Huomenta...
Miten mä oon taas ollu näin laiska etten oo jaksanu kirjoittaa vaikka oon teidän juttuja lukenu..?
Ihan eka
Kuunkullalle.. Oon samaa mieltä Marimillan kans, että ei mitään kiirettä vielä kääntymisen kanssa. Just viikolla juttelin yhden gynen kans tuosta vauvan kääntymisestä ja sanoi, että ulkokääntämisiä tekevät tosiaan vasta rv36 jälkeen. Täällä kans neiti tukevasti jalat kohti maata. Vielä oon sen suhteen rauhallisin mielin.
Katille onnea pojasta!!! :flower:
Tervetuloa
Kiba ja onneksi olkoon! :wave:
Ja
Ulpis.. Sua ei sitten päästetä helpolla.. EH:ko siellä määräilee..? Se makuutti aikanaan mun äitiä prenalla neljä viikkoa ja kävi vaan haukkumassa pari kertaa viikossa.. Äiti muistaa sen vieläkin pahalla.
Kyselit mun viikkoja.. Enkös mä oo sua noin viikon jäljessä eli tänään 28+2.
Geri ja
Risto taitaa lomailla kun ei heitä näy..?
Missä muuten
Tiitikin on?
Cattukselle onnea tytöstä!! Ja toivottavasti se istukka nousee turvallisimmille kohdille.
Ronttulille toivon jotain selkeyttä tuohon rokkoasiaan. Aika raskasta olla loppuun asti jos pitää pelätä suunnilleen joka toista ihmistä.. :/
Tiltalitti: Meillä meni sit just ristiin kun mä luulin ensin saavani pojan ja sitten masussa onkin pieni neiti-ihminen ja sulla taas toisinpäin. Kuten sanoit, niin kiitollisena sitä ottaa vastaan ihan kumman vaan. Enää mä en osais ajatella, että saisin nyt pojan. Sitä tottuu niin nopeasti ajatukseen ja luo jonkinlaisen kuvan vauvastaan. :heart:
Maisema: Uskomattoman nopeasti ne viikot sitten kasaantuu. Alkaa tulla ultria, neuvoloita, maagisen rv12 ylitys, jne.. Ja potkut!!
Vauvanliikkeet on kyllä sellainen asia minkä haluaisi antaa jokaisen lapsettoman iloksi. Jos sais kaapata vaikka kaikki kovia kokeneet pömppikset naapuripalstalta ja lahjoittaa heille jotain niin sujauttaisin kaikkien kohtuun sellasen 25-viikkoisen vauvan iloa tuomaan. Ja antaisin niiden pysyä siellä syntymään asti.
:hug: :hug:
Mulle tulee aina paha mieli kun käyn lukemassa heidän ketjuaan.. Niin kovia kokenutta porukkaa ja silti jaksavat pysyä positiivisina. Olisinko mä enää jaksanut tuossa vaiheessa jos ei oltais onnistuttu?
( . ) Olin alkuviikosta neuvolassa niitä sokeriseurantajuttuja taas kertaamassa. Ei ne ruuanjälkeiset arvot ole hyviä vaikka tekisin mitä. Ennen aamupalaa on esim. 3.6 ja sitten kun syön niin se nousee liikaa.
Onko teistä kaks palaa ruisleipää kalkkunaleikesiivulla ja lasi rasvatonta maitoa liian iso aamupala?? Vitsi kun mulla jää nälkä tuollakin ja silti sokerit huitelee vielä puolentoistatunnin päästä yhdeksän ja kymmenen välissä! Niin mistä ihmeestä mä vähennän sitä syömistä??
Mies on vähän kauhuissaan kun paino laskee (ja rouva kiukkuaa kun ei saa syödä.. ) . Tai siis se laski "pysyvästi" kilon sokeriseurannan alettua reilu pari viikkoa sitten eikä ole noussut yhtään sen jälkeen. Itseasiassa laskenut vaan joitain satoja grammoja. Painan nyt saman verran kuin juhannuksen maissa.
Hemoglobiini oli noussut 105-->116. Taitaa Obsidan tehota muhun paremmin kuin Retafer. =)
Meikäläisellä oli perjantaina viimeinen työpäivä!!!
Ja kuvausporukkakin oli silloin pitkästä aikaa käymässä. Aikovat tulla synnytykseenkin.. *mä oon varmaan tosi ihanan lempeä ja yhteistyökykyinen silloin*
Ohjaajan lapset on jo kasvaneet yli leikkimatosta ja matkasängystä, joten saatiin ostaa ne pois. Musta tää on tosi ihana!
Näin muuten Eeroa, siis meidän Väestöliiton lääkäriä, ykspäivä ruokalassa ja se sanoi, että mä olen kuin aurinko! Niin hyvävointisen oloinen. :saint:
Eipä sillä, ei mulla mitään raskausongelmia ole kyllä ollutkaan. Ne yhdet supparit ja yks liikkumattomuus mutta oon säästyny kaikilta närästyksiltä ja liitoskivuilta jne. Paitsi, että pohkeet vähän meinaa kramppailla päivän mittaan, onneksi ei öisin! Pitänee ostaa huomenna magnesiumia.
Huomenna alkais neuvolan perhevalmennus. Vähän ennakkoasennetta on mennä kuntelemaan sitä kukkahattutätiä mutta.. Sehän voi olla tosi hyväkin kokemus.. B)
Loppukevennys.. Mun sängyssä näytti äsken tältä.. :heart: :heart: