Voisitteko ystävällisesti katsoa kaupassa omien lapsukaisten perään...

["krista"]

Kaupassa hämmästyin miten oma äiti ei etsi oma lasta vaikka on ollut kadoksissa n. 5 min!? Olin yhdellä käytävällä kaupassa, tuli pieni tyttö noin 3-4 vuotias ja tartui kärrystäni kiinni. Sanoin tytölle ystävällisesti että on väärien kärryen vieressä. Kysyin missä hänen vanhemmat on? Hän ei tiennyt. Kysyin kenen kanssa hän on kaupassa, ei vastausta. Tyttö ei lähtennyt karkuun vaan seisoi koko ajan mun vierellä. Kysyin onko äiti, isä tai kenties isovanhemmat jossakin, ei vastausta.
Meni aikaa ja ohi käveli nainen, tyttö otti sen naisen kärryistä kiinni. Nainen koko ajan puhui puhelimessa. Kun ne kaveli ja tyttö jäi taas johonkin, nainen ei missään vaiheessa pysähtynyt katsomaan missä lapsi oikein on. Koko sen ajan kun tyttö oli minun vierelläni, sen todennäköisesti äiti ei missään vaiheessa etsinnyt tyttöä.
Tälläisessä isossa kaupassa kun Prisma, lapsi häviä helposti.

 

[piina]

Meillä on joskus käynyt miehen kanssa niin kun ollaan yhdessä olleet kaupassa, että molemmat ollaan luultu lapsemme olevan toisen meistä kanssa:ashamed:

 

[Anatolia]

En mä katso. Ne tulee perässä, ja jos eivät tule, niin kyllä ne jostain löytyy. Ja ollaan sovittu tietyt "katoamissäännöt".

(7 v ja 5 v kyseessä)

 

[her]

jep, mun tyttö tänään lähti omille teilleen Prismassa eikä kuunnellut, kun sanoin, että jään tähän, älä juokse sinne. Niin kiire oli leluhyllylle. No en sen kummemin alkanut perään juosta, vaan otin siitä hyllystä tavaran jonka tarvitsin ja aloin etsiskellä tyttöä. Oli ehtinyt jo juosta monta hyllyväliä edemmäs, kait hätääntynyt itsekin, kun sillä lailla karkasi minulta, niin ettei lelutkaan kiinnostanut, vaikka yleensä voisi toljottaa ja ihailla niitä vaikka kuinka. Meni pari minuuttia siinä, kun oli erillään minusta, mutta eipä sen jälkeen kiinnostanut tyttöäkään enää juoksennella ja käppäillä itsekseen vaan halusi kärryihin.

Oma kolmevuotias on sen verta pässinpää, etten jaksa alkaa joka jutusta vääntää ja varoitella ja kuunnella raivokohtausta, kun ei saa omaa tahtoaan läpi. Kokeilkoon itse, jos sillä päällä on, että mitä se eksyminen äitistä on ja miltä tuntuu. Tuskin toista kertaa isossa kaupassa karkaa minulta.

 

[sou?]

Meillä muksut ottaa omat kärryt ja katoaa "jonnekkin". Minä kahtelen tavarat ja meen kassalle, kyllä ne sieltä jossain vaiheessa ilmaantuu paikalle. kertaakaan ei oo tarvinnu oottaa tai etsiä..

 

[kato vaa]

Meillä muksut ottaa omat kärryt ja katoaa "jonnekkin". Minä kahtelen tavarat ja meen kassalle, kyllä ne sieltä jossain vaiheessa ilmaantuu paikalle. kertaakaan ei oo tarvinnu oottaa tai etsiä..

Kerta se on ensimmäinenkin

 

[vierass]

Meillä muksut ottaa omat kärryt ja katoaa "jonnekkin". Minä kahtelen tavarat ja meen kassalle, kyllä ne sieltä jossain vaiheessa ilmaantuu paikalle. kertaakaan ei oo tarvinnu oottaa tai etsiä..

Ja sun muksut on 3-4-vuotiaita? Ei mulle tulis pieneen mieleenkään, että mun 3,5-vuotias kuljeskelisi yksinään kaupassa!

 

[ev]

Meillä 6v kanssa tykkää kaupassa rynnätä suoraan leluosastolle ja muutenkin tykkää mennä jonkin verran meitä edellä päin kaupassa. Silti hänet on aina jostakin päin kauppaa loppupeleissä löytänyt. Hän on myös niin kovaääninen ja jos ei löydä meitä, niin kailottaa kovaan ääneen, että isää - äitii...