Vuoden 2008 lapsettomuushoidoista plussanneet
- Viestiketjun aloittaja Kuunkulta
- Ensimmäinen viesti
Marille suuren suuret onnittelut ihanasta pojasta :heart: :heart:
Onnea mahdottoman paljon myös Raitis ja Matti!!!! Aivan ihana tyttönen - nautiskelkaa toisistanne :heart: :heart: (Mie myös tirautin, kun luin tuon Matin onnea pursuavan viestin...)
Monilla rupeaa olemaan jo viimeiset viikot käsillä - nopeasti aika menee, kun ajattelee että vastahan me plussattiin!
Kiitos kaikille onnitteluista
Pikkukeiju on parhaillaan untenmailla, äiti yrittää sillä aikaa tankata itse sekä päästä kartalle ketjun kuulumisista... Syöminen tai siihen ajan löytäminen on muuten tosi vaikeaa! Vaikka meilläkin isukki on tehnyt miulle ruuat valmiiksi sen kun vain lämmittäisi - mutta kun se aika vaan häviää johonkin tuon pikkusuloisuuden kanssa...
Onnea mahdottoman paljon myös Raitis ja Matti!!!! Aivan ihana tyttönen - nautiskelkaa toisistanne :heart: :heart: (Mie myös tirautin, kun luin tuon Matin onnea pursuavan viestin...)
Monilla rupeaa olemaan jo viimeiset viikot käsillä - nopeasti aika menee, kun ajattelee että vastahan me plussattiin!
Kiitos kaikille onnitteluista
Pikkukeiju on parhaillaan untenmailla, äiti yrittää sillä aikaa tankata itse sekä päästä kartalle ketjun kuulumisista... Syöminen tai siihen ajan löytäminen on muuten tosi vaikeaa! Vaikka meilläkin isukki on tehnyt miulle ruuat valmiiksi sen kun vain lämmittäisi - mutta kun se aika vaan häviää johonkin tuon pikkusuloisuuden kanssa... Raitis - jo on sulonen tyttö! Voi jestas! :heart:
Tuntuu jännältä lukea teidän juuri synnyttävien ja ihan hilkulla olevien juttuja -sitä oikein itsekin innostuu, että ihan totta, tämä tapahtuu pian myös itselle. Aika on alkanut kulua tosiaan nopeammin kuin ennen puoliväliä. Omassa masussa myörii ja hyörii kaveri ihan vimmatusti ja kuten Mirukin totesi, myös täällä isän käsi on se joka rauhoittaa. Olen niin kovin koittanut iltaisin saada potkuja osumaan isän käteen, mutta kummasti ne aina katoaa juuri kun isi kätensä siihen masulle saa. Muuten Miru - tuohan oli ihan uskomaton painonnousu vauvoilla; pari viikkoa ja molemmat +500g lisää, huh!
Kestovaipoista - niitä voisin itsekin harkita. Ainakin meinaan kokeilla, miten se sujuu. Vielä ei olla maltettu hankkia mitään vauvalle... nyt päädyin sentään ostamaan muutaman äitiysmekon (tähän asti pärjännyt isoilla paidoilla ja tunikoilla + tietty äitiyshousut ja isompi takki). Kohta kyllä jo retkahdan noihin ylisuloisiin vauvanvaatteisiin Jos saisi tuon Kelan hakemuksen sisään niin tulisi se äityispakkauskin ehkä ennen joulua...
Nami - totta on, että ne sormitestit ei anna kai kovin tarkkaa hb:tä, tai että se voi tosiaan heitellä. Näin totesivat labrassa kun ottivat kunnon verinäytettä. Toivottavasti saat arvot kohilleen - mitä rautaa syöt? Maltofer ainakin tepsinyt mulla ja saanut arvot nousemaan himpun yli 110:nen.
Kuunkulta - siellä taitaa olla jo tositoimet meneillään...halusin vielä kysellä tosta välilihan öljyämisestä, että mikä siinä on hankalaa...hierotaanko sitä vaan siihen välilihan kohtaan? Tää vinkki oli musta hyvä ja asiallinen eli taidan ottaa siitä vaarin. Missä vaiheessa tätä pitäisi aloitella, ei kai vielä nyt (vko 26+?)
Ihanaa, ulkona paistaa vihdoin aurinko (hirveän vesisateen jälkeen!) - kipaisen kirjastoon hakemaan mammakirjoja näin vapaapäivän kunniaksi. Ihanaa viikonloppua koko pinolle!
meikku ja masu 26+4
Tuntuu jännältä lukea teidän juuri synnyttävien ja ihan hilkulla olevien juttuja -sitä oikein itsekin innostuu, että ihan totta, tämä tapahtuu pian myös itselle. Aika on alkanut kulua tosiaan nopeammin kuin ennen puoliväliä. Omassa masussa myörii ja hyörii kaveri ihan vimmatusti ja kuten Mirukin totesi, myös täällä isän käsi on se joka rauhoittaa. Olen niin kovin koittanut iltaisin saada potkuja osumaan isän käteen, mutta kummasti ne aina katoaa juuri kun isi kätensä siihen masulle saa. Muuten Miru - tuohan oli ihan uskomaton painonnousu vauvoilla; pari viikkoa ja molemmat +500g lisää, huh!
Kestovaipoista - niitä voisin itsekin harkita. Ainakin meinaan kokeilla, miten se sujuu. Vielä ei olla maltettu hankkia mitään vauvalle... nyt päädyin sentään ostamaan muutaman äitiysmekon (tähän asti pärjännyt isoilla paidoilla ja tunikoilla + tietty äitiyshousut ja isompi takki). Kohta kyllä jo retkahdan noihin ylisuloisiin vauvanvaatteisiin
Jos saisi tuon Kelan hakemuksen sisään niin tulisi se äityispakkauskin ehkä ennen joulua...Nami - totta on, että ne sormitestit ei anna kai kovin tarkkaa hb:tä, tai että se voi tosiaan heitellä. Näin totesivat labrassa kun ottivat kunnon verinäytettä. Toivottavasti saat arvot kohilleen - mitä rautaa syöt? Maltofer ainakin tepsinyt mulla ja saanut arvot nousemaan himpun yli 110:nen.
Kuunkulta - siellä taitaa olla jo tositoimet meneillään...halusin vielä kysellä tosta välilihan öljyämisestä, että mikä siinä on hankalaa...hierotaanko sitä vaan siihen välilihan kohtaan? Tää vinkki oli musta hyvä ja asiallinen eli taidan ottaa siitä vaarin. Missä vaiheessa tätä pitäisi aloitella, ei kai vielä nyt (vko 26+?)
Ihanaa, ulkona paistaa vihdoin aurinko (hirveän vesisateen jälkeen!) - kipaisen kirjastoon hakemaan mammakirjoja näin vapaapäivän kunniaksi. Ihanaa viikonloppua koko pinolle!
meikku ja masu 26+4
Voi herttileijaa kun Raitiksen tyttö on sit suloinen! :heart: Se näköjään morjestaa meille tuossa kuvassa
Mie niin ootan, että mekin saadaa pian se nyytti kotia! Kävin eilen katsomassa 2vkn ikäistä vauvaa, ja oli myös niin ihana tuhisija! Eikä ollut niin pelottavan pieni, että olisin ajatellut, että särkyyköhän tämä kun pitelin sitä sylissä, heh. Yksi ajatus oli, että apua miten tän kokoisen vauvan saa muka pusattua ulos?! Ja tää vauva oli 3500g syntyessään eli ihan normaali kokoinen. No kait ne tuolta sit vaan mahtuu.
Eilen tuli muutes pari erikoista supparia? kipu jotka lähti aaltoillen etureidestä ja eteni vatsaan. Meni tosi nopeasti ohi kuitenkin. Mietin sitä, että jos saan tuollaisia kunnon suppareina niin sitten menee kyllä jalat alta, heh.
Mä suunnittelen, että menen killuttelemaan sinne ammeeseen sairaalassa jos vaan kunto sen sallii. Kuulemma on mukava ja rauhoittava paikka avautumisvaiheessa. Tai sitten kävelen huonetta ympäriinsä, sekin edesauttaa avautumista.
Meillä oli viime yönä kovia synnytyspolttoja, mutta ne oli miehellä vatsa aivan sekaisin. Onneksi näyttää siltä ettei oksetautia tullut kuitenkaan.
Marica ja poju 37+4
Mie niin ootan, että mekin saadaa pian se nyytti kotia! Kävin eilen katsomassa 2vkn ikäistä vauvaa, ja oli myös niin ihana tuhisija! Eikä ollut niin pelottavan pieni, että olisin ajatellut, että särkyyköhän tämä kun pitelin sitä sylissä, heh. Yksi ajatus oli, että apua miten tän kokoisen vauvan saa muka pusattua ulos?! Ja tää vauva oli 3500g syntyessään eli ihan normaali kokoinen. No kait ne tuolta sit vaan mahtuu.
Eilen tuli muutes pari erikoista supparia? kipu jotka lähti aaltoillen etureidestä ja eteni vatsaan. Meni tosi nopeasti ohi kuitenkin. Mietin sitä, että jos saan tuollaisia kunnon suppareina niin sitten menee kyllä jalat alta, heh.
Mä suunnittelen, että menen killuttelemaan sinne ammeeseen sairaalassa jos vaan kunto sen sallii. Kuulemma on mukava ja rauhoittava paikka avautumisvaiheessa. Tai sitten kävelen huonetta ympäriinsä, sekin edesauttaa avautumista.
Meillä oli viime yönä kovia synnytyspolttoja, mutta ne oli miehellä
vatsa aivan sekaisin. Onneksi näyttää siltä ettei oksetautia tullut kuitenkaan.Marica ja poju 37+4
Raitis, Voi kun on suloinen tyttö :heart: Pirteän ja iloisen näköinen. Tosi söötti!
Meikku, Täällä ollaan vielä Tässä linkki tuohon välilihan hierontaan:
http://www.babyidea.fi/aidille/valiliha.html
Täällä iski sitten flunssa päälle. :snotty: Taitaa olla jotain poskionteloissa. Joka paikkaa särkee ja vois vaan nukkua koko ajan, tosi nuutunut olo. Koko raskausaikana ei ole mitään flunssia ollut ja nyt sitten iskee, kun pitäis kohta synnyttämään lähteä....kääk...miten sitä on sitten voimia synnyttää...No jos vauva ois täsmällinen ja jaksais vielä viikon odottaa siihen laskettuun aikaan, niin ehkä tää flunssakin kerkiäis siihen mennessä parantua.
Ei kun takaisin petiin.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!:wave:
Kuunkulta ja poitsu 38+6(huomenna jo 39....)
Meikku, Täällä ollaan vielä
Tässä linkki tuohon välilihan hierontaan:http://www.babyidea.fi/aidille/valiliha.html
Täällä iski sitten flunssa päälle. :snotty: Taitaa olla jotain poskionteloissa. Joka paikkaa särkee ja vois vaan nukkua koko ajan, tosi nuutunut olo. Koko raskausaikana ei ole mitään flunssia ollut ja nyt sitten iskee, kun pitäis kohta synnyttämään lähteä....kääk...miten sitä on sitten voimia synnyttää...No jos vauva ois täsmällinen ja jaksais vielä viikon odottaa siihen laskettuun aikaan, niin ehkä tää flunssakin kerkiäis siihen mennessä parantua.
Ei kun takaisin petiin.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!:wave:
Kuunkulta ja poitsu 38+6(huomenna jo 39....)
No niin.. Nyt ollaan jo koneella asti.
Ihan ekaksi hurjan paljon kiitoksia onnitteluistanne! Me ollaan ihan sekaisin tuosta neidistä. Miten meistä kahdesta näin epätäydellisestä ihmisestä voi tulla jotain noin kaunista ja täydellistä?? Se ihmetyttää meitä joka päivä. :heart:
Marille onnittelut pojasta! Tule kertomaan lisää jahka ehdit. Entäpä Ulpis?
Näin yhden lapsen äitinä en uskalla edes miettiä millaista olisi jos näitä olisi kaksi.. Silloin ehkä tosissaan haluaa apua mutta meille on nyt ollut tärkeintä kun ollaan saatu sairaalareissun jälkeen olla ihan oman perheen kesken.
Ensin teidän juttuihin.. Ronttulille onnittelut ultrareissusta! Sukupuolen kuuleminen tekee odotuksen entistä todellisemmaksi.
Marica ja Kuunkulta lienevät seuraavana vuorossa..
Ja sitten pitkä ja harras kertomus omaa napaa..
Mun matka neuvolasta svo:lle maanantaina 20.10 johti siis tosiaan osastolle "lepäämään". Miten kukaan voi levätä sairaalassa? Osasto oli Taysin 4A. Mukava henkilökunta jne mutta olosuhteet karut. Yhteisvessat ja suihkut käytävällä, ei telkkaria huoneessa (joka tosin mua ei haitannut kun en siitä välitä ) ja sänky.. Siis aivan kamala. Ja kerrottakoon jo tässä, että se sänky ei vaihtunut missään vaiheessa vaan makasin samaa punkkaa koko reissun ajan. Jos joku erehtyi istumaan jalkopäähän niin koko komeus suunnilleen romahti ja se natina ja kitinä.. *huoh*
Saivat mut siis sisään sillä verukkeella, että "jos nyt tulisit osastolle lepäämään niin voitais ehkä huomenna leikata.." Kun pääsin osastolle niin kukaan ei puhunut leikkauksesta enää mitään vaan pidettiinkin kiinni siitä, että leikataan sovittuna päivänä 28.10 ja vain tarvittaessa ennemmin. Tiistain lääkärikierrolla halusin sitten selvittää, että miten vauvan ennuste paranee näiden 1-2 tai maksimissaan 7päivän aikana mitä tässä nyt odotellaan kun samaan aikaan mun olo menee koko ajan huonommaksi. Pissaan alkoi tulla proteiinia ja paineet oli 173/115. Kyllä se kierron lääkäri sitten totesi, että ei se vauvan vointi tässä nyt enää mihinkään muutu mutta periaatteesta kuulemma pidetään kiinni sovitusta.. Arvannette, että mulla vaan paineet nousi kun koko ajan sai jännittää, että jos yhtäkkiä tuleekin jotain istukkaongelmia ja vauvalle sattuu jotain. Ja ei se sairaalassa olo tosiaankaan ainakaan paineita laske!! Hän kuitenkin lupasi puhua osastonlääkärin kanssa (joka onneksi oli tuttu!) ja osastonlääkäri tulikin sitten puhumaan mun kanssa vielä tiistaina, että oli katsonut sopivan leikkausajan torstaille. Kyllähän sen keskiviikon siinä sitten makoili kun tiesi, että huomenna leikataan. Joutuivat kuitenkin aloittamaan silloin verenpainelääkityksen. Tiistaiaamuun mennessä turvotuksetkin oli jo ihan kivat. Painoa yhteensä oli tullut silloin 18,5kg ja en ihan osaa sanoa, että paljonko sitä oli sitten "parhaimmillaan"..
Keskiviikko olikin aika erikoinen päivä kun mua pyydettiin ties mihin kaikkiin tutkimuksiin mukaan.. Luin mm. vauvalle Aamulehdestä jotain uutista, joka nauhoitettiin ja sitten se tutkimusproffa teki samoin. Sen jälkeen molempien lukeminen soitettiin vauvalle nauhalta ja katsottiin koko ajan käyrältä, että miten vauva reagoi. Lisäksi kandit halus tutkia mua kun olin heille sopivan kiinnostava kohde ja lisäksi meidät otettiin valtakunnalliseen pre-eklampsiatutkimukseen, johon isäkin joutui luovuttamaan verta.
Torstaiaamu kun koitti, niin päästiin 10.30 maissa saliin. Oli aivan ihanaa kun hoitajat oli tuttuja ja anestesiahoitajana oli aivan ihana kesäinen työkaverini Arja ja lääkärin kanssa leikkaamassa eli "minun kesäroolissani" oikein ammattitaitoinen Heidi. Ei siis tarvinnut miettiä, että onko ammattitaitoista porukkaa, kyllä oli. Esitin toiveen, että jos lapsen kunto sallii niin haluaisin isän ja lapsen takaisin viereeni loppuleikkauksen ajaksi.
Spinaalipuudutus ei tuntunut miltään!! Laitettiin heti suosiolla istualtaan kun oli niin paljon turvotusta, ettei selkärankaa kunnolla tuntenut. Kerralla meni oikeaan paikkaan meikäläisenkin turvotusten sekaan, joten älä Miru ainakaan sitä puudutusta jännitä kun sulla on kuitenkin hoikka kroppa ilman monen kilon turvotusta.
Leikkaus alkoi ja kaikki meni hyvin. Vauva syntyi 11.22, napanuora jalan ympärillä eli ei olisi välttämättä tullut alakautta vaikka olisin lähtenyt yrittämään. Olis voinut se lysti päättyä kuitenkin sektioon. Vauva syntyi virkeänä ja sai pisteitä 8 (yksi meni väristä ja toinen jäntevyydestä ). Kätilö näytti vauvaa meille ja Isä pääsi heti tytön kanssa synnärin puolelle. Minä liikutuin vauvasta niin, että vasen hartiani kramppasi ja taisin vähän hyperventiloida siinä hysteerisenä itkiessäni onnesta. Hengittäminen oli hetken raskasta ja hartioita painoi kamalasti mutta Arja sanoi, että kaikkien arvojen puolesta voin hyvin ja rentoutti mua kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Kohta sitten anestesialääkäri toi terveisiä toiselta puolelta, että vauvan hengitystä joudutaan vähän avustamaan mutta mua se ei pelästyttänyt. Kysyin, että "putkellako"? Ja anelääkäri sanoi, että "ei kun ihan maskilla vaan". Saattaa kuulostaa kummalliselta tai välinpitämättömältä, etten pelännyt sitä tai etten olisi lapsesta välittänyt mutta tiesin, että jos asiat olis tosi huonosti niin se anestesialääkäri olis nimenomaan se joka siellä lapsen tilaa hoitaisi. Olin jotenkin ihan rauhallinen. Välillä aina kuului jostain itkua ja kysyin, että "onko se mun??" Kaikki vakuutteli, että kyllä se on.. IHANAA!!! :heart: :heart:
Mattikin kävi salissa jossain vaiheessa sanomassa, että vauvalta jouduttiin imeä limaa pois ja nyt vauva on keskoskaapissa. Eli vauvalta oli siis imetty sitkeää, hieman verensekaista limaa ylähengitysteistä ja mahalaukusta, ei keuhkoista. Ja hengitystä oli avustettu muutaman minuutin palkeella. Siitä vauva saa happea vähän ylipaineella, että keuhkorakkulat avautuu kunnolla. Kyse oli siis ollut ihan muutamista minuuteista. Vauva sai 5min ja 15min pisteiksi myös 8. Kaapissa neiti oli tunnin verran ja kun minä pääsin siirtymään leikkaussalista synnytyssalin puolelle niin sänky pysäytettiin kaapin kohtaan ja sain koskettaa vauvaa. No itkuhan siinä taas tuli. Miten joku vauva voi olla NIIN kaunis???? Vauva painoi 3720g ja oli 50cm pitkä. Päänympärys 36cm. Isompi siis kuin odotettiinkaan. Lopullinen syntymä rv oli sitten 38+6.
Synnärin puolelta mun muistikuvat on vähän heikkoja.. Luulin, että oltiin siellä jotain tunti-puolitoista mutta oltiinkin oltu sielä 6 tuntia!! Siellä annettiin vauvalle ensitipat maitoa kätilön avustamana kun mä olin niin tokkurassa etten pystynyt oikein mihinkään. Kohtua kun painettiin, niin aloin krampata. Pidin sängyn kaiteista kiinni ja vedin selän ja niskan ihan kaarelle, kävin mm. kätilöön käsiksi (NOLOA!!!), jossain vaiheessa huusin Mattia apuun.. Mutta se kipu mikä kohdun painamisesta tuli oli jotain aivan kamalaa ja hallitsematonta. Hengittäminen oli vaikeaa sen koko keskivartalon krampin vuoksi. Sain siihen kipuun lääkitystä ja jossain vaiheessa olo on helpottanut. En vain tiedä missä vaiheessa kun multa meni lähestulkoon taju kankaalle aina kun painoin kipupumppua. Muistan vaan, että mulla oli huoli vauvasta ja aina kun tulin vähän pintaan niin näin Matin hymyilemässä vauva sylissä ja kysyin, että pidätkö sä siitä huolta? Ja kun se lupasi pitää, niin annoin taas itselleni luvan vaipua johonkin pohjalle.. Kyse ei siis ollut jälkisupistuksista niin kuin Matti oli silloin synnytyspäivän iltana kirjoittanut. Niitäkin kyllä sain kokea, tosin vain imetyksen aikana kurjana selkäkipuna.
Vieläkö jaksatte lukea? Päästiin osastolle illalla kuuden aikaan ja siinähän se ilta meni toipuessa. Pelkäsin jokaista kohdun painamista ihan kamalasti.. Onneksi oli se kipupumppu. Matillehan se oli kamalaa jättää meidät sinne illalla kun se olis halunnu tietenkin huolehtia meistä ja se myös tiedosti, että mä en jalattomana pysty huolehtimaan meidän vauvasta vaan pitää luottaa muihin. Onneksi siellä osastolla (Taysin 2B ) oli aivan ihana henkilökunta. Aina sai apua kun halusi.
Eka ylösnousu sängystä oli sitten perjantaiaamulla 5.30. Kyllä sieltä kipupumpun kanssa ylös noustiin ja vessaan käveltiin, jossa katetri poistettiin. Seuraava reissu ilman pumppua olikin vähän haastavampi mutta siis kaiken kaikkiaan kivunhoito oli niin onnistunutta, että minkäänlaista huonoa muistoa ei jäänyt.
Imetystä opeteltiin koko viikonloppu ja sunnuntaina maito alkoi nousta oikein kunnolla. Sanoinkin Matille, että voit alkaa selvitellä maataloustukien saamista koska sen verran hyvä lypsylehmä olen.. Kamalinta oli aina se Matin kotiinlähtö kun toinen olis halunnut jäädä meidän luo. Onneksi Johanna72 miehensä kanssa piti meidän koirasta huolta muutamana päivänä, ettei sen tarvinnut olla yksin ja Matti sai olla rauhassa sairaalassa.
Maanantaina piti alun perin kotiutua mutta vauvan paino oli himpun verran alle sen sallitun 10% laskun. Se raja oli 3348g mutta vauva painoi 3330g. Vauvaa alettiin herätellä syömään ja tehtiin syöttöpunnituksia. Tiistaina paino oli pikkusen noussut eli 3335g eli olisi antanut luvan kotiutumiseen koska oli noususuuntainen mutta mun paineet ei päästäneet meitä kotiin eli raskausmyrkytys ei päättynyt synnytykseen vaan jatkui (ja yhä jatkuu..) edelleen. Paineet oli taas 160-175/105-115. Aloitettiin verenpainelääkitys, jonka vuoksi kotiutus siirtyi keskiviikolle.
Keskiviikkona taas vauvan paino oli sama kuin maanantaina eikä päästy kotiin. Vauva olisi halunnut nukkua pitkiä pätkiä ja syödä vain iltaisin isoja annoksia. Nukkuvan vauvan syöttäminen ei ole helppoa.. Vauva sai pääosin mun maitoa suoraan rinnasta ja lisäksi lypsettynä, mutta koska annosten piti olla niin isoja, niin hän sai aina lisäksi luovutettua maitoa ja keskiviikkona sekaan laitettiin jo Tutteliakin.
Torstaiaamuna suunta oli ylöspäin eli kotiuduimme eilen 3345g painoisena.
Kotona on ollut mahtavaa. Koko lauma kassassa koiraa myöten, oma sänky, voin imettää kävellessä ja liikkua ympäri taloa pikkuhousuissa ja rintsikoissa, on paljon eri paikkoja mihin vauvan voi laskea ja ennen kaikkea.. Isäkin saa olla lapsen kanssa. Nyt kun meillä mennään sillä tavalla, että tyttö syö 3-4h välein, ensin aina rintaa 30-60min ja sitten pullosta niin paljon kuin haluaa niin onhan se aivan mahtavaa kun Matti voi syöttää pullosta. Siitä on tullut ihan niiden oma juttu. Mies on ihan "pois päältä" tuon tytön edessä. :heart:
Koirallehan tämä eka päivä on ollut kaikkein raskain.. Sen mielestä kun minä en ehkä kuitenkaan osaa huolehtia tästä vauvasta vaan hänen pitää tulla tarkistamaan jokainen inahdus sekä olla koko ajan hereillä vauvaa vahtien. Erittäin hyvin on siis Peppi vauvan ottanut.
Mutta hei.. Mä oon taas tapani mukana kirjoittanut NIIN pitkästi ja hartaasti, että yritän lopetella.. Vien nämä tukkijalkani makuuhuoneeseen ja nostan kohti taivasta. Painoin aamulla 9kg vähemmän kuin viime viikon maanantaina jolloin sairaalaan jouduin. Oletan kyllä, että paino on käynyt ylempänäkin kuin tuon 18,5kg.. Ja tätä turvotusta siis todellakin on vielä aivan järkyttävän paljon. Ja niin, käsissä ei siis ole vieläkään tuntoa. Kiva pukea lapselle vaatteita jotka omissa sormissa tuntuu ihan santapaperilta.. Sektiohaavan osalta mä oisin ollut valmis jo maanantaina vaikka jumppatunnille.
Miten joku ihminen voi olla NOIN ihana??? Ja tarkoitan nyt sekä vauvaa, että miestä.. :heart: :heart:
Ohessa vielä eilen sairaalassa otettu kuva.. Kuvan vaate on 44cm ja melkein ainut sopiva. Lähes tulkoon kaikki 50cm vaatteet on liian isoja. Kotiinlähtöpuku oli 56cm ja aivan megaiso.. Tuo nallen "ase" on muuten "vauvan kipulääke"eli sokeriliuosputkilo kun vauvasta otettiin keskiviikkona verikoe.
Ihan ekaksi hurjan paljon kiitoksia onnitteluistanne! Me ollaan ihan sekaisin tuosta neidistä. Miten meistä kahdesta näin epätäydellisestä ihmisestä voi tulla jotain noin kaunista ja täydellistä?? Se ihmetyttää meitä joka päivä. :heart:
Marille onnittelut pojasta! Tule kertomaan lisää jahka ehdit. Entäpä Ulpis?
Näin yhden lapsen äitinä en uskalla edes miettiä millaista olisi jos näitä olisi kaksi.. Silloin ehkä tosissaan haluaa apua mutta meille on nyt ollut tärkeintä kun ollaan saatu sairaalareissun jälkeen olla ihan oman perheen kesken.
Ensin teidän juttuihin.. Ronttulille onnittelut ultrareissusta! Sukupuolen kuuleminen tekee odotuksen entistä todellisemmaksi.
Marica ja Kuunkulta lienevät seuraavana vuorossa..
Ja sitten pitkä ja harras kertomus omaa napaa..
Mun matka neuvolasta svo:lle maanantaina 20.10 johti siis tosiaan osastolle "lepäämään". Miten kukaan voi levätä sairaalassa? Osasto oli Taysin 4A. Mukava henkilökunta jne mutta olosuhteet karut. Yhteisvessat ja suihkut käytävällä, ei telkkaria huoneessa (joka tosin mua ei haitannut kun en siitä välitä ) ja sänky.. Siis aivan kamala. Ja kerrottakoon jo tässä, että se sänky ei vaihtunut missään vaiheessa vaan makasin samaa punkkaa koko reissun ajan. Jos joku erehtyi istumaan jalkopäähän niin koko komeus suunnilleen romahti ja se natina ja kitinä.. *huoh*
Saivat mut siis sisään sillä verukkeella, että "jos nyt tulisit osastolle lepäämään niin voitais ehkä huomenna leikata.." Kun pääsin osastolle niin kukaan ei puhunut leikkauksesta enää mitään vaan pidettiinkin kiinni siitä, että leikataan sovittuna päivänä 28.10 ja vain tarvittaessa ennemmin. Tiistain lääkärikierrolla halusin sitten selvittää, että miten vauvan ennuste paranee näiden 1-2 tai maksimissaan 7päivän aikana mitä tässä nyt odotellaan kun samaan aikaan mun olo menee koko ajan huonommaksi. Pissaan alkoi tulla proteiinia ja paineet oli 173/115. Kyllä se kierron lääkäri sitten totesi, että ei se vauvan vointi tässä nyt enää mihinkään muutu mutta periaatteesta kuulemma pidetään kiinni sovitusta.. Arvannette, että mulla vaan paineet nousi kun koko ajan sai jännittää, että jos yhtäkkiä tuleekin jotain istukkaongelmia ja vauvalle sattuu jotain. Ja ei se sairaalassa olo tosiaankaan ainakaan paineita laske!! Hän kuitenkin lupasi puhua osastonlääkärin kanssa (joka onneksi oli tuttu!) ja osastonlääkäri tulikin sitten puhumaan mun kanssa vielä tiistaina, että oli katsonut sopivan leikkausajan torstaille. Kyllähän sen keskiviikon siinä sitten makoili kun tiesi, että huomenna leikataan. Joutuivat kuitenkin aloittamaan silloin verenpainelääkityksen. Tiistaiaamuun mennessä turvotuksetkin oli jo ihan kivat. Painoa yhteensä oli tullut silloin 18,5kg ja en ihan osaa sanoa, että paljonko sitä oli sitten "parhaimmillaan"..
Keskiviikko olikin aika erikoinen päivä kun mua pyydettiin ties mihin kaikkiin tutkimuksiin mukaan.. Luin mm. vauvalle Aamulehdestä jotain uutista, joka nauhoitettiin ja sitten se tutkimusproffa teki samoin. Sen jälkeen molempien lukeminen soitettiin vauvalle nauhalta ja katsottiin koko ajan käyrältä, että miten vauva reagoi. Lisäksi kandit halus tutkia mua kun olin heille sopivan kiinnostava kohde ja lisäksi meidät otettiin valtakunnalliseen pre-eklampsiatutkimukseen, johon isäkin joutui luovuttamaan verta.
Torstaiaamu kun koitti, niin päästiin 10.30 maissa saliin. Oli aivan ihanaa kun hoitajat oli tuttuja ja anestesiahoitajana oli aivan ihana kesäinen työkaverini Arja ja lääkärin kanssa leikkaamassa eli "minun kesäroolissani" oikein ammattitaitoinen Heidi. Ei siis tarvinnut miettiä, että onko ammattitaitoista porukkaa, kyllä oli. Esitin toiveen, että jos lapsen kunto sallii niin haluaisin isän ja lapsen takaisin viereeni loppuleikkauksen ajaksi.
Spinaalipuudutus ei tuntunut miltään!! Laitettiin heti suosiolla istualtaan kun oli niin paljon turvotusta, ettei selkärankaa kunnolla tuntenut. Kerralla meni oikeaan paikkaan meikäläisenkin turvotusten sekaan, joten älä Miru ainakaan sitä puudutusta jännitä kun sulla on kuitenkin hoikka kroppa ilman monen kilon turvotusta.
Leikkaus alkoi ja kaikki meni hyvin. Vauva syntyi 11.22, napanuora jalan ympärillä eli ei olisi välttämättä tullut alakautta vaikka olisin lähtenyt yrittämään. Olis voinut se lysti päättyä kuitenkin sektioon. Vauva syntyi virkeänä ja sai pisteitä 8 (yksi meni väristä ja toinen jäntevyydestä ). Kätilö näytti vauvaa meille ja Isä pääsi heti tytön kanssa synnärin puolelle. Minä liikutuin vauvasta niin, että vasen hartiani kramppasi ja taisin vähän hyperventiloida siinä hysteerisenä itkiessäni onnesta. Hengittäminen oli hetken raskasta ja hartioita painoi kamalasti mutta Arja sanoi, että kaikkien arvojen puolesta voin hyvin ja rentoutti mua kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Kohta sitten anestesialääkäri toi terveisiä toiselta puolelta, että vauvan hengitystä joudutaan vähän avustamaan mutta mua se ei pelästyttänyt. Kysyin, että "putkellako"? Ja anelääkäri sanoi, että "ei kun ihan maskilla vaan". Saattaa kuulostaa kummalliselta tai välinpitämättömältä, etten pelännyt sitä tai etten olisi lapsesta välittänyt mutta tiesin, että jos asiat olis tosi huonosti niin se anestesialääkäri olis nimenomaan se joka siellä lapsen tilaa hoitaisi. Olin jotenkin ihan rauhallinen. Välillä aina kuului jostain itkua ja kysyin, että "onko se mun??" Kaikki vakuutteli, että kyllä se on.. IHANAA!!! :heart: :heart:
Mattikin kävi salissa jossain vaiheessa sanomassa, että vauvalta jouduttiin imeä limaa pois ja nyt vauva on keskoskaapissa. Eli vauvalta oli siis imetty sitkeää, hieman verensekaista limaa ylähengitysteistä ja mahalaukusta, ei keuhkoista. Ja hengitystä oli avustettu muutaman minuutin palkeella. Siitä vauva saa happea vähän ylipaineella, että keuhkorakkulat avautuu kunnolla. Kyse oli siis ollut ihan muutamista minuuteista. Vauva sai 5min ja 15min pisteiksi myös 8. Kaapissa neiti oli tunnin verran ja kun minä pääsin siirtymään leikkaussalista synnytyssalin puolelle niin sänky pysäytettiin kaapin kohtaan ja sain koskettaa vauvaa. No itkuhan siinä taas tuli. Miten joku vauva voi olla NIIN kaunis???? Vauva painoi 3720g ja oli 50cm pitkä. Päänympärys 36cm. Isompi siis kuin odotettiinkaan. Lopullinen syntymä rv oli sitten 38+6.
Synnärin puolelta mun muistikuvat on vähän heikkoja.. Luulin, että oltiin siellä jotain tunti-puolitoista mutta oltiinkin oltu sielä 6 tuntia!! Siellä annettiin vauvalle ensitipat maitoa kätilön avustamana kun mä olin niin tokkurassa etten pystynyt oikein mihinkään. Kohtua kun painettiin, niin aloin krampata. Pidin sängyn kaiteista kiinni ja vedin selän ja niskan ihan kaarelle, kävin mm. kätilöön käsiksi (NOLOA!!!), jossain vaiheessa huusin Mattia apuun.. Mutta se kipu mikä kohdun painamisesta tuli oli jotain aivan kamalaa ja hallitsematonta. Hengittäminen oli vaikeaa sen koko keskivartalon krampin vuoksi. Sain siihen kipuun lääkitystä ja jossain vaiheessa olo on helpottanut. En vain tiedä missä vaiheessa kun multa meni lähestulkoon taju kankaalle aina kun painoin kipupumppua. Muistan vaan, että mulla oli huoli vauvasta ja aina kun tulin vähän pintaan niin näin Matin hymyilemässä vauva sylissä ja kysyin, että pidätkö sä siitä huolta? Ja kun se lupasi pitää, niin annoin taas itselleni luvan vaipua johonkin pohjalle.. Kyse ei siis ollut jälkisupistuksista niin kuin Matti oli silloin synnytyspäivän iltana kirjoittanut. Niitäkin kyllä sain kokea, tosin vain imetyksen aikana kurjana selkäkipuna.
Vieläkö jaksatte lukea? Päästiin osastolle illalla kuuden aikaan ja siinähän se ilta meni toipuessa. Pelkäsin jokaista kohdun painamista ihan kamalasti.. Onneksi oli se kipupumppu. Matillehan se oli kamalaa jättää meidät sinne illalla kun se olis halunnu tietenkin huolehtia meistä ja se myös tiedosti, että mä en jalattomana pysty huolehtimaan meidän vauvasta vaan pitää luottaa muihin. Onneksi siellä osastolla (Taysin 2B ) oli aivan ihana henkilökunta. Aina sai apua kun halusi.
Eka ylösnousu sängystä oli sitten perjantaiaamulla 5.30. Kyllä sieltä kipupumpun kanssa ylös noustiin ja vessaan käveltiin, jossa katetri poistettiin. Seuraava reissu ilman pumppua olikin vähän haastavampi mutta siis kaiken kaikkiaan kivunhoito oli niin onnistunutta, että minkäänlaista huonoa muistoa ei jäänyt.
Imetystä opeteltiin koko viikonloppu ja sunnuntaina maito alkoi nousta oikein kunnolla. Sanoinkin Matille, että voit alkaa selvitellä maataloustukien saamista koska sen verran hyvä lypsylehmä olen.. Kamalinta oli aina se Matin kotiinlähtö kun toinen olis halunnut jäädä meidän luo. Onneksi Johanna72 miehensä kanssa piti meidän koirasta huolta muutamana päivänä, ettei sen tarvinnut olla yksin ja Matti sai olla rauhassa sairaalassa.
Maanantaina piti alun perin kotiutua mutta vauvan paino oli himpun verran alle sen sallitun 10% laskun. Se raja oli 3348g mutta vauva painoi 3330g. Vauvaa alettiin herätellä syömään ja tehtiin syöttöpunnituksia. Tiistaina paino oli pikkusen noussut eli 3335g eli olisi antanut luvan kotiutumiseen koska oli noususuuntainen mutta mun paineet ei päästäneet meitä kotiin eli raskausmyrkytys ei päättynyt synnytykseen vaan jatkui (ja yhä jatkuu..) edelleen. Paineet oli taas 160-175/105-115. Aloitettiin verenpainelääkitys, jonka vuoksi kotiutus siirtyi keskiviikolle.
Keskiviikkona taas vauvan paino oli sama kuin maanantaina eikä päästy kotiin. Vauva olisi halunnut nukkua pitkiä pätkiä ja syödä vain iltaisin isoja annoksia. Nukkuvan vauvan syöttäminen ei ole helppoa.. Vauva sai pääosin mun maitoa suoraan rinnasta ja lisäksi lypsettynä, mutta koska annosten piti olla niin isoja, niin hän sai aina lisäksi luovutettua maitoa ja keskiviikkona sekaan laitettiin jo Tutteliakin.
Torstaiaamuna suunta oli ylöspäin eli kotiuduimme eilen 3345g painoisena.
Kotona on ollut mahtavaa. Koko lauma kassassa koiraa myöten, oma sänky, voin imettää kävellessä ja liikkua ympäri taloa pikkuhousuissa ja rintsikoissa, on paljon eri paikkoja mihin vauvan voi laskea ja ennen kaikkea.. Isäkin saa olla lapsen kanssa. Nyt kun meillä mennään sillä tavalla, että tyttö syö 3-4h välein, ensin aina rintaa 30-60min ja sitten pullosta niin paljon kuin haluaa niin onhan se aivan mahtavaa kun Matti voi syöttää pullosta. Siitä on tullut ihan niiden oma juttu. Mies on ihan "pois päältä" tuon tytön edessä. :heart:
Koirallehan tämä eka päivä on ollut kaikkein raskain.. Sen mielestä kun minä en ehkä kuitenkaan osaa huolehtia tästä vauvasta vaan hänen pitää tulla tarkistamaan jokainen inahdus sekä olla koko ajan hereillä vauvaa vahtien.
Erittäin hyvin on siis Peppi vauvan ottanut. Mutta hei.. Mä oon taas tapani mukana kirjoittanut NIIN pitkästi ja hartaasti, että yritän lopetella.. Vien nämä tukkijalkani makuuhuoneeseen ja nostan kohti taivasta. Painoin aamulla 9kg vähemmän kuin viime viikon maanantaina jolloin sairaalaan jouduin. Oletan kyllä, että paino on käynyt ylempänäkin kuin tuon 18,5kg.. Ja tätä turvotusta siis todellakin on vielä aivan järkyttävän paljon. Ja niin, käsissä ei siis ole vieläkään tuntoa. Kiva pukea lapselle vaatteita jotka omissa sormissa tuntuu ihan santapaperilta.. Sektiohaavan osalta mä oisin ollut valmis jo maanantaina vaikka jumppatunnille.
Miten joku ihminen voi olla NOIN ihana??? Ja tarkoitan nyt sekä vauvaa, että miestä.. :heart: :heart:
Ohessa vielä eilen sairaalassa otettu kuva.. Kuvan vaate on 44cm ja melkein ainut sopiva. Lähes tulkoon kaikki 50cm vaatteet on liian isoja. Kotiinlähtöpuku oli 56cm ja aivan megaiso.. Tuo nallen "ase" on muuten "vauvan kipulääke"eli sokeriliuosputkilo kun vauvasta otettiin keskiviikkona verikoe.
Voi Raitis... en saa itkua loppumaan. Niin onnellinen olen puolestanne ja kuin hypnoosissa luin kertomustasi :'( Onnea täydellisen pienen prinsessan kotiin saamisesta vihdoin.. :heart: :flower:
Hurjaltahan tuo kokemus kuulostaa, mutta kyllä varmasti hetkessä kaikki kipu ja huoli unohtuu, kun pieni ihme katsoo silmiin..
Ihanaa vauva-arkea sinulle ja miehellesi - ja koirallesi !!!
Oi, miten liikuttunut olen..
Onnea täydellisen pienen prinsessan kotiin saamisesta vihdoin.. :heart: :flower: Hurjaltahan tuo kokemus kuulostaa, mutta kyllä varmasti hetkessä kaikki kipu ja huoli unohtuu, kun pieni ihme katsoo silmiin..
Ihanaa vauva-arkea sinulle ja miehellesi - ja koirallesi
!!!Oi, miten liikuttunut olen..
Kiva kun jaksoit Raitis kirjoittaa noin tarkkaan tapahtuneen. Varmaan ollut Matti aika huolissaan siinä vaiheessa kun olit taju kankaalla, hui! Onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Kyllä täälläkin piti hakea tukku nenäliinoja kuin luin kertomuksesi. Ihanaa yhdessäoloa teidän perheelle! :heart: Hauska juttu tuo miten teidän koiruli reagoi uuteen perheenjäseneen =)
Kuunkulta yksi tuttuni sanoi, että juuri ennen synnytykseen lähtöä hänellä oli jotenkin tosi flunssanen kipeä olo...ennenkuin supparit siis alkoivat. Mulla oli heti aamusta myös tosi voimaton ja nuhanen olo. Ajattelin myös, että nyt jos pitäis lähtä synnyttämään niin mistä sitä saisi voimia koitokseen. Täällä nyt jo vähän virkeämpi olo. Kelit on olleet niin surkeat ettei ole ihme jos flunssa iskisi.
Meillä mies jännittää synnytystä tällä hetkellä enemmän kuin minä. Itse suhtaudun siihen yllättävän rauhallisesti. Vaikka olen kuullut synnytyskertomuksia ihan laidasta laitaan. Voihan se olla, että rauhallisuus katoaa siinä vaiheessa kun kunnon supparit yllättää. Sitä kun ei yhtään tiedä mitä on tulossa. Parempi niin.
Marica
Kuunkulta yksi tuttuni sanoi, että juuri ennen synnytykseen lähtöä hänellä oli jotenkin tosi flunssanen kipeä olo...ennenkuin supparit siis alkoivat. Mulla oli heti aamusta myös tosi voimaton ja nuhanen olo. Ajattelin myös, että nyt jos pitäis lähtä synnyttämään niin mistä sitä saisi voimia koitokseen. Täällä nyt jo vähän virkeämpi olo. Kelit on olleet niin surkeat ettei ole ihme jos flunssa iskisi.
Meillä mies jännittää synnytystä tällä hetkellä enemmän kuin minä. Itse suhtaudun siihen yllättävän rauhallisesti. Vaikka olen kuullut synnytyskertomuksia ihan laidasta laitaan. Voihan se olla, että rauhallisuus katoaa siinä vaiheessa kun kunnon supparit yllättää. Sitä kun ei yhtään tiedä mitä on tulossa. Parempi niin.
Marica
Paljon onnea Raitis Matti ja tyttö ja peppi tietysti myös.
Olette kyllä suloisen tytön maailmaan saattanut :heart: :heart:
Ihan kirjoiutus kokemuksesta toi tännekkin kyyneleet silmiin. Viuhtikin alkoin myötätunnosta nikottelemaan masussa.
Muutenkin täällä taas joku ihme hormooni myrsky meneillään, täysi työ pitää suunsa kiinni ettei lauo teräviä huomautuksia ukolle ja koira parkakin on saanut osansa tästä oudosta kiukusta ja itkusta joka koittelee hermoa joka päivä. Hyvää kasvuahan tää on itsehillinnän kannalta...ehkä :$
No taidan lähteä hyhvitys lenkille koissun kanssa kun hentoa luntakin täällä pirkanmaalla sataa...
Hellyyttäviä hetkiä äideille lastensa kanssa ja meille masuasukkien kasvattajille myös, kohta se nuppu on meilläkin sylissä.
Marcialla taitaa olla lähtö kans lähellä niinkunin kuunkullallakin. jännää...
tiltalitti ja viuhti 32+4
Olette kyllä suloisen tytön maailmaan saattanut :heart: :heart:
Ihan kirjoiutus kokemuksesta toi tännekkin kyyneleet silmiin. Viuhtikin alkoin myötätunnosta nikottelemaan masussa.
Muutenkin täällä taas joku ihme hormooni myrsky meneillään, täysi työ pitää suunsa kiinni ettei lauo teräviä huomautuksia ukolle ja koira parkakin on saanut osansa tästä oudosta kiukusta ja itkusta joka koittelee hermoa joka päivä. Hyvää kasvuahan tää on itsehillinnän kannalta...ehkä :$
No taidan lähteä hyhvitys lenkille koissun kanssa kun hentoa luntakin täällä pirkanmaalla sataa...
Hellyyttäviä hetkiä äideille lastensa kanssa ja meille masuasukkien kasvattajille myös, kohta se nuppu on meilläkin sylissä.
Marcialla taitaa olla lähtö kans lähellä niinkunin kuunkullallakin. jännää...
tiltalitti ja viuhti 32+4
Raitis, mielettömän paljon onnea teille ihanasta pikkutytöstä! Tosi ihanaa lukea kertomuksesi. Onneksi kaikki meni hyvin. Eiköhän se turvotus siitä ala pikkuhiljaa laskemaan. Koiruutenne reaktio vauvan tulemiseen oli kyllä kans hauska.
Niin, Marica ja Kuunkulta taitavatkin sitten olla seuraavat...
Oltiin tänään pitkällä kävelylenkillä, jonka jälkeen jalat kyllä huusivat hoosiannaa. Polvesta alaspäin sääriä oikein pisteli. Ei taida kroppa olla enää ihan entisensä kuin jokin aika sitten. Tuntuipa hyvältä kotiin tullessa nostaa jalat ylös ja vaan lepäillä.
Terveisiä kans ultrakäynniltä keskiviikolta. Tämä oli vaan tällainen kontrollikäynti yksityisellä, että kaikki on edelleenkin hyvin. Vauva tosiaan on ihan niin kuin pitääkin eli poikittaisasennosta oli hyvin käännytty raivotarjontaan. Painoa tällä hetkellä arviolta noin 2,4 kg. Lääkärin arvio tulevasta syntymäpainosta oli noin 3,6 - 3,7 kg. Saa nähdä, pitääkö paikkansa. Muutoin istukan kunto oli tosi hyvä, virtaukset napanuorassa samoin. Kuulemma paikat näyttivät muutoin hänen mielestään siltä, että tuskin on ennenaikaisen syntymän riskiä, pikemminkin syntymä LA:na tai sen jälkeen, jos kaikki tällaisena jatkuu.
Mukavaa Halloween-iltaa kaikille!
Kati & Pablo rv 33 + 5 :wave:
Niin, Marica ja Kuunkulta taitavatkin sitten olla seuraavat...
Oltiin tänään pitkällä kävelylenkillä, jonka jälkeen jalat kyllä huusivat hoosiannaa. Polvesta alaspäin sääriä oikein pisteli. Ei taida kroppa olla enää ihan entisensä kuin jokin aika sitten. Tuntuipa hyvältä kotiin tullessa nostaa jalat ylös ja vaan lepäillä.
Terveisiä kans ultrakäynniltä keskiviikolta. Tämä oli vaan tällainen kontrollikäynti yksityisellä, että kaikki on edelleenkin hyvin. Vauva tosiaan on ihan niin kuin pitääkin eli poikittaisasennosta oli hyvin käännytty raivotarjontaan. Painoa tällä hetkellä arviolta noin 2,4 kg. Lääkärin arvio tulevasta syntymäpainosta oli noin 3,6 - 3,7 kg. Saa nähdä, pitääkö paikkansa. Muutoin istukan kunto oli tosi hyvä, virtaukset napanuorassa samoin. Kuulemma paikat näyttivät muutoin hänen mielestään siltä, että tuskin on ennenaikaisen syntymän riskiä, pikemminkin syntymä LA:na tai sen jälkeen, jos kaikki tällaisena jatkuu.
Mukavaa Halloween-iltaa kaikille!
Kati & Pablo rv 33 + 5 :wave:
Raitis: onnea kauniista tytöstä!
Muistanko väärin vai oliko täällä jollain käsien puutumista? Itsellä puuttuu vasenkäsi aivan totaalisesti. Auttoiko siihen mikään? Eilinen päivä meni taysin päivystyksessä. Pyörryin kaksi kertaa edustustilaisuudessa perjantaina ja sydänkäyrässä oli jokin pieni pykälä, joka terkkulääkärin mukaan piti kontrolloida ja taysin lääkäri lähetti kotio kun vaavi oli tarkastettu. Tulihan todistettua taas kaikenlaisia tapahtumia. Nyt takaisin huilimaan.
Ihanaa marraskuun alkua kaikille niin käärönsä jo saaneille kun sitä kuumeisesti odottaville!
Muistanko väärin vai oliko täällä jollain käsien puutumista? Itsellä puuttuu vasenkäsi aivan totaalisesti. Auttoiko siihen mikään? Eilinen päivä meni taysin päivystyksessä. Pyörryin kaksi kertaa edustustilaisuudessa perjantaina ja sydänkäyrässä oli jokin pieni pykälä, joka terkkulääkärin mukaan piti kontrolloida ja taysin lääkäri lähetti kotio kun vaavi oli tarkastettu. Tulihan todistettua taas kaikenlaisia tapahtumia. Nyt takaisin huilimaan.
Ihanaa marraskuun alkua kaikille niin käärönsä jo saaneille kun sitä kuumeisesti odottaville!
Huomenta,
Ronttuli, oletko käynyt hierojalla? se voisi auttaa. Ota kuitenkin selvää että hierojalla on kokemusta raskaana olevien hieronnasta. Se voi auttaa myös tuohon pyörtyilyyn.
Onneksi kuitenkin selvisitte säikähdyksellä ja pääset tutkimukseen.
Mulla pitkät kävelyt käy si nivelen päälle kunnolla ja vauvakin punkeaa itseään kohti häpyluuta ja ponnistaa sisuskaluista vauhtia ja yrittää ulostautua navasta. Pieniä supistuksiakin tulee aika ajoin kun menee pidemmälle. Mammajumppa on vähän auttanut pahimpaan kipuiluun.
ihanaa syyspäivää.
tiltalitti ja viuhti 32+6
Ronttuli, oletko käynyt hierojalla? se voisi auttaa. Ota kuitenkin selvää että hierojalla on kokemusta raskaana olevien hieronnasta. Se voi auttaa myös tuohon pyörtyilyyn.
Onneksi kuitenkin selvisitte säikähdyksellä ja pääset tutkimukseen.
Mulla pitkät kävelyt käy si nivelen päälle kunnolla ja vauvakin punkeaa itseään kohti häpyluuta ja ponnistaa sisuskaluista vauhtia ja yrittää ulostautua navasta. Pieniä supistuksiakin tulee aika ajoin kun menee pidemmälle. Mammajumppa on vähän auttanut pahimpaan kipuiluun.
ihanaa syyspäivää.
tiltalitti ja viuhti 32+6
Onnea vielä kerran Raitikselle ja perheelle! :heart: Aivan ihastuttavan pienen prinsessan olette saaneet omaksenne!
Ronttuli, pyörtyily on varmasti aika hurja kokemus, vaikka osoittautuisikin sitten vaarattomaksi jutuksi. Huih! Ota nyt iisisti ja anna keholle lepoa, jota mitä ilmeisimmin tarvitsee.
Meikku, onko tuo Maltofer sitä nestemäistä rautavalmistetta? Voisin kokeilla, juu. Tähän asti olen käyttänyt Obsidania ja sitä terveyskaupan Floradixia, toista yöllä ja toista päivällä. Odottelen nyt kuitenkin vielä lääkärin mielipidettä, että onko kyse ylipäänsä raudanpuutteesta vai jostain muusta. Ensi viikolla pitäisi selvitä.
Onko muuten kellään hyviä vinkkejä tosi kuivien nännyköiden hoitoon? Nuo meikäläisen etuvalot ei vaikuta kovin hyvinvoivilta jostain syystä. Olen kokeillut Erisan rasvaa ja mantelioöljyä, jota uppoaa vatsanahkaan paljon (Weledan öljyn ja Bodyshopin butterin ohella). Ehkä joku sellainen tuote, jota imettäessäkin käytetään?
Ihanaa aurinkoista päivää kaikille! B)
Ronttuli, pyörtyily on varmasti aika hurja kokemus, vaikka osoittautuisikin sitten vaarattomaksi jutuksi. Huih! Ota nyt iisisti ja anna keholle lepoa, jota mitä ilmeisimmin tarvitsee.
Meikku, onko tuo Maltofer sitä nestemäistä rautavalmistetta? Voisin kokeilla, juu. Tähän asti olen käyttänyt Obsidania ja sitä terveyskaupan Floradixia, toista yöllä ja toista päivällä. Odottelen nyt kuitenkin vielä lääkärin mielipidettä, että onko kyse ylipäänsä raudanpuutteesta vai jostain muusta. Ensi viikolla pitäisi selvitä.
Onko muuten kellään hyviä vinkkejä tosi kuivien nännyköiden hoitoon? Nuo meikäläisen etuvalot ei vaikuta kovin hyvinvoivilta jostain syystä. Olen kokeillut Erisan rasvaa ja mantelioöljyä, jota uppoaa vatsanahkaan paljon (Weledan öljyn ja Bodyshopin butterin ohella). Ehkä joku sellainen tuote, jota imettäessäkin käytetään?
Ihanaa aurinkoista päivää kaikille! B)
Nami - mulla on Maltoferiä purutabletteina 100 mg. (koska en osaa niellä noita lääkkeitä, siksi kaikki pitää olla imeskeltävänä tai nesteenä...hiukan avuton olen... ) Apteekissa kyselin myös noista nestemäisistä rautalisistä, mutta totesivat siellä, että ne on yleensä aina laimeampia. Neuvolan täti suositteli tätä Maltoferiä Obsidanin sijaan - tosin luulis, että ovat pitkälti samansisältöisiä... Tosin erona saattaa olla, että ainakin Maltoferissä suositellaan että otetaan ruoan yhteydessä, kun taas kuulin, että yleensä raudat otetaan tyhjään mahaan tms.? Mulla ei ainakaan ole ollut mitään haittavaikutuksia tosta raudasta (jollain kai pahoinvointia just tyhjään mahaan otettuna? )
Hyvä kun tuli puheeksi tuo Maltofer. Mä olen popsinut niitä yhden paketin (50kpl) tyhjään mahaan kun oletin, että imeytyy sillä tavoin paremmin niinkuin rauta yleensä. Eikä apteekissakaan ole tullut puheeksi. Ilmankos mun hb ei ole noussut vaan keikkuu siellä 120 tietämillä. Mullekin suositeltiin mielummin puruversiota kuin nesteenä. Onhan se helpompaa niin ei tarvitse annostella. Eikä tule otettua sitten liian isoja tai pieniä määriä. On muutes jonkin verran tyyrimpää kuin obsidan, 50kpl 30e.
Mullakin puutuu öisin kädet, heräilen siihen usein. Mutta se menee aina ohi. Kantapäät on sensijaan vähän puuduksissa koko ajan. Sormet ja kantapäät on jonkin verran turvoksissa. Sekä sormien nivelet tuntuu jäykiltä ja vähän kipeiltä aamuisin.
Masu on ottanut vissiin viimisen kasvuspurtin ruoka-annoksia on ollut jo pakko reilusti pienentää, muuten tämä nainen ratkeaa =)
Täälläkin vauvan pää kolisee usein tonne häpyluuhun. Pikkuinen on ollut siellä asemissaan jo jonkin aikaa :heart: Eilen sanoin viimeksi miehelle, että onpa tosi painostava olo tuolla alakerrassa. Koitettiin sitten vähän käynnistellä synnytystä, mutta turhaan. Pari pientä vihlasua saatiin aikaiseksi ja nekin etureiteen. Mä olen miettinyt, että voiko noi olla edes suppareita. Tuntuu lähinnä hetkelliseltä suonenvedolta. Vieläkin on niin etten ole aina varma liikkuuko vauva niin alhaalla vai onko välillä kyse suppareista. Luulen, että osa niistä on ainakin suppareita.
Mä ostin jo etukäteen Lansinoh-voidetta jota suositeltiin neuvolassa nännien hoitoon imetyksen yhteydessä. On kuulemma tosi riittoisaa voidetta, joten ostin sen pienemmän koon.
Täällä on taas pinna niin kireällä vähän väliä hormonien ansiosta, että huh! :kieh: Toivottavasti saisin tuosta energiasta sitten vähän ammennettua voimia synnytykseen. Nyt olis aivan mahtava keli vaunulenkille. Huhuu, poju voisit tulla jo kohta!! B)
Katilla on vauva jo hyvissä ajoin kääntynyt oikein päin. On ne niin kilttejä
Ronttuli muistaa nyt sitten vaan lepäillä kaikessa rauhassa :heart: Muistan oikein elävästi miten pelottavaa on kun muakin on pari kertaa oikein kunnolla huimannut lenkillä ollessa. Melkein on pitänyt heittää pitkäkseen pitkin piennarta.
Täällä alkaa pian vk 39, huii!
Marica
Mullakin puutuu öisin kädet, heräilen siihen usein. Mutta se menee aina ohi. Kantapäät on sensijaan vähän puuduksissa koko ajan. Sormet ja kantapäät on jonkin verran turvoksissa. Sekä sormien nivelet tuntuu jäykiltä ja vähän kipeiltä aamuisin.
Masu on ottanut vissiin viimisen kasvuspurtin
ruoka-annoksia on ollut jo pakko reilusti pienentää, muuten tämä nainen ratkeaa =) Täälläkin vauvan pää kolisee usein tonne häpyluuhun. Pikkuinen on ollut siellä asemissaan jo jonkin aikaa :heart: Eilen sanoin viimeksi miehelle, että onpa tosi painostava olo tuolla alakerrassa. Koitettiin sitten vähän käynnistellä synnytystä, mutta turhaan. Pari pientä vihlasua saatiin aikaiseksi ja nekin etureiteen. Mä olen miettinyt, että voiko noi olla edes suppareita. Tuntuu lähinnä hetkelliseltä suonenvedolta. Vieläkin on niin etten ole aina varma liikkuuko vauva niin alhaalla vai onko välillä kyse suppareista. Luulen, että osa niistä on ainakin suppareita.
Mä ostin jo etukäteen Lansinoh-voidetta jota suositeltiin neuvolassa nännien hoitoon imetyksen yhteydessä. On kuulemma tosi riittoisaa voidetta, joten ostin sen pienemmän koon.
Täällä on taas pinna niin kireällä vähän väliä hormonien ansiosta, että huh! :kieh: Toivottavasti saisin tuosta energiasta sitten vähän ammennettua voimia synnytykseen. Nyt olis aivan mahtava keli vaunulenkille. Huhuu, poju voisit tulla jo kohta!! B)
Katilla on vauva jo hyvissä ajoin kääntynyt oikein päin. On ne niin kilttejä
Ronttuli muistaa nyt sitten vaan lepäillä kaikessa rauhassa :heart: Muistan oikein elävästi miten pelottavaa on kun muakin on pari kertaa oikein kunnolla huimannut lenkillä ollessa. Melkein on pitänyt heittää pitkäkseen pitkin piennarta.
Täällä alkaa pian vk 39, huii!
Marica
Hei kaikki aivan liian pitkästä aikaa!
Me muutettiin kuukausi sitten ja netin saamisessa meni yllättävän kauan. Arvatkaa onko ollu ikävä teitä! Lueskelin nyt ketjua läpi jonkin verran mutta ihan kaikkea en jaksa lukea kerralla, joten menee varmaan vähän aikaa että pääsen taas sisälle ketjun tapahtumiin.
Ihan ensin onnittelut kaikille vauvan maailmaan saaneille. Ainakin Mari, Geri, heidh, Miikkis ja Raitis olivat jo saaneet vauvat kotiin (oliko muitakin?). Onnea kaikille! Raitiksen Matti oli kirjoittanut tosi kauniisti, silmäkulmia pyyhittiin täälläkin. Kiitos myös Raitikselle synnytyskertomuksesta. Mukavaa lukea toisten kokemuksia. Onneksi kaikki päättyi hyvin! Ja ihana että teidän pieni suloinen koira on ottanut vauvan niin hyvin vastaan.
Muutenkin vaikuttais että ketjussa on kaikki hyvin. Ihanaa!
Kestoilusta oli puhetta aiemmin. Minua kiinnostais kovasti kestot mutta aloittaminen tuntuu vaikealta. En tunne ketään jolla olis kokemusta kestoista, joten ei ole ketään keltä kysellä. Onkohan nuo äitiyspakkauksen kestot hyviä? Niitä ajattelin testata. Kestovaippayhdistykseltä sais vuokrata kokeiluun vaippoja. Se olis varmaan ihan hyvä vaihtoehto aluks. Tosin pelkään pahoin että kun vauva syntyy, en jaksa pyörittää yhtään ylimääräistä pyykkikoneellista ja päädyn käyttämään kertiksiä. Muutenkaan en oo mikään innokas pyykkääjä.
Tuo välilihan hieronta oli mulle ihan uus juttu. Pitäis varmaan alkaa harrastaan sitäkin
Omassa navassa kaikki hyvin. Sairausloma vaihtui äitiyslomaksi viime viikolla. Erilaisia tuntemuksia, kolotuksia ja puristuksia on ollut viime aikoina enenevissä määrin muttei mitään suurempaa. Pari viikkoa sitten oli äitipolin kontrolli jossa kaikki oli hyvin. Vauva kasvaa vähän keskikäyrän alapuolella. Painoa oli tuolloin 2040g. Lääkäri arvioi ettei enää ehdi kasvaa kovinkaan isoksi vaikka menis yliaikaiseksi. Tyttö oli kiltisti pää alaspäin eikä lääkärin mukaan todennäköisesti enää käänny. Lantio oli hyvänkokoinen joten vauvan pitäis mahtua syntymään hyvin. Sain äitipolilta vihdoin "terveenpaperit" ja jatkossa mennään normaaleilla neuvolakontrolleilla. =)
Aurinkoista viikkoa kaikille!
Tiiti 36+0
Me muutettiin kuukausi sitten ja netin saamisessa meni yllättävän kauan. Arvatkaa onko ollu ikävä teitä!
Lueskelin nyt ketjua läpi jonkin verran mutta ihan kaikkea en jaksa lukea kerralla, joten menee varmaan vähän aikaa että pääsen taas sisälle ketjun tapahtumiin. Ihan ensin onnittelut kaikille vauvan maailmaan saaneille. Ainakin Mari, Geri, heidh, Miikkis ja Raitis olivat jo saaneet vauvat kotiin (oliko muitakin?). Onnea kaikille! Raitiksen Matti oli kirjoittanut tosi kauniisti, silmäkulmia pyyhittiin täälläkin. Kiitos myös Raitikselle synnytyskertomuksesta. Mukavaa lukea toisten kokemuksia. Onneksi kaikki päättyi hyvin! Ja ihana että teidän pieni suloinen koira on ottanut vauvan niin hyvin vastaan.
Muutenkin vaikuttais että ketjussa on kaikki hyvin. Ihanaa!
Kestoilusta oli puhetta aiemmin. Minua kiinnostais kovasti kestot mutta aloittaminen tuntuu vaikealta. En tunne ketään jolla olis kokemusta kestoista, joten ei ole ketään keltä kysellä. Onkohan nuo äitiyspakkauksen kestot hyviä? Niitä ajattelin testata. Kestovaippayhdistykseltä sais vuokrata kokeiluun vaippoja. Se olis varmaan ihan hyvä vaihtoehto aluks. Tosin pelkään pahoin että kun vauva syntyy, en jaksa pyörittää yhtään ylimääräistä pyykkikoneellista ja päädyn käyttämään kertiksiä. Muutenkaan en oo mikään innokas pyykkääjä.
Tuo välilihan hieronta oli mulle ihan uus juttu. Pitäis varmaan alkaa harrastaan sitäkin
Omassa navassa kaikki hyvin. Sairausloma vaihtui äitiyslomaksi viime viikolla. Erilaisia tuntemuksia, kolotuksia ja puristuksia on ollut viime aikoina enenevissä määrin muttei mitään suurempaa. Pari viikkoa sitten oli äitipolin kontrolli jossa kaikki oli hyvin. Vauva kasvaa vähän keskikäyrän alapuolella. Painoa oli tuolloin 2040g. Lääkäri arvioi ettei enää ehdi kasvaa kovinkaan isoksi vaikka menis yliaikaiseksi. Tyttö oli kiltisti pää alaspäin eikä lääkärin mukaan todennäköisesti enää käänny. Lantio oli hyvänkokoinen joten vauvan pitäis mahtua syntymään hyvin. Sain äitipolilta vihdoin "terveenpaperit" ja jatkossa mennään normaaleilla neuvolakontrolleilla. =)
Aurinkoista viikkoa kaikille!
Tiiti 36+0
Raitis ja Matti - hirmuinen kasa :hug: ja :flower: ! Aivan suloinen pikku kuninkaallinen. Teidän kertomukset tapahtumista oli myös aivan ihania.
Ihania on ollut teidän muittenkin jutut, jotenkin autta valmistautumaan tulevaan. Olen myös pohtinut noita kertakäyttöisiä, mutta en ole varma saanko niitä täältäpäin mieten. Ma keräilen noita teidän vinkkejänne ja ajattelin jos olisivat toteuttamis kelpoisia, kun sinne saakka päästään.
(.) Olimme sitten klinikalla viimeisessä ultrassa ja saimme paperin tulevalle lääkärille ja tietysti sinne kiirehditäan jo huomenna. En mä jaksa enää odottaa! Mäkin haluan oman äitiyskortin! Mies innostui kovasti tänään kuvaamaana puhelimellaan, kun tuijotettiin vattua. Nyt sitten varmistui, että yksi siellä on, mutta on liikkuvainen vattu kumminkin. Kovasti potkiskeli ja vilkutteli. Se oli jotain aivan upeaa, en ole ikinä kokenut vastaavaa! Heti kaupassa kun käytiin piti katsella ihania uusia nalle puh lasten vaatteita ja unipusseja, vaikka autotallissa on laatikkokaupalla vauvan vaatetta siskolta. Ihan mageita hyntteitä siskon tuntien.
Onko teillä muilla ollut vaikeuksia olla isossa marketissa? Ma en millään kestä käydä Tescossa tai Corassa kun tulee 15min huono olo, ihan kun verenpaine laskisi tai jotain. En tiedä johtuuko ilmastoinnista vai mita se on. Hajuthan on sitten aivan toinen lisä siihenkin.
p.s. olen onnellinen - pääsen eroon lugeista 10 paivan päästä. JIPPII!
Hobelix & vattu 9+6
Ihania on ollut teidän muittenkin jutut, jotenkin autta valmistautumaan tulevaan. Olen myös pohtinut noita kertakäyttöisiä, mutta en ole varma saanko niitä täältäpäin mieten. Ma keräilen noita teidän vinkkejänne ja ajattelin jos olisivat toteuttamis kelpoisia, kun sinne saakka päästään.
(.) Olimme sitten klinikalla viimeisessä ultrassa ja saimme paperin tulevalle lääkärille ja tietysti sinne kiirehditäan jo huomenna. En mä jaksa enää odottaa! Mäkin haluan oman äitiyskortin! Mies innostui kovasti tänään kuvaamaana puhelimellaan, kun tuijotettiin vattua. Nyt sitten varmistui, että yksi siellä on, mutta on liikkuvainen vattu kumminkin. Kovasti potkiskeli ja vilkutteli. Se oli jotain aivan upeaa, en ole ikinä kokenut vastaavaa! Heti kaupassa kun käytiin piti katsella ihania uusia nalle puh lasten vaatteita ja unipusseja, vaikka autotallissa on laatikkokaupalla vauvan vaatetta siskolta. Ihan mageita hyntteitä siskon tuntien.
Onko teillä muilla ollut vaikeuksia olla isossa marketissa? Ma en millään kestä käydä Tescossa tai Corassa kun tulee 15min huono olo, ihan kun verenpaine laskisi tai jotain. En tiedä johtuuko ilmastoinnista vai mita se on. Hajuthan on sitten aivan toinen lisä siihenkin.
p.s. olen onnellinen - pääsen eroon lugeista 10 paivan päästä. JIPPII!
Hobelix & vattu 9+6
Ehtoota pinoon... :wave:
Mihin nää päivät kuluu??
Ronttuli; Täältä löytyy yhä edelleen puutuneet kädet.. Tukkijalkani ovat jo muuttuneet takaisin tikkujaloiksi mutta tunto ei ole palannut sormiin.
Jaahas.. Mä käynkin välissä tissittämässä neidin unille.. :wave:
Mihin nää päivät kuluu??
Ronttuli; Täältä löytyy yhä edelleen puutuneet kädet.. Tukkijalkani ovat jo muuttuneet takaisin tikkujaloiksi mutta tunto ei ole palannut sormiin.
Jaahas.. Mä käynkin välissä tissittämässä neidin unille.. :wave:
Huomenta taas,
Hobelixille onnea ultrasta ja eloisasta vatusta :heart:
Raitiksella se arki varmasti pyörii oman käärön ympärillä niin ettei muuta huomaa ja niin se pitää ollakkin. Kunnolla tutustua uuteen ihmiseen ja totutella uuteen arkeen. Varmasti vasta silloin ymmärtää kuinka elämä muuttuu kun perheessä on yksi lisää.
Itse ei enään millään malttaisi odottaa mutta pakko se on. Toivon ainakin ettei viuhti päätä aiemmin tulla kun olisi sallittu.
tylysti se tykyttää nyrkeillään ja pikku jaloillaan mun oikeaa puolta niin että maksa huutaa armoa välillä :heart:
Niin ja taas kokeiltiin tuon rakkikoiran kanssa vaunujen kanssa kävelyä.... Saa nähdä tuleeko siitä koskaan sellaista yksilöä jonka voi viedä vaunujen kanssa lenkille :|
Taas raijattiin vaunut pihalle ja koiruus remmiin ja kiinni mun lanteille lyhyelle hihnalle. Sehän sai sätkyn heti kun joutui lähelle vaunuja ja alkoi jumalaton tempominen pois tilanteesta. Aattelin et otetaan seuraamista ilman vaunuja pihassa hetki ja kokeillaan uudestaan. Noh, sehän vaan kyttäs vaunuja ettei ne vaan lähde seuraamaan sitä ja hyökkää päälle ja kävelystä ei tullut mitään. Sit ajattelin et helvetti nythän me mennään lenkille vaunujen kanssa ja otin koiran taas sivulle ja vaunut eteen ja liikkeelle. Sit menikin vankkurit nurin kun likka päätti että otampa taas renkaasta kiinni ja pysätytän moiset vankkurit jotka seuraa ja haittaa mun kävelyä. Siinä meni nurin sopivasti vesilätäkköön uudet hianot vaunut. taas lensi koira sisälle ilmalennossa ja paikalleen arestiin. Siinä kökötti matollaan vaunut vieressä loppu illan. Nyt aamulenkin jälkeen koira sai ruuan vaunujen viereen ja vaunut taas siirretty sen makuupaikan viereen ja kun sisällä kuljetaan vien vaunuja sen perässä sinne minne pääsen niiden kanssa....pientä siedätys hoitoa.
Saa nähä onnistuuko siedätys vai pitääkö kehittää jotain muuta.
Meidän jätkä on alkanut nikottelemaan pariin otteeseen päivässä ja välillä yölläkin. Nikotuksen jälkeen alkaa jumalaton jytke ihan kun sillä menis hermo moiseen nikotteluun. Huomena olis sit eka perhevalmennus ja torstaina ultra ja neuvola. Äitiyspakkauksen sain eilen ja pitäis alkaa pesemään sisältöä. Ihan kun sisältö kutistuis vuosi vuodelta. Mun mielestä parivuotta sitten vaatteita oli enemmän. No ihan hyvä aloitus pakettihan tuo on. Aika keltainen se siältö oli, värejä olis kaivannut lisää.
Mutta nyt pyykille...
Nauttikaa olostanne äitylit,
Tiltalitti ja viuhti 33 tasan
Hobelixille onnea ultrasta ja eloisasta vatusta :heart:
Raitiksella se arki varmasti pyörii oman käärön ympärillä niin ettei muuta huomaa ja niin se pitää ollakkin. Kunnolla tutustua uuteen ihmiseen ja totutella uuteen arkeen. Varmasti vasta silloin ymmärtää kuinka elämä muuttuu kun perheessä on yksi lisää.
Itse ei enään millään malttaisi odottaa mutta pakko se on. Toivon ainakin ettei viuhti päätä aiemmin tulla kun olisi sallittu.
tylysti se tykyttää nyrkeillään ja pikku jaloillaan mun oikeaa puolta niin että maksa huutaa armoa välillä :heart:
Niin ja taas kokeiltiin tuon rakkikoiran kanssa vaunujen kanssa kävelyä.... Saa nähdä tuleeko siitä koskaan sellaista yksilöä jonka voi viedä vaunujen kanssa lenkille :|
Taas raijattiin vaunut pihalle ja koiruus remmiin ja kiinni mun lanteille lyhyelle hihnalle. Sehän sai sätkyn heti kun joutui lähelle vaunuja ja alkoi jumalaton tempominen pois tilanteesta. Aattelin et otetaan seuraamista ilman vaunuja pihassa hetki ja kokeillaan uudestaan. Noh, sehän vaan kyttäs vaunuja ettei ne vaan lähde seuraamaan sitä ja hyökkää päälle ja kävelystä ei tullut mitään. Sit ajattelin et helvetti nythän me mennään lenkille vaunujen kanssa ja otin koiran taas sivulle ja vaunut eteen ja liikkeelle. Sit menikin vankkurit nurin kun likka päätti että otampa taas renkaasta kiinni ja pysätytän moiset vankkurit jotka seuraa ja haittaa mun kävelyä. Siinä meni nurin sopivasti vesilätäkköön uudet hianot vaunut. taas lensi koira sisälle ilmalennossa ja paikalleen arestiin. Siinä kökötti matollaan vaunut vieressä loppu illan. Nyt aamulenkin jälkeen koira sai ruuan vaunujen viereen ja vaunut taas siirretty sen makuupaikan viereen ja kun sisällä kuljetaan vien vaunuja sen perässä sinne minne pääsen niiden kanssa....pientä siedätys hoitoa.
Saa nähä onnistuuko siedätys vai pitääkö kehittää jotain muuta.
Meidän jätkä on alkanut nikottelemaan pariin otteeseen päivässä ja välillä yölläkin. Nikotuksen jälkeen alkaa jumalaton jytke ihan kun sillä menis hermo moiseen nikotteluun. Huomena olis sit eka perhevalmennus ja torstaina ultra ja neuvola. Äitiyspakkauksen sain eilen ja pitäis alkaa pesemään sisältöä. Ihan kun sisältö kutistuis vuosi vuodelta. Mun mielestä parivuotta sitten vaatteita oli enemmän. No ihan hyvä aloitus pakettihan tuo on. Aika keltainen se siältö oli, värejä olis kaivannut lisää.
Mutta nyt pyykille...
Nauttikaa olostanne äitylit,
Tiltalitti ja viuhti 33 tasan
Hei!
Olisiko jo vauvan saaneilla innostusta jatkaa keskustelua vauvat osiossa? Itse ainakin mielelläni jatkaisin teidän kanssa yhteydenpitoa. Toki välillä ei ehdi koneella laisinkaan, mutta silloin kun ehtii, olisi mukava lapsettomuusvuosien jälkeen vihdoinkin keskustella vauvajuttuja .
Olisiko jo vauvan saaneilla innostusta jatkaa keskustelua vauvat osiossa? Itse ainakin mielelläni jatkaisin teidän kanssa yhteydenpitoa
. Toki välillä ei ehdi koneella laisinkaan, mutta silloin kun ehtii, olisi mukava lapsettomuusvuosien jälkeen vihdoinkin keskustella vauvajuttuja .Muutama viikko sitten täällä piipahdin, mutta raskaus päättyi keskenmenoon.
Raitis -- Tosi paljon onnea pienokaisen syntymän johdosta! Milloin se dokumentti teistä tulee telkasta?
Raitis -- Tosi paljon onnea pienokaisen syntymän johdosta! Milloin se dokumentti teistä tulee telkasta?
]Ellastiina[/b] otan osaa :hug: koitahan jaksaa...on se niin väärin.
Tiltalitti huvittava toi teidän koiruus =) ei varmaan kyllä paljon naurattanut siinä vaiheessa kun vaunut meni kumoon..Mulla ei ole tullut mieleenkään ettei meidän koirat osaisi kävellä vaunujen kanssa. Enkä ole sitä testannut, nähtäväksi jää. Mä en halua vielä viedä meidän kärryjä ulos liattavaksi. Onneksi ostettiin harmaapohjaiset niin ei näy kura ihan niin helposti.
Neuvolakäynti takana. Harjoittelija turasi jonkin aikaa sydänäänien ja kohdunpohjan korkeuden mittauksen kanssa. Th:n piti tulla sitten neuvomaan harjoittelijaa. Siinä vaiheessa kun vatsaa oli jonkin aikaa jo paineltu sanoi th, että jopas se nyt supistelee. Mä olin siinä ihan äimän käkenä, että aijaa. Luulin, että ne on vauvan liikkeitä. Jouduttiin ihan lopettaa hetkeksi, että rauhoittui. No sen jälkeen onkin koko päivän supistellut, mutta kevyitä on vielä. Ehkä hivenen vahvistunu. Kovasti olen täällä yrittänyt siivoilla apinanraivolla, että päästäis lähteen...Taitaa olla vielä turha toivo.
Hb:n mittauksesta. Ensin saatiin tulos 105 (liuskatesti) ja sanoin heti, että ei voi olla totta! Tuntisin kyllä jos olisi romahtanut 117:sta noin alas. No sitten otettiin jollain varmemmalla testillä ja se olikin 127! Eli tosi hyvä jo. Että pientä heittoa noissa testeissä! Sanoinkin, että siihen tulokseen voin uskoa koska olen ollut selvästi pirteämpi nyt kuin pari kk sitten.
Verenpaine olikin sitten vähän koholla ja kun turvotusta on ollut niin sain verenpainemittarin kotiin lainaksi varmuuden vuoksi. Tarkkailen sitä nyt sitten päivittäin. Raskausmyrkytys siis halutaan sulkea pois. Itse en usko siihen, mutta hyvä vaan, että ne on noin tarkkoja neuvolassa. Mulla nousee verenpaine jo ihan siitä pelkästä mittausjännityksestä.
Kyselin siitä reisivihlonnasta. Koska se tulee usein vaan liikkeessä niin th sanoi, että se on todennäköisesti liitoskipuja. Suppari se ei siis missään tapauksessa ole.
Ostin tänään pojulle kaksi ainu nallukkaa. Luin sitten vasta kotona, että ne on made in China (niinkuin melkein kaikki nykyään). Heti tuli mieleen, että onkohan noikaan turvallisia kun alkuperämaaltaan kiinalaisia tuotteita on vedetty niin paljon markkinoilta niiden myrkkypitoisuuksien vuoksi.
Mä olen vähentänyt syömistä aika radikaalisti mielestäni koska masu ei enää vedä samalla tavalla kuin ennen. No painoa oli kuitenkin tullut viikossa 1kg 200g ei se syömällä ole tosiaankaan tullut. Mutta niinkuin toinen th aiemmin sanoi niin nyt alkaa kertymään nestettä (jonka kyllä huomaa aamuisin sormistaan ja jalkapohjistaan) sekä vauva saattaa ottaa vielä lopullisen kasvuspurtin. Eli sama vaikka ei söisi siis mitään...
Onkohan Kuunkulta jo tositoimissa? huhuu...
Raitikselle mukavia hetkiä vauvan kanssa :heart:
Marica ja poju 38+1
Tiltalitti huvittava toi teidän koiruus =) ei varmaan kyllä paljon naurattanut siinä vaiheessa kun vaunut meni kumoon..Mulla ei ole tullut mieleenkään ettei meidän koirat osaisi kävellä vaunujen kanssa. Enkä ole sitä testannut, nähtäväksi jää. Mä en halua vielä viedä meidän kärryjä ulos liattavaksi. Onneksi ostettiin harmaapohjaiset niin ei näy kura ihan niin helposti.
Neuvolakäynti takana. Harjoittelija turasi jonkin aikaa sydänäänien ja kohdunpohjan korkeuden mittauksen kanssa. Th:n piti tulla sitten neuvomaan harjoittelijaa. Siinä vaiheessa kun vatsaa oli jonkin aikaa jo paineltu sanoi th, että jopas se nyt supistelee. Mä olin siinä ihan äimän käkenä, että aijaa. Luulin, että ne on vauvan liikkeitä. Jouduttiin ihan lopettaa hetkeksi, että rauhoittui. No sen jälkeen onkin koko päivän supistellut, mutta kevyitä on vielä. Ehkä hivenen vahvistunu. Kovasti olen täällä yrittänyt siivoilla apinanraivolla, että päästäis lähteen...Taitaa olla vielä turha toivo.
Hb:n mittauksesta. Ensin saatiin tulos 105
(liuskatesti) ja sanoin heti, että ei voi olla totta! Tuntisin kyllä jos olisi romahtanut 117:sta noin alas. No sitten otettiin jollain varmemmalla testillä ja se olikin 127! Eli tosi hyvä jo. Että pientä heittoa noissa testeissä! Sanoinkin, että siihen tulokseen voin uskoa koska olen ollut selvästi pirteämpi nyt kuin pari kk sitten.Verenpaine olikin sitten vähän koholla ja kun turvotusta on ollut niin sain verenpainemittarin kotiin lainaksi varmuuden vuoksi. Tarkkailen sitä nyt sitten päivittäin. Raskausmyrkytys siis halutaan sulkea pois. Itse en usko siihen, mutta hyvä vaan, että ne on noin tarkkoja neuvolassa. Mulla nousee verenpaine jo ihan siitä pelkästä mittausjännityksestä.
Kyselin siitä reisivihlonnasta. Koska se tulee usein vaan liikkeessä niin th sanoi, että se on todennäköisesti liitoskipuja. Suppari se ei siis missään tapauksessa ole.
Ostin tänään pojulle kaksi ainu nallukkaa. Luin sitten vasta kotona, että ne on made in China (niinkuin melkein kaikki nykyään). Heti tuli mieleen, että onkohan noikaan turvallisia kun alkuperämaaltaan kiinalaisia tuotteita on vedetty niin paljon markkinoilta niiden myrkkypitoisuuksien vuoksi.
Mä olen vähentänyt syömistä aika radikaalisti mielestäni koska masu ei enää vedä samalla tavalla kuin ennen. No painoa oli kuitenkin tullut viikossa 1kg 200g
ei se syömällä ole tosiaankaan tullut. Mutta niinkuin toinen th aiemmin sanoi niin nyt alkaa kertymään nestettä (jonka kyllä huomaa aamuisin sormistaan ja jalkapohjistaan) sekä vauva saattaa ottaa vielä lopullisen kasvuspurtin. Eli sama vaikka ei söisi siis mitään...Onkohan Kuunkulta jo tositoimissa? huhuu...
Raitikselle mukavia hetkiä vauvan kanssa :heart:
Marica ja poju 38+1
Ellastiinalle :hug: , otan syvästi osaa menetykseen.
Mietinkin kans tuossa yön valvetunteina kuunkullan kohtaloa, joko on poika vieressä kun ei ole kuulunut mitään.
Minä ainkakin olisin kiinnostunut jatkamaan synnyttäneiden pinossa koska sieltä saa varmasti tukea ja apuja vaikeina ja hyvinä aikoina. Muutenkin olisi ihana jatkaa yhteyden pitoa jo tutuksi tulleiden kanssa.
tänään taas kävely harjoitukset koiran kanssa, olen päättänyt opettaa sen kävelemään vaunujen kanssa joten siitä saan sit syyttää itseäni jos homma ei ala sujumaan :saint:
Vaunut on seurannut koiruutta täällä sisällä ahkerasti eikä se ainakaan enään niin paljoa pelkää niitä joten toivoa on
Mutta tänään eka perhevalmennus, saa nähä millaista porukkaa täältä pikku kylältä on kerääntynyt sinne, montaa maha pystyss olevaa en ole kyllä tavannut kylillä kävellessäni.
aurinkoista päivää kaikille
tiltalitti ja viuhti 32+1
Mietinkin kans tuossa yön valvetunteina kuunkullan kohtaloa, joko on poika vieressä kun ei ole kuulunut mitään.
Minä ainkakin olisin kiinnostunut jatkamaan synnyttäneiden pinossa koska sieltä saa varmasti tukea ja apuja vaikeina ja hyvinä aikoina. Muutenkin olisi ihana jatkaa yhteyden pitoa jo tutuksi tulleiden kanssa.
tänään taas kävely harjoitukset koiran kanssa, olen päättänyt opettaa sen kävelemään vaunujen kanssa joten siitä saan sit syyttää itseäni jos homma ei ala sujumaan :saint:
Vaunut on seurannut koiruutta täällä sisällä ahkerasti eikä se ainakaan enään niin paljoa pelkää niitä joten toivoa on
Mutta tänään eka perhevalmennus, saa nähä millaista porukkaa täältä pikku kylältä on kerääntynyt sinne, montaa maha pystyss olevaa en ole kyllä tavannut kylillä kävellessäni.
aurinkoista päivää kaikille
tiltalitti ja viuhti 32+1
Raitis ja Matti, IHANA tyttö, suloinen kuin ruusunnuppu! Vielä kerran suuret onnittelut koko perheelle! Mahtaa olla aivan ihanaa nauttia vauva-arjesta Kiitos totuudenmakuisesta synnytyskertomuksesta! Vaikka toistankin muiden sanoja: itkuhan sitä lukiessa pääsi. Miehellekin tilitin kertomustasi ja yhdessä sitten nyyhkittiin
Kuunkulta, huhuu, jokos siellä ollaan päädyttyy tositoimiin?! Jos ollaan, niin kovasti tsemppiä ja jaksamista: tuloksena on aikamoista ihanuutta :heart:
Hobelix, toivottaavasti olosi on jo energisempi! Mä en pystynyt käymään alkuraskaana ollessani kaupassa ollenkaan, joten ymmärrän tunteesi erinomaisen hyvin. Myös keittiö oli kamala hirveä järkyttävä paikka, joten meillä ruuanlaiton hoitikin mies. Paljon myös tilattiin 'noutoruokaa'. Se on helppoa täällä pääkaupungissa, mutta teillä ei taida olla siihen ihan hirveästi mahdollisuuksia? Tosin hyväähän se pizzakin on (ei vaan vedä vertoja suomalaiselle, pohja on meikäläisen makuun aina liian paksu...) Olipa hienoa kuulla, että vattu siellä heiluttelee innoissaan :heart: On se vaan niin maagista nähdä, miten vauva kehittyy!
Tiltalitti, mielläkin tänään taas perhevalmennusta 'valtavassa' kuuden hengen ryhmässä Toivottavasti teillä on mukava vetäjä, hänestä kaikki lopulta on kiinni!
Välilihan hieronnasta: mulle perhevalmennusta vetävä kätilö sanoi, että hieronta ei välttämättä ole hyväksi. Pitää kuulemma olla todella helläkätinen Hänen mukaansa tarkoitukseen kehitetyt öljyt antavat joustavuutta ihan ilman hierontaa. Pitäisi laittaa yöksi kuulemma hautumaan ja voi laittaa myös päivisin, jos haluaa. Jos hieroo ja se tuntuu yhtään epämiellyttävältä, pitäisi antaa olla vaan. En oikein ymmärtänyt miksi näin, mutta aion kyllä noudattaa ohjetta, jos/kun asia tulee ajankohtaiseksi. Testihieronta ei nimittäin ollut järin mukavaa. Pitäisköhän pistää mies asialle... ;D
Nami, mä hoitelen atooppisia nännejäni ihan vaan perusvoiteella. Näin lääkäri määräsi. Bepanthen ja Lansinoh voi olla ennen imetystä turhan rankkoja aineita. Imetyksen aikana nuo kuulemma kannattaa sitten ottaa käyttöön. Lääkärin ohjeena oli, että ennen nukkumaanmenoa pitäisi ensin huuhtaista rinnat ja levitää perusvoide koko rinnan alueelle + erityisen paksu kerros nänneille. Vähintään vartti ilman paitaa, mieluiten siihen saakka, että voide on imeytynyt. Toimii hyvin.
Kati, kävellessä mulla sama vika kuin sullakin... Olen päätellyt, että vauva varmaan painaa joitain hermoja. Ei tää vanhan kroppa enää kestä näitä rasituksia. Toista se olis, jos ois ikää 16 vee ja jaksamista vaikka muille jakaa! Mulla auttaa kevyt venyttely kesken kävelyn, mutta joskus en vaan kehtaa, sillä näyttää se varmaan aika kummalliselta, kun maha pystyssä oleva täti pykää jalkaa milloin millekin penkille oudoissa asennoissa :ashamed:
Oma napa leviää ja olo on kohta kuin levahtaneella lahnalla. Kuinkahan isoksi tässä oikein kasvaakaan, kun maha tuntuu jo nyt näyttävän siltä kuin olisin viimeisilläni?! No, huojennan itseäni sillä, että aamuisin masu on aina pikkuinen ja siro, ja vasta iltaa kohti alan muistuttaa ilmalaivaa (ja -vaivaa...). Kyse on kai sitten turvotuksesta. Kätilöni määräsi minulle turvotukseen yrttiteesekoitusta, jossa on mm. koivua, vadelmaa, vuohenputkea, nokkosta, peltokortetta, jättipoimulehteä ja siankärsämöä. Olen vähän kahden vaiheilla joisinko vai en, sillä niin paljonhan noista yrteistä on peloteltu... En kyllä ainakaan netistä löydä juuri kyseisistä kasveista mitään pahaa, mutta silti. Mitäs te tekisitte? Uskaltaisitteko kokeilla?
Hyviä palstahetkiä kaikille!
t: Maija&Masukki 30+5 :wave:
Kiitos totuudenmakuisesta synnytyskertomuksesta! Vaikka toistankin muiden sanoja: itkuhan sitä lukiessa pääsi. Miehellekin tilitin kertomustasi ja yhdessä sitten nyyhkittiin Kuunkulta, huhuu, jokos siellä ollaan päädyttyy tositoimiin?! Jos ollaan, niin kovasti tsemppiä ja jaksamista: tuloksena on aikamoista ihanuutta :heart:
Hobelix, toivottaavasti olosi on jo energisempi! Mä en pystynyt käymään alkuraskaana ollessani kaupassa ollenkaan, joten ymmärrän tunteesi erinomaisen hyvin. Myös keittiö oli kamala hirveä järkyttävä paikka, joten meillä ruuanlaiton hoitikin mies. Paljon myös tilattiin 'noutoruokaa'. Se on helppoa täällä pääkaupungissa, mutta teillä ei taida olla siihen ihan hirveästi mahdollisuuksia? Tosin hyväähän se pizzakin on
(ei vaan vedä vertoja suomalaiselle, pohja on meikäläisen makuun aina liian paksu...) Olipa hienoa kuulla, että vattu siellä heiluttelee innoissaan :heart: On se vaan niin maagista nähdä, miten vauva kehittyy!Tiltalitti, mielläkin tänään taas perhevalmennusta 'valtavassa' kuuden hengen ryhmässä
Toivottavasti teillä on mukava vetäjä, hänestä kaikki lopulta on kiinni!Välilihan hieronnasta: mulle perhevalmennusta vetävä kätilö sanoi, että hieronta ei välttämättä ole hyväksi. Pitää kuulemma olla todella helläkätinen
Hänen mukaansa tarkoitukseen kehitetyt öljyt antavat joustavuutta ihan ilman hierontaa. Pitäisi laittaa yöksi kuulemma hautumaan ja voi laittaa myös päivisin, jos haluaa. Jos hieroo ja se tuntuu yhtään epämiellyttävältä, pitäisi antaa olla vaan. En oikein ymmärtänyt miksi näin, mutta aion kyllä noudattaa ohjetta, jos/kun asia tulee ajankohtaiseksi. Testihieronta ei nimittäin ollut järin mukavaa. Pitäisköhän pistää mies asialle... ;DNami, mä hoitelen atooppisia nännejäni ihan vaan perusvoiteella. Näin lääkäri määräsi. Bepanthen ja Lansinoh voi olla ennen imetystä turhan rankkoja aineita. Imetyksen aikana nuo kuulemma kannattaa sitten ottaa käyttöön. Lääkärin ohjeena oli, että ennen nukkumaanmenoa pitäisi ensin huuhtaista rinnat ja levitää perusvoide koko rinnan alueelle + erityisen paksu kerros nänneille. Vähintään vartti ilman paitaa, mieluiten siihen saakka, että voide on imeytynyt. Toimii hyvin.
Kati, kävellessä mulla sama vika kuin sullakin... Olen päätellyt, että vauva varmaan painaa joitain hermoja. Ei tää vanhan kroppa enää kestä näitä rasituksia. Toista se olis, jos ois ikää 16 vee ja jaksamista vaikka muille jakaa! Mulla auttaa kevyt venyttely kesken kävelyn, mutta joskus en vaan kehtaa, sillä näyttää se varmaan aika kummalliselta, kun maha pystyssä oleva täti pykää jalkaa milloin millekin penkille oudoissa asennoissa :ashamed:
Oma napa leviää ja olo on kohta kuin levahtaneella lahnalla. Kuinkahan isoksi tässä oikein kasvaakaan, kun maha tuntuu jo nyt näyttävän siltä kuin olisin viimeisilläni?! No, huojennan itseäni sillä, että aamuisin masu on aina pikkuinen ja siro, ja vasta iltaa kohti alan muistuttaa ilmalaivaa (ja -vaivaa...). Kyse on kai sitten turvotuksesta. Kätilöni määräsi minulle turvotukseen yrttiteesekoitusta, jossa on mm. koivua, vadelmaa, vuohenputkea, nokkosta, peltokortetta, jättipoimulehteä ja siankärsämöä. Olen vähän kahden vaiheilla joisinko vai en, sillä niin paljonhan noista yrteistä on peloteltu... En kyllä ainakaan netistä löydä juuri kyseisistä kasveista mitään pahaa, mutta silti. Mitäs te tekisitte? Uskaltaisitteko kokeilla?
Hyviä palstahetkiä kaikille!
t: Maija&Masukki 30+5 :wave: