Voisitko jättää erossa lapset isälleen?

Itse voisin jättää, koska hän on vastuullinen vanhempi ja pystyy hoitamaan lapsen.

 

En voisi ikinä hylätä lapsiani, en voi kuvitella sellaista tilannetta jossa niin toimisin. Mutta jos kuvitellaan että olisi pakko jostain syystä, niin voisin kai, jos olisi tarpeeksi isoja lapsia. Aika pahan heitit.. Siis kyllä luotan isään, mutta itse en pystyisi.

 

Toki siinä mielessä, että minunkin lasteni isä on vastuullinen ja pystyvä. Aivan asia erikseen onkin sitten se, että haluaisinko ja pystyisinkö henkisesti! Jos sellainen tilanne tulisi eteen, en voisi kuvitella muuta kuin yhteishuoltajuutta ja ajat puoliksi.
Mutta aihe ei kyllä ole ajankohtainen pohdittavaksi ollenkaan.

 

eihän se ole lasten hylkäämistä jos erossa jättää lapset isän luo asumaan minunkin 4v poika on isänsä luona kirjoilla koska päiväkoti on eri paikkakunnalla kuin missä itse asun ja näin ollen saatiin pidettyä sama päiväkoti ettei sitäkin tarvinnut erossa vaihtaa, välimatkaa silti ei ole kuin n. 50km ja nään häntä aina kun haluan, pääasiassa viikonloppuisin ja useimmin pidennettynä. Lomilla sitten vapaammin milloin tahansa ja niin kauan ku tahtoo.

 

Voisin jos olisi todella pakottava syy.
Isä on luotettava ja osaa hoitaa lapset siinä missä minäkin, mutta en varmasti helpolla pystyisi heitä jättämään.
Jos ero tulisi niin lähekkäin jäätäisiin asumaan, että molemmat saisi nähdä ja olla lasten kanssa yhtä paljon.

 

En, erosin ex-miehestäni vuosia sitten ja poika jäi hänen luokseen asumaan, tai oikeastaan pyysin miestä ottamaan pojan luokseen muutaman kuukauden kuluttua erosta. Ja en tosiaan tekisi sitä enää uudestaan, koskaan.

 

Voisin, enkä siinä ketään hylkäisi. Luulenpa, että meillä toimisi yhteishuoltajuus hienosti niinkin päin, että mies olisi lähivanhempi. Toivotaan kuitenkin, että yhdessä pysytään

Minä olen asunut isäni kanssa vanhempien eron jälkeen eikä se ihmeellistä ollut.

 

en mitenkään päin pystyisi jättämään lapsiani isänsä huomaan. En luota niin paljon siihen,että saisin tavata lapsiani niin paljon kuin haluaisin. Olen sivusta seurannut lasten tapaamisoikeustaistelua ja siksi en sitä riskiä ottaisi, että itselle kävisi samoin.
Ja ajatus siitä että ukko ottaisi uuden vaimon itselleen ja lapseni asumaan pidempiä aikoja hänen kanssaa kuin minun kanssani, niin ei vai mallaa.
Luotan kyllä miehen lastehoitoon siitä ei ole kyse.
Olen naiivi tän asian suhteen, mut minkäs teen