Vuoden 2008 lapsettomuushoidoista plussanneet

Mahtavaa kun täällä on uusia nimiä!! Tai siis sellaisia kenestä ei ole kuullut hetkeen mitään ja sitten saa lukea, että hyvin menee. =) =)
Parasta on kun ketju pysyy pystyssä ja plussanneilla on tuttuja ketjussa niin pääsee ihan luonnollisen jatkumona juttuihin mukaan.

Mites Marimillan arki pienen tytön äitinä on nyt lähtenyt sujumaan? Sopiiko kysyä syitä kiireelliseen sektioon?

Joko Ulpis on kotona kera poikien tai yksin?

Mä oon ihan erimieltä kuin Marica.. Mä en oo yhtään kyllästyny tähän muumimammaoloon! Välillä on haikea mieli siitä, että kohta tämä loppuu vaikka toisaalta on jo kova "ikävä" vauvaa..

Olo on kaikinpuolin hyvä, tänään rv 36+5 ja ainut raskausoire on puutunut oikea käsi. Se on nyt viikon ollut puutunut. Aika eksoottista kuoria perunoita, ottaa kolikoita lompakosta tai kirjoittaa kynällä kun sormissa ei tunnu miltään! Se menee kuitenkin kuulemma hetipian synnytyksen jälkeen ohi. Johtuu turvotuksen aiheuttamasta rannekanavanahtaumasta. Nyt kun oon asian ottanu useamman ihmisen kanssa puheeksi niin tuntuu sitä olleen muillakin oireena. On vaan semmonen raskausoire mistä harvoin puhutaan.

Miten Ulpun neuvolakäynti sujui?

Mirun neuvolatätihän nyt aikamoinen Kukkahattu on.. Ajatteleeko se, että toinen vauva kasvaa ikäänkuin siinä sivussa ilman grammankaan painoa??
Sä olet niin hoikka esim. tuossa profiilin kuvassa, että kellään ei ole vara puhua mistään painonnoususta.

Mä olen tyytyväinen painooni niin kauan kuin mahdun H&M:n S-kokoisiin mammahousuihin ja M-kokoiseen paitaan. Ei niihin kuitenkaan ihan norsuna onnistu tunkeutua..
Paino on noussut nyt 15,5kg ja kukaan ei ole siitä mitään huomautellut. Ainut mistä sanottiin yhdessä välissä oli sokerien nousu ja senkin luovuttivat kun huomasivat, että rasitukset ja paastot on normaaleja mutta munuaiskynnys matala. Ja lapsi ei kasva liikaa.

Mulla siis hyvin samoja uutisia kuin Marilla.. Juuri tulin äitipolilta kun oli lähete vauvan asennon tarkistusta varten ja verenpaineiden vuoksi. Hmm.. Mistä aloittaisin.. Kaikki paikat kiinni ja ennallaan. Neiti kasvaa hieman edelliskertaa enemmän keskikäyrän alapuolella eli en tosiaan ole häntä onnistunut "sokeroimaan" epäterveellisellä ruokavaliollani. Istukka toimii kuitenkin hyvin ja paino kuitenkin kehittyy, joten kaikki hyvin sen suhteen. Painoa nyt 2680g. Jos yli kolmen kilon päästään niin tyytyväinen olen. Verenpaineet on vielä rajoissa, joten nyt pitää OIKEASTI levätä. Ei kuulemma sovi enää iltayhdentoista aikaan imuroida koko taloa ajankuluksi...
Lääkäri sanoi, että ottavat yleensä tässä kohdin osastolle verenpaineseurantaan ja lepäämään mutta lupasin levätä kotona ja mittailla ahkerasti paineita mitä olinkin onneksi tehnyt jo muutamia viikkoja, että oli dokumenttia hitaasti mutta varmasti nousevista paineista eikä mistään äkkipyrähdyksestä. Pissa on sokereita lukuunottamatta puhdas.

Niin.. Neiti sitten istui tyytyväisenä pää tuossa maksani alapuolella ja alimpana osana on peppu. Äkilliset, tuskaiset pissahädät mitä koen muutamia kertoja päivässä ovat siis ilmeisesti pienten jalkojen venyttelyä.. :heart: :heart:

Yrittivät kääntää neitiä ulkokautta ja se ei tuntunut ollenkaan pahalta. Tosin on niin äitinsä tytär, että ei liikkunut senttiäkään mihinkään suuntaan! Ensi perjantaina yrittävät uudelleen kun on tasan rv38. Silloin otetaan myös lantiokuvat jos harkitsen alatiesynnytystä. Mitäs olette mieltä tuosta synnytystavasta? Mä en pelkää alatiesynnytystä enkä sektiota mutta en halua synnyttää lapseen kohdistuvien riskien vuoksi alateitse perätilavauvaa. Mietin kuitenkin vielä.. Mies kyllä vastustaa. Vaikka voihan neiti vielä kääntyäkin!

Plääh.. Meidän koira raapii korvaansa.. Kun ei vaan pukkais tulehdusta.. :|

 

Mari tänne pitääkin narista silloin kun siltä tuntuu. Ja sä olet jo niin pitkällä, että varmasti alkaa hermot mennä Sitä varmaan vaan odottaa, että koska se vaavi päättää putkahtaa maailmaan.

Mä olen nyt oppinut syömään oikein tähän massuun. Syöminen pitää lopettaa hyvissä ajoin kun se ähky seuraa kuitenkin puolen tunnin sisällä. Tylsää kun ei voi syödä niinkuin ennen :kieh:

Mua jännittää synnytys aina hetken ja sitten se menee ohi. No nyt taas jännittää vähän kun juttelin kaverini kanssa ja hän oli sanonut miehellensä synnytyksen aikana kuolevansa sillä hetkellä kun oli tuntenut valtavaa kipua. Ilmeisesti silloin oli kohdunsuu auennut lopulliseen mittaansa. Mä olen kuullut näitä tarinoita laidasta laitaan ja totta on varmasti, että joillain se on suht helppo ja joillain taas ei tosiaankaan. Mä itse olen niin kaheli, että haluan kysellä ja imeä itseeni informaatiota jotta voin sitten muka valmistella itseäni siihen tilanteeseen. Voipi olla, että nyt lopetan kyselyt niin ei tule paniikkia loppumetreillä. Vielä suhtaudun kuitenkin suht lunkisti tulevaan.

Raitis mä en suostuisi synnyttämään alateitse perätilassa olevaa vaavia juuri noiden riskien takia. Ja onhan siinä riskiä äidilläkin. Jokainen tekee toki niinkuin parhaaksi näkee. Missä vaiheessa teidän neiti päätti kääntyä pylly menosuuntaan? tai missä vaiheessa se huomattiin. Ilmeisesti vauva voi kääntyä väärinpäin vielä aika loppuvaiheessakin.

Marica ja poju 34+1

 

Neiti on ollut ilmeisesti suurimmanosan ajasta viistoperätilassa ja pelkässä perätilassa. Itseasiassa neuvolakortin mukaan ollut viimeksi raivotarjonnassa 17.6.

 

Raitikselle piti vielä kommentoida, että ai säkin olet noita "yösiivoojia" Mä en usein päivisin malta siivota ja illalla kun ukko lähtee yövuoroon alkaa tämä nainen touhuamaan..

Kaverini kertoi muuten, että hän ei tuntenut näitä perinteisiä supisteluja ollenkaan kun synnytys alkoi tehdä jo tuloaan. Jotain kevyitä vatsankovettumisia vaan joita ei osannut yhdistää synnytykseen. Hänellä sensijaan oli kyljet ja selkä kipeänä. Eikä kätilökään meinannut noista oireista tajuta, että paikat on jo auenneet. Kätilö suostui vilkaisemaan "alakertaan" vasta kun kaverini oli useampaan otteeseen maininnut, että onkohan siellä kuitenkin jotain jo tapahtunut. Eli ei pidä siis luottaa sokeasti kätilöönkään vaan myös omiin tuntemuksiinsa.

Seuraavaa olen myös miettinyt. Pitäisikö loppuvaiheessa laittaa sänkyyn tai sohvalle jokin pisusuoja. Ei ole kiva jos lapsivedet valahtaa yhtäkkiä ja pilaa paikat. Sitä kun kuitenkin on enempi kuin muutama desi. Miettiikö kukaan muu tälläisiä?

Marica

 

Ulpikselle mahtavat onnittelut myös täältä tuplapojista! :flower: :flower:

Samoin Marimillalle mukavaa äitiysajan alkamista ja tutustumista uuteen perheen jäseneen!

Nami, moikka sinne sängyn pohjalle! Koitetaan taas nähdä pian!

Raitis, mä en myöskään haluaisi enkä suostuisi edes harkitsemaan ajatusta, että synnyttäisin perätilassa olleen/olevan vauvan. Ihan omien että vauvan riskien takia. Siinä tilanteessa mut kyllä leikataan. Harmi, ettei vauvasi kääntäminen onnistunut.

Marica, olen ymmärtänyt, ettei sitä lapsivettä välttämättä kerralla ihan lorottamalla ulos tule. Ilmeisesti poistuu enimmäkseen pikkuhiljaa.

Oletteko te muuten miettineet unipussin hankintaa? Mun monet tutut ovat kehuneet sellaista ja olen ehkä hankkimassa sellaisen.

 

Kotiuduin itse eilen ja pojat jäivät vielä sairaalaan... :'( :'( :'( :'(
Kamalaa, itkien pitää mennä ja itkien tulla pois. On niin kamala ikävä niitä...


Eli, Keskiviikkona 1.10 alkoi supistukset ja tarkistus kuitenkin osoitti että mitään ei ole tapahtunut. Siis osastolle passitus. Torstaina aamulla olin ihan turvoksissa, proteiinit pissassa plussalla, RR koholla (sori en muista lukemia...), toksemiakokeet positiiviset. Lääkäri totesi että ei uskalla yön yli enää pitää vaan tänään leikataan. Jouduin odottelemaan pari tuntia koska leikkurissa oli edellinen leikkaus kesken. En edes tuntenut koska leikkaus alkoi, kun puudutus oli niin totaalinen. Anestesialääkäri sanoi että voit rentoutua, A-vauvan pää on jo ulkona. Siinä vaiheessa alkoi kyyneleet virtaamaan aivan solkenaan, Anestesialääkäri joka istui pääpuolella koko ajan, sitten kuivaili mun poskia aina välillä. (oli muuten mieslääkäri...)

Vauvoista en sitten nähnytkään kumpaakaan, ääntä kuulin ja lääkäri onnitteli kahdesta komeasta pojasta. Vauvat vietiin inkubaattorissa samantien keskosten teholle jossa isä jo (kuulemma) aivan täpinöissään pyöri ympyrää. Pelkäsi tietysti meidän kaikkien puolesta, saliin kun sitä ei päästetty kireellisen sektion takia. Sitä harmitti kun ei saanut leikata napanuoria...

Heräämöön siirrettiin 22.55 ja itkin sitten siellä koko yön, koska siellä oli ruuhkaa, mies ei saanut edes tuoda vauvoista mulle kuvia. Aiva nytkin itku tulee ku kirjoittelen. Joskus yöllä aloin ilmeisesti vuotamaan runsaasti koska kohtu ei supistunut kunnolla, oli niin venynyt. Hb oli 55 joten verta annettiin muistaakseni 4 vai 5 yksikköä. Kivut oli aivan sietämättömät, kun tippana annettiin supistavaa lääkettä ja vahvoja kipulääkkeitä.

Vauvani näin ensimmäisen kerran perjantaina klo 14.00, kun hoitaja ja mies mua sängyllä kärräs sinne teholle. Itkuhan siellä pääsi. En saanut vauvoja vielä syliin koska olivat kaapissa. On se jännä kuinka jotain sellaista mitä ikinä ei ole nähnyt, voi kaivata niin että tuntuu että kuolee. Rakkauden määrä yllätti totaalisesti. VAikka olin ja olen vieläkin kipeä, huoli ja kaipuu vauvoihin peittää sen.

Nyt kuljen joka päivä 40km pariinkin kertaan vauvojen luona, on sekin raskasta.

A-vauva on ihan ok, pääsi jo nenämahaletkusta irti ja jaksaa syödä. JA PALJON. poika tyhjää tissit alta aikayksikön ja vetää pullosta annoksen perään. Isäänsä tullut ruokahalun suhteen.
B-poika ei ole vielä jaksanut imeä rintaa eikä syödä pullosta. Saa kaiken letkulla.

Pieniä ongelmia on ollut, Bilirubiinit molemmilla koholla--> valohoitoa saavat jatkuvana nyt, A:lla on CRP koholla, ja B:llä pieni reikä sydämessä kammioiden välissä. Nämä onvat kuulemma aivan tyypillisiä adaptaatiohäiriöitä keskosilla. Ne kuulemma painosta huolimatta ovat keskosia, sillä 37 viikkoa ei ehtinyt täyttyä ja sitten nuo vaivat.

B-kuitenkin jaksaa myös olla hyvinkin virkeä jotta hätää ei kuitenkaan ole. Nyt vain odottelen että vauvat saa tulla kotiin ja lypsän siihen asti kotona maitoa vauvoille. Sain sähköpumpun lainaan. Olo on kuin lehmällä....

Kuulin ihanan laulun, itken joka kerta ku kuulen sen:

Jari Sillanpään taivas tietää. Se meni jotenkin näin, että Taivas tietää melkein tunnen kätes kädessäin hentoisen, taivas tietää viimeyönä unta näin että sua sain pitää sylissäin. Rakkauslauluhan se on mutta sopii kyl tähänki...

Ajatella, musta tuli äiti. Se sana ei vielä oikein sovi mun suuhun vielä. Olen onnellinen :heart: :heart:


Tervetuloa uusille ja onnea muille jotka ovat jo nyyttinsä raskaan taipaleen jälkeen lunastaneet. Voimia poksahtamattomille!!!! :heart: :xmas: :xmas:

T. Ulpis ja kaikki mun miehet

 

Ulpis mä täällä itkin vuolaasti kun luin sun kertomustasi. Oli kiva joka tapauksessa kun kuvailit tuntemuksiasi, ja ja jaksoit kertoa tapahtuneesta noinkin tarkkaan. Voimia sinne :hug: Onneksi sektio meni kuitenkin hyvin ja pojilla ei ole hätää :heart: Varmaan sitä haluaisi kanaemon tavoin olla hoivaamassa lapsosiaan taukoamatta. Toivotaan, että saat heidät pian kotiin omaan syliin :heart:

Marica

 

Ulpis, Kiitos synnytystarinasta. Rankalta kuulosti :hug: Onneksi voit jo paremmin. Rankkaa jättää omat vauvat sairaalaan :hug: Mutta pikkuiset on sitkeitä tyyppejä ja pääsevät varmasti pian kotiin :heart: :heart: Voimia teille neljälle! :hug:

Mimi,kamalia noi painajaiset :hug: Mä olen nähny kanssa niin kauheita painajaisia viime öinä, sellassii missä mä tai vauva kuollaan :'( Hirveetä herätä itkien ja paniikissa.
Yks uni oli niin todellinen, missä jäin auton alle ja kuolin katuojassa tuskissani, eikä kukaan tullu apuun. Mulla oli oikeesti fyysisiä kipuja tuossa unessa, et se oli niin todellinen...näitä loppuraskauden yöllisiä kipuja, särki ja kolotti ihan joka paikkaan, meni pitkän aikaa et tajusin et se oli vaan unta ja et uskalsin nukahtaa uudelleen.

nami, Aika tiukasti olen pysynyt petissä viikolta 24 asti,kun gyne kehoitti lepäämään, kun kohdun sisäsuu oli ruvennut aukeamaan.paitsi sen yhen kerran kun innostuin lääkärireissun jälkeen shoppailemaan yhdessä vaatekaupassa ja sain siinä kassalla tiheeseen suppareita...siitä tuli sitten se 2 viikon sairaalareissu ja siitä pelästyin niin että sen jälkeen olen VAIN maannut sängyllä tai sohvalla ja tehnyt pakolliset vessa- ja suihkukäynnit ja käynyt lääkärissä. Ruoan mies teki aina edellisenä iltana ja lämmitin sen mikrossa ja söin makuultaan, istua en pystynyt yhtään. Kauhea paineentunne alapäässä ja vauva vielä perätilassa ja potki kipeesti kohdunkaulaan.
Ne kovat supparit kaupan kassalla lyhensi kohdun kaulaa sentin, et oli jotain 2.8 jäljellä. Pääsin kotia ja sit parin päivän päästä gyne totesi et nyt on kohdun ulkosuu sentin auki ja lähetti takas sairaalaan. Viikon oli ja ei auennut enempää.
Viikon 34 jälkeen uskalsin alkaa liikkumaan kotona enemmän omien tuntemuksien mukaan.
Nyt tänään tutkimuksessa kohdunsuu on taas tiukka, kohdunkaula lyhentyny 2 senttiin.
Suppareita mulla on alkanut olemaan useammin, mut nyt ei tehdä enää mitään niiden estämiseksi. Eli vauva saa tulla. Voi olla ettei mene enää kauan tai ties vaik menee vielä vaikka yli. Mullekin on sanottu, et nää on niin yksilöllisiä tapauksia, ettei osata sanoa yhtään miten pitkälle menee. Ensin oli tavoitteena 28 viikko...sitten 32.....sitten 34 ja nyt 36.
Ota vaan päivä kerrallaan ja viikot menee nopsaan ja tee olo mukavaksi :heart:
Internetshoppailu on myös kätevä juttu Kun ei pääse kaupoille vauvantarvikkeita ostamaan, niin on kiva katella valikoimaa netissä ja tilata suoraan kotiin. Hoitopöytäkin tilattiin just netistä ja huomenna tulee tuttipullot ja rintapumppu

Kati, Unipussi on meille ihan välttämätön juttu! Täällä nukutetaan kaikki vauvat unipussissa ja selällään. Kaikki lääkärit ja sairaalat suosittelevat. Sairaalasta saa lahjaksi vauvalle unipussin.

Raitis, En myöskään missään tapauksessa suostuis synnyttämään ensimmäistä perätilassa. Riskit on liian suuret. Harmi, et se kääntämisyritys ei onnistunut. Mut voihan tyttö vielä kääntyä kunhan vaan mahtuu.
ootko kokeillu niitä "poppaskonsteja" neitin houkuttelemiseksi kääntymään?
Intialainen silta -jooga-asento, taskulampun valolla ja soittokellolla herätellä vauvan uteliaisuus..mitäs muita...akupunktiota...sit mulle suositteli kätilö sellasta "savustusta" jollain kiinalaisella hajustetikulla savustetaan varpaasta jotain "kohdun pistettä" , et vauva kääntyy, kuulostaa hassulta, mut kätilöt käyttää sitä täälläpäin usein ja kuulemma tepsii just kun mikään muu ei ole auttanut. Mul auttoi toi taskulamppu, valaisin ylhäältä(missä arvelin pojan pään olevan) ja liikutin hitaasti alaspäin, et jos valo kiinnostais ja seurais sitä. Lempimusat vielä tuonne alapäähän ja niin se kääntyi, kun tuota toistelin päivät pitkät. Tunsin vielä sen kääntymisen. Se sattui! Ensin meni ihan poikittain ja olo oli tuskainen, aattelin et nyt tää maha kyllä repee, kun se levis ihan sivuille ja hups! maha taas normaalina.

Mari, Narinat ei haittaa Se on vaan kiva narista yhdessä.

Marica,äääks,jos mul on samoin kun sun kaverilla. mul on alkanut olemaan selässä vähän väliä sellaista menkkamaista jomotusta. Ykskin yö supisteli niin, et selässä kivut ja maha vaan koveni. 5 minsan välein tuli noita ja puolen tunnin ajan. Herätin miehen ja yhdessä mietittiin, et tuleeko nyt lähtö. Loppui sitten onneksi. Toi sängynsuoja onkin hyvä idea! Kätilö sanoi, että se lapsivesi on vähän samanhajuista kuin sperma..tiedä sitten pitääkö paikkansa.

Hobelixille ja Ulpulle voimia pahoinvointiin!

Maija-mamma, Toivottavasti ne sun supparit ei vaikuta kohdunkaulaan. Lepoa ja ei stressiä vauvanhankinnoista. Muista internetshoppailu

miruliini, Tuplissa kilot tuplaten...kaiken järjen ja logiikan mukaan

Nyt täytyy yrittää mennä nukkumaan ilman painajaisia

Kuunkulta ja poitsu 35+4

 

Ihan kauheesti onnea Ulpikselle ja pojille! :flower: :heart: Ja koitahan jaksaa ikävän keskellä.
(.) Ei mitään uutta. Välillä jopa unohdan olevani raskaana. Tää on ollu niin helppoa tähän asti, että synnytys varmaan tulee olemaan aivan kauhea. Kaikki kun ei voi mennä helposti (mun mielestä ). Oikeastaan ainoa mikä vaivaa, on tää masu, kun se alkaa jo olemaan tiellä välillä. En oo oikein tottunut siihen, kun ennen raskautta olin korkeintaan normaalipainoinen, välillä jopa hoikka.

Hyviä vointeja kaikille!

F 20+1

 

Huomenta!

Ulpikselle voimia ikävään ja kiitos et jaksoit synnytyskertomusta laittaa :hug: .

Raitikselle toivottavasti uusinta käännös onnistuu tai saat kuunkullan neuvoilla kokeiltua josko neiti itse kääntyisi.


Maricalle olit pähkiny vuoteen/ sohvan vuorausta vesien menon pelossa itse olen samaa ajatellut mutta yleisesti mitä juttuja olen kuullut ne menee kun nousee tai muuten jo ylhäällä ollessa.

Voimia alkuraskauden pahoinvoinnin kanssa painiville.

Sitten omaan napaan ei tapahdu kyllä mitään oon jo ihan varma et joudun käynnistykseen kaikki ässät ollu tehokkaassa käytössä. Toisaalta täytyy yrittää nyt viel nauttia tästä vauvattomasta ajatasta, pian se on ohitse. On vaan toi massu niin tiellä kun olla ja voi, sukatkin saa ähkiä jalkaan. Mutta nyt kauppaan. Vointeja kaikille

 

Ulpulummukka - :hug: Oli aivan ihanaa lukea tarinaasi. Kauheasti voimia ikäväasi ja toivottavasti sinä paranet hyvin ja pojat pääsevät pian kotiin.

 

Heips!!

En ole ikuisuuksiin täällä kirjoitellut, enemmän tuolla km jälkeen plussanneissa.

Ilmoittelen vain että meille syntyi terve poika 2.10. klo 5.15, Mitat pojalla olivat: 3190g, pituus 50 cm ja pipo 34cm, pisteet 9/9. Imukupilla syntyi 16h rankan synnytyksen jälkeen kun sydän äänet nousivat jo kahteen sataan. Pari päivää ollaan oltu kotona ja kaikki voimme hyvin pienestä univajeesta huolimatta

Onnittelut kaikille nyyttinsä jo syliin saaneille :heart: sekä voimisia kaikille vielä masukkia syntyväksi odottaville :hug:

T. Miikkis ja pikkumies 1 vko

 

Ulpis, voi miten liikuttava kertomus! Itku tuli silmään täälläkin. Voin kuvitella ikävän rakkaita lapsiasi kohtaan ja millaista kidutusta heistä erossa olo mahtaakaan olla. Voimia sinulle ja pojille! :hug:

Miikkis, onnea pienestä pojasta :flower: Onnellista äitiyttä! Mitkä pisteet annat synnytyssairaalalle? PHKS kun täälläkin on se synnäri - kiinnostaa ja jännittää.

Hobskun ultrakuulumisia odottelen ihan täpinöissäni. Jatkuuko pömppisten tuplakierre... oireet ainakin viittaavat siihen.

Eipä tullut eilen saarnaa painosta. Itse en sitä edes stressaa, sillä tiedän olevani hoikassa kunnossa mahaa lukuunottamatta. Enemmän huolettaa saavathan vauvat varmasti kaiken tarvitsemansa. Taannoinen keskustelu vaan siitä, että kaksosraskaus ei lisää painoa kummittelee mielessä, mutta annan sen olla omassa arvossa, sillä sehän nyt on selvää, ettei voi pitää paikkaansa. Hemppa oli noussut huikeaan 131, vau! Olisiko kevyen liikunnan lisäämisellä osuutta? Jossain vaiheessa kun en jaksanut liikkua lainkaan. Paineet 118/71 ja vauvelit siellä tutuissa asemissaan. Mulla on jokseenkin varma olo, ettei A-vauva pääse millään enää kääntymään raivotarjontaan, kun niin tukevasti istuu siellä masun pohjalla. Sehän sitten tarkoittaa sektiota automaattisesti, mikä ei ole olleenkaan huono vaihtoehto mun mielestä. Mutta odotellaan nyt rauhassa ja katsellaan.

:attn: Etsintäkuulutus Ennille ja Gerille (!!!)

 

Onnittelut Miikkikselle pojasta!!! :flower:

 

Käyn vähän valittaamassa täällä välissä ja palaan sitten petiin.. Olo on jotenkin tuskaisen ahdistunut. Päätä vähän särkee ja paineet 167/99. Eilen otettiin toksemiakokeet mutta eipä kai niissä mitään kun kukaan ei ole soittanut.. Pissakin oli vielä eilen puhdas mutta nyt tikut loppu, joten en tiedä. Aavistan.. Raskausmyrkytystä pukkaa. :'( :'(

 

Ulpis, kiitos ihanasta tarinasta! Täällä myös kyyneleet vuotaa holtittomasti. Olen muutenkin tällä hetkellä ilmeisesti hormonaalisesti sellaisessa kyynelehtimisvaiheessa... Toivottavasti saat molemmat pojat pian kotiin luoksesi. Voin kuvitella, mitä hellyyttäviä pakkauksia ovat. :heart:

Kuunkulta, aika pitkän tien olet sinäkin kulkenut näille viikoille asti. Toivotaan sitten korvaukseksi helppoa synnytystä, eikö niin. Kiitos selostuksestasi - näin se taitaa olla, että vaikea ennustaa miten asiat etenee. Mulla on sama homma, että istuminen on tukalinta kaikista eli lähinnä makuulla menee päivät. Viimeksi lääkäri antoi luvan olla jalkeilla vähän, kunhan ei tule supistuksia, mutta jotenkin sitä ei uskalla edes kokeilla. Etenkin kun seuraavaan kontrolliin on vielä kolme viikkoa aikaa eikä yhtään tiedä mitä tuolla alapäässä tapahtuu. :/

Kertokaahan muut myös, jos kokeilette tuota valon ja musiikin avulla vauvan kääntämistä. Kuulostaa tosi huimalta!

Miru, juu, lounas jäi harmittavasti toteutumatta. Ehdottomasti sitten vauvojen kanssa! Mietin tässä, että jos viimeksi kun nähtiin, joku olisi sanonut, että puolen vuoden kuluttua me molemmat odotetaan kaksosia, niin enpä olisi varmaan uskonut. Itse asiassa kaikki kolme, kun Auriksellekin on tulossa tuplat ja kolmisteen silloin treffattiin puoli vuotta sitten. Upeaa, eikö? :flower:
Painonnoususta tuplaraskaudessa: jostain amerikkalaisista kirjoista olen lukenut, että sellasta 20kg suositellaan siellä eli kyllä enemmän kuin yhden vauvan kanssa. Mulla on huomenna taas neuvola ja saas nähdä missä mennään. Viimeksi oli painoa tullut lähtötilanteeseen nähden 4,5 kiloa, mikä omasta mielestä oli tosi vähän, mutta kuulemma ihan ok. Sama fiilis kun sulla, että kaikki massa tulee mahaan ja muualta oikeastaan vain kutistuu, kun lihakset häviää. Sormuksia en voi käyttää nyt ollenkaan, kun on niin löysät, ettei pysy sormessa...

Hobe, kuulumisia?

Kati, joo toivottavasti nähdään pian! Milloin jäät äippälomalle? Jos tulisit sit vaikka käymään, kun mä en taida täältä enää liikenteeseen lähteä ennen joulua...

 

Voi että, Raitis! Tsemppiä kovasti, toivottavasti olo helpottuu ja tuo myrkytysaavistuksesi osoittautuu vääräksi. :hug:

 

Ja vielä yksi viesti heti perään...
Täytyy todella antaa kehuja. Laitoin äp-hakemuksen postiin viime viikon keskiviikkona. Tänään tuli lappu, että pakkaukset voi noutaa lähipostista ja rahakin on jo tilillä. Olin varautunut odottamaan vähintään viikkoja ellei kuukausia. Täytyy varmaan lähettää myös niille suoraan näitä terveisiä.

Mies lähti juuri intoa puhkuen hakemaan paketteja. Tuli sitä varten oikein aikaisemmin töistä kotiin.

 

Huh, vielä on tunteet pinnassa, kun tuli kyyneleet silmiin lukiessa raitiksen kysymystä: "Mites Marimillan arki pienen tytön äitinä on nyt lähtenyt sujumaan?" HÄH, olenko todellakin jonkun ÄITI vuosien haaveilun jälkeen?!? Äiti, mikä ihana sana !
Sektioon mentiin, kun synnytys keskeytyi jostain syystä ja sydänäänet alkoivat heikentyä. Eivät halunneet riskeerata, kun oli minullakin voimat jo loppu. Neidin kanssa on mennyt mahtavasti, toki univajetta ja välillä tuskaistakin imetyksen opettelua, mutta aivan ihanaa aikaa muuten. Mieskin on aivan tohkeissaan pikkuprinsessasta =)

 

Miikkikselle onnittelut pojasta ja mukavaa vauva-aikaa!!

 

Voi että, Raitis! Tsemppiä kovasti, toivottavasti olo helpottuu ja tuo myrkytysaavistuksesi osoittautuu vääräksi. :hug:

Kunpa olisinkin väärässä.. 173/99.. :'( :'(

 

Miikkis - Onne kovasti pojusta!!!
Raittis - iso kasa :hug:
(.) ultrassa sykki yksi vahva sydän. 4,2mm katkarapu siella näkyi. Pitihan sitä ilosta ihan itkeäkin, vaikka yritin olla niin rauhallinen. Oli siella toinenkin pussi, mutta lääkäri epäili, ettei se kasva vaan se sulautuu, imeytyy (?). Mennäan takaisin klinikalle 30.paivä ja katsotaan tilanne uudestaan. Viela pitää siis käytella lugeja (blääh). Ma pidan kylla pienta toivoa viela ylla toisen suhteen.
Olin kylla hieman blondi. Siinä pöydällä maatessa katselin ultraäänikonetta ja mietin, kuinka kuulen sydämen äänen jos ei ole kaiuttimia koneessa. Sitten iski tajuntaa, eihän sita nyt kuulla vaan nahdään. En ollut oikein sisaistänyt ajatusta aiemmin.

 

Miikkis onnittelut pojasta ja oikein mukavaa vauva aikaa :flower:

Raitis oikein monta :hug: toivottavasti saat tilanteeseen selkoa nopeasti.

Hobelix onnea sykkeestä siitä se lähtee.

 

Raitis toivottavasti olo paranee :hug: Täällä kaikki ulokkeet pystyssä, että olisi sittenkin väärä hälytys!

Miikkikselle tosi paljon onnea pikkuisesta pojasta :heart: Nauttikaa kovasti!

Hobelix :wave: Szolnokiin, oi tuo eka ultranäkymä on niin uskomattoman, käsittämättömän hieno! Sitä vaan tuijottaa silmät tapillaan ruutua eikä ole uskoa näkemäänsä: se on sydän! Se sykkii! Huolimatta siitä, että sitä ei kuulekaan...

Ulpis, en voi kuin yhtyä kuoroon: silmät kyynelissä luin synnäritarinaasi, ihanaa, kun jaksoit kirjoittaa!! Pikaista haavan parantumista ja jotakin parantavaa salvaa (kävisköhän Bepanthen tai Lansinoh.. ) kärsivälle äidinsydämelle! Toivottavasti pojut pääsevät tosi pian kotiin mamman hoiviin :hug: :heart: :hug:

Laitan lisää kommenttia iltapäivällä, nyt duuniin!

t: Maija & Masukki 27+0

 

Miikkis onnea pojasta! :heart: :flower:

Toivotaan, että Raitiksen epäilyt osoittautuu vääräksi!

Hobelix mäkin muistan kuinka pillahdin itkuun kun ekan kerran näin todistetusti, että masussa on elämää. On se herkkä hetki kun lasta on niin pitkään toivonut. Ja varmasti itken lapsen syntymän jälkeen useita kertoja. Pelkkä ajatuskin siitä, että meillä on jouluna vauva täällä tuhisemassa saa mut herkistelemään. Ja kyllä sen sydämen sykkeen kuulet sitten vähän myöhemmin, on sekin herkkää =) Toivotaan, että toinenkin alkio lähtisi kasvamaan :heart:

En muista sanoinko, että poju on nyt jo niin iso, että jopa mies osaa sanoa kummalla puolella vaavi milloinkin köllöttelee. Ihan siis pelkästään katsomalla. Yhtenä iltana tunsin kuinka poitsu yritti selvästi kääntyä akselinsa ympäri, aikamoista ähellystä, hih. Ja ei tuntunut mitenkään kovin miellyttävältä, heh. En ole nyt varma saiko se väännettyä itsensä perätilaan. Ja täällä masuasukilla näköjään taas hikka.

Marica ja poitsu 34+3