Voisiko joku auttaa minua? Koskee äidin jaksamista ja lasten hyvinvointia.

[totalfailier]

Sinä tiedostat tarvitsevasi apua,se on hyvä!Minä en koskaan myöntänyt itselleni,että tarviin apua (erotilanteessa)kunnes kerran kaveri kirjaimellisesti painoi mut seinää vasten ja sano kuuluvasti "hae saatana apua,minä otan lapset,sulla on viikko aikaa..."Minä en vieläkään tiedä mistä kaveri tiesi,miten huomasi kaiken sen paskan ja pahan olon-olinhan huolella peitellyt asiaa...

Oikeasti,apua saat,soita terveyskeskukseen,neuvolaan,perheneuvolaan...Voi kunpa sulla olisi joku luottohenkilö,jolle antaa lapset pariksi päiväksi..

 

["vieras"]

Ehkä saat jonkun perhetyöntekijän joka tulee välillä teille lasten kanssa niin saat vähän "omaa aikaa".

 

["öö"]

Nyt on aika ajatella muitakin ap kun sinua!! On pakko uskaltaa hakea apua silloin kun se on lapsien parhaaksi ja myös sun. Eli lastensuojeluun yhteyttä.

Miksi ihmeessä se avun hakeminen pelottaa?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="öö";26742249]Nyt on aika ajatella muitakin ap kun sinua!! On pakko uskaltaa hakea apua silloin kun se on lapsien parhaaksi ja myös sun. Eli lastensuojeluun yhteyttä.

Miksi ihmeessä se avun hakeminen pelottaa?[/QUOTE]
Minusta tuo pelko on ihan ymmärrettävä, vaikkakin lähes aina aiheeton. Aiemmin oli paljon helpompaa, kun kunnissa oli kotipalvelu ja lastensuojelu selkeästi erillään. Kotipalvelusta sai avun mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa olevat ihmiset vauvasta vaariin eikä sillä avulla ollut mitään tekemistä lastensuojelun kanssa. Kodinhoitajat tulivat nimikkeensä mukaisesti hoitamaan kotia eli käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, siivoamaan, pesemään pyykkiä, viemään lapsia ulos jne. Nykyisin tulee joku perhetyöntekijä, joka ei välttämättä tee mitään noista edellä mainituista asioista vaan ainostaan keskustelee ja raportoi näkemästään ja kuulemastaan jonnekin.

Minäkin suosittelen ap:tä puhumaan asiasta neuvolassa tai lääkärissä, koska lähes aina se lasten huostaanoton pelko on aiheeton. Mitä nopeammin saat taas asiat järjestykseen, sitä vähemmän nykytilanteesta on itsellesi ja lapsillesi harmia.

 

["öö"]

Minusta tuo pelko on ihan ymmärrettävä, vaikkakin lähes aina aiheeton. Aiemmin oli paljon helpompaa, kun kunnissa oli kotipalvelu ja lastensuojelu selkeästi erillään. Kotipalvelusta sai avun mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa olevat ihmiset vauvasta vaariin eikä sillä avulla ollut mitään tekemistä lastensuojelun kanssa. Kodinhoitajat tulivat nimikkeensä mukaisesti hoitamaan kotia eli käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, siivoamaan, pesemään pyykkiä, viemään lapsia ulos jne. Nykyisin tulee joku perhetyöntekijä, joka ei välttämättä tee mitään noista edellä mainituista asioista vaan ainostaan keskustelee ja raportoi näkemästään ja kuulemastaan jonnekin.

Minäkin suosittelen ap:tä puhumaan asiasta neuvolassa tai lääkärissä, koska lähes aina se lasten huostaanoton pelko on aiheeton. Mitä nopeammin saat taas asiat järjestykseen, sitä vähemmän nykytilanteesta on itsellesi ja lapsillesi harmia.

Itse olen joutunut hakemaan apua ja onneksi saanut sitä. Pitkien teiden kautta on lapseni huostaanotettu, ja olen nykyään todella tyytyväinen että lapsi on päässyt hyvään paikkaan.

Oma tilanteeni ja vakava sairastuminen olisi ollut este sille että jaksan tarjota lapselleni hyvän ja tasapainoisen lapsuuden. Mutta nyt on tukiverkkoa ympärillä ja lapselle jaksavia aikuisia