Jotenkin musta tuntuis siltä, että jos mun elämääni määräis ja ohjais lapset, jotka eivät oo mun omia (=eivät oo mulle tärkeintä maailmassa ja ei, en usko että vieraat lapset ikinä saavuttais sellaista asemaa mun sydämessäni), niin ärtymyskynnys tulisi äkkiä vastaan. Eli ei kiitos, ei uusperhettä minulle.