Raitis, iso :hug: Toivotaan ettei ole sitä myrkytystä. Paineet on kyllä korkeat...
Jos menisit vielä varmuuden vuoksi uudelleen näytille? Parempi vaikka liian usein rampata siellä, kuin liian vähän...jos ei muuta, niin mielen rauhoittamiseksi. :hug:
Hobelix, Tuo on kyllä se kaikkein ihanin hetki, kun näkee kohdussa ensimmäisen kerran elämää :heart: Sitä ei unohda ikinä! Muistan vielä sen niin elävästi, oli niin liikuttunut olo, että itkuhan siinä pääsi, toisaalta sitä ei meinannut uskoa todeksi niin pitkän ajan jälkeen, mutta pakkohan se oli, kun omin silmin sieltä ruudusta näki pienen sydämen pamppailut. Mulla oli muuten ihan samalla lailla, että kaksi pussia näkyi, mutta vain yhdessä näkyi alkio ja sydänäänet.
(.) viime yö oli taas tuskaa...vaikea löytää hyvää asentoa pojan kanssa, hän protestoi aina jompaa kumpaa kylkiasentoa vastaan hurjilla potkuilla, säpsähdin vähän väliä ja ne potkut tekee kipeetä...auts...selällään en pysty yhtään nukkumaan, kun painaa siihen valtimoon ja tulee huono olo. Sit mulla ei ole yhtään voimaa kääntyä kyljeltä toiselle. Mies joutuu joskus kääntämään. Oon kuin joku puhiseva höyryveturi. Aamulla herätessä koko kroppa on kuin jyrän alle jääny, joka paikkaa särkee sormista jokaiseen varpaaseen asti, en tiedä mistä johtuu, Onko se nesteenkertymisestä johtuvaa särkyä vai kramppaanko yöllä niin, et kaikki paikat särkee.
vali...vali...nää on näitä loppuraskauden vaivoja. Sit olen hirmu kärttyinen ja huonolla tuulella ja mäkätän miehelle. Nyt mä vasta ymmärrän, miks kaikki raskaanaolevat toivoo loppuraskaudessa, et syntyis jo...kai tääkin on joku luonnon tapa valmistaa synnytykseen, kun olo alkaa olemaan niin tukala.
Kuunkulta ja poitsu 35+6
Jos menisit vielä varmuuden vuoksi uudelleen näytille? Parempi vaikka liian usein rampata siellä, kuin liian vähän...jos ei muuta, niin mielen rauhoittamiseksi. :hug:
Hobelix, Tuo on kyllä se kaikkein ihanin hetki, kun näkee kohdussa ensimmäisen kerran elämää :heart: Sitä ei unohda ikinä! Muistan vielä sen niin elävästi, oli niin liikuttunut olo, että itkuhan siinä pääsi, toisaalta sitä ei meinannut uskoa todeksi niin pitkän ajan jälkeen, mutta pakkohan se oli, kun omin silmin sieltä ruudusta näki pienen sydämen pamppailut. Mulla oli muuten ihan samalla lailla, että kaksi pussia näkyi, mutta vain yhdessä näkyi alkio ja sydänäänet.
(.) viime yö oli taas tuskaa...vaikea löytää hyvää asentoa pojan kanssa, hän protestoi aina jompaa kumpaa kylkiasentoa vastaan hurjilla potkuilla, säpsähdin vähän väliä ja ne potkut tekee kipeetä...auts...selällään en pysty yhtään nukkumaan, kun painaa siihen valtimoon ja tulee huono olo. Sit mulla ei ole yhtään voimaa kääntyä kyljeltä toiselle. Mies joutuu joskus kääntämään. Oon kuin joku puhiseva höyryveturi. Aamulla herätessä koko kroppa on kuin jyrän alle jääny, joka paikkaa särkee sormista jokaiseen varpaaseen asti, en tiedä mistä johtuu, Onko se nesteenkertymisestä johtuvaa särkyä vai kramppaanko yöllä niin, et kaikki paikat särkee.
vali...vali...nää on näitä loppuraskauden vaivoja. Sit olen hirmu kärttyinen ja huonolla tuulella ja mäkätän miehelle. Nyt mä vasta ymmärrän, miks kaikki raskaanaolevat toivoo loppuraskaudessa, et syntyis jo...kai tääkin on joku luonnon tapa valmistaa synnytykseen, kun olo alkaa olemaan niin tukala.
Kuunkulta ja poitsu 35+6