voiko uusperhe toimia edes teoriassa?

käytännössä kaikki tuntuu tökkivän. miehen kanssa olemme luodut toisillemme, mutta nämä varsinaisen parisuhteen ulkopuoliset jutut, "muut asiat" (= säätämiset lasten asioista ja käytännön arjen pyörityksestä) kuluttavat täydellisenkin parisuhteen loppuun nopeasti.

 

ei elämä ole oikeesti vaikeeta, ihminen vaan tekee siitä itelleen niin saatanan vaikeeta :/

 

[QUOTE="vieras";26690037]ei elämä ole oikeesti vaikeeta, ihminen vaan tekee siitä itelleen niin saatanan vaikeeta :/[/QUOTE]

no niinpä ihan pepusta.

 

Meillä toimi uusperhekuvio ihan loistavasti ja lapset sopeutuivat toisiinsa uskomattoman hyvin. Olivat iloisia uusista sisaruksista, vaikka lapsia olikin 4+3, ja oltiin molemmat lähivanhempia.

 

Kauanko olette seurustelleet? Musta tuntuu vasta nyt 3v jälkeen että helpottaa ja kaikkeen on tottunut.

 

[QUOTE="vieras";26690037]ei elämä ole oikeesti vaikeeta, ihminen vaan tekee siitä itelleen niin saatanan vaikeeta :/[/QUOTE]

Samaa mieltä! Ainakin useimmiten näin on

 

Miksi ei toimisi, en ymmärrä mitä ne asiat on jotka nimenomaan uusperheessä parisuhteen tuhoaisivat.
Meillä perhe toimii ihan kuten ydinperhekin, asioitahan niilläkin on hoidettavana. Kai se avainsana on tasavertaisuus perheenjäsenten kesken, mies ei kyseenalaista lasteni asemaa, minä en kyseenalaista hänen lastensa asemaa, emme kyseenalaista toistemme asemaan lasten kasvattajina, lapset eivät kyseenalaista uuden puolison asemaa perheen päänä, eikä toisiaan sisaruksina.
Kuusi vuotta tämä on toiminut ilman suurta draamaa.

 

Voi toimia oikein hyvin, elleivät ex-puolisot heittäydy hankaliksi.

 

Kuusi vuotta mennyt ja vaikeaa asiasta tekee meidän expuolisot jotka koittaa kaikin tavoin hankaloittaa elämää.Lapset itsessään ei ole se ongelma,ongelma on exät jotka jauhaa paskaa ja puhuu pahaa ja koittaa lasten kautta hankaloittaa välejä.Onneksi lapset on jo aika isoja ja osaa ajatella omilla aivoillaan ja näkee kyllä missä on hyvä olla.
Mä nään miehen likoista heti koska minusta on puhuttu heille pahaa mutta onneksi ne kertoo aika paljon ja asiat saadaan selvitettyä.

 

[QUOTE="vieras";26690159]Voi toimia oikein hyvin, elleivät ex-puolisot heittäydy hankaliksi.[/QUOTE]

No tässä eräilläkin viikoilla lähes joka ilta ollaan käytännössä hoidettu miehen exän mielenterveyttä puhelimen/sähköpostin välityksellä. Ja mies niin kiltti ettei osaa olla kommunikoimatta (kommunikoinnin puute oli merkittävä syy aikoinaan heidän avioliittonsa loppuun). Lapset, yhteensä 4 kpl, ovat kaikki alle 6-vuotiaita vielä.

 

10 vuotta on tominut uusperhekuvio, välillä on ollut taisteluita, jopa oikeudessa asti ex kanssa, mutta silti tämä toimii

 

No tässä eräilläkin viikoilla lähes joka ilta ollaan käytännössä hoidettu miehen exän mielenterveyttä puhelimen/sähköpostin välityksellä. Ja mies niin kiltti ettei osaa olla kommunikoimatta (kommunikoinnin puute oli merkittävä syy aikoinaan heidän avioliittonsa loppuun). Lapset, yhteensä 4 kpl, ovat kaikki alle 6-vuotiaita vielä.

Ja jos ei miehen exää tarvitse terapoida, miehen muut sukulaiset avautuvat. Tuntuu joka puolella olevan niin paljon traumoja taustalla etten tiedä saadaanko ikinä olla rauhassa.

 

No nyt toimii jo paremmin. Asennekysymys. Pitää vain opetella jättämään ulkopuolisten mielipiteet ja kommentit niille kuuluvaan arvoonsa.

 

ei oo vaikeeta,komprommissejä tarvitaan ja ajatus siitä että on olemmassa käsite "omat ja toisen lapset" kammostuttaa mua.uusioperheessä on lapsetkin yhteisiä vaikka ovatkin eri tavalla.en välttis tuu toimeen miehen lapsien äitin kanssa,mutta pidän yleiset keskustelu taidot yllä,eli ei tappelua toisen eksien kanssa.eletään omaa perhe elämää ei muitten!"

 

Itse olen myös aika skeptinen uusperhe-kuvioiden suhteen, ja olen tarkotuksella ollutkin vain lasten kanssa. Omat lapset on jo isoja, ja nyt ollaan yhden miehen kanssa tapailtu, jonka kanssa ollaan oltu kavereita 10v. Hällä yksi lapsi, mutta huomaan miettiväni usein että jaksanko oikeasti alkaa siihen rumbaan?

Olenko vaan niin mukavuudenhaluinen, että haluan olla yksin? Hoidan työkseni lapsia, ja olen lapsirakas ihminen, mutta mua ei vaan kiinnosta exät ym

 

Meillä ei uusperhekuvio aseta hasteita vaan molempien vuorotyöt.

 

toiminut,vielä ei ole tullut estettä eteen minkä yli ei ois päästy..minulla 2lasta edellisestä suhteesta ja 2 on yhteistä.

 

Hyvin harvoin toimii. Meillä oli miehen kanssa loistava parisuhde ensimmäiset vuodet, kunnes lasten hoitokuvioiden toimimattomuus ja miehen todella vaativa ja hankala ex puoliso, ajoi meidät niin pahoihin ongelmiin että yhteinen perhe-elämä oli mahdottomuus. Kuuden yhteisen vuoden jälkeen pakkasin tavarani ja muutimme poikani kanssa pois. Hetken suhdetta jatkettiin vielä erillään asuen, mutta tajusin etteivät asiat tule muuttumaan, eikä paluuta edes tyydyttävään yhteiselämään ole. Miiehen ex oli tällöin "irtisanonut" vastuunsa omien lastensa hoidosta ja keskittyi täysillä uuteen parisuhteeseen joten täyspainoiseen uusperhe elämään ryhtyminen tuntui minusta mahdottomalta.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo aikaisemmin lähteä, huomasin vasta myöhemmin miten huonosti poikanikin oli voinut Arki oli yhtä kaaosta eikä kukaan siinä kuviossa voinut oikein hyvin. Tuntui ettei mulla ollut oikein aikaa siinä sotkun keskellä edes omalle pojalle. Uutta suhdetta ei ole edelleenkään enkä sitä kaipaakaan. Pärjätään hyvin pojan kanssa kahden ja arki sujuu hyvin ja minun ja pojan välitkin on taas läheisemmät. Voihan se olla että jollain uusperhe toimii, mutta tuntuisi että jos systeemi ei edes aluksi toimi niin harvoin toimii myöhemminkään.

 

toiminut,vielä ei ole tullut estettä eteen minkä yli ei ois päästy..minulla 2lasta edellisestä suhteesta ja 2 on yhteistä.

Näin se voi toimiakin, mutta jos miehelläkin sattuu olemaan lapsi/lapsia ja mahdollisesti oikukas ex vielä kaupan päälle niin ongelmia ei voi välttää.

 

tuo minun hullu ex on aiheuttanu vaikka mitä,mutta onneksi on kaikista selvitty=)

 

Minusta uusperhe ei voi teoriassakaan toimia, jos puolisoiden sanavarastoon kuuluvat vielä exät ja heistä saadaan syntipukit ongelmille. Vähän sama kun mies sanoisi, että hänen äitinsä roikkuu suhteessa. Noissa asioissa on kyse ainoastaan tunne-elämän keskeneräisyydestä menneisyyttään kohtaan jotka olisi pitänyt jo käsitellä ennen uuden suhteen aloittamista. Oletteko koskaan ajatelleet, että olette ehkä itse niitä seuraavia exiä joiden kaikki sanomiset+tekemiset uhkaavat miehen seuraavaa suhdetta?

 

Niin, se on surullista jos omat lapset jää jalkoihin siinä kaiken keskellä. Sitten joillain on kiire tehtailla niitä yhteisiäkin lapsia, että saataisiin joku liima siihen liittoon nopeasti.

 

Kyllä on meillä toiminut, miehelläni ei ole exiä ja omani ei asu Suomessa, joten sillä saralla ei tule mitään kiistoja tai riitoja.Yksi yhteinen vauva on ja mun edellisestä liitosta 12 v tyttö.

 

[QUOTE="huhhuh";26808570]Niin, se on surullista jos omat lapset jää jalkoihin siinä kaiken keskellä. Sitten joillain on kiire tehtailla niitä yhteisiäkin lapsia, että saataisiin joku liima siihen liittoon nopeasti.[/QUOTE]

No ei meillä ainakaan lapset jää jalkoihin, päinvastoin haluaisimme merkittävästi lisätä myös etälasten kanssa vietettyä aikaa. Yhteinen lapsi on suunnitellusti jo tulossa.

 

Ei edes teoriassa. Silti äidit eroavat koska eivät saa tarpeeksi halauksia ja muodostavat uusperhehelvetin toisensa jälkeen.