Vuoden rajaa lähestyvät 2

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eemi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei tytöt!

Kauheeta kun taas tullut tekstiä. :) Ei mulla hirveesti asiaa ole, kunhan tulin tiirailemaan. :)

Mun porukoilla on toi Wii, ja pari kertaa ollaan pelattu just sitä nyrkkeilyä. Mahtava peli, kyllä silläkin kuntoilee. :D Oli seuraavana päivänä lihakset nimittäin tosi kipeenä.

Plussatuulia testaajille. ;) Itsellä on sellainen motto kun "maltti on valttia", että tarkoituksena testailla kun on pari päivää myöhässä. Enempi toi mies painostaa testailemaan... Kun ei sitä negaa halua nähdä.

Täällä mennään kiertopäivillä 8. Muuttoa kovasti jännäillessä ja miestä ikävöiden on menny nämä päivät.
 
Huomenta taasen. :) Maltti taitaa olla valttia täälläkin... Eilen sitten tuli toimittua makkarin puolella, mutta ei kyllä niin mitään oviskipua ollut havaittavissa. Eli taisin kuvitella koko jutun. Mulla siis oviksen aikaan jonkun lähes viikon ajan tuntuu yhdynnässä TODELLA selvästi munasarjoissa... Nyt ei mitään. :( Täytyy siis varmaan alkaa tikutella sitä ovista.

Oon kyllä alkanut kuvitella sitäkin, että jos mä ovuloin vaan toiselta puolelta. Eli vasemmalta (todistettavasti). Että jos tää oikea puoli onkin viallinen... No, kaikkea sitä voi tietysti arvailla.

Jolly, nyt ne testin tulokset!?
 
Siitä se Eemi sitten taas lähtee! Mulla myös noita epäilyjä, että vain toinen puoli toimisi sen kysta leikkauksen vuoksi. Ainakin sitä voi tavallaan "syyttää" viallisia munasarjoja, niin on joku syy itselle miksi ei tärppää.. helpottaahan sekin vähän oloa? :-)

Itsellä ei niin yhden yhtä oiretta, lämpökin aamulla vain 36,5. Ei tainnut tärpätä tästäkään kierrosta.

Mutta JOLLY???
 
Huomenta hyvät immeiset, testi on tosiaan tehty, ja nakattu saman tien roskiin. En edes ukolle viitsinyt eilen mitään sanoa, että se pitää nyt tehdä. Ei kyllä oikeasti nyt ollu mitään jännättävääkään, niin ei tullu minkäänlaista *tustakaan päälle. No, se *tutus tais olla jo siinä vaiheessa, kun ne endo-verimössöt puski suolesta pihalle, joten meni jo.

Eli, nyt vain mielenkiinnolla seuraamme, milloin täti osaa astua oikeasta osoitteesta pihalle ja osastonhoitajalta pitää sitten pyytää seuraava soittoaika lääkärille. Lugea onkin jo varattuna lääkekaapissa seuraavaan täsmäiskuun.

Kuten näette, taas se fucking toivottomuus on pyyhitty johonkin huitsin helevettiin, ja eikun uutta yritystä kehiin, ja laparoskopiaan voin marssia vaikka heti tammikuussa jos se järjestyy.

Sini, munkin on niin helppo syyttää tuota äksyä endoa tästä kaikesta, ei ole MUN vika eikä miehen =D. Toivottavasti sun lämpömittari on rikki.

Wautsi Wau Eemi, suora toiminta on kaiken ydin! Tärppiä toivon!
 
Juu-u, olen suoran toiminnan nainen! ;) Pahoittelut negasta, mutta sähän sen oikein aavistit. :( No, ei auta itku markkinoilla, eteenpäin sano mummo lumessa (ja kaikki muutkin kliseet)! Tästä vaan jatketaan.

Ehkä on vaan hyvä syyttää ulkoisia tekijöitä, joo. Mä voin vaikka keksiä, että mulla on toi oikeanpuoleinen tuuba tukossa. Kyllä sieltä muistaakseni on myös ovis ultrattu joskus... Että näin. Vois selittyä, miksei tärppää.

Jep jep. Nyt pitää tehdä töitäkin, kun pääsin jännityksestäni. :D
 
Hei, galluppia kehiin. Mitä hankitte joululahjaksi? Mulla lähinnä hakusessa lahjat siskolle (27 v), vanhemmille, appivanhemmille ja miehen siskolle (15 v). Myöskään en vielä tiedä, mitä hankkisin/tekisin 2,5-vuotiaalle kummitytölle... Ideaa?

Kavereille oon tehnyt villasukkia tarvitseville, ja muille laitan varmaan jotain herkkuja tai muuta mukavaa. Miehelle nyt ei kovin kaksisia hankita, jotkut perinteiset deodorantit ja kalsarit, sekä ehkä joku levy tai kirja. Katsotaan, josko esittäisi toiveita.

Mä sain eilen aikaisen joululahjan, nimittäin ne talvirenkaat pyörään. Hyvin kulkee. :)
 
Heissan täältäkin! Harmi Jolly kun ei sitä plussaa tullut, mutta uutta yritystä sitten vaan kehiin seuraavassa kierrossa. Mun pitäis taas alkaa kyttäilemään sitä ovista, mutta kun mikään sen suuntainen ei nyt huvittais yhtään! Toivo tässä nyt sitten vauvaa, kun ei jaksais tehdä mitään sen eteen. Mut kai se ois ne ovistikut taas kaivettava kaapista ja yritettävä edes...

Mä jo aiemmin noista joululahjoista kirjotinkin, että me hankitaan vaan miehen siskon lapsille ja tänä vuonna päädyttiin kirjoihin. Niillä on leluja jo vaikka muille jakaa, joten vanhemmatkin on varmaan tyytyväisiä vähän tilaa vieviin kirjoihin :) Ja miehen kanssa sovittiin ettei osteta nyt lahjoja toisillemme vaan ostetaan pari-kolme lautapeliä. Me kun ollaan ns. hurahdettu niihin ja nyt ei olla pitkään aikaan ostettu mitään uutta, niin ostetaan sitten kerralla monta ;) Mut ei siis mitään Afrikan tähti -tyyliin vaan sellasia esim. Carcassonen tyyppisiä.

Molempien vanhemmille ajattelin kyllä että vois ehkä viedä jotain jouluista itseleivottua, kun niiden luona kuitenkin käydään syömässä. Viime vuonna taidettiin viedä piparkakkutalot...
 
Joo, joululahja vinkkejä oikein paljon, kiitos! Mä olen varmaan maailaman surkein keksimään mitään lahjoja..

Hulvattomia vinkkejä löytyy netistä mulletoi.com. Esim. Herrasmiehen intiimialueiden rapsutin... jeps, ei tosikoille. :-)
 
Vähän samat fiilikset kuin Outikilla, ei tiedä miten vois raskaaksi tulla jos seksi ei maistu. ;) Ja samaten, jos ei oviksesta tietoa. Elieli... Tulis nyt se ovis!!

Täällä kanssa toinen kunnollisten lautapelien ystävä ilmoittautuu! Perhe- ja kaveripiiristä kun jo tuntuu löytyvän kaikki hankkimisen arvoiset pelit, niin ei tarvitse tänä jouluna mitään hankkiakaan. Hirveän vaikea keksie kellekään mitään tarpeellista, kun mitään turhaa tavaraa ei todellakaan haluaisi hankkia. Ihmisillä muutenkin oikein paikat pursuaa kaikkea krääsää...

Jolly ja Sini, teillä 3-vuotiaat muksut kotona? Mistä leluista/vaatteista/muusta olisitte kiitollisia?
 
Minäpäs olin reipas ja joutuisa tyttö: soitin jo jatkot gynen polilta, hoitajalta, mutta sainkin itse lääkärin puhelimeen.
Elikäs, vielä kaksi kiertoa mennään lugekokeilulla, samat ohjeistukset kuin kuluneellakin kierrolla. Jos ei tärppiä käy, niin sitten varaan kontrolliultran ja voidaan sopia laparoskopiasta. Hommat hanskassa ja hanskat tiskissä, paree ettei ole hukassa!

Koska en olekaan raskaana, aion ostaa viikonloppuna punaviiniä (teoksesta positiivisen ajattelun aakkoset, kohta p)
 
Meidän 3 -vuotias rakastaa esim. Muumeja. Niitä juttuja onkin sitten joka lähtöön, esim. jos kummityttösi tykkää leipoa (= äiti tai isä tykkää leipoa), niin voi ostaa vaikka muumihahmojen muotoisia piparimuotteja. Ne on ainakin meillä tosi kiva juttu! Tai vaikka kuunneltava satu-cd. Meillä tytölle luetaan joka ilta satu tai kaksi, mutta välillä haluaa kuunnella sadun myös levyltä. On erittäin kätevä silloin kun itsellä on kurkku kipeänä.. näitä on myös esim. Nalle Puh -tarinoista. Tai sitten ihan joku kirjakin.
Tyttömme haluaisi joka päivä päälleen mekon mikä pyörii. Helmaa pitää siis olla niin paljon, että pyöriessä se näyttää nätiltä. Vaikka mitä muita mekkoja olisi vaikka kuinka paljon, mutta ne pari pyörivää vaan kelpaavat..
Ja sitten mitä enemmän hiuskoristeita sen parempi, pinnejä ja pompuloita pitää olla niin paljon kuin päähän mahtuu... ja tietysti joka päivä myös kaulakoru tai kaksi. Ei yhtään prinsessan elkeitä meidän tytössä! :-)

Hienoa Jolly! Noin sitä pitää olla reippaana!

Itsellä ei mitään... finniä pukkaa nenänpieleen, auts. Tulee varmaan mahtava patti. Nice!
 
Aah Sini, nyt sohaisit muurahaispesää. Nuo finnit! Mä odotinkin että jotain kehossa voi tapahtua kun jätin pillerit pois, mutta kyllä ottaa jo päähän. Ensin ne finnit istahti tohon kulmakarvojen väliin. Siitä sitten jossain välissä ne päätti hypätä myös otsalle (jossa ne onneks jää "otsiksen" taakse jos ei laita hiuksia kiinni). Seuraava kohde oli leuka ja nyt vielä toinen poskikin! Mä jo jokunen kuukausi sitten totesin miehelle että kyllä mä ne kestäisin, jos se oliskin raskaus"oire", mutta kun perhana vie ei sitä vauvaa tuu, niin tää onkin vaan mun ominaisuus näköjään. En muista että edes teininä olis tällasta ollu.

Ugh, olen puhunut.

Btw, pyörivä mekko kuulosti ensin hyvin hauskalta, mutta tajusin sitten eteenpäin luettuani mistä oikeesti on kyse ;D
 
Finnijuttua (herkkähermoiset, älkää vaivautuko): mä siis lopetin pillerit vuosi sitten. Aika pian mulle sitten palasi nämä teinivuosien finnit, naamaan "hormonialueelle" eli leukapieliin/nenänpieliin ja lisäksi selkään ja rintaan. Ei siinä muuten mitään, mutta tässä vuoden kuluessa ne on vaan suurentuneet... Hirveitä paiseita tulee välillä, tosi kipeitä ja tietysti tosi kauniin näköisiä. :( Nyt kuukauden päivät olen sitten käyttänyt ihan alkoholipohjaista puhdistusainetta, jolla ne finnit teininäkin lähti. On ne nyt ainakin pienentyneet ja hiukan vähemmän niitä tulee. Mutta pahinta on se, että suurimmat finnit IKINÄ tuli sinä lyhyenä aikana kun olin raskaana! Eli tää vaan pahenee jos plussa pärähtää. Repikää siitä.

Tosin, on sitä elämässä suurempiakin ongelmia kuin finnit, etenkin tässä iässä. Vaikka mulla siinä 14 vuoden kieppeillä oli niitä silloinkin paljon (ei tosin kasvoissa), niin ei se silloinkaan mikään maailmanloppu ollut. Tyhmää vaan, että nytkin ihotautilääkäri oli sanonut mun miehelle (joka käy siellä säännöllisesti ja oli kysynyt mun tilanteesta), että ei sille mitään voi tehdä ja voi kestää jopa vuoden pillerien lopettamisen jälkeen. Totesin vaan itsekseni, että se vuosi tais kyllä mennä jo... Miehelle en viitsinyt kiukutella siitä. Tulis vaan raskaaksi, niin ei finnit vois vähempää kiinnostaa!

Sini, tosi hyvä idea nuo muumit. Tyttö tykkää juuri kovasti kaikista hahmoleluista, ja voisin ostaa vaikka pari sellaista ja satuceedeen kapuanpäälle. Saako niitä satulevyjä mistä kaupoista? Kas, kun lapseton ei ole perehtynyt asiaan. ;) Aika hirveää, mutta me mun miehen kanssa just aina puhutaan siitä, miten näillä meidän ystävillä on aivan liikaa kaikkea krääsää niiden lapsilla (joista toinen meidän kummityttö ja kolmas tulossa). Ettei millään haluais ostaa mitään sellaista... Ja koskaan ei olla nähty, että niille luettais. Ehkä jos ostais satulevyn, niin sitä tulis kuunneltua! :)

Tyttö diggailee myös noista mekoista, jokusen olen hankkinutkin mutta kun niitäkin tuntuu riittävän loputtomiin siinä taloudessa. Ja tykkäisi kyllä pitää hienoja hiuspompuloita ja pinnejäkin hirveästi, mutta kun isoveljen pirulainen tykkää niistä sitten kiskoa koko ajan... Niiden hankkiminen ei taida olla ihan vielä hyvä idea.

Jatkaakseni vielä omaa napaa hiukan. Meillä on yks aika läheinen kaveripariskunta, jotka asuu meidän naapurissa. He ovat koko ajan tienneet meidän yrityksestä ja tietävät keskenmenostakin, ovat olleet tukena koko ajan. No, eilen sitten kertoivat, että hekin yrittävät nyt lasta... Oli koko illan ihan masentunut ole. TIEDÄN, ettei se ole minulta mitään pois, mutta olen koko ajan ajatellut, miten onni on, etteivät he yritä... koska olen aivan varma, että heillä tärppää heti. Taas yksi pariskunta, joka saa lapsen. Pelkään vain, että menetän heidätkin ystävinä, koska en kestäisi nähdä heitä koko ajan kun maha vain kasvaa ja vauva syntyy.

Kuulostaa varmaan aivan kauhealta pelätä tällaista etukäteen. Se on vain jo muutaman kohdalla käynyt toteen, joten vanhasta tottumuksesta sitä kai pelkää. Ihan hirveä olo, sekä tuon asian takia mutta enemmän kai siksi, että tunnen itseni ihan kamalaksi ihmiseksi. :(

Eikä oviksesta tietoakaan.
 
Eemi, satu-CD:itä saa vaikka Citymarketista tai Prismasta. Mä ymmärrän hyvin tuon "paineen tunteen" rinnassa, kun kuulee, että joku tuttu odottaa lasta tai vaikka kuulisinkin, että joku edes yrittää lasta. Just viime viikolla kuulin, että yksi työkaveri odottaa, rv 15. Voi helvetti mikä ahdistus olo! Pakko oli mennä vähän vessaan rauhottumaan. Kai se on ihan kateellisuutta ja ahdistus siihen lisäksi. Tajusin kuitenkin, että minulla on jo yksi lapsi ja tämäkin pariskunta oli ollut yhdessä jo ikuisuuden, ties vaikka olisivat yrittäneet lasta jo 5 vuotta. Sitä vaan välittömästi tulee itselle se ahdistus ennenkun pystyy ajattelemaan mitään muuta.

Tein aamulla herkkistestillä puhtaan negan. kyllä se jo näkyisi, jos olisi tärpännyt, mutta kun ei niin ei. No, vuotoa odotellessa.. :-( lämmöt heittää kyllä ihan häränpyllyä, oli meinaan 37,1, vaikka pitäisi olla todellakin jo laskusuunnassa. Ehkä olen sitten vain tulossa kipeäksi.
 
Eemi, vaikea tilanne. Kun ei tietenkään halua toivoa toisille epäonnea, mutta ei haluaisi todistaa sitä onneakaan. Ei se susta kamalaa ihmistä tee, että tulet surulliseksi kun toisilla tärppää mutta itsellä ei. Aika näyttää miten heillä käy ja toivotaan parasta että teilläkin onnistuisi uudelleen.

Meillä on se "helpotus" tässä tilanteessa että ei ole sellaisia läheisiä kaveripariskuntia, jotka olis vauva-aikeissa. Kaikki vanhat (koulu)kaverit asuu jossain muualla Suomessa ja niihin tulee pidettyä yhteyttä harvakseltaan. Ja uusia kavereita ei oo vaan tullu, kun ollaan sellasia kotihiiriä molemmat. Ja se miehen siskokin, joka pyöräyttelee lapsia suunnilleen vahingossa (eilen just sitten syntyi se neljäs...), niin nehän aloitti lastenteon jo ennen kuin me edes ajateltiin asiaa ja jotenkin se tekee siitä helpompaa, kun tiesi jo ennestään että siellä niitä syntyy helposti. Jos nyt kuulis jonkun noista vanhoista kavereista raskautuneen ensimmäistä kertaa, niin se vois kolahtaa pahemmin.

Ja täälläkään ei tietoa oviksesta. En edes tiedä kaivanko sittenkään niitä ovistikkuja kaapista, koska mies tuli eilen töistä valitellen päänsärkyä ja kipeää oloa. Niillä töissä flunssa kaataa ihmisiä sänkyyn, joten selvähän se, että se tarttuu mieheenkin... Taitaa jäädä vauvan yritys, ellei se sitä flunssaa jotenkin vielä onnistu kiertämään.
 
Kiitti Sini, taidan lähteä viikonloppuna muumiostoksille. :) Ja vielä, herkällä testilläkään kaikki ei kyllä saa positiivista ennen kuin menkat on myöhässä, joten mä peukutan vielä. Lämmöt puhuis sen puolesta...!

Joo-o, mä vaan otan tällaiset asiat välillä tosi raskaasti. Ei mullakaan ihan niin koville ota se, että jo ennen meidän yritystä lapsia saaneet ihmiset saa niitä lisää. Se on tietysti katkeraa, että muut raskautuvat helposti, mutta mahan kasvaessa olo jopa helpottuu. Se vaan tulee niin suurena iskuna, että muut esikoistaan yrittävät ihan oikeasti raskautuvan ensimmäisellä yrittämällä... Tietysti en toivo pahaa mun kavereille, mutta jollain lailla en sitä hyvääkään halua olla todistamassa, niin kuin Otikin sanoit.

Musta tuntuu, että tää pitkittynyt yritys on tehnyt koko elämän ylipäänsä vaikeammaksi. Ei huvita seksi, ja miehen kanssa ei oikein jaksa keskustella aina. Kun se on niin hyvällä tuulella aina, ja mä huonolla. :( Kun tein positiivisen testin, olin iloinen paitsi raskaudesta, niin ehkä jopa enemmän siitä, että tää yritysaika loppuu viimeinkin! Eikä se sitten loppunutkaan. Täytyis vaan jostain kaivaa se positiivinen asenne taas kehiin...

Missä Jolly, perusoptimisti? Jokos ne vinkut on ostettu viikonloppua varten? ;)
 
Höhöö, eihän täällä käpykylällä mitään punkkuja saa, pitää lähtä oikeen kaupungille asti. Joten varmaan vasta lauantaina...

Tuo on niin totta. Jopa silloin kun Eemi kertoi että nyt tärppäsi, niin kyllä sai täällä päässä nieleskellä tosissaan. Tunne oli tosiaan jotain sellaista että "nyt sen ei tarvi enää yrittää, kuinka helvetin kauan mä vielä joudun yrittään!" ja kun ei ole mitään taetta siitä, että oma yritys palkitaan. Mutta sitten, kun on saanut tarpeeksi nieleskeltyä, niin kyllä mä pystyn kaikkia ihan vilpittömästi onnittelemaan (nyt kun on oma lapsi, ennen sitä onnittelut oli kyllä totuuden mukaisesti paljon pinnallisempia, valitettavasti.)

Sini, eihän vielä ole kirves kaivossa, kaikki on vielä mahdollista, niin kauan kuin ei akkaa näy. ...tosin itse ihan päinvastainen esimerkki, nyt odottelen sitä akkaa kuin kuuta nousevaa, mutta ei näy. Toivottavasti viimeistään huomenna alkais niin sais taas bongata ovista ja lutrata lugesteronia sydämensä kyllyydestä =D
 
Jolly, miten pian lugen lopetuksen jälkeen tädin pitäis näyttäytyä? Ei oikein vielä ole mulla hallussa.

Jepjep, kateutta tää vaan on. Ja sitä omaa väsymystä tähän yrittämiseen, ei todellakaan jaksa innostua siitä. Aika pinnallisia on onnittelut, kun niitä joutuu antamaan... Onneksi ei ole liian monta kertaa se tilanne tullut vastaan. Vaikka kohta voi taas tulla.

Ja jotenkin ärsyttää, että mies suhtautuu tähän niin kevyesti. Tai varmaan se yrittää mua piristää ja tsempata, että kyllä meillä vielä tärppää... Sillä tietty on omakin lehmä ojassa kun sitä seksiä hinkuaa. ;) Mutta oikeasti, mä joskus melkein toivon, että sekin masentuis tästä vähän - kun muuten ei tunnu, että se olis yhtä tosissaan kuin minä! En tiedä onko tää ihan tyhmää... Onko teillä tällaista?

Ja sain tuossa just katseltua kevään sijaisuuksia. Huhtikuun loppuun mennessä mulle on tiedossa yhteensä 6-7 viikkoa töitä, plus ehkä satunnaisia sijaisuuksia... Ei hymyilytä. Ei auta kuin toivoa, että löytäisin jotain pysyvämpää.
 
Aika jännä että ainakin Eemillä ja jos oikein ymmärsin niin Jollylläkin on samansuuntaiset ajatukset tuosta että jos/kun tässä nyt raskautuu, niin se on tietysti iloinen asia kun on vauva tulossa, mutta yhtä lailla siinä on helpotus siitä että se yrittäminen vihdoin loppuu. Mä oon miettiny että olenko outo, kun odotan melkein enemmän sitä yrityksen loppumista... Ja aina kun menkat alkaa, on enemmän pettynyt siitä että taas joutuu alottaan, kuin siitä että ei tulekaan vauvaa.

Peukuttelua täältäkin vielä Sinille. Ehkä se on kuitenkin se vauva joka nostattaa lämpöä eikä mikään flunssa :)
 
Kiitos peukutuksista, mutta ei toiveet ole kovin korkealla. Kuitenkaan tätiä ei siis vielä ole näkynyt, joten toki siihen asti on toivoa... kaikkeahan sitä voi itselleen uskotella.

Tänä aamuna negan jälkeen suurinpiirtein eka ajatus oli että voi perse, mä en jaksa taas alkaa sitä yrittämistä. Samoja mietteitä siis muillakin. En mä mitenkään rakasta mittailla lämpöjä ja yrittää edes sitä kautta saada jotakin tolkkua tämän kropan toiminnasta tai arvuutella onkohan se ovis tänään vai oliko se jo eilen vai eikä sitä ole ollenkaan tai sitä välillä pakkoseksiäkin.. siis mukavaa puuhaahan se on, mutta kyllä meillä ainakin pupuillaan paljon harvemmin näin loppukierron aikaan kuin tärppiviikolla. Ei vaan kertakaikkiaan mukamas jaksa. Ei edes aina kiinnosta.

Ja meillä siis edessä enää yksi yrityskierros ennen miehen haluamaa taukoa. Revi tuosta nyt sitten huumoria.
 
Pitää muuten vielä lisätä, että yksi hyvä työkaverini totesi tuossa äskettäin, että minä näytän ihan elähtäneeltä tiskirätiltä. Jeps... sellainen on olokin.

Pitäisikö sitä muka vähän piristyä? Vaikka väkisin?
 
Lääkäri sanoi, että pari kolme päivää, niin pitäisi alkaa. Eilen jo vähän tuhruili, mutta ei ole kunnolla hanat auki.

Kyllä tunnistan tuon, ettei "mies ota tosissaan" vaikka kun järjellä ajattelee, niin ihan yhtä tosissaan on, koska on ylipäätään hommaan ruennut. Ja muutenkin, miehet on kai enemmän sellaisia, että koska et itse sille asialle voi oikeasti tehdä tällä hetkellä yhtään mitään, niin tehdään se mitä voidaan, eli hässitään. Eikä mun ukko ainakaan koskaan masennu sellaisista asioista, mihin se ei itse voi vaikuttaa (työttömyys, jokin sairaus). Oikeasti siitä olen huomannu pahan olon silloin kun sen isä kuoli, mies oli silloin 17 ja minä 15. Myös minun isän kuolema oli hänelle paha juttu, mutta vain minä "ryvin" surussa, hän oli vain tavallista vakavampi. ...jopas meni vakavaksi, nyt loppu!

Hei, työkuviot voi muuttua hetkessä, nim. kokemusta on. Koskaan ei tiedä kuka teloo itsensä saikulle moneksi viikoksi.
 

Similar threads

U
Viestiä
156
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U
U
Viestiä
134
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U

Yhteistyössä