Vuoden rajaa lähestyvät 2

[outik]

No hyvä Eemi että oli ihan positiivinen lääkärissäkäynti ja kohotti vähän mielialaa. Toivottavasti se vuoto tosiaan alkaa loppua ja labratulokset tulee takasin toivotunlaisina. Ooteenä, kestääkö kunnallisella labrat aina noin monta päivää tulla? Vai olikos se nyt kunnallinen, jossa kävit? Mä oon vaan käyny aina yksityisillä työterveysasemilla millon mitäkin labratuttamassa, niin ei oo tietoo noista kunnallisista...

Pientä toivonpilkahdusta täälläkin, kivut tais loppua ainakin toistaseks... Mut palauttipa aika hyvin maan pinnalle äkkiä, ei parane elätellä vielä suuria toiveita ennen plussatulosta.

Mites Moon Fairyllä sujuu? Jotain tietoa suuntaan tai toiseen?

 

[ex-jolly]

Oi, mä tiedän tuon tunteen eemi, että on joku konkreettinen aikaraja milloin tapahtuu jotakin, se on helpottavaa. Senkin takia sua olen yrittänyt aktiivisesti hätistellä lääkäriin =) Nyt positiivista ajattelua taas kehiin, vain kuudet menkat ja alkaa tositoimet!

Mun vapaus oli yksi päivä viikossa, olisin kyllä niin tarvinnut sen... mutta mutta, kyllähän se palkassa näkyy...tai ei oikeastaan edes näy, menee veroon ja polttoaineeseen se mitä tuossa yhdessä päivässä tienaa. Ei motivoi. No, kyllä mä jaksan vuoden loppuun, tosiaan, nythän saan joulunjälkeisiltä vuosilomapäiviltä 100% palkan =)

Outikki, pidä vaan ne menkat loitolla!

jolly kp 22/24-26, tosin lugea laitetaan kp29 asti, jolloin on täti katkolla (?) ja tehdään sitten testi, lääkärin määräyksestä... vielä viikko piinaa, yhyy!!!

 

[Moon Fairy]

Eemi, hienoa että sait mielenrauhan ja selvitettyä asioita lääkärissä!

Paljon plussatuulia outikille! Jospa ne suuntautuisi sinne suuntaan ennemminkin ku tänne...

Niinhän siinä sitten kävi, että täti tuli tänään. :'( Aavistin jo illalla. Tuntuu joka kierron jälkeen yhä pahemmalta tädin tuleminen. Päivä menikin itkiessä sitä ettei meille ikinä tule vauvaa. Kovastihan mies yritti lohduttaa ja tsempata että ensi kierrossa yritetään enempi. Musta vaan tuntuu että mä taidan luovuttaa koko homman suhteen. Joillakin se raskautuminen tuntuu onnistuvan pelkän ajattelun avulla, kai sitä tuli luultua että se ei olisi näin vaikeaa. Ehkä tää tästä kunhan pahimmat hormonimyrskyt on ohitse.

 

[Sini_]

En tajua itseäni.. mä olen ihan oikeasti käynyt varmaan tänään 20 kertaa kurkkaamassa täällä onko joku kirjoitellut, en vaan pysty olemaan pois! Yleensä tälläinen levottomuus on tullut vasta lähempänä testauspäivää, kun on koko ajan "pakko" lukea vastaavassa tilanteessa olevien juttuja. No, mä ehdin tässä vielä hyvin rauhoittua ennen mahdollista testipäivääkin, siihen kun on vielä aikaa... ja reilusti.

Mutta tänne ei siis muuta, kohta kotiin!

 

[Sini_]

Moon Fairy olikin samaan aikaan linjoilla. Halaus ja pahoittelut ja syvä huokaus. :-(

Luin viime viikolla jostakin naistenlehdestä kirjoituksen naisesta, joka oli ryypännyt 20 vuotta putkeen ja nyt raitistunut. Siinä mm. mainittiin, että hänellä on lapsi, mutta ei tajunnut olevansa edes raskaana ennenkun oli ambulanssissa menossa synnyttämään. Mä en saa tuota lausetta pois mielestäni. Voi jumankauta, siis oikeasti, on niin kännissä 9 kk, että ei edes tajua olevansa raskaana!!! On tää niin saatanan väärin.

 

[ex-jolly]

Voi Moon Fairy-pieni... rutistus! Se akka siis löysi sut...Etkä kyllä saa luovuttaa, muista se. Koitetaan jaksaa, hus pois liika hormoonit moonikselta!

Mulla on kanssa sama tauti ku Sinillä, töissäki pitää joka puoles-tunti päivittää sivu, ihan varmuuden vuoksi vaan... ehkä vähän hätävarjelun liioittelua?

Joo, että 9kk kännit sitte vetäs rouva...

 

[outik]

Harmi Moon Fairy että noin kävi Täällä sama homma :'( Menkat alko eilen myöhemmin illalla ja mua ärsytti niin että lähdin saman tien nukkumaan. Sanoin vaan hyvät yöt miehelle ja jätin sen puuhailemaan omiaan. Koiratkin se sai hoitaa iltapissille... Mä en sit nyt aamullakaan saanu sanottua sille että ei tuu vauvaa, se kun lähtee aina melkein kauheella kiireellä sillon kun mä just herään. Mua ärsytti myös se, että mä olin mukamas niin varma jo raskaudesta ja hehkutin eilenkin sille siitä ja se vaan yritti suhtautua vielä varauksella, niin typerää myöntää että se oli (taas kerran) oikeessa...

Enhän mä tosiaan varmaks tiedä onko nää menkat vai km, kun ei ne testit tullu eilen enkä siis päässy testailemaan töiden jälkeen. Mä mietin kyllä että vieläkö tänään sitten viitsis testata, koska jotenkin musta tuntuu että olis kivempi tietää että edes pystyis raskautumaan... Mut en tiedä...

Nyt on taas armoton veetutus päällä. Harmittaa ihan sairaasti ettei tuu vauvaa, mutta myös se, että taas kerran pitää alottaa se oviksen kyttäys ja petipuuhat tiettyinä päivinä ja sitten taas kuukauden päästä tää sama odotus. Mua ei todellakaan huvittais! Onko teillä samoja ajatuksia koskaan?
Mä mietin jo samaa kuin Moon Fairy, et lopettais koko homman ja alkais miettiä jotain muuta (onhan adoptiokin vaihtoehto), mut kyllä mä tiedän että se oma vauva -ajatus vetää puoleensa taas viikon-parin päästä ja on pakko yrittää...

Tästähän tulee pelkkää valitusta... Tänään ei ois oikeesti huvittanu lähtee töihin. Mietin jo että mullahan vois olla vaikka vatsatauti, joka menis päivässä tai kahessa ohi. Ois vaan saanu jäädä peiton alle surkuttelemaan. Näin pahalta (henkisesti) ei oo kyllä mitkään menkat vielä tähän asti tuntunu :/

 

[Eemi]

Voi voi, Outikille ja Moon Fairylle halit täältä. Ette usko mua, mutta kyllä tasan tiedän, miltä tuntuu. Just se tunnelma, että meille ei koskaan tule lasta, miksei, kun kaikille muillekin? (Sini: 9 kk kännit, aika kova suoritus mustakin. Miettii vaan kahta enemmän, miksei meille...)

Mutta aina se jonkun ajan päästä hiukan helpottaa. Outik, jos sua helpottaa, niin testaa vaan vielä tänään, kyllä siitä näkyis vielä jos siellä jotain on tapahtunut. Mutta jos ei, niin masentaako se sitten vielä enemmän - en osaa sanoa. Mulla on alkanut helpottaa, heti kun sain käytyä lääkärissä ja vuoto näyttää olevan loppumassa, niin alkaa tuntua, että elämä voittaa. Niin se on ihmisen mieli ihmeellinen.

Juu, siis ei siinä labrojen tulossa niin kauaa kestä, mutta en saanut puhelinaikaa lääkärille sitä aiemmin. Hiukanko on ylityöllistetty terveyskeskuksen lekuri... No joo. Mutta ei mulla niiden kanssa mitään hätää ole, siinähän se tulee kolmen viikon virstanpylväs km:sta täyteen samalla. Saanpahan sitten (toivottavasti) pisteen asialle.

Jolly, sinnittelet vaan nyt jouluun asti ja aattelet, että sitten se helpottaa. No joo, helpommin sanottu kuin tehty... Mutta joo, mä vähän aattelinkin että sulla luget pidentää kiertoa, mutta varmaan se lääkäri on ajatellut, että se on ihan hyväkin. Tietty pitkä kierto on tylsempi, siinä on niin paljon sitä odottelua! Murrr...

Eli joo. Eilen tuntui ekan kerran jonkinlaisia nipistelyjä munasarjoissa tän km:n jälkeen, eli josko siellä sitten jotain eloa olis? No, ei hajuakaan kyllä, koska ovis näin pitkän vuodon jälkeen voi tulla... Ei auta kuin herkällä korvalla kuulostella itseään. Aurinkoista (dream on!) keskiviikkoa kaikille!

 

[outik]

Eemi, toi oli just se munkin ajatus. Jos testaan ja se näyttää selvän negan, niin se kyllä masentais vielä enemmän. Pieni dilemma siis tässä, mutta onhan mulla työpäivä aikaa miettiä mitä teen..

Noh, täytyy nyt alkaa jännäillä teidän muiden kohtaloita Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin... Täällä muuten näkyy kaistale sinistä taivasta, vaikka tunti sitten vielä satoi ihan kunnolla. Ehkä tää tästä kirkastuu, ilma ja mieli.

 

[ex-jolly]

Rutistukset outikille! Turhauttavaa. Mulla on miehensuojeluvaistot kyllä päällä kokoajan, en hehkuta sille yhtään mitäään tuntemuksia, koska ne mun tuntemukset osoittautuu aina kanssa oman mielikuvituksen ja toiveajattelun tuotteeksi. Kerron vasta kun on oikeita plussa uutisia.

Hyvä että eemin mieliala alkaa pikkuisen jo kohota! Ja kyllä sun muniksissa varmaan elämätä on valmiina odottamassa tositoimia, mutta siitä poksahdusajankohdasta ei kyllä tämäkään osaa sanoa yhtään mitään???

 

[Eemi]

Toi miehensuojeluvaistot-termi oli kyllä hyvä... Mä en koskaan pohdi mun miehelle mitään tuntemuksia ääneen, menis raukka ihan rikki niistä ikuisista negoista. Ei se oikein ole ymmärtänyt tätä keskenmenotuskaakaan, mutta yrittää olla tukena. Raukka. <3

Tuli sitten pieni muutos suunnitelmiin tuossa. Mun lääkäri soitti mulle tänään just kun olin ehtinyt tänne kirjoittaa, että se hcg on edelleen koholla, ja että hän laittaa mut päivystyslähetteellä naistentautien polille. No sinne sitten menin, ja taas yksi sympaattinen lääkäri tutki, ja kaikki on ok. Ne hormonitasot vaan kun laskis, niin kaikki olis normaalisti. Kehui että hyvin on kohdun limakalvo jo toipunut (greippimehut, jee!), ja että todennäköisesti ovuloin nyt oikealta seuraavaksi, koska vasemmalla näkyi vielä keltarauhanen selvästi. Oli myös tosi luottavainen, että kohta tulee uusi tärppi, kun kerran luomusti oli nytkin tärpännyt eikä clomeilla. Joten nostaahan se toiveita!

Tietty harmittaa, että ne hormonitasot on vielä koholla, mutta eiköhän ne siitä laske. Muistaakseni ovulaatio voi tapahtua kun hcg on alle 5, joten sitä odotellessa. Eipä se nytkään ollut enää kuin 10 luokkaa muistaakseni. Että näillä mennään.

Ja aurinko paistaa täälläkin, vaikka aamulla tuli vaakatasossa räntää. Joten kiva pyöräreissu työkkäriin edessä - täytyy hoitaa se työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuminen pois alta tällä viikolla. Nyt piristytään taas, tytöt!

 

[outik]

Jännä muuten miten toi sää tuolla ulkona voikin piristää. On jo paljon parempi mieli kuin illalla ja aamulla, varsinkin kun kerrankin toi aurinko paistaa ja kun sääennusteita kattelin että kylmää ja kuivaa (ehkä jopa lumisadetta) olis tulossa tänne loppuviikoks. Jos se aamullinen hämäryys ja sade olis vaan jatkunu niinku eilen, ois varmaan nytkin synkemmät ajatukset.

Eemi, eihän hcg 10 ole edes kovin korkea(?) ainakin näin kuvittelisin. Ainakin kun viiteen vertaa ja se kymmenenhän on sen herkimmän testinkin raja vasta. Kyllä se ovis sieltä kohta tulee ja pääset taas mukaan touhuun

On mullakin yleensä ollut noi miehensuojeluvaistot koholla, varsinkin kun ei se itsekään ole kysellyt mitään, niin en ole sitten mitään möläytellyt. Tää viimenen viikko on vaan jostain syystä ollut niin vaikee, olin muka varma... tai 99 % varma... Kai se testi tulee vielä tänään käytettyä, niin saa ehkä varmuuden oisko tää ollu kuitenkin km. Ois kiva saada tietää myös etten ole vaan kuvitellut niitä oireita, joita on ollut.

 

[Eemi]

Juu, en itsekään sen hcg-tuloksen perusteella olis lähtenyt sinne polille, mutta siellä se lääkäri sanoi, että he rutiinilla katsovat kaikki, joilla se jää korkealle... Kun kuitenkin se km oli niin varhain. Mutta kaikki on siis ok ja tulipa tehtyä tuo varmuudenvuoksi-tarkastuskin.

 

[Sini_]

Outikille jaksamisia, plääh, harmittavaa..

Mutta huomaattekos, Eemillä selvästi jo helpottaa! Kuulostaa mukavalta, että toivo on taas palannut. Mun mielestä on muuten tosi hienoa, että Eemi on heti valmis yrittämään uudelleen. Mullahan kävi niin, että ihan ensin ajattelin, että nyt ei kyllä hetkeen mitään yritystä ja se pakollinen kahden kuukauden paussi siihen tulikin sitten vuodon takia. Mutta siis ihanaa, että toipumista ja eteenpäin menoa on tapahtunut!

Itseäni edelleen uusi raskaus suorastaan pelottaa. Oikeastaan tajusin, että en niinkään pelkää sitä, että en enää plussaisi, vaan sitä, että raskaudun ja taas tulee keskenmeno. Mietteeni siitä tuleeko meille enää lasta liittyy juurikin tähän, että kuinkakohan monta keskenmenoa sitä vielä saa. Ja sehän ei todellakaan ole varmaa, että vielä edes raskaudunkaan, mutta kuitenkin suurin pelko on edelleen keskenmenossa. Mutta kun viime keväänä aloimme yrittämään, niin en oikeastaan osannut pelätä keskenmenoa ollenkaan, jotenkin se vaan tuntui asialta mikä ei omalle kohdalle osu. En edes tiedä miksi ajattelin niin, oma siskoni on saanut km:n ja hänellä on myös rankka kokemus synnytyksestä, missä tapahtui kauhein mahdollinen eli hänen vauvansa kuoli. Lähipiiristä siis todellakin on kokemusta ikävistäkin raskauteen liittyvistä asioista, mutta silti en ajatellut niiden osuvan omalle kohdalle. Nyt sitä ei sitten taas osaa mitään muuta ajatellakaan, kuin että kuinka pitkälle sitä pääsee (kunhan nyt ensin plussaisikin) ja jos pääsee loppuun asti, niin kuinka synnytyksessä käy. Hui, kauheita ajatuksia, nyt pois pois tuollaiset päästä!

Mutta miehensuojelua on täälläkin. En edes kertonut hänelle, että tein mitään ovulaatiotestejä ja en siis myöskään sitä, että negoja paukkoi koko viikko. Ei hänen tarvitse niitä murehtia, riittää että työntää pökköä pesään!

Ihana auringonpaiste täällä Espoossa, voi kun pääsisi ulkoilemaan!

 

[Eemi]

Sini: siinäpä se. Nyt sen päälle, että pelkää ettei koskaan plussaa, on tullut pelko siitä että menee toistuvasti kesken. Lohduttavaa kuitenkin (vai onko?), että toistuvia keskenmenoja on raskauksista vain 1%, vaikka siis keskenmenoja kaikkiaan on se n. 15 %. Eli eli... Tällaisista mä haen lohtua. Tilastoelli kun olen.

Lisäks sulla oli niin hirveän pitkä se vuoto ja koko km:sta toipuminen, että se oli varmaan henkisesti ihan toista luokkaa. Jos selviän tällä kolmella viikolla, niin olen kiitollinen! Ja varmasti sitä pelkää JOS joskus raskautuu uudestaan, niin ihan sen koko alkyraskauden ajan. Mutta onneks neuvolasta saa lisäkäyntejä tarvittaessa, ja yksityiselle pääsee ultraan aina kun haluaa. Rahaa se vain on... Hassua, ennen ajattelin juuri että kyllä ne kunnalliset ultrat nyt riittää, mutta nyt on toinen ääni kellossa. Paniikkipirkko, minäkö, ei!

Hephep, työkkäriin käy tieni piakkoin...

 

[Eemi]

Alkyraskaus = siis fiinimpi sana alkuraskaudelle.

 

[ex-jolly]

Mä kans tunnustan, että en ekassa raskaudessa enkä nytkään osaa pelätä keskenmenoa ollenkaan, tollo mikä tollo. Vaikka siskokin on saanut keskenmenon. Sitä ei varmaankaan vain halua ajatella tai ettei se mua mitenkään koske. No, kai se on vaan jotain, että sulkee "turhan" pelon pois mielestään niin kauaksi aikaa kuin ei ole akuuttia tarvetta sitä käsitellä ja keskittyy vaan siihen raskautumiseen... (jos eemi on tilastoelli ja paniikkipirkko, niin mä olen sitten analyysianneli)

Aurinko, mikä se on?

 

[Moon Fairy]

Voi kökkö outik, vai löyti se eukko sinnekin! :/

No mä oon kanssa ihan addiktoitunut tänne, vähän väliä pitää tarkistaa onko tullut uusia viestejä.

Mullakin oli työkkärissä käynti tänään ja oli onneksi kiva täti siellä. Ei patistanut pariksi viikoksi täältä hakee töitä ja muuta, kun on toi muuttokin niin ajankohtainen.

Miekkoselle tuli äsken äkkilähtö Lappiin työhaastattelun vuoksi (tai no itse asiassa se on varma jobi, tarvii vaan näyttää naamaansa siellä ja aloittaa hommat heti), ja mentävä se oli. Samalla saa luvan etsiä sen asunnon, kun täältä käsin niin hankala sitä saada. Reilu viikko vapaata aikaa miehestä, mutta en osaa ainakaan vielä nauttia siitä kun ikävä melkein jo kaihertaa. Mun tehtäväksihän se sitten tietenkin jäi kaikki pakkaaminen, prkl. No, eipähän oo kukaan sotkemassa paikkoja...

Pikkasen on jo mieliala parempi, ehkä auttaa kun pikku hiljaa alkaa tajuamaan sen että päästään muuttamaan ja taloudellinen tilanne helpottuu vähän ajan päästä.

 

[Eemi]

Jolly, en mäkään osannut pelätä keskenmenoa yhtään. Ajattelin kyllä, että se voi osua kohdalle, sen nyt tajuaa järjellä... Mutta en kumminkaan uskonut siihen. Siksi se olikin niin isku vasten kasvoja. Varmaan seuraavankin (huomaatteko: positiivista ajattelua! Siis tulee seuraava kerta!) kohdalla uskottelen itselleni, ettei VOI enää sattua meidän kohdalle sellainen epäonni... Mutta varmasti pelkään ihan hirveästi.

Moon Fairy, eikö ole ihana fiilis kun edes toisella on töitä ja alkaa elämä järjestyä vähitellen? Tosi hienoa. Ikävää vaan, että pakkaaminen jää sulle, mä vihaan pakkaamista. Mutta oikeastaan teen sen joka muutossa itse, kun mies ei osaa pakata tavaroita niin, että ne on mun mielestä hyvin.

Mua lohduttaa ainakin paljon, että mun mies on saanut hyvän työpaikan valmistumisen jälkeen, palkkakin nousee ensi vuonna ja tykkää työstänsä - mikä kai on se tärkein juttu. Vaikkei mulla nyt sitten mitään tällä hetkellä olekaan, niin ei silti tarvitse ihan joka pennin perään itkeä. Vaikka muutenkin oon kyllä tosi pihi. Ehkä voidaan ensi vuonna muuttaa omaan asuntoon ja ehkä se lapsikin sieltä sitten tulee... Kunhan vaan en panikoisi siitä nyt liikaa.

Ihanaa kun on satanut lunta! Tai no, vähän loskaiselta se näyttää, mutta pakkasta pitäisi olla koko viikonlopun yli! Mitenkähän vaan mahtaa käydä mun työmatkapyöräilyn ensi viikolla...?

 

[Moon Fairy]

Huomenta!

Täälläkin on kivasti satanut lunta ja onkin ihanan levollista ulkona vielä kun ei ole liikennettä lumitraktoria lukuunottamatta.

Hehe, Eemi onhan se kivaa kun asiat alkaa rullata. Ja samapa tuo pakkaamisen kanssa, jos mies olisi mukana pakkaamassa olisin joka välissä nalkuttamassa että "Ei noin!" Helpompi siis tehdä itse.

Tuosta km-asiasta, itse en osaa etukäteen stressailla ja sivuutankin semmoset mahdollisuudet ettei mun kohdalle varmaan käy... Voi kuitenkin tulla toinen ääni kelloon, jos tässä joskus raskaudutaan. Luultavammin stressaisin silloin mahdollisesti jokaisesta asiasta tyyliin "apua mä söin nyt maksamakkaraa, teinks mä haittaa vauvalle?" Stressi-Erkkihän on toinen nimeni.

 

[ex-jolly]

Huomenet!

Moon Fairyllä mukavat asetelmat, muutto kuulostaa ihan uudelta alulta....kaikin puolin! Toivotaan että se kämppä asia järjestyy pian.

Hyvä Eemi, positiivisuus on poikaa! Muistais vaan sen itsekkin, mulla on ihan akka-oireet havaittavissa taas takalistossa, murrr! Eikä tissitkään enää juuri oireile. Nythän onkin jo kp 24/24-26 joten tekis mieli heittää luget nurkkaan ja virittää rätti housuun. Mutta jos nyt kuitenkin vielä niitä tuonne survon, voihan se olla, ne menkat puskee läpi lugesta huolimatta oikeaan aikaan ja silloin voi sit lopettaa luget. Kierto kuitenkin pitenee muutaman päivän, jos ne menkat ei suvaitse alkaa ennen tiistaita. Ei varmaan haittaa näin lyhyellä kierrolla, kuten Eemikin sanoi.

Hei minkälaisen työkeikan itselles nappasit, Eemi. Onko entinen ala vai jotain ihan uutta luvassa???

 

[Sini_]

Siis ehdottomasti pitää olla stressaamatta km:stä ym. vastaavista asioista, jos vaan pystyy! Olisikin ihanaa, kun ei miettisi ja etukäteen murehtisi moisia asioita, mutta nyt en vaan pysty olemaan murehtimatta. Eihän elämästä muuten mitään tulisi, jos etukäteen murehtisi kaikkea mahdollista mitä saattaa joskus tapahtua..

Muuten, jos tilastoja lasketaan, niin meidän porukan km:t on jo täynnä. Jos 15% raskauksista päätyy keskenmenoon, niin mehän olemme Eemin kanssa tuon kiintiön jo täyttäneet, muilla ei siis ole hätää ja ei meilläkään enää Eemin kanssa!

 

[Eemi]

Sini, ihan LOISTAVAA matematiikkaa! Siis miksen itse tuota tajunnut! Tai Jolly, calls-herself-AnalyysiAnneli... Pah. No joo. Mutta siis, noinhan sen pitäis mennä, jee.

Jolly, piti vaan sanomani, että jos olis esim. lyhyestä luteaalivaiheesta sulla kiinni se raskautuminen, niin kannattaa vaan syödä ne luget loppuun saakka... Koska vaikka menkkaoireet tuliskin ajallaan, niin voihan käydä niin, ettei ne kuitenkaan ala! Mä peukutan vielä. Ja varsinkin siksi, että mä ainakin raskauduin täysin oireettomasti, en usko ollenkaan enää noihin tissi- yms. oireisiin. Toivoa on!

Joopa joo. Mulla on tänään kampaaja, hip hei, lähden sinne kohta... Oli pakko varata kun sain varmuuden tuosta ensi viikon työkeikasta, ei kehtaa tällä reuhkalla mennä duuniin. Meen siis tekemään viikon sijaisuuden mun "kesätyöpaikkaan" eli sihteerin vuosilomansijaisuutta... Katsotaan, jos se poikisi jotain lisää. Tykkään siitä työstä kovasti.

 

[ex-jolly]

Siis niin totta, tuo oireettomana raskautuminen: toissa iltana saunassa muistelin ekaa raskautumista. Odottelin menkkoja varmaankin ihan ilman oireita. Ne ei sitten alkaneetkaan silloin kun odottelin niitä alkavaksi, ajattelin vaan, että ne alkaa normaalia myöhemmin. Vasta kun ne oli neljä päivää myöhässä, aloin ajatella, että voisinko tosiaan ollakin raskaana. Odottelin sitten vielä kolme päivää ennen kuin ostin edes testiä. Ehkä se "outo raskautunut olo" olikin vaan sitä että olin jotenkin ihan kipsissä ja paniikissa, vaikka vauva oli siis pitkän harkinnan ja miehen "suostuttelun" tulos. Vaikka kuinka pinnistelen, en voi tarkkaan muistaa, milloin se järkky tissikipu sitten tuli, ehkä tuon viikon aikana tai vasta sen jälkeen.

joten mistä sitä ikuna tietää....

 

[ex-jolly]

Huomenta vaan, täällä tympäsee ja ihan kohtuullisessa määrin. Menkka- tai pitäiskö sanoa endo-oireet puskee perseestä pihalle asti, semmosta verisössöä ettei ole tosikaan. Voi paska. Kyllähän tällä perseellä ei raskauduta, sanon minä. Pitäis varmaan taas kerran miettiä, että vieläkö yritetään tällä meiningillä, vai tilaanko puukotuksen. Se vaan pelottaa jotenki niin pirusti! Onko mitään ideaa, voiskohan se lääkäri vielä tehdä jotain meikäläisen raskautumis-tsäänssien parantamiseksi, muuta ku ohjata sinne leikkuriin.
Olo on kyllä aika pyllystä taas, mutta eipä huolta; kyllä se taas tästä kohenee, kunhan pääsis vaan ne menkat kunnolla alkaan. Mitä kivaa suunnitellaan viikonlopuksi?

Jolly kp25/pakkokierto29, ei masis, mutta veetutus päällä...