A
Ahdistunut äiti
Vieras
Tilanne on nyt meillä semmonen että mulla on kaksi lasta, 3 vuotias ja kohta 2 vuotias, olin lapsien isän kanssa 4 vuotta, kaikki meni oikein hyvin, ei mitään ihmeellisiä ongelmia, kunnes hän yksi aamu viikko sitten vain totesi että haluaa erota, että muuttaa tänään pois kotoota, ja tämän jälkeen tunkeutusin hänen fb ja yritin etsiä mahdollisia syitä sieltä koska muuten hän ei kertonut syitään miksi yhtäkkiä näin halusi, paljastui sieltä että oli jutellut toisen naisen kanssa seksistä jne.. Lasten isä lähti täältä ja pois, ja en ymmärrä, sekosin tyystin, itkin ja oksentelin, mutta mikä pahinta, sekosin jotenkin niin totaalisesti että aloin huutamaan omille lapsilleni kamaluuksia ja lukkiuduin makuuhuoneeseen ja kun kuulin että he olivat pahanteossa, sekosin täysin, kävin heihin käsiksi... en lyönyt mutta otin oikeen kunnolla hiuksista kiinni ja tönäisin esikoisen vuodensohvaan mikä oli levitettynä ja hänen päänsä osui siihen.. ja sen jälkeen lukkiuduin taas tunniksi makuuhuoneeseen ja soitin ystävän tänne heti ja selitin tilanteen.. Nyt kun miettii jälkekäteen tuntui että sekosin oikein kunnolla, sen jälkeen en ole halunnut olla hetkeäkään yksin lasten kanssa mutta pakko on ollut olla... En ole sen jälkeen huutanut enkä missään nimessä käynyt lapsiin käsiksi, mutta ne painajaiset tapahtumasta vainoo ja mikä pahinta, en luota itseeni enää äitinä. Nyt kun tapahtumasta on kulunut viikko, olen pyytänyt ystäviltä ja sukulaisilta apua että joku ottaisi lapset joksikin aikaa että saan oman pääni selvitettyä, että saisin varmuuden että näin ei ikinä enää pääsisi käymään, mutta kukaan ei voi ottaa... Nyt olo on niin lohduton, itken yöt,aamut päivät jne jollei joku ole täällä meidän kanssa.. Ottaisin muuten lastensuojeluun yhteyttä että jos niillä olisi joku ratkaisu tarjota että väliaikaisesti he huolehtisivat lapsistani kun en tunne että olen tällä hetkellä kykenevä hoitamaan lapsia, kyllä ruokin ja vaihdan vaipat ja jne, mutta en oo paikalla kuten kunnon äidin kuuluu olla sekä pelkään mitä alituiseen vaihtuvat mielialat tekevät lapsieni psyykkeelle, mutta pelkään lastensuojelua että jos kerran annan lapseni sinne niin en saa koskaan enää heitä takaisin ja sitä en todellakaan halua, haluan vain hetken itselleni ja ajatuksilleni. Miten minun pitäisi toimia kun en itse enää keksi ratkaisuja?? Ja anteeksi pitkä tilitykseni. Ja olkaa kilttejä, älkää haukkuko, en kestä sitä vaikka ootte tuntemattomia.
Avioliitossamme oli myös väkivaltaa, joten olin todella romuna. Lapset kärsivät suunnattomasti. Jälkiviisaana ajattelen, että minun olisi pitänyt uskaltaa pyytää apua lastenshuojelusta SILLOIN eikä vasta kun lapset kasvoivat isommiksi ja alkoivat itse oireilla. Heille menee nyt terapiat yms, yms.
