voinko odottaa ymmärrystä

[N31]

No, samat fiilikset kokeneena, mulla kuitenkin riittää myötätuntoa sulle, vaikka kaikilla täällä näköjään ei...

Pidä nyt itsestäsi huolta, toivottavasti sulla on joku kaveri, jonka kanssa jutella, koska yksin on vaikeampaa löytää voimia, kun ajatukset menee vaan sitä yhtä rataa. Yritä myöskin ymmärtää, että miehellä on ihan yhtä lailla vaikeaa. Se voi omissa tunnemyrskyissään laittaa aika kitkeriäkin ja satuttamaan tarkoitettuja viestejä, ja se kuuluu sen omaan ""haavojen nuolemisprosessiin"".

Sä olet ihan inhimillinen ihminen vielä, ja muista nyt kuitenkin että olisit voinut tehdä konkreettisesti pahempiakin asioita.

et-, taipumus itsesääliin kuuluu nähdäkseni ihmisen perusluonteeseen. Eiköhän se tässä tapauksessa kuitenkin sekoitu vahvasti katumuksen tunteeseen, jos yhtään noita aiempia viestejä tulkitsee. Ja alkuperäinen ei varmastikaan kirjoita täällä kaikista mahdollisista fiiliksistään tämän asian suhteen...

 

[N31]

Kirjoitin: 'Sä olet ihan inhimillinen ihminen vielä, ja muista nyt kuitenkin että olisit voinut tehdä konkreettisesti pahempiakin asioita.'

Ennen kuin joku taas kiihtyy tästä kommentista niin tarkennan vielä, että tarkoitan itsensä tai muiden fyysistä vahingoittamista.

 

[et -]

Just joo. Ja mun kommentit voit ottaa ihan vain sen miehesi ajatuksina. Sillähän puolella minäkin olen ollut. Tosin ei puoliso, mutta äiti ja veli.

Se on kuule niin pirun rankkaa tälläkin puolella. Te alkkikset lupaatte ja lupaatte ja lupaatte. Teitä pitää ymmärtää ja tukea hellia ja hoivata. Ja jos sanoo yhdenkin poikkipuoloisen sanan, se on syy lähteä hakemaan pari kossupulloa. Ja itkeä taas surkeuttaan kun tuli tehtyä sitä ja tätä.

All right. Sukuun synnytään - äidistäni ja veljestäni en pääse eroon (paitsi viimeinen teki sen itse ja käveli auton alle) .... puolison saa valita. En ikinä ottaisi alkoholiongelmaista. Teitä ei jaksa kuin toinen samanlainen.

Myötätuntoni on täysin mieheisi puolella, sillä tiedän niin hemmetin hyvin kuinka hän TAAS KERRAN uskoi ja luotti ja tuki....ja sinulta tulee samaa paskaa vain takaisin. Sitä ei jaksa. Arvaa montako kertaa olen uskonut ja luottanut?

Enää en usko enkä luota.

-------
Niitä jotka ovat alkoholismista kuiville selvinneet ja pysyvät, kunnioitan todella. Heille peikku pystyyn.

 

[N31]

'Se on kuule niin pirun rankkaa tälläkin puolella.'

No sen olet kyllä jo moneen kertaan täällä todistanut, mutta ei kai kukaan tätä ole täällä epäillytkään?

'....ja sinulta tulee samaa paskaa vain takaisin. Sitä ei jaksa. Arvaa montako kertaa olen uskonut ja luottanut?

Enää en usko enkä luota.'

Ettei olisi jo itsesäälin puolella...? Joku voisi ihmetellä, että miksi olet vain uskonut ja luottanut, vaikka 'paskaa on tullut'... Vai siitäkö tämä yksioikoinen tuntemattomien tuomitseminen täällä johtuukin, katkeruudesta? Että vaikka kaiken tästä alkoholismista näytät tietävänkin, tieto ei ole helpottanut omaa elämääsi lainkaan?

No, on varmaan hyvä, että joku muistuttaa meitä täällä siitä toisesta osapuolesta. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että jatkuva syyttely ja alaspäin painaminen vie ketään aidosti positiiviseen muutokseen. Teot pitää tuomita, mutta ei ihmistä. Jos ainoa syy parantua on häpeäntunne, niin sillä ei pitkälle pötkitä.

 

[et -]

No kuten mainitsin, suvusta ei pääse eroon.

Ja siksi(kään) tunteminen / tieto ei ole helpottanut elämääni.

Ja kuten sanoinkin ennemmin, kestän vielä sen juomisen ja rälllästämisenkin, mutta tuo APkin) itsesäälissä rypeminen poksautti jonkin hermon puhki taas. Näinhän se menee.

Viimeisin viestini oli lähinnä tarkoitus olla selittävä - sallittujahan ne on tunteet sillä toisellakin puolella. Koska tiesin kirjoittaneeni tylysti.

 

[et -]

Ja mielestäni suora puhe auttaa paremmin kuin hyssyttely.

Siitähän se parantuvminenkin voisi alkaa, kun olisi edes itselleen rehellinen. Kukaan muu sitä ei voi puolesta tehdä.

 

[et -]

viimeinen viesti vielä - älä tee lapsia AP, heistä tulee tällaiisia :-(

 

[Johanna]

Heips ap!

Minulla on meneillään vähän samankaltainen juttu. Olen selvinpäin tunnollinen, kiltti, huomaavainen ja aina iloinen. En koskaan voisi loukata ketään, enkä ainakaan iskeä miehiä, hyvä jos ujoudeltani puhumaan kykenen. Kännissä, jos/kun juon liikaa, muutun todellakin aivan päinvastaiseksi. Flirttailen kaikkien vastaantulijoitten kanssa, myös naisten. Kiukuttelen miehelleni ja tuntuu että kaikki estot häviää. Saan järkyttävän morkkiksen aina baari-illan jälkeen ja olen monta päivää masentunut. Toistaiseksi mieheni ei ole vielä näyttänyt ulko-ovea, mutta varmasti käytökseni harmittaa häntä.

En ole koskaan ajatellut mitään terapiaa, vaan olen uskonut tämän kaiken johtuvan viinasta. Nyt en ole siitä enää niin varma. Joku kummallinen alitajunnan juttu minua varmasti vaivaa ja vain humalassa uskallan tuoda itseäni esiin, tosin ei niin kuin haluaisin. Tämä kaikki on tapahtunut vasta nyt vähän vanhempana, nuorempana minulla oli aina täysi kontrolli päällä vai oliko... ehkä vaan morkkikset pahenevat iän myötä.

Minusta ihmiselle pitää kuitenkin antaa anteeksi ja ymmärtää JOS hän todella näyttää muutosta haluavan. Me kaikki tarvitsemme tukea ja jokaiselle tulee joskus jonkinlainen kriisi, jossa toivoisi että ymmärretään.

Voi olla, että joudut maksamaan toilailuistasi kalliin hinnan, mutta opetus voi myös olla arvokas. Olet päässyt jo pitkälle. Itse en vielä tiedä, mitä minun täytyy oppia, jotta pystyisin tasapainoilemaan näitten kahden puolen välillä. Ehkä se jonain päivänä valkenee. Tsemppiä sinulle!

 

[Tyhmä]

Kiitos teille jotka ymmärsitte minua. Ehkä tämän tapauksen piti vain sitten silmäni vihdoin avata sille, että en tee edes itselleni hyvää kun otan niin otan liikaa. Muuten terveellisesti elävänä olenkin kärsinyt siitä, että en osaa sivistyneesti paria lasillista ottaa. Ja sitten vielä tuo persoonallisuuden täydellinen muutos, se on kamalaa, pelottavaa. Uskoin hitusen, että mies olisi antanut mahdollisuuden siihen, että pistää välit poikki jos ensimmäisen paukun teen tai lasillisen otan mutta ei. Hän tuntee olevansa lähinnä siitä niin loukkaantunut, että jos joku on nähnyt minut tanssimassa ja toisen syleilyssä. Itse hän kyllä piti minua koko ajan hienoisessa epävarmuudessa siitä missä mennään (emme asuneet yhdessä) ja ei pyynnöstäni huolimatta mm. kortsuja lompakostaan poistanut. Ehkäpä alitajuntaisesti halusin näpäyttää mahdollista uskottomuutta, en tiedä. Ehkäpä kun tämän asian käsittelen niin voin huomata, että ei hän olisi minulle se oikea ollut tai toisinpäin. Mutta flirttailuja ja äksyilyjä en lopeta jos juon ja se loppui nyt. En ole onneksi elämäntapa-juoppo ollut mutta ongelma on ollut se, että kun otan otan niin kauan kuin silmät liikkuu. Lähden tästä lenkille ja puran ahdistusta ja onneksi äitikin pe lähtee niin ei tarvitse ponnistella ja ok-naamaa näyttää.

 

[Man]

Täytyy sanoa, että aika harva mies moista haluaa katsella.

Itsensä känniin juominen on miehellekin sopimatonta käytöstä ja vaikka elämme tasa-arvon aikaa, niin naisen kohdalla se on vielä pahempi töppäys.

Puhumattakaan siitä, että menee kaulailemaan miehia edes yksin liikkuessaan saati sitten miehen seurassa ollessaan. Siinä munaat paitsi itsesi myös seuralaisesi.

Miehet oikeasti halveksivat moista käytöstä, vaikka sattavat yhden yön panolle lähteäkin.

Saattaa olla tylyä tekstiä, mutta näin asia oikeasti on.

 

[Psykologi01]

Sanoit, että kännissä peroonallisuutesi muuttuu: selvänä hallittu, kännissä hallitsematon. Näyttää vähän siltä, että kyse ei ole persoonallisuutesi muuttumisesta, vaan persoonallisuutesi kahdesta eri puolesta. Vaikutat hieman, anteeksi nyt vaan, kontrollipakkoiselta ihmiseltä (tunnollisuus, pedanttius, ylikiltteys), mikä tarkoittaa sitä, että sinulle on tärkeää säilyttää kontrolli (selvänä). On täysin johdonmukaista, että kännissä se sitten pettää. Yleensä kontrollipakkoiset ihmiset pyrkivät hallintaan hampaat irvessä - eihän sellainen pidemmän päälle kivaa ole. Kun sitten tulee tilaisuus päästää kontrollista irti (känni), menee samalla tavalla överiksi, kuin selvänä kontrollin väkisin pitämisen kanssa. Ylikiltistä suorittajasta tulee tuhma hällä väliä -tyyppi. Molemmissa sama periaate: pakonomaisuus. Kontrollin säilyttäminen - kontrollin menettäminen: tällä akselilla tuntuu elämäsi tapahtuvan. Juomisen vähentäminen on hyvä keino aloittaa toipuminen, mutta se ei ratkaise ongelmaa, joka on syvemmällä. Eli selvitä terapeuttisi kanssa syyt siihen, miksi sinulla on tarve kontrolloida (olla esimerkillinen, luottohenkilö jne.) niin paljon selvänä. Jos kykenet hölläämään selvänä pipoa, se näkyy varmasti myös kännikäyttäytymisessäsi - ei tarvitse liioitella enää silläkään sektorilla.

 

[Tyhmä]

Kiitos. Totta tuossakin tekstissä. Olen hirvittävän aikataulutetun elämän eläjä, haluan tietää lopputuloksen ennalta jne. enkä salli epävarmuustekijöitä juurikaan. Pipon hölläys terapeutinkin mielestä paikallaan vaikka vasta tunnin minua näki. Ehkäpä hyvässä hoidossa olen.

 

[Tyhmä]

Ja lisäselvitystä antoi tämänpäiväinen kohtaaminen, että pohjimmainen vika on huonossa itsetunnossani. Minulla on dominoivat vanhemmat jotka ovat aina sanoneet: ""kyllä sinä selviät, olet vahva jne"" eivätkä ole koskaan minua juuri tukeneet saatika lohduttaneet. Olen yksin kompuroinut murrosikäisestä asti, kovalla työllä paikkani työelämässä ansainnut ja peittänyt todellisen oloni ja täyttänyt elämääni toisten kuuntelulla, ymmärtämisellä, kuntoilulla, materialla jne jne ettei ole tarvinnut omaa sydäntäni ja ajatuksia kuunnella.
Olen myöskin miessuhteissa elänyt heidän kauttaan. Maailma on lähes järkkynyt jos en ole saanut mielestäni ansaitsemaa jatkuvaa huomiota ja ollut koko ajan ""onnellinen"".
Eli valopilkkua on hyvinkin näkyvissä. Minun täytyy kohdata nyt itseni, katsoa peiliin, hyväksyä itseni vähemmän suorittajana, semmoisena hyvänä tyyppinä vikoine päivine ja elämäni ei ole tyhjää ilman miesten tai toisten ihailua vaan täyte tulee jostain itsestäni.

 

[Psykologi01]

Tuo edellä kuvaamasi valaisee paljon asetelmaa, sitä miksi toimit, kuten toimit. Tärkeää on nimenomaan se, että tiedostat itsesi kokonaisvaltaisena toimijana, jossa on eri puolia, jotka kuitenkin vaikuttavat toisiinsa. Ei siis niin, että sinulla ""järkevällä ihmisellä"" sattuu nyt vain olemaan myös täysin irrationaalisia toimintatapoja (kännissä sekoilu), joita ei voi mitenkään selittää. On hyvä että näet sen, miten tuotat itse persoonasi kautta sekä kiltin suorittajatytön että tuhman sekoilijan. Niissä pätee sama logiikka. Esimerkiksi se, että selvinpäin olet kiltti ja haluat miellyttää muita ja kännissä olet tuhma, mutta haluat myös miellyttää miehiä (muita kuin kundikaveriasi). Yhteistä on siis miellyttämisenhalu - se kumpuaa varmaan jostain hyvin syvältä. Ja kuten sen itsekin oivalsit: lapsuudesta ja suhteestasi vanhempiisi. Tärkeää on se, että että otat vastuun toimistasi, etkä pane sitä vain kännin tiliin. Kaikkihan me sekoillaan jurrissa, mutta on eroa sillä, millä tavoilla.

Hienoa, että haluat tehdä asialle jotain! Nostan hattua, jos todella haluat oppia tuntemaan itseäsi. Harva pohjimmiltaan haluaa sitä. Helpompaa on laittaa pää pensaaseen ja vain toivoa että itse muuttuisi... Siinähän sitä sitten odottelee. Oot oikealla tiellä! Onnea matkaan! En usko alkuunkaan, että olet tyhmä, päinvastoin.

 

[juno]

Mielestäni nimim. ""tyhmä"" on hyvinkin fiksun oloinen ihminen....selvinpäin ammattini puolesta näen viikonloppuisin ihmisiä, jotka muuttuvat aivan toiseksi juotuaan tarpeeksi. Myös puolisoni on tällainen, mutta hän on onneksi tajunnut sen, ettei kirkasta viinaa juoda lainkaan, olutta uskaltaa ottaa. Hän sekoaa täysin, alkaa kontrolloimaan jokaista liikettäni ja sanaani ja uhkailee. Ei onneksi enää pitkään aikaan. Viinapiru on meidän suomalaisten kirous...itsellänikin on geeneissä alkoholistin vikaa, olen sen ymmärtänyt jo nuorena ja lopetankin juomisen siihen, kun tunnen humaltuneeni. Humalassa tunnen sanoinkuvaamatonta itseinhoa. Toivon sinulle voimia, ""tyhmä"", jotta jaksat selvänä. Muistutat kovin paljon minua lapsuudenystävästäni, joka myös kamppailee samojen ongelmien kanssa.