Voisko joku selventää lapsettomalle...

Nyt meni kyllä lainaukset metsään, mutta pointti varmaan tuli selväksi .

 

Mulla oli kaamea väsymys vain esikoisen vauva-aikaan, vaikka tämä nukkui tosi hyvät yöunetkin 3-kuisesta lähtien.
Kakkosen kanssa en väsähtänyt läheskään yhtä pahasti, vaikka täysimetin välillä öisinkin 2h-välein.

 

Kyllä mä tajuan että lasten kanssa on erilaista, ja vaikeampaakin lähteä jonnekin, eikä pienten kanssa voi mennä minuuttiaikataululla. Ei se mua ole häirinnyt lapsellisten ystävieni kanssa. Sitä en tajua että jostain kaupassakäynnistä vauvan kanssa tehdään mahdoton ongelma kuten jotkut tuntemani äidit ovat tehneet, ja kyseessä on ollut ihan tavallinen terve vauva. Mutta en yleensäkään ymmärrä ihmisiä jotka tekevät ongelman mistä tahansa asiasta!

Tätä tarkoitin, tämä lipsui jo vähän sivupolullekin vaikka alunperin oli kyse ihan vilpittömästä uteliaisuudesta .

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille, ja varsinkin niille äideille, jotka ovat pysyneet omana itsenään ja uskaltavat olla sitä mieltä, että elämää voi jatkaa aivan normaalisti -tosin aavistuksena lisämaustetta saaneena- vielä lapsen synnyttyäkin. Seuraavaksi tällä suunnalla on tarkoitus raskautua, wish me luck!

Mun on nyt kyllä ihan pakko sanoa, että huomaa että olet lapseton. Elämä ei enää koskaan jatku "normaalina" sen jälkeen kun ensimmäinen lapsi syntyy. Uskalluksesta siinä ei ole kyse, mutta tämän ymmärrät sitten kun olet raskautunut ja synnyttänyt lapsesi. Onnea yritykseen ja onnea valitsemallesi tielle.

Kyllä varmasti huomaa. Ja siinä ei ole mitään pahaa, kai se olisikin outoa jos yli kolmikymppiseksi lapsettomana eläneenä kuulostaisin viiden lapsin mutsilta... Ja kyllä, aion yrittää parhaani että elämä todellakin jatkuisi niin normaalina kuin se lapsen kanssa suinkin on mahdollista. Jos vain mieli vielä tekee, niin aion käydä juhlimassa, matkustaa ja edetä työssä niin paljon kuin rahkeet riittää. Jos ei oikeasti huvita ja jokainen noista asioista lakkaa yhtäkkiä kiinnostamasta täysin, niin sitten hukuttaudun vaippamereen ja sinne saan jäädäkin . Itseään ei saa pakottaa mihinkään, ja aika moni nainen ilmeisesti itselleenkin yllätykseksi on kokenut äitiyden jonkinlaiseksi elämäntehtäväksi.

 

Mulla on kaksi lasta, 4,5 ja 3-vuotiaat. Isompi on erityislapsi ja nukkunut aina huonosti. Nyt isompana oikestaan vielä huonommin kuin vauvana. Hänellä on alaraajoissa vaikeaa spastisuutta ja kun jalat joutuvan päivällä rasitukselle, on yöt sitten kipuisia ja katkonaisia . Ja tottakai annan kipulääkettä, mutta se ei aina auta ja äärettömiä määriä sitä ei voi antaa. Suun kautta annettavia ei voi käyttää aistiyliherkkyyden takia (oksentaa siis). Lisäksi toisessa kädessä on yöllä venyttävä lasta, joten senkin vuoksi on heräilyä. Tai en tiedä käykä lapsi edes itse hereillä, mutta itkee ja "vinkuu", niin ettei siihen voi olla heräämättä. Pienempi on nukkunut aina ok. Vauvana heräsi parin tunnin välein syömään yölläkin joten silloin olin hirmu väsynyt. Nyt tähän on jotenkin "turtunut" vaikka kyllä toisinaan tekisi mieli itkeä kun kello soi arkena 5.30. No joo, tulipas tilitys. Mut sitten mun kaveri (lapseton) on kärsinyt vuosia unettomuudesta ja pätkäunista. Ihan yhtä hirveää se hänellä on kuin minullakin vaikka hällä ei lapsia olekaan. Töihin menot jne. Mut se mikä ero meillä siis on, (minkä varmaan moni ajatteleekin raskaana) se, että koska hänellä ei ole niitä lapsia, hän voi olla illat ihan rauhassa, löhötä sohvalla, tehdä mitä ikinä haluaa. Minulla taas on ne lapset, joten ruokaa on laitettava ja pyykkiä pestävä ja lisäksi erityislapseni kanssa on fyysisesti raskasta. Mut niin, pointti kai se, että kukin meistä on erilainen. Toiset pärjää vähemmillä unilla kuin toiset ja toisille pätkäunet on kamalia ja toisista ne ei tunnu missään jne.

 

Ihmettelee täällä. Jos se eka laspsi jo valvottaa ja on ihan kauheetta ja vali vali koko ajan niin miksi tehdään toinen...ja kolmas?? ehkäisyä on tarjolla.

 

Sitä en tajua että jostain kaupassakäynnistä vauvan kanssa tehdään mahdoton ongelma kuten jotkut tuntemani äidit ovat tehneet, ja kyseessä on ollut ihan tavallinen terve vauva. Mutta en yleensäkään ymmärrä ihmisiä jotka tekevät ongelman mistä tahansa asiasta!

Juu en ymmärtäny minäkää ennenku se lapsi syntyi..
Kummasti vaan nyt ymmärrän ja tänäänkin sen taas sai huomata kun pelkästään siihen että koiran kanssa pääs ulos meni monta tuntia ja kauppaan päästessä alko jo taas huuto..

Onneksi elämä opettaa. :hug:

 

Ihmettelee täällä. Jos se eka laspsi jo valvottaa ja on ihan kauheetta ja vali vali koko ajan niin miksi tehdään toinen...ja kolmas?? ehkäisyä on tarjolla.

Useimmiten se valvottaa sen ekan vuoden. Miksiköhän usein lapsilla on ikäeroa kaksi vuotta? . Aika kultaa muistot ja kun sen isomman lapsen kanssa on niin kiva olla, niin haluaa toisenkin.

 

Ja vielä se, että harva isä tai äiti kutsuu lastaan virheeksi . Tai pitää lasta virheenä. Kyllä ne poositiiviset puolet voittaa negatiiviset, vaikkei se elämä aina olisi ruusuilla tanssimista (tosin ei se taida sellaista olla aina lapsettomillakaan).

Jotenkin hassua, ettei lapsissa saisi nähdä mitään negatiivista kun kerran on sellaisia halunnut tai se tarkoittaa automaattisesti, että katuu tai jotain.. Kai jokaisessa parisuhteessakin on huonoja aikoja ja toinen ärsyttää eikä silti olla heti eroamassa ja kyllä niitä lapsiaan rakastaa vaikka ne valvottaakin.

 

Ja kyllä, aion yrittää parhaani että elämä todellakin jatkuisi niin normaalina kuin se lapsen kanssa suinkin on mahdollista.

Tää on hassu asenne näin äidin näkökulmasta. Haluat lapsen, mutta haluat silti pitää elämäsi juuri sellaisena kuin se oli ennen lasta? Elämä lapsen kanssa ei ole normaalia? Kyllä se lapsi vaan muuttaa elämää. Miteti jos luoksesi muuttaisi uusi kämppis, eikö se muuttaisi elämää? Et pääsisi vaikka aina suihkuun kun haluisit tms. No se lapsi on sun "uusi kämppis" ja aika vaativa sellainen .

 

Itseään ei saa pakottaa mihinkään,

Ja tämä. Kyllä mä ainakin välillä jouduin pakottamaan itseni heräämään, kun vauva vaati tissiä tai pysymään hereillä kun taaperokin on hereillä.

 

No sen ymmärrät ehkä sitten kun sinulla on se oma tenava.