Voinko avautua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Elämäni on ihanaa. Kaikki sujuu mainioisti. On vain yksi mutta, riitaudun parhaan ystäväni kanssa keväällä, emmekä ole enää yhteyttä pitäneet sen jälkeen. Minussa oli riitaan syytä yhtä paljon kuin hänessäkin. Silti, ikävä jäi. Haluaisin mennä hänen luokseen, mutta asia josta riitelimme näkyy hänen kotona. Kaipaan ystävää, juuri tätä tiettyä.
Mainittakoon vielä, että olemme molemmat perheellisiä ja ystävyytemme alkoi teiniaikoina. Miehemme ovat kuin yö ja päivä, erilaisia. Samoin lapset. Ymmärtääkö kukaan? kokemuksia? kaipaan näkökulmia asiaan.
 
jos on kova ikävä niin sitten on aika nöyrtyä ja ottaa se eka askel ja pyytää anteeksi ja puhua sekä toivoa että ystävälläsi on yhtä paljon ikävä sinua
aloita ihan soittamalla ja kysymällä vaikka kahville jonnekkin neutraalin paikkaan ilman lapsia yms kokemuksesta tiedän et mitä pidemmälle jahkaatte puhumattomuutta sitä vaikeammaksi se käy
 
anteeksi pyysimme heti riidan päätteeksi, mutta jäimme molemmat ikäänkuin varpaillemme. Molemmat ilmeisesti varoo ottamasta yhteyttä. Ja emme asu samalla paikkakunnalla, vaikkakin melko lähellä. Silti kahville menossa pitää se suunnitella etukäteen kunnolla välimatkan ja töidemme takia. Riitelimme siis ihan typerästä aiheesta, oikeestaan ihan samasta mistä täällä palstallakin usein riidellään. Kasvatustavoista, miehen osallisuudesta kotitöihin ja lapsista ja heidän uhman sietämisestä/kieltämisestä yleensäkin.
 
lisään vielä, että erona se, että rakas ystävä pamauttaa päin kasvoja saman kuin mitä joku v-mäisesti saattaa tehdä täällä palstalla. Meidän näkemyserot ovat yksinkertaisesti niin erilaiset.
 
Uskoisin että teidän riita vaivaa myös ystävääsi.. Joskus täytyy itse olla se joka tekee aloitteen että asiat saisi kuntoon. Mistä muuten tiedät ettei ystävälläsi olisi jotain todellista, suurempaa huolta elämässään, eikä ole pystynyt/jaksanut ottaa yhteyttä.. Silloin voi luulla että toinen vain vielä mököttää, teenpä minäkin niin, vaikka ei tiedä mitä toisen elämässä tapahtuu. Itselleni kävi niin että yhden hyvän ystävän kanssa yhteydenpito jäi, ja ajattelin ettei toista vain kiinnosta, en ajksa aina itse soittaa yms. Lopulta kun kysyin tavattaisko, mun ystävä oli aivan sängyn pohjalla. Mies oli jäänyt kiinni pettämisestä ja heillä oli avioero vireillä, ja ystäväni tosi masentunut. Rohkeasti vain jäätä kokeilemaan, jos saisitte ystävyyden korjattua!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsyjen äiti:
Uskoisin että teidän riita vaivaa myös ystävääsi.. Joskus täytyy itse olla se joka tekee aloitteen että asiat saisi kuntoon. Mistä muuten tiedät ettei ystävälläsi olisi jotain todellista, suurempaa huolta elämässään, eikä ole pystynyt/jaksanut ottaa yhteyttä.. Silloin voi luulla että toinen vain vielä mököttää, teenpä minäkin niin, vaikka ei tiedä mitä toisen elämässä tapahtuu. Itselleni kävi niin että yhden hyvän ystävän kanssa yhteydenpito jäi, ja ajattelin ettei toista vain kiinnosta, en ajksa aina itse soittaa yms. Lopulta kun kysyin tavattaisko, mun ystävä oli aivan sängyn pohjalla. Mies oli jäänyt kiinni pettämisestä ja heillä oli avioero vireillä, ja ystäväni tosi masentunut. Rohkeasti vain jäätä kokeilemaan, jos saisitte ystävyyden korjattua!

Kiitos! Teen niin. Arvasin, että tulee jotain näkökantoja asiaan, joita en ole osannut itse ajatella. Kiitos!
 

Yhteistyössä