sellaisia ""eritepainotteisia"", mutta kun hyppää niiden yli niin muunkinlaista lukemista löytyy
Tsemppiä kaikille, hyvää mieltä ja syksyn raikkaita (plussa..)tuulia!!
T
Timo
Vieras
Hei Rizzu!!!
Olen asiaa miettiny melkein pääni puhki, lopulta oivalsin asian. On kuitenkin parempi näin, koska vaimoni synnyttää lapsen eivät ympärillä olijat heti hoksaa etten olekaan lapselle biologinen isä.
Jos nyt kävis hyvä onni ja munasolu olisi hedelmöittyny olisihan meillä jaettavana yhteinen uusi kokemus eli synnytys, koska aijon olla myös synnytyksessä mukana, onhan isyys muutakin kuin siimahäntien luovutusta jos asian vois näin sanoa, hieman huumorilla höystettynä.
Kun vaimolle tehtiin inseminaatio lääkäri tutkas ensin asiat myöskin emättimen kautta, jotta on oikea aika ja totes melkein heti, että voipi tulla kaksoset kun on kaksi yhtä isoa munasolua kypsyny.
Toivottavasti olisi asiat näin hyvin. Minä lupaan käydä kertomassa kuulumisia tässä ketjussa, joten pysytelkää vauhdissa mukana.
Terkuin Timo
Olen asiaa miettiny melkein pääni puhki, lopulta oivalsin asian. On kuitenkin parempi näin, koska vaimoni synnyttää lapsen eivät ympärillä olijat heti hoksaa etten olekaan lapselle biologinen isä.
Jos nyt kävis hyvä onni ja munasolu olisi hedelmöittyny olisihan meillä jaettavana yhteinen uusi kokemus eli synnytys, koska aijon olla myös synnytyksessä mukana, onhan isyys muutakin kuin siimahäntien luovutusta jos asian vois näin sanoa, hieman huumorilla höystettynä.
Kun vaimolle tehtiin inseminaatio lääkäri tutkas ensin asiat myöskin emättimen kautta, jotta on oikea aika ja totes melkein heti, että voipi tulla kaksoset kun on kaksi yhtä isoa munasolua kypsyny.
Toivottavasti olisi asiat näin hyvin. Minä lupaan käydä kertomassa kuulumisia tässä ketjussa, joten pysytelkää vauhdissa mukana.
Terkuin Timo
D
dido
Vieras
Hei!
Minäkin päätin liittyä ketjuun.. yritystä on jo 1,5 vuotta .. Ensiksi taustoja minä 29 v ja mies 39 v pikkuhiljaa alkaa jo huolestuttaa kun vauva ei kuulu ja halut ja toive on niin korkealla ja aika menee ja menee eteenpäin ilman tulosta ja meidän tapauksessa ikäerokin tekee tehtävänsä..
Saatiin lähete tutkimuksiin ja hoitoihin julkiselle, mutta voi olla että mennään kohta puoli yksityisellä. Mulla noin vuosi sitten tehty perus tutkimukset mm. verikokeet, ultra ja silloin kaikki oli päälisin puoli ihan normaali. Kierto on pysynyt säännöllisenä, mutta viime on tullut niin paljon finnejä ja tuntuu, että ovistestit näytä kokoaja jotain viiva ja kun olen lukenut eri tapauksia ajattelen, että olisiko mulla alkanut PCO, onko mahdollista että PCO olisi muodostunut vaikka vuosi sitten ei näkynyt mitään ja sitä ennenkään ei ole ollut mitään, kuukautiset ovat olleet säännöllisiä paitsi pari kerta on venynyt 32 ja 38 pva ja silloin en ollut raskaana. Progesterooni verikokeet 01.2005 ja 02.2005 oli ihan ok, eli niiden mukaan ovis oli silloin ainakin tapahtunut, voiko olla niin, että hormonit on mennyt sekaisin ja PCO on alkanut ja ovis ei tapahdu ja raskaaksi en tule siitä syystä. Jos joku osaa neuvoa ja kertoa kokemuksia olisi tosi ihana, kiitos.
Mies ei ollut tutkittu tähän mennessä, mutta tänään sen päivä koitasi ja hän antoi näyte tutkittavaksi ja tulokset tulee noin 2 vko päästä. Toivottavasti kaikki on ok, tai jos on jotain häikkä, että meillä olisi mahdollisuus hoitojen avulla saada oma lapsen, jännitä ja pelota kauheasti, mutta nyt pitää vaan odotella. 18.10 joka tapauksessa ollaan menossa miehen kanssa gynelle keskustelemaan asiasta, samalla tehdään taas perustutkimukset molemmille ja lääkäri saa kertoa meille mitä tästä eteenpäin.
Tuli niin pitkä kirjoitus, mutta ensi kerralla kirjoittelen vaan jos on jotain uutta tai kysyttävä ja kommentoitava, älkää hermostuiko. Nyt 16/27 ja ovis oli viikonloppuna olaan touhuttu ja toiveet taas korkealla niin pitkä, että tule seuraava pettymys, se on yhä vuoristorata tämä vauvan teko..))
PLUSSA ONNEA kaikille!!!
Minäkin päätin liittyä ketjuun.. yritystä on jo 1,5 vuotta .. Ensiksi taustoja minä 29 v ja mies 39 v pikkuhiljaa alkaa jo huolestuttaa kun vauva ei kuulu ja halut ja toive on niin korkealla ja aika menee ja menee eteenpäin ilman tulosta ja meidän tapauksessa ikäerokin tekee tehtävänsä..
Saatiin lähete tutkimuksiin ja hoitoihin julkiselle, mutta voi olla että mennään kohta puoli yksityisellä. Mulla noin vuosi sitten tehty perus tutkimukset mm. verikokeet, ultra ja silloin kaikki oli päälisin puoli ihan normaali. Kierto on pysynyt säännöllisenä, mutta viime on tullut niin paljon finnejä ja tuntuu, että ovistestit näytä kokoaja jotain viiva ja kun olen lukenut eri tapauksia ajattelen, että olisiko mulla alkanut PCO, onko mahdollista että PCO olisi muodostunut vaikka vuosi sitten ei näkynyt mitään ja sitä ennenkään ei ole ollut mitään, kuukautiset ovat olleet säännöllisiä paitsi pari kerta on venynyt 32 ja 38 pva ja silloin en ollut raskaana. Progesterooni verikokeet 01.2005 ja 02.2005 oli ihan ok, eli niiden mukaan ovis oli silloin ainakin tapahtunut, voiko olla niin, että hormonit on mennyt sekaisin ja PCO on alkanut ja ovis ei tapahdu ja raskaaksi en tule siitä syystä. Jos joku osaa neuvoa ja kertoa kokemuksia olisi tosi ihana, kiitos.
Mies ei ollut tutkittu tähän mennessä, mutta tänään sen päivä koitasi ja hän antoi näyte tutkittavaksi ja tulokset tulee noin 2 vko päästä. Toivottavasti kaikki on ok, tai jos on jotain häikkä, että meillä olisi mahdollisuus hoitojen avulla saada oma lapsen, jännitä ja pelota kauheasti, mutta nyt pitää vaan odotella. 18.10 joka tapauksessa ollaan menossa miehen kanssa gynelle keskustelemaan asiasta, samalla tehdään taas perustutkimukset molemmille ja lääkäri saa kertoa meille mitä tästä eteenpäin.
Tuli niin pitkä kirjoitus, mutta ensi kerralla kirjoittelen vaan jos on jotain uutta tai kysyttävä ja kommentoitava, älkää hermostuiko. Nyt 16/27 ja ovis oli viikonloppuna olaan touhuttu ja toiveet taas korkealla niin pitkä, että tule seuraava pettymys, se on yhä vuoristorata tämä vauvan teko..))
PLUSSA ONNEA kaikille!!!
T
Timo
Vieras
N
Nosto
Vieras
M
Mariska
Vieras
Heippa naiset ja mies!
Tervetuloa uusille ketjulaisille!
Tädistä ollaan selvitty, tällä kertaa...huoh pisti vähän masennusta kun tuli se vuoden rajapyykki ylitettyä..jotenkin miettii ja pelkää kaikkia vikoja enemmän kuin ennen.
Nyt sitten tilastollisesti kärsii jonkin sortin lapsettomuudesta.
masentavaa!
Odotan sitä lääkärissä käyntiä kun kuuta nousevaa..viellä puolitoista viikkoa ja jos sitten saisi lisävalaistusta tähän hommaan. Mulla on silloin lääkärissä käynti päivänä kp 14 ..eikös se ole ihan hyvä siinä mielessä et jos lekuri ultraa niin näkee samalla et onko niitä muniksia vai ei.
Tai jotain..kaikki on niin uutta ja kummaa...
Ajattelin pyytää et saisin ne perusverikokeet mitä näihin tutkimuksiin kuuluu sekä sitten se munajohtimien aukiolo tutkimus/ultraus. Ja mitämuuta? Vaikka luulenpa et se endo on tässä syypää (tai miehen simpat), mutta kaipa ultralla saa jotain kuvaa siitä että mikä on tilanne siellä kohdun ympäristössä...vai mitä luulette? Voi kun rupeaa jännittämään!
Toivottavasti Timolle ja vaimolle kantautuisi jo plussa uutisia!
Peukut ja varpaat pystyssä teidän puolesta!
Tervetuloa uusille ketjulaisille!
Tädistä ollaan selvitty, tällä kertaa...huoh pisti vähän masennusta kun tuli se vuoden rajapyykki ylitettyä..jotenkin miettii ja pelkää kaikkia vikoja enemmän kuin ennen.
Nyt sitten tilastollisesti kärsii jonkin sortin lapsettomuudesta.
masentavaa!Odotan sitä lääkärissä käyntiä kun kuuta nousevaa..viellä puolitoista viikkoa ja jos sitten saisi lisävalaistusta tähän hommaan. Mulla on silloin lääkärissä käynti päivänä kp 14 ..eikös se ole ihan hyvä siinä mielessä et jos lekuri ultraa niin näkee samalla et onko niitä muniksia vai ei.
Tai jotain..kaikki on niin uutta ja kummaa...
Ajattelin pyytää et saisin ne perusverikokeet mitä näihin tutkimuksiin kuuluu sekä sitten se munajohtimien aukiolo tutkimus/ultraus. Ja mitämuuta? Vaikka luulenpa et se endo on tässä syypää (tai miehen simpat), mutta kaipa ultralla saa jotain kuvaa siitä että mikä on tilanne siellä kohdun ympäristössä...vai mitä luulette? Voi kun rupeaa jännittämään!
Toivottavasti Timolle ja vaimolle kantautuisi jo plussa uutisia!
Peukut ja varpaat pystyssä teidän puolesta!
M
Mariska
Vieras
Hektikko: Hienoa että olette pääseet hoidoissa alkuun. Toivottavasti simppoja löytyisi koepaloista! Onnea matkaan!
T
Timo/ Mariskalle
Vieras
Heippa Mariska ja muut naiset!
Kiitos myötäelämisestä ja jännittämisestä!!
Inssi oli siis maanantaina. Minua vain on alkanu ihmetyttämään kun vaimoni ramppaa alvariinsa vessassa, jopa yölläkin vaikka normaalisti nukkuu kuin tukki aamuunasti. Eilen sanoi kesken aamupalan hyi, että kun maistuu metallinmaku suussa. Näiden muutaman päivän aikana on tullu ihan ihmeellisiä mielitekoja esim. pitää saada justiin keitettyä kananmunaa ja suolaa muuten kuulemma voi huonosti. Kaupoissa vaimoni ei viihdy niin kuin ennen rupeaa heikottamaan. Tämmöistä nyt jo näin alussa, saa nähdä miten onni potkas vai potkasko tyhjää.
Vaimoni sisarukset on kuulemma helposti raskautuvia, leikkisästi sanottuna melkein kun näkee pelin niin on jo masu pystyssä.
Jännäillään.
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti ja tietnkin raikkaita PLUSSATUULIA!!!!!!!!!!!
Kiitos myötäelämisestä ja jännittämisestä!!
Inssi oli siis maanantaina. Minua vain on alkanu ihmetyttämään kun vaimoni ramppaa alvariinsa vessassa, jopa yölläkin vaikka normaalisti nukkuu kuin tukki aamuunasti. Eilen sanoi kesken aamupalan hyi, että kun maistuu metallinmaku suussa. Näiden muutaman päivän aikana on tullu ihan ihmeellisiä mielitekoja esim. pitää saada justiin keitettyä kananmunaa ja suolaa muuten kuulemma voi huonosti. Kaupoissa vaimoni ei viihdy niin kuin ennen rupeaa heikottamaan. Tämmöistä nyt jo näin alussa, saa nähdä miten onni potkas vai potkasko tyhjää.
Vaimoni sisarukset on kuulemma helposti raskautuvia, leikkisästi sanottuna melkein kun näkee pelin niin on jo masu pystyssä.
Jännäillään.
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti ja tietnkin raikkaita PLUSSATUULIA!!!!!!!!!!!
H
Hektikko
Vieras
Hyvältä ainakin tuon kertomasi perusteella vaikuttaa! Mutta lienee syytä odotella varmistusta asialle, ennen kuin aletaan hihkumaan tämän ketjun EKAA PLUSSAA! Ajatelkaas...
N
Nosto
Vieras
N
Nosto
Vieras
S
Sanna
Vieras
Kirjoittelen enempi tuolla aurinkovauvoissa. Meillä on itsellä eka lääkäri 11.10 ja vähän pelottaa...
Mietin tuota kun Timon jutussa oli, miten voi olla mahdollista että ensin on ollut simppoja lähes ok ja yhtäkkiä ei ainuttakaan? kuulostaa ihmeelliseltä.
Mietin tuota kun Timon jutussa oli, miten voi olla mahdollista että ensin on ollut simppoja lähes ok ja yhtäkkiä ei ainuttakaan? kuulostaa ihmeelliseltä.
T
Timo/ Sannalle
Vieras
Hei Sanna ja muutkin naiset!
Sanna et ole ainut joka asiaa ihmettelee, että ensin simpat melkein ok mutta toisissa näytteissä ei ainuttakaan. Asiaa ihmettelivät myöskin lääkäritkin, kerrankin näin oikein hölmistyneen lääkärin ilmeen.
Ensiksi alkoi tietenkin selvittämään niitä uudempia koetuloksia ja totesi, ettei näillä arvoilla tulla raskaaksi ja kauan olisitte saanu yrittää.
Tähän minun oli sitten helppo lisätä, niin mutta mitenkäs ihan eka näyte oli lähes normaali ja silloin alkoi lääkäri kiireenvilkkaa selata papereita, todeten niimpäs onkin eli olisi voinu käydä hyväkin tuuri. Eikä kommentoinu tuloksia sen enempää kun huomas minun olevan asioista perillä. Nolostuneena löi paperit nippuun ja sanoi näkemiin.
Sanna et ole ainut joka asiaa ihmettelee, että ensin simpat melkein ok mutta toisissa näytteissä ei ainuttakaan. Asiaa ihmettelivät myöskin lääkäritkin, kerrankin näin oikein hölmistyneen lääkärin ilmeen.
Ensiksi alkoi tietenkin selvittämään niitä uudempia koetuloksia ja totesi, ettei näillä arvoilla tulla raskaaksi ja kauan olisitte saanu yrittää.
Tähän minun oli sitten helppo lisätä, niin mutta mitenkäs ihan eka näyte oli lähes normaali ja silloin alkoi lääkäri kiireenvilkkaa selata papereita, todeten niimpäs onkin eli olisi voinu käydä hyväkin tuuri. Eikä kommentoinu tuloksia sen enempää kun huomas minun olevan asioista perillä. Nolostuneena löi paperit nippuun ja sanoi näkemiin.
T
Timo/ Rizzulle!
Vieras
U
Up up!!!
Vieras
T
Timo/ Nosto
Vieras
Nostetaanpa taas ketjua ylöspäin ettei häviä toiselle listalle. Hieman on ollut ketjussa hiljaista mutta varmaan viikolla taas ajatukset vaihtuu.
Tsemppiä kaikille!!!
Tsemppiä kaikille!!!
S
Sanna
Vieras
Timolle ja muillekin
Musta on tosi kiva, että täällä on mieskin puhumassa.
Tosiaan meillä alkaa tutkimukset 11.10 ja pelottaa, että mitäs jos saakin tuomion ettei simppoja. Koska tuntuu että naiselle voi niin monenlaista hoitoa antaa. mutta mitä miehelle voi tehdä jos ei simppoja, ei kai mitään...
Ei saisi ajatella pahinta, mutta pelottaa...
Musta on tosi kiva, että täällä on mieskin puhumassa.
Tosiaan meillä alkaa tutkimukset 11.10 ja pelottaa, että mitäs jos saakin tuomion ettei simppoja. Koska tuntuu että naiselle voi niin monenlaista hoitoa antaa. mutta mitä miehelle voi tehdä jos ei simppoja, ei kai mitään...
Ei saisi ajatella pahinta, mutta pelottaa...
T
Timo/ Sannalle!!
Vieras
Kuulemma vois hormonihoidolla yrittää herättää siittiöt henkiin, mutta on vissiin aikas pitkä prosessi. Lahjasolut on siinä mielessä nopeampi vaihtoehto päästä haluttuun tulokseen.
Sanna asiaa ei kannata etukäteen jännittää nimittäin se vaikuttaa myöskin tutkimustuloksiin negatiivisesti. Mitä rennonpana pystyt olemaan asioiden suhteen sen parempi. Ainakin siinä kannattaa olla rentona kun gyne tutkii sinut sisältäpäin ultralla. Eli jos siinä jännittää niin paikat on tiukemmat tutkia, rentous auttaa.
Toivotan kovasti iloista mieltä ja paljon onnea matkaan, kohti tutkimuksia. Jos vika löytyy jommasta kummasta niin silloin on helpompi myöskin ymmärtää miksi ei ole vauvaa kuulunu. Tilanteen tekee hankalammaksi jos vikaa ei löydy.
Kaikesta huolimmatta miehellesi ja Sanna sinulle, lippu korkealle kyllä se siitä. Käy kertomassa kuulumiset mitä selvisi tutkimuksissa.
Terkuin Timo
Sanna asiaa ei kannata etukäteen jännittää nimittäin se vaikuttaa myöskin tutkimustuloksiin negatiivisesti. Mitä rennonpana pystyt olemaan asioiden suhteen sen parempi. Ainakin siinä kannattaa olla rentona kun gyne tutkii sinut sisältäpäin ultralla. Eli jos siinä jännittää niin paikat on tiukemmat tutkia, rentous auttaa.
Toivotan kovasti iloista mieltä ja paljon onnea matkaan, kohti tutkimuksia. Jos vika löytyy jommasta kummasta niin silloin on helpompi myöskin ymmärtää miksi ei ole vauvaa kuulunu. Tilanteen tekee hankalammaksi jos vikaa ei löydy.
Kaikesta huolimmatta miehellesi ja Sanna sinulle, lippu korkealle kyllä se siitä. Käy kertomassa kuulumiset mitä selvisi tutkimuksissa.
Terkuin Timo
R
Rizzu
Vieras
Mukavaa lauantaita ja lokakuuta kaikille! Nopeasti menee tämä syksy, mulla alkaa olla kiire, jos aion valmistua tänä vuonna... Varasin proffan vastaanotolle ajan, joten mulla on nyt tämä ja ensi viikonloppu aikaa kirjoittaa gradu siihen malliin, että sen voisi jättää. Arvosana ei jaksa mua kiinnostaa, pääasia, että sen saa läpi! Töissä kun kuitenkin olen ollut jo 1½ vuotta.
Mutta meillä on täällä tänään piinapäivä. Kp on tänään 31/28-32. Ja siis ne luget ekaa kertaa käytössä. Raskautumiseeni en oikein jaksa uskoa, sillä mitään oireita ei ole ollut (paitsi kova väsy, joka selittyy huonolla nukkumisella) ja ajoittainen alavatsan nipistely, joskaan en osaa mitään kohdun nipistelyjä erottaa tavallisista vatsanväänteistä. Huomenna pitäisi varmaan testata, sillä jos testi on negaa, pitää ne luget lopettaa. Nehän saattaa siis pitkittää kiertoa. Ja ai niin, olen mä ollu hieman alamaissa ja itkuinen tässä viime aikoina, mies sanoikin, että mä kayttäydyn ihan samalla tavoin kuin pillereitä syödessäni. Lugejen syyksi laitamme kaiken...
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan etenkin Timon ja hänen vaimonsa ekaa mahdollista plussa!
Mutta meillä on täällä tänään piinapäivä. Kp on tänään 31/28-32. Ja siis ne luget ekaa kertaa käytössä. Raskautumiseeni en oikein jaksa uskoa, sillä mitään oireita ei ole ollut (paitsi kova väsy, joka selittyy huonolla nukkumisella) ja ajoittainen alavatsan nipistely, joskaan en osaa mitään kohdun nipistelyjä erottaa tavallisista vatsanväänteistä. Huomenna pitäisi varmaan testata, sillä jos testi on negaa, pitää ne luget lopettaa. Nehän saattaa siis pitkittää kiertoa. Ja ai niin, olen mä ollu hieman alamaissa ja itkuinen tässä viime aikoina, mies sanoikin, että mä kayttäydyn ihan samalla tavoin kuin pillereitä syödessäni. Lugejen syyksi laitamme kaiken...
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan etenkin Timon ja hänen vaimonsa ekaa mahdollista plussa!